Vegetreenari-blogin kriittistä tarkastelua (Veera R., Juuli K. ja Patrik D., Erjan ja Helin ryhmä)

Vegetreenari on erilaisiin ruokavinkkeihin, terveysvinkkeihin ja kasvisruokaresepteihin erikoistunut blogi. Blogi käsittelee nimelleen sopivasti erityisesti aktiivikuntoilijan kasvisruokavalioon liittyviä teemoja - esimerkiksi paljonko proteiinia urheilija tarvitsee, ja mistä sitä kasvisruokavaliossa saisi helpoiten. Lisäksi blogissa käsitellään muun muassa ilmastoystävällisiä ruokaan liittyviä valintoja, sekä vähemmän liikkuville, mutta muuten kasvisruokavaliosta kiinnostuneille keskeisiä aiheita.

Vegetreenari-blogia ylläpitää Helsingissä asuva, 35-vuotias Linda Kovanen. Hän kertoo blogissaan olevansa pescovegetaristi, eli hän syö kalaa, kananmunia ja maitotuotteita, mutta välttelee muita eläinperäisiä tuotteita ruokavaliossaan. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri, ja nykyään hän työskentelee kotitalousopettajana, ravintovalmentajana, nip-coachina (neuro-linguistic programming) sekä personal trainerina. Lisäksi hän tekee töitä sisällöntuotannon, erilaisten ruokakurssien sekä luennoinnin parissa. Linda on julkaissut kaksi ruokakirjaa, jotka käsittelevät muun muassa liikkujan kasvisruokavalion koostamista ja kasvisreseptejä.

Kovanen julkaisee blogissaan reseptien ja lifestyle -tyylisten tekstien lisäksi myös asiapainotteisempaa sisältöä. Esimerkiksi liikkujan kasvisruokavalio -sivulle koottu tietopaketti sisältää tietoa siitä, kuinka liikkuvan kasvissyöjän tulisi syödä ja mihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota. Näissä teksteissä Kovanen ohjeistaa lukijoitaaan suoraviivaisesti. Hän luettelee asiat totuuksina sen sijaan, että teksteistä välittyisi tutkiva tai pohdiskeleva ote. Kyseenalaisinta on se, ettei tietopaketin yhteydessä ole mainintaa siitä, mistä tieto on peräisin. Lähteet siis puuttuvat täysin.
Eri tieteenaloilla on niin kutsuttua yleisesti hyväksyttyä tietoa, jonka esittäminen ei välttämättä tarvitse tuekseen lähteitä. Raja sen välillä, milloin tulisi tukeutua lähteisiin ja milloin ei, voi olla häilyvä. Silti olisi parempi käyttää itsestäänselviltäkin tuntuvien asioiden tukena lähteitä, kuin olla käyttämättä. Esimerkiksi Kovasen esittämät väittämät “tavoitteellinen ravintoaineiden jakautuminen lihasmassan kasvatuksessa on hh 45-55%, ra 25-30%, sekä pro 20-25%” sekä “B12-vitamiinin puutos voi aiheuttaa mm. perniöösianemiaa” vaatisivat tuekseen lähteitä. Lähteiden puuttumisen kyseenalaisuutta lisää se, että blogia julkaistaan A-lehtien terve.fi -sivustolla.

Hyvänä esimerkkinä lähdeviitteiden puuttumisesta on blogiin julkaistu teksti, jossa Kovanen käsittelee liikkuvan ihmisen kasvisruokavalioon sopivia proteiininlähteitä. Tekstin hän aloittaa proteiinin ja aminohappojen kemiallisilla merkityksillä ja sillä, kuinka kasvisruokavalio vaikuttaa näiden saantiin. Tämän jälkeen tekstissä käsitellään erilaista liikuntaa harrastavien ihmisten tarkkoja proteiinin tarpeita ja proteiinipitoisia reseptejä. Tekstissä käsitellään eri aminohappoja ja ateriakohtaisia proteiinin määriä melko tarkasti, mutta näille tiedoille ei niiden tarkkuudesta huolimatta löydy minkäänlaisia lähteitä. Tekstissä on myös aiheeseen liittyvä kuva, johon kuitenkin on merkitty lähde. Tällaisiin ihmisen hyvinvointia koskeviin ja siihen mahdollisesti vaikuttaviin kirjoituksiin olisi hyvä lisätä lähteet, sillä informaation alkuperästä eikä todenmukaisuudesta ei kuitenkaan voi ikinä olla varma. Lukijoille tulisi aina myös antaa mahdollisuus kyseenalaistaa faktana esitetty tieto. Lähdeviitteiden puuttuminen tietysti myös vähentää faktana annetun tiedon uskottavuutta.

Kovasen blogissa silmiinpistävää on myös kommentoinnin puuttuminen. Yleensä erilaisissa blogeissa kommentointimahdollisuus on selkeästi näkyvillä, mutta Kovasen blogissa kommenttikenttä sijoittuu aivan sivun alalaitaan, ja on täten hieman vaikeasti löydettävissä. Lisäksi blogikirjoituksista puuttuu kannustaminen kommentointiin, vaikka esimerkiksi reseptien kohdalla tällainen voisi olla luontevaa ja jopa toivottua. Se, että bloggaaja itse kannustaa lukijoitaan aktiivisuuteen kommentoinnissa luo lukijan ja kirjoittajan välille vuorovaikutusta, ja saa blogin vaikuttamaan aktiiviselta ja avoimelta. Se, että Kovasen blogiteksteissä ei juurikaan ole kommentointia luo lukijalle mielikuvan, etteivät muut ihmiset ole olleet kiinnostuneita blogin sisällöistä. 

Sen lisäksi, ettei blogissa esiintynyt paljoakaan kommentointia, Kovasen ylläpitämän Instagram-tilin kaikissa julkaisuissa kommentointia oli rajoitettu. Kommenttien rajaaminen yksittäisten julkaisujen kohdalla on sosiaalisen median vaikuttajille yleistä esimerkiksi yksityisyyden suojaamisen vuoksi, mutta kaikkien kuvien kommentoinnin rajaaminen on harvinaista. Vaikka seuraajia kovasella on lähes 1300, oli kuvissa vain muutamia kommentteja, jos ollenkaan, ja näistä kaikki olivat sävyltään kehuvia ja positiivisia. Kyseinen havainto jättää lukijalle epäilyksen siitä, rajoittaako Kovanen negatiivisten kommenttien näkyvyyttä myös omassa blogissaan. Negatiivisten kommenttien rajaaminen tai poistaminen on joissain tapauksissa täysin ymmärrettävää, mutta se, ettei blogin ylläpitäjä anna lukijoidensa kommentoida julkaisuja vapaasti, on hieman kyseenalaista - jokaisella on kuitenkin oikeus ilmaista mielipiteensä esimerkiksi Instagram-sivustolla esitetyistä resepteistä, olivat mielipiteet sitten positiivisia tai negatiivisia.

Kyseessä on siis mahdollisesti hyvin informatiivinen blogi, jossa Kovanen käsittelee tärkeitä asioita. Lähdeviitteiden puuttuminen kuitenkin vaikuttaa kirjoitusten uskottavuuteen ja antaa kirjoittajasta jopa hieman vastuuttoman kuvan, sillä kyseessä on kuitenkin faktoina esitettyjä tietoja. Myös kommenttien ja keskustelun vähäisyys vaikuttaa hieman kummalliselta ja saattaa saada lukijan epäilemään, että kommentointia mahdollisesti rajoitetaan. Nämä helposti korjattavissa olevat tekijät vaikuttavat muuten hyvän ja opettavaisen blogin lukukokemukseen negatiivisesti.

Lähteet

https://blogit.terve.fi/vegetreenari/about/

Ovatko kaikki Nixun blogit vain uhkakuvilla pelottelua ja mainontaa, vai onko seassa puolueettomiakin kirjoituksia? (Arttu, Oliver ja Rosa-Maria, Helin ja Erjan ryhmä)

Tutustuimme kyberturvallisuuteen liittyviä palveluita tarjoavaan Nixun blogikirjoituksiin. Blogi on täynnä tietoturvauhkakuvia, tarinoita kyberhyökkäyksistä ja ratkaisuja ongelmiin. Blogikirjoituksissa on useita eri kirjoittajia, ja osa blogeista julkaistaan käytännössä anonyyminä. Blogeja kirjoitetaan myös esimerkiksi tiivistämään kyberturvallisuusalan tapahtumien oppeja yhteen tekstiin. Hyvin monen tekstin viimeisessä kappaleessa kerrotaan jotain Nixusta tai Nixun tavasta ratkaista kyseinen ongelma. Valitsimme tarkempaan tarkasteluun blogista kaksi kirjoitusta, jotka mielestämme edustavat osaltaan puhtaasti markkinointitarkoituksessa kirjoitettua tekstiä, sekä teknisempää asiakaskuntaa informoivaa tekstiä. Nämä tekstit ovat Suvi-Maria Saarilehdon kirjoittama “Norsk Hydro otti kolauksen, mutta heillä oli todennäköisesti suunnitelma”, sekä Teemu Kääriäisen kirjoittama “Javan deserialisointiongelma oletettua laajempi”. Saarilehto toimii Nixulla Technology Sales Managerina, ja Kääriäinen identiteetin- ja pääsynhallinnan asiantuntijana IAM-yksikössä.

Ensimmäiseksi tarkastelun kohteeksi valitsimme Saarilehdon kirjoittaman tekstin “Norsk Hydro otti kolauksen, mutta heillä todennäköisesti oli suunnitelma”. Blogista jäi loppujen lopuksi markkinoinnilta haiskahtava vaikutelma. Blogissa käsiteltiin norjalaiselle alumiinivalmistajalle sattunutta tietoturvahyökkäystä spekuloiden, ja samalla ikäänkuin kertoen kuinka heidän palvelullaan tällaisiin riskeihin voitaisiin varautua. Blogissa korostetaan automaattisen Incident Response-alustan hyötyjä nopeasti etenevässä kriisissä, eikä valveutunut lukija voikaan olla miettimättä mitä Nixu tällä ajaa takaa. Kirjoittajan tehtävänimike (Technology Sales Manager) tulee ilmi ainoastaan nimen yhteydessä, mutta se voisi olla myös aavistettavissa tekstiä lukiessa. Tekstin lopetuksessa on käytetty esimerkkinä sitä kuinka kirjoittajan ystävästä tuli heti itsevarmempi kuski, koska hänellä oli onnettomuuksien varalta isän ostama kertakäyttökamera mukana. Tarinan alle on sijoitettu mainoslause “Joko teillä on suunnitelma X?”, joka vaikuttaa hieman siltä, että yritetään vaikuttaa potentiaaliseen asiakkaaseen lopuksi vielä tunteiden kautta.

Kirjoitusten seasta löytyi myös puolueettomampia kirjoituksia, kuten tarkasteluun valitsemamme Teemu Kääriäisen kirjoitus, “Javan deserialisointiongelma oletettua laajempi”. Tekstissään Kääriäisen tavoitteena oli selvästi enemmänkin tuoda lukijan tietoisuuteen ohjelmistohaavoittuvuus, sekä selittää sitä lähdetietoon pohjaten ja kertoa mahdollisia ratkaisuja. Kääriäinen toimii identiteetin- ja pääsynhallinnan asiantuntijana, joten voidaan olettaa hänellä olevan laaja asiantuntemus käsiteltyyn tietoturvauhkaan liittyen. Kääriäinen kuvailee uhkaa seuraavasti: 

“Serialisoituvien Java-luokkien mukana on mahdollista toimittaa järjestelmään haavoittuvan palvelun kautta vahingollisia olioita, joiden avulla voidaan suorittaa järjestelmässä komentoja eli ajaa haluttuja sovelluksia. Se siis käytännössä mahdollistaa käyttöjärjestelmätason sovellusten ja komentojen ajamisen.”

Tällaisia serialisoituvia luokkia käytetään hyvin monessa “ulospäin avoimessa” kohdassa lähes kaikissa Javalla tehdyissä ohjelmistoissa, joten ongelma on erityisen vakava ja huomiota vaativa. Kääriäinen listaa ongelmaan korjaamiseen ja tunnistamiseen olemassa olevia suositeltavia ratkaisuja sen sijaan, että kehottaisi lukijaa olemaan yhteydessä Nixuun. Lopussa kuitenkin on maininta siitä, että Nixussa on jo tutkittu ja kehitetty tapoja ja menetelmiä tarkistaa palveluita ja löytää haavoittuvuudelle alttiita sovelluksia. Lopuksi he tarjoutuvat antamaan lisätietoa asiasta tai apua, ja lukijalle ei jää kuva että hänelle myytäisiin palvelua.

Nixun blogi on markkinointiviestinnän työkalu, jossa teksteillä pyritään osin lisäämään asiakaskunnan sekä sidosryhmien tietoisuutta tietoturvariskeistä, ja näin ylläpitämään asiakassuhteita. Samalla tosin pyritään luomaan uusia asiakkuuksia, ja joissain kirjoituksissa tämä agenda tulee selvemmin ilmi kirjoittajan kehottaessa ottamaan yhteyttä Nixuun palvelun käyttöönoton tiimoilta. Blogeja löytyy monesta tietoturvaan sekä kyberuhkiin liittyvistä aiheista, mutta kaikkia tuntuu taustalla yhdistävän Nixun valmius tarjota palveluita ja ratkaisuja asiakkaiden ongelmiin.

Lähteet

• Norsk Hydro otti kolauksen, mutta heillä oli todennäköisesti suunnitelma - https://www.nixu.com/fi/blog/norsk-hydro-otti-kolauksen-mutta-heilla-todennakoisesti-oli-suunnitelma

• Javan deserialisointiongelma oletettua laajempi - https://www.nixu.com/fi/blog/javan-deserialisointiongelma-oletettua-laajempi

• Kuva: https://pixabay.com/photos/cyber-security-online-computer-2296269/

Vankkaa ympäristöasiantuntijuutta ja vaikuttamista (Inka S. & Inka M., Erjan & Helin ryhmä)

Omalla nimellään varustetussa henkilökohtaisessa blogissaan Leo Stranius käsittelee häntä kiinnostavia asioita. Toistuvasti esiin nousevia aiheita ovat esimerkiksi ympäristövaikuttaminen, kestävä kehitys sekä ilmastonmuutos. Blogi henkiikin ympäristöteemaisuutta vihreillä värivalinnoilla ja luontoaiheisilla kuvilla. Stranius toimii mm. Helsingin vihreiden kaupunginvaltuutettuna ympäristöasiantuntijana, jonka lisäksi hän on myös toiminut aktiivisesti eri ympäristöjärjestöissä kuten Suomen luonnonsuojeluliitossa. 

Straniuksen blogissa on paljon postauksia liittyen hänen työhönsä sekä arkeensa, joihin kumpaankin liittyy vahvasti ekologisiin ratkaisuihin pyrkiminen. Kirjoittajan tavoitteena on selvästi saada blogin lukijatkin kiinnostumaan ja toimimaan ympäristön hyväksi samalla tavoin kuin hän itse. Blogissa on monia postauksia, jotka antavat konkreettisia neuvoja oman toiminnan muuttamisesta ekologisemmaksi. Lisäksi hän antaa vinkkejä esimerkiksi elämänhallintaan liittyen.

Eräs mielenkiintoinen huomio blogista on se, kuinka vaihtelevasti kirjoittaja antaa postauksissaan lähteitä esittämilleen väitteille.  Joissakin postauksissa tekstin sisään on linkitettynä lähteitä ja joissakin taas ei mitään, vaikka kummassakin postauksessa käsiteltäisiin aihetta, johon on olemassa tieteellistä pohjaa. Ongelmallista tässä on se, että tavallinen lukija ei välttämättä kyseenalaista kirjoittajan väitteitä. Kirjoittajan vahvan auktoriteetin takia hänen väitteensä on helppo vain hyväksyä ja uskoa tosiksi. Lukija ei voi kuitenkaan täysin tietää tekstiä lukiessa, että mitkä osuudet ovat vain kirjoittajan omia tulkintoja ja mielipiteitä ja mitkä faktoja. 

Yksi tämmöinen blogipostaus on nimeltään ”Ilmastoajattelun vääristymät”, jossa Stranius kuvailee keskeisiä ajattelun vääristymiä, jotka estävät yksilöitä toimimasta ilmastonmuutoksen kannalta järkevästi. Blogipostaus antaa mielenkiintoista ja samaistuttavaa näkökulmaa siihen, miksi ilmastotekoja on välillä vaikea toteuttaa omassa arjessa. Se herättelee ajattelemaan omia ajatus- ja käyttäytymismalleja ilmastonmuutokseen liittyen. Stranius ei kuitenkaan kerro, että ovatko nämä ilmastovääristymät hänen itse keksimiään vai onko hän törmännyt niihin jossain muualla. 

Lisäksi samassa postauksessa häiritsee sen sävy. Kirjoittaja vaikuttaa olevan aika kärkäs tuomitsemaan ihmiset, jotka näihin ”ilmastovääristymiin” syyllistyvät.  Lukijalle voi syntyä mielikuva, että kirjoittaja ottaa väheksyvän asenteen ihmisiä kohtaan, jotka kuitenkin pyrkivät jonkinasteiseen muutokseen ilmaston hyväksi. Sävy voisi olla tässä hieman myötätuntoisempi, sillä se kannustaisi ehkä paremmin ihmisiä muuttamaan toimintamallejaan. Kirjoittaja olisi voinut todeta, että nuo ajattelutavat ovat sinällään ihan normaaleja ja ymmärrettäviä, eikä kukaan ole lähtökohtaisesti huono ihminen, vaikka kokisi näitä “ilmastovääristymiä”.

Konkreettisin neuvoin ja tieteellisen tiedon avulla kirjoittaja voisi tarjota lukijoilleen keinoja toimia paremmin arjessa. Näitä elämänohjeita Stranius blogissaan kyllä kertookin. Kommenttiosiosta huomaakin, että joitain lukijoita tämä jopa ärsyttää. Stranius tuo mielipiteitään vahvasti esiin ja kirjoittaa asioista välillä melko suoraoikoisesti. Tämä saa pohtimaan muistaako kirjoittaja kyseenalaistaa tarpeeksi omaa näkemystään ja jääkö tilaa myös asioista keskustelemiselle. Straniuksella vaikuttaa jossakin määrin olevan jopa liian perfektionistinen taipumus pyrkiä elämänhallinnan ja ekologisuuden huipulle, mikä voi karkottaa joitain lukijoita.

Toisaalta hyvää on se, että kirjoittajan oma vahva mielipiteiden esiintuonti voi myös kannustaa blogin lukijoita tuomaan mielipiteitään esille ja keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. Vuoropuhelu kirjoittajan ja lukijoiden välillä onkin blogin pitämisen parhaita puolia. Straniuksella on epäilemättä vankka asiantuntijuus ilmastoaiheisiin liittyen, jonka johdosta onkin hyvä, että hän pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan asioihin ja lukijoihin.

Blogin osoite: http://leostranius.fi/

Kuvat: Pixabay

Måste jag? (Anni N. ja Pinja P., Helin ja Erjan ryhmä)

geralt/2016

Tarkastelimme Peruskoulupesula -nimistä blogia, joka käsittelee kaikenkattavasti koulumaailmaan liittyviä ilmiöitä. Blogilla on kaksi kirjoittajaa: Laura Tuohilampi ja Antti Värtö. Tuohilampi toimii yliopistonopettajana ja Värtö oppilaanohjaajana ja oppikirjailijana. Blogia selatessamme huomiomme kiinnittyi blogitekstiin ‘’Härlig är Norden’’, joka käsittelee pakkoruotsia. Tässä blogitekstissä pakkoruotsilla tarkoitetaan Suomessa pakollisena oppiaineena olevaa ruotsia. Värtön kirjoittamassa tekstissä huomiomme kiinnittyi erityisesti pakkoruotsin maailmanpoliittiseen näkökulmaan. Usein ruotsin kielen opetusta suomalaisissa kouluissa perustellaan palveluiden takaamisella kaikilla Suomen virallisilla kielillä, vaikkakin pakkoruotsin takana piilee poliittinen näkökulma, jossa halutaan erottaa Suomi itänaapurista ja sen sijaan identifioitua osaksi Pohjolaa. 

Ilmiönä pakkoruotsin maailmanpoliittinen asema onkin täysin uusi monelle. Onko totta, että sananvapauden mallimaassa kaikkia mielipiteitä ei sovi tuoda julki? Halutaanko tämä maailmanpoliittinen argumentti pakkoruotsin puolesta pitää piilossa? Ruotsin kielen opettajaopiskelijoina argumentointi toisen kielen aseman puolesta on erityisen relevanttia, sillä kouluruotsin ympärillä pyörii jatkuvasti negatiivisia asenteita ja kiistanalainen keskustelu. Kuitenkaan opinnoissamme emme ole kertaakaan törmänneet tähän kyseiseen argumenttiin, mikä kyseenalaistaa sen, kannattaako tätä argumenttia tuoda julki. Täytyy miettiä, onko poliittisella argumentilla perustelu järkevä tapa, jotta ei opettajana aiheuta motivaation heikkenemistä kielen opiskelua kohtaan. Kyseistä argumenttia käyttämällä saattaisi tahattomasti luoda kuvan, ettei itse kielen opiskelusta olisikaan hyötyä käytännön kannalta, vaan pikemminkin, että kieltä opiskeltaisiin vain suomalaisen identiteetin turvaamisen vuoksi. Lisäksi jokaisen vastuullisen opettajan pitää ottaa huomioon myös se, ettei tuo ilmi omaa poliittista kantaansa samalla, kun vastaa iänikuiseen kysymykseen siitä, miksi ruotsia pitää opiskella.

Tekstissään Värtö väittää, että pakollinen ruotsi on vain kielipolitiikkaa, eikä kukaan opi ruotsia peruskoulutasolla tarpeeksi, jotta sitä pystyisi oikeasti käyttämään. Tätä hän perustelee tilastokeskuksen tutkimuksella, jonka mukaan 18-25-vuotiaista vain 40% osaa ruotsia keskitasoa paremmin. Värtö myös kirjoittaa tekstissään omasta kokemuksestaan virkamiesruotsista, jossa hän väittää, että virkamiesruotsin pääsisi helposti läpi opiskelematta sanaakaan ruotsia peruskoulussa. Tästä väitteestä olemme hyvin eri mieltä. Ensinnäkin oppijoita on hyvin paljon erilaisia, eikä suurin osa todennäköisesti tulisi oppimaan peruskoulun oppimäärää joitakin viikkoja kestävän virkamiesruotsi -kurssin aikana, kuten Värtö väittää. Lisäksi omien havaintojemme mukaan moni virkamiesruotsia suorittava tuskailee kurssin läpäisyn kanssa, vaikka ovatkin opiskelleet ruotsia koko peruskoulun ja mahdollisesti vielä toisen asteen koulutuksen ajan. Ruotsin opiskelijoina törmäämme monesti epätoivoiseen kysymykseen siitä, voisimmeko auttaa virkamiesruotsin läpipääsyssä. Ennen kaikkea, eikö ihmisoikeudet ole järjellä perusteltava asia? Jos pakkoruotsi poistettaisiin opetussuunnitelmista, häviäisi myös mahdollisuus taata kaikille yhtäläiset oikeudet. Herääkin kysymys siitä, miksi virallista suomen kaksikielisyyttä ei ole juurikaan haastettu vaan keskustelu pyörii aina juuri kouluruotsin ympärillä?

Lastensuojelun tärkeys poikkeusoloissa (Olga, Victoria, Stiina)

Tutustuimme Lastensuojelun keskusliiton ylläpitämään blogiin. Blogissa on asiantuntijoiden kirjoittamia lyhyitä tekstejä liittyen lasten ja nuorten hyvinvointiin. Blogi on vierailijablogi, eli kirjoittajat ovat eri alojen asiantuntijoita ja he kirjoittavat blogiin lastensuojeluun ja hyvinvointiin liittyvistä teemoista omista näkökulmistaan. Postaukset ovat monipuolisia ja ne vaihtelevat haastatteluista asiateksteihin. Blogin nimi on kaikessa yksinkertaisuudessaan ”Blogi”. Aiheita ovat esimerkiksi mielen hyvinvointi lastensuojelussa, eriarvoistuva koulu poikkeusaikana, sekä viisi tärkeää asiaa lapsen osallisuudesta koronatilanteessa. Aiheina löytyy myös perhekeskuksen toiminnan avaamista ja harjoittelijan teksti keskusliiton toiminnasta. Lisäksi Blogissa tuodaan esille aihepiiriin liittyviä tapahtumia kuten esimerkiksi Nuorten päivä ja Osallisuusviikko.

Blogissa on  monipuolisesti tietoa lastensuojelusta ja sen aihepiireistä. Blogin tavoitteena on tietoisuuden lisääminen lasten ja nuorten ongelmista, sekä epäkohdista heihin liittyen. Tiedon tuominen lastensuojelun uusista ilmiöistä ja asioista, sekä järjestön toiminnasta nousee myös esille. Uskoisimme kohderyhmää olevan lastensuojelusta alansa puolesta kiinnostuneet, lasten ja nuorten toiminnassa mukana olevat ihmiset, sekä mahdollisesti myös Iskl:n järjestön toiminnasta kiinnostuneet tai järjestössä mukana olevat ihmiset. Kommentointi ja keskustelu blogissa on melko vähäistä, mikä tietenkin on hieman harmillista, koska hyvä  keskustelu usein avaa uusia näkökulmia. 

Aiheet ovat ajankohtaisia ja yhteiskunnallisesti tärkeitä. Blogilla on tärkeä viesti ja sanoma, ja se on hyvä väylä asiantuntijoille tuoda asiaansa ja tapahtumia esille. Lisäksi on hienoa, että samaa aihepiiriä koskevat kirjoitukset ja kannanotot on kerätty saman linkin alle. Erityisesti nyt kun korona puhuttaa Suomessa ja maailmalla ovat monet julkaisut siihen liittyviä. Tässä tulee esiin blogin ajankohtaisuus ja yhteiskunnallisiin asioihin reagoiminen. Julkaisuvälit ovat tiiviit ja kirjoituksia julkaistaan useita yhden kuukauden aikana. 

Päätimme ottaa lähempään tarkkailuun Esa Iivosen kirjoittaman postauksen “Koronakriisin hoidossa ei pidä toistaa 1990-luvun laman virheitä”. Iivonen on Mannereheimin Lastensuojeluliitossa johtavana asiantuntijana ja hänellä on pitkä kokemus lasten- ja nuorten asioiden parissa työskentelystä. Blogissa on paljon mielenkiintoisia ja ajankohtaisia aiheita, mutta valitsimme tämän kirjoituksen, koska siinä aiheena on  koronakriisin aiheuttamat taloudelliset haasteet ja mahdollisista leikkauksista johtuvat seuraukset etenkin lapsille. Iivonen vertaa tekstissään nykyistä koronatilannetta 1990-luvun laman kriisiin ja tuo esille virheitä, joita silloin tehtiin. Voi ajatella, että Iivonen kokemuksensa pohjalta tietää mistä puhuu. 

Iivosen blogin keskeisin väite on, ettei koronavirustilanteen seurauksena pidä heikentää perheiden ja lasten tilannetta tekemällä leikkauksia palveluista, sekä toimeentuloturvasta.  Eniten leikkauksista, eli “säästötalkoista” kärsisivät lapset, erityisesti heikommassa asemassa olevat lapset sekä heidän perheensä. Näin oli Iivosen mukaan käynyt jo 1990-luvun laman seurauksena ja sama on riskinä myös nyt, jos aiemmasta ei oteta opiksi. Hyvinvointi rakentuu jo lapsuudessa, minkä takia lasten elämään kohdistuvia leikkauksia pitäisi välttää. Iivonen tuo esiin blogikirjoituksessaan sen, että vanhempien sosioekonominen tausta vaikuttaa jo valmiiksi suuresti lapsen tulevaisuuteen: koulutukseen, hyvinvointiin ja terveyteen. Koronakriisin vaikuttaessa jo valmiiksi negatiivisesti perheiden toimeentuloon, sekä joidenkin palveluiden laatuun, on hyvin vaikea uskoa koronakriisin seurauksena suunniteltujen leikkausten tätä lasten tilannetta ainakaan parantavan. Kenties päinvastoin. Kuten Iivonen blogipostauksessaan mainitsi, koronakriisin aikaiset poikkeusolot tulevat vain entisestään lisäämään tarvetta esimerkiksi mielenterveys- ja lastensuojelupalveluille.

Iivosen kirjoittamassa blogipostauksessa ei esitetä minkäänlaisia konkreettisia ratkaisuja tilanteelle. Siinä kerrotaan mitkä ovat tämänhetkiset haasteet koronakriisin myötä lasten oikeuksien näkökulmasta ja miksi, sekä millaisia seuraukset voivat olla, jos lasten ja nuorten palveluista joudutaan leikkaamaan. Iivonen jopa mainitsee, että resursseja olisi syytä ennemminkin lisätä, “panostaa lasten hyvinvointiin”, mutta siihen millä tavalla se pitäisi tehdä, hän ei ota kantaa. Tilanteessa, jossa taloudellinen tilanne on kokonaisuudessaan heikentynyt ja lisäresursseille olisi tarvetta monella muullakin sektorilla, ratkaisujen tekeminen ei ole helppoa. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla Iivosen pitkän uran ja osaamisen perusteella selkeitä, konkreettisia ratkaisuja hänen esittämiin ongelmiin. Mutta ehkä tämä Iivosen blogipostaus toimi enemmänkin viestinä ja varoituksena ihmisille. Pitää vain toivoa lasten oikeuksien puolesta, että tällaisten kirjoitusten viesti kantautuisi lopulta myös päätöksentekijöiden korviin.

Taloustiedettä tavalliselle tallaajalle (Eero P., Saaran ja Miian ryhmä)

 

What do you want to do ?

New mail

Akateeminen talousblogi on vuonna 2009 silloisen Helsingin kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen laitoksen tutkijoiden perustama blogi. Blogissa käsitellään maailmalla tapahtuvia ajankohtaisia asioita taloustieteellisestä näkökulmasta. Blogilla on tällä hetkellä seitsemän vakiokirjoittajaa: Pertti Haaparanta, Ari Hyytinen, Niku Määttänen, Tuomas Pekkarinen, Marko Terviö, Roope Uusitalo ja Matti Liski. Kirjoittajat ovat kaikki taloustieteen ammattilaisia ja heistä suurin osa toimii professoreina suomalaisissa yliopistoissa.

 

Blogin alkuperäinen idea oli yksinkertaisesti kommentoida maailman menoa taloustieteellisestä näkökulmasta ja suomen kielellä. Blogin perustamisvaiheessa kirjoittajat asettivat blogille muutamia epävirallisia tavoitteita: Ensimmäinen tavoite oli uusien analyysien tuottaminen, eikä vain muiden esittämien pointtien kritisoiminen. Toinen tavoite oli esittää tutkimustietoa kansalle ymmärrettävällä kielellä. Kolmantena tavoitteena oli tuoda taloustieteestä uusia aiheita ja näkökulmia julkiseen keskusteluun. Neljäntenä tavoitteena oli yleisen tietämyksen lisääminen taloustieteestä. Näiden asioiden pohjalta voidaankin todeta, että blogin kohderyhmiä ovat siis taloustieteen osaajien ja ammattilaisten lisäksi ihan tavalliset taloustieteestä kiinnostuneet ihmiset.

 

Blogin aiheet käsittelevät useita taloustieteen eri aihealueita, kuten julkista taloutta, rahoitusta ja työmarkkinoita. Uusimmat blogitekstit käsittelevät loogisesti koronavirusta ja sen vaikutuksia talouteen. Blogitekstit ovat enimmäkseen mielipidekirjoituksen tapaisia:  niissä usein kommentoidaan, pohditaan ja otetaan kantaa johonkin julkaisuun tai ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoittajan suhtautuminen aiheeseen tulee usein selvästi esille ja blogissa korostetaankin, että teksteissä esitetyt mielipiteet ovat vain kirjoittajan omia mielipiteitä. Blogitekstit herättävät myös ajatuksia usein myös lukijoissa, sillä lähes kaikissa blogin julkaisuissa on lukijoiden kirjoittamia kommentteja. Kommenteissa usein analysoidaan ja kommentoidaan blogitekstiä ja esitetään kirjoittajalle kysymyksiä ja monesti myös blogin kirjoittajat osallistuvat keskusteluun. Erityisesti kansainvälistä taloutta, automatisaatiota ja lukukausimakusja käsittelevät blogikirjoitukset ovat herättäneet paljon keskustelua.

 

Blogissa käytetty kieli on blogille tyypilliseen tapaan normaalia asiatekstiä monimuotoisempaa ja vapaampaa. Tästä esimerkkinä on Marko Terviön lausahdus: “Kun aiemmin tarvittiin sadan ihmisen päivätyö valmistamaan yksi härpäke, nyt riittää yksi työntekijä valvomaan härpäkkeenvalmistuskonetta.” Tässä Terviö siis kertoo siis tuotantoteollisuuden murroksesta huomiota herättävällä ja hieman kärjistetyllä tavalla. Tavallisen ihmisen näkökulmasta tämän kaltainen kielenkäyttö tekee tekstistä kiinnostavamman ja helpommin ymmärrettävän. Erityisesti omian mielipiteitä ja ajatuksia kertoessaan kirjoittajien käyttämä kieli on usein vapaampaa ja värikkäämpää. Teksteistä vakuttavamman ja tieteellisemmän tekee kuitenkin melko laaja lähteiden hyödyntäminen. Kirjoittajat käyttävät erilaisia lähteitä suhteellisen paljon esimerkiksi oman argumentaation tukena ja asioita selittäessään. Lähteet on merkitty tekstin sisäisinä viitteinä ja hyperlinkkeinä alkuperäisiin teksteihin. Lisäksi osassa teksteistä on lopussa lähdeluettelo. Lähteiden käytössä ja tekstin värikkyydessä on kuitenkin luonnollisesti eroja riippuen aiheesta ja kirjoittajasta.

 

Marko Terviön Blogitekstissä Työpaikkaterminaattori tulee? (2017) käsitellään automatisaation ja teknologian kehityksen vaikutusta työmarkkinoihin. Terviön keskeinen väite on, että työpaikat eivät automatisaation takia katoa tai vähene. Hän toteaa tekstissään, että vaikka automatisaation myötä työpaikat vähenevät tai katoavat kokonaan yhdeltä alalta, ilmaantuu uusille aloille uusia työpaikkoja samaa tahtia. Terviön mukaan tämä johtuu siitä, että automatisaation myötä tuotteen tai palvelun hinta laskee merkittävästi ja tämän myötä kuluttajilla jää enemmän rahaa kulutettavaksi muihin tuotteisiin ja palveluihin. Siten työvoiman kysyntä alkaa vähitellen kasvaa kyseisillä muilla aloilla, ja työpaikat siirtyvät vähitellen niihin.

 

Terviö perustelee väitettään historian avulla: Työpaikkojen katoamista on pelätty ennenkin, mutta aina tarve työlle ja työntekijöille on kuitenkin aina säilynyt. Terviö nostaa esimerkeiksi  tästä maatalouden ja teollisuuden automatisoitumisen. Terviön mukaan on myös mahdollista että teknologian kehityksen seurauksena tuotteen hinta voi pudota todella alas ja kysyntä nousta todella ylös niin, että siitä tulee itsestäänselvyys, jota ei enää edes huomata. Tästä esimerkeiksi hän antaa veden ja valaistuksen, ja viittaa aiheesta tehtyyn tutkimukseen.

 

Terviö toteaa kuitenkin lopuksi, että tulevaisuudessa asia ei välttämättä menekään aivan samalla tavalla. Hänen mukaansa on mahdollista, että tulevaisuudessa teknologian kehitys ei johdakkaan samalla tavalla kulutuksen kasvamiseen, vaan vapaa-ajan arvon kasvamiseen. Tästä esimerkiksi hän antaa videopelien vaikutuksen nuorten miesten työn tarjontaan ja viittaa aiheesta tehtyyn tutkimukseen. Terviön mukaan videopelien kehitys voi johtaa siihen, että entistä useampi tyytyy matalaan palkkaan tai on vapaaehtoisesti työtön ja keskittyy vapaa-ajallaan pelaamiseen, kunhan yleinen elintaso on tarpeeksi korkealla.

 

Terviön teksti kuulostaa mielestäni uskottavalta, uskottavuutta lisää myös viittaukset aihetta käsitteleviin tutkimuksiin. Teksti on mielestäni kiinnostava ja hyvin jäsennelty. Lisäksi teksti oli myös tavallisen ihmisen näkökulmasta riittävän selkeästi ja ymmärrettävästi kirjoitettu. Uskon siihen, että tulevaisuudessa jo minun elinaikanani tulee olemaan paljon sellaisia työpaikkoja, joista meillä ei ole tietoakaan vielä tänä päivänä ja vastaavasti nykyisiä työpaikkoja tulee katoamaan paljon. Lisäksi tunnistan myös lopussa mainitun muutoksen liittyen vapaa-ajan arvon kasvamiseen. Tiedän itsekkin henkilöitä, jotka ovat matalapalkkaisessa työssä tai työttömiä, eivätkä vapaa-ajalla juuri muuta tee kuin pelaavat. Yleinen elintaso tuntuu olevan jo nyt sen verran korkealla, että entistä useampi tyytyy siihen ja kulutuksen sijaan maksimoi vapaa-ajan määrän. Samanlaista ilmiötä on jossain määrin havaittavissa myös rikkaiden joukossa. Monet julkisuuden henkilöt haluavat hektisen arjen vastapainoksi vapaa-ajallaan lähinnä omaa aikaa ja rauhaa, sen sijaan että kuluttaisivat varallisuuttaan aktiivisesti. Mutta kuinka suuri vaikutus vapaa-ajan arvon kasvulla on työn tarjontaan tulevaisuudessa? Kuten Terviökin toteaa, se jää nähtäväksi.

 

Lähteet:

Akateeminen talousblogi: http://blog.hse-econ.fi/

Työpaikkaterminaattori tulee?: http://blog.hse-econ.fi/?p=8023#more-8023

 

Taide auttaa ja kasvattaa (Eero ja Helmi, Saaran ryhmä)

 Blogitekstissä Taiteesta lisävirtaa lastensuojeluun kerrotaan soveltavien, taidelähtöisten metodien hyödyntämisestä lastensuojelun kentällä. Se on julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL-blogissa, jossa esitetään eri alojen asiantuntijoiden näkökulmia kansanterveyttä koskeviin ajankohtaisiin aiheisiin, sekä THL:n johdon kanta näihin kysymyksiin. Kirjoitukset on muotoiltu helppotajuisesti ja mahdollisimman kansankielisesti, ja näkökulma esiteltyihin tutkimuksiin on objektiivinen, käytäntölähtöinen ja faktapohjainen. Blogi pyrkii tiedottamaan laaja-alaisesti terveys- ja hyvinvointipalveluiden toiminnasta, ja niistä tehdystä tutkimuksesta, monipuoliselle ja vaihtelevalle yleisölle: Taiteesta lisävirtaa lastensuojeluun -tekstin kohderyhmäksi esimerkiksi on määritelty “lapset, nuoret ja perhe” sekä aiheeksi “mielenterveys”. Sen ovat kirjoittaneet Päivi Känkänen (erikoistutkija, lapset, nuoret ja perheet) ja Marko Manninen (erikoistutkija, mielenterveys). 

Tekstissä tutkitaan, kuinka teatterityöskentely on hyvä tapa tuoda taiteen mahdollisuuksia lastensuojeluun. He myös tarkastelevat kriittisesti palvelujärjestelmän valmiutta omaksua taidekasvatusta osakseen sen kokonaisuutta. He perustelevat tutkimuksen avuin, kuinka taiteella on suora yhteys yksilön terveyteen ja hyvinvointiin.

Känkänen ja Manninen kertovat kuinka lastensuojelun kentällä elämäntapahtumia  käsitellään dialogin muodossa, mutta ongelmien laaja-alaisuuden ja yhteenkietoutuneisuuden takia nuorille tulee räätälöidä yksilöllisiä palveluja ja hoitokeinoja. Terapiakeskeisiä hoitotoimenpiteitä saattaa rajoittaa nuoren heikko motivaatio ja tällöin hoidosta saatu hyöty ei välttämättä ole riittävää. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että sijoitettujen nuorten kasvatus ja hoitomenetelmien rinnalle saadaan uusia menetelmiä, jotka tukevat nuoria entistä paremmin. (Känkänen & Manninen 2018)

Tyypillisten terapeutisten menetelmien lisäksi nuorten tunteita voitaisiin käsitelle myös monin eritavoin. Känkänen ja Manninen kertovat, kuinka Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Rikos ja Rangaistus -teatterihanke onnistui tavoittamaan tämän päivän nuoret. Hankkeen teatterityöpajoissa nuoret kokivat samaistuvansa  ikiaikaisiin tarinoihin, esimerkiksi Fjodor Dostojevskin klassikkoteoksen teemojen käsittelemällä, mikä edelleen auttoi omien tunteiden ymmärtämisessä ja hyväksymisessä. 

Tällaista toimintaa voidaan pitää erityisen hyvänä metodina nuorille, joilla on heikko hoitomotivaatio terapiakeskeisten palveluiden suhteen. Pahoinvoiva nuori saattaa tehdä tahallista vastarintaa jäämällä terapiakeskeisistä palveluista pois, jolloin resurssit menevät hukkaan ja nuori on vaarassa vieraantua tuen ja hoidon piiristä. Se,  kuinka hyvin sijoitetut nuoret suhtautuvat hankkeeseen on todella positiivinen yllätys ja tekstistä käy ilmi kuinka nuoret olivat työpajoissa innostuneita ja aktiivisia.

 

Kuva: Pixabay.

Blogitekstin sanoma edustaa pitkälti sosiaalityön yleistä etiikkaa ja arvomaailmaa. Tärkeimpiä sosiaalityön arvoja on esimerkiksi yksilökeskeinen asiakastyö, jota Mary Richmond erityisesti korosti. Hän oli sosiaalityön ensimmäinen pioneereja ja korosti kuinka asiakas on aina “yksilö tilanteessa” ja jokainen asiakastapaus on toisistaan poikkeava. (Richmond 1917)

Vastaavia menestyksekkäitä soveltavan taiteen hankkeita on toteutettu Suomessa muitakin: Esimerkiksi Lasten ja nuorten säätiön vuosina 2013–2016 toteuttamassa Taidot elämään -hankkeessa tarkasteltiin elämäntaitojen ja taidetoiminnan rajapintoja, tarkoituksena vahvistaa nuorten identiteettiä ja käsitystä omasta potentiaalista työpajamaisen taideprojektiviikon avulla. Tuloksia tarkastellessa on todettu, että “kontrollista vapaa mahdollisuuksien tila” (yhteensattuvasti Päivi Känkäseltä raporttiin lainattu ajatus) sallii paitsi aikuisen ja nuoren, myös nuorten keskenään kohtaavan toisensa kunnioittavasti. (Vilmilä 2016, 38, 63) Soveltava taidetoiminta on erinomainen keino luoda inhimilliselle kehitykselle tärkeitä yhteisöllisyyden, kuuluvuuden ja jakamisen kokemuksia sekä itseluottavaa voimautumista: Tunteen siitä, että merkitsee, voi vaikuttaa, hallitsee omaa elämäänsä. Onkin toivottavaa, että tällaiset positiiviset havainnot otetaan huomioon ei ainoastaan lastensuojelun piirissä, vaan myös tulevaisuuden opetussuunnitelmissa : Kuten Vilmiläkin (2016) Taidot elämään -raportissaan toteaa: “Koulujärjestelmällämme on merkittävä tehtävä sivistyksen ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä siinä, ettei ketään jätetä matkasta. Se on sivistystä ja hyvinvointia parhaimmillaan (Vilmilä 2016, 57).”  

           

        Kuva: Helsingin kaupunki. 

Lähteet:

https://blogi.thl.fi/taiteesta-lisavirtaa-lastensuojeluun/

Helsingin kaupunki. valokuva

Pixabay. Valokuva

Mary Richmond 1917 Social diagnosis 

Vilmilä, F., Elämäntaitojen äärellä, 2016, Nuorisotutkimusseura, Helsinki

What do you want to do ?

New mail