Highway to Health on psykologiaan, ravitsemukseen ja hyvinvointiin keskittyvä blogi. Blogin takana on psykologi ja ravintoneuvoja Hanna Markuksela, joka kutsuu itseään leikkisästi "valtakunnan viralliseksi keittiöpsykologiksi". Blogissaan Markuksela kirjoittaa monipuolisesti hyvinvoinnista ja terveyden edistämisestä oman psykologian, ravitsemustieteen ja funktionaalisen lääketieteen tietämyksensä pohjalta. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan: tekstejä löytyy esimerkiksi muotidieeteistä ja syömishäiriöistä, itsetunnosta, meditaatiosta, kaamosmasennuksesta, terveyden biologiasta, psykoterapiatyöstä... Ilahduttavaa Markukselan teksteissä on se, että ne ovat poikkeuksetta erittäin huolellisesti rakenneltuja ja eläväisesti kirjoitettuja. Blogia lukiessa huomaa nopeasti, että useimpien tekstien eteen on tehty laajaa taustatyötä. Tekstit tarjoavatkin paitsi viihdyttävää lukemista, myös laadukasta tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa.
Valitsin tarkempaan tarkasteluun tekstin "Voiko psykologi olla myös ihminen?", jossa Markuksela pohtii psykologin rooliin liittyviä odotuksia ja vaatimuksia sekä niiden toteuttamista. Markukselan mukaan psykologin olemukseen, persoonaan ja elämäntarinaan kohdistetaan muiden ammattiryhmien edustajia enemmän kriteerejä, jotka tiivistyvät yhteen oletukseen: "Sun pitää olla neutraali". Tekstissä pohditaan, saako psykologilla olla omia ongelmia tai synkkä menneisyys, vai tekevätkö ne hänestä epäpätevän ja kyvyttömän auttaa muita. Markuksela lähestyy aihetta huumorin kautta esittelemällä stereotyyppisen "juuri oikeanlaisen psykologin", jonka elämään sopii kuvaus "superkympin tytöstä superkympin tädiksi ja priimalaatuinen elämän CV kasaan". Tästä hän jatkaa huomauttamalla, että harvan elämä oikeasti näyttää tältä, eikä tarvitsekaan näyttää. Markukselan mukaan alalla tarvitaan monenlaisia ihmisiä monenlaisin taustoin, eikä psykologin roolin omaksuminen saisi merkitä inhimillisyyden tukahduttamista. Esimerkiksi hän nostaa menestyneen ja arvostetun psykologin Marsha Linehanin, joka eräässä haastattelussa paljasti saaneensa nuoruudessaan epävakaan persoonallisuuden diagnoosin ja olleensa aikoinaan erittäin itsetuhoinen. Markuksela kuvaa Linehanin paljastusta rohkeaksi teoksi joka "rikkoo myyttiä hajuttomista, mauttomista ja persoonattomista psykologeista".
Markukselan blogitekstin vahvuutena mainitsisin sen, että hän on selvästi paneutunut aiheeseen ja kirjoittaa oman kokemuksensa pohjalta. Tekstiä on helppo seurata ja kirjoitustyyliltään se on jopa poikkeuksellisen mukaansatempaavaa. Käsittelemäni tekstin aihe kiinnostaa varmasti eniten niitä, jotka ovat psykologin työn kanssa tekemisissä joko alan ammattilaisena tai asiakkaana. Teksti onkin kerännyt useita kommentteja, joissa jatketaan keskustelua ja jaetaan kokemuksia erilaisista terapiasuhteista.
http://all-nuts-in-a-case.blogspot.fi/search/label/psykologia
Teksti on tosi sujuvasti ja selkeästi kirjoitettu. Kohdeblogia on alussa esitelty monipuolisesti. Valitsemasi aihe on mielestäni tosi mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. On varmasti totta, että psykologin ammatti on koko ajan suurennuslasin alla ja rooliin liitetään tietynlaiset ominaisuudet. Tekstistä inspiroituneena aloin pohtimaan itsekin omaa suhtautumistani psykologeihin ja on kyllä myönnettävä, että kyllä sitä jonkinlaisia stereotypioita on tullut omaksuttua. Uskon, että tietynlainen inhimillisyys on varmasti hyväksi psykologiassakin, voihan omia kokemuksia käyttää myös voimavarana ja yrittää hyödyntää niitä omassa auttamistyössä. Näkökanta on kuitenkin aina erilainen, jos asiasta on omakohtaista kokemusta. Kaikin puolin kiinnostava teksti!
VastaaPoista- Emilia T
Todella sujuvaa ja selkeää tekstiä! Myös aihe oli erittäin mielenkiintoinen näin tulevalle psykologille. Olen itsekin usein pohtinut, millainen on "hyvä psykologi". Olen itsekin tullut samaan tulokseen, jonka tekstissäsi mainitset, että ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla psykologi. Jokaisella meillä on oma persoona, jonka kautta myös psykologin työtä tehdään. Tekstisi herätti siis hyvin paljon ajatuksia, olisin vain toivonut, että oma äänesi olisi tullut kuuluviin hieman enemmän =)
VastaaPoistaPsykologiasta en juuri lukion kursseja enempää tiedä, mutta voisin olettaa, että psykologin olisi hyvä olla tietoinen oman päänsä liikkeistä. Ehkä ”neutraaliuden” voisi käsittää niin, etteivät pahimmat tunne-elämän kuohut vaikuttaisi psykologin kykyyn nähdä toisia ihmisiä mahdollisimman objektiivisesti, ilman heijastuksia ja asenteita. Kaikki ovat varmaankin kärsineet elämässään, mutta psykologilla jos kellä, olisi mahdollisuus kohdata ja käsitellä omia ongelmiaan. Kyky rehelliseen itsereflektioon lienee psykologille tärkeää.
VastaaPoista- Pasi