Vanhempien terveyskäyttäytymisen jalanjäljissä (Veli-Matti & Roosa Melina)

Highway to Health on Hanna Markukselan pitämä - osittain jo hiipunut – ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvä blogi. Markuksela on Hyvinvointivalmennus Avalonian perustaja, ravintovalmentaja ja psykologi. Hänen ammattitaitonsa heijastuu kirjoituksiin vakuuttaen lukijan vankalla tietopohjallaan.

Markuksela käsittelee laajasti hyvinvointia huomioiden ravinnon merkityksen ihmiselle sekä ottaa huomioon myös ihmisen hyvinvointia uhkaavia psykologisia ilmiöitä. Yhdessä blogikirjoituksessaan Markuksela puhuu vanhempien omaan kehoon suhtautumisen siirtymisestä lapselle psykologisen ilmiön, mallioppimisen, kautta. (http://all-nuts-in-a-case.blogspot.fi/2011/08/pienten-lasten-ulkonakopaineiden-syista.html)


Silmiinpistävä havainto Markukselan tekstissä on, kuinka paljon hän korostaa vanhempien merkitystä mallioppimisessa. Omien kokemuksiemme perusteella kaveripiirillä ja kouluympäristöllä on ratkaisevan suuri rooli käyttäytymisessämme. Arvot luonnollisesti lähtevät kotoa, mutta kouluympäristön merkitystä tuskin voi väheksyä. Markuksela puhuu kirjoituksessaan lähinnä lapsen terveyskäyttäytymisen puolesta ja siitä, kuinka lapsi omaksuu vanhempiensa terveyskäyttäytymisen.



http://strengthinconfidence.com/plus-size-models-fat-acceptance-signs-plummeting-social-standards/

”Esimerkiksi oman (tai puolison) ulkonäön jatkuva morkkaaminen lapsen nähden ja toistuvat tiukat laihdutuskuurit eivät tarjoa hyvää oloa pienelle tyypille, joka yrittää vasta muodostaa käsitystä siitä mitä on kauneus, naisellisuus tai vaikka järkevä painonhallinta.” Omat lapsuuden kokemukseni ovat kuitenkin vahvasti ristiriidassa Markukselan väitteen kanssa, sillä vanhempani olivat ylipainoisia, ja halusivat luonnollisesti laihduttaa. Tämä ei vaikuttanut minuun millään tavalla: tiedostin vanhempieni olevan ylipainoisia. Itse ajattelin kuitenkin olevani normaali, eikä minulla käynyt mielessäkään, että olisin tarvinnut laihdutuskuuria. Lisäksi Markuksela toteaa blogikirjoituksessaan vanhempien peräänkuuluttamien arvojen ja käyttäytymisen olevan usein ristiriidassa, ja tämän olevan haitaksi lapselle.

Mutta..

Eikö lähestulkoon kaikki tässä maailmassa ole ristiriidassa? Ollaanko mistään oikeasti samaa mieltä? Miksi edes pitäisi olla? Eikö elämä yleensäkin ole päämäärien saavuttamista, joten miksei vanhemmilla saisi olla toiveita lapsiensa paremmasta huomisesta? Kuka meistä on tyytyväinen nykytilanteeseen? Eikö vanhemmilla ole oikeus yrittää saada lapsensa sisäistämään hyviä arvoja, joita he itse ovat kykenemättömiä – syystä tai toisesta – noudattamaan? Onko parempi, jos vanhempien terveyskäyttäytyminen on suoraan sanottuna perseestä ja he pyrkivät myös sanallisesti välittämään tätä omille lapsilleen? Epäilemme, että näin ei ole, vaikka silloinhan heidän käyttäytymisensä olisi yhdenmukaista sanojen kanssa ja ristiriitaa ei syntyisi. Ehkä tässä kohtaa lapsen oma sisäinen lamppu syttyisi ja hän huomaisi 150 kiloisen äitinsä terveyskäyttäytymisessä jotain parantamisen varaa.



http://earlyeducation2.blogspot.fi/2011/04/kids-and-eating-disorders.html


Joka tapauksessa Markuksela pyöristelee tekstin lopuksi ja toteaa kannattavansa rentoa elämäntapaa, johon herkuttelukin kuuluu silloin tällöin. Tämän allekirjoitamme täysin, mutta emme ymmärrä miksi pienen kasvavan lapsen täytyisi vaivata yliPÄÄTÄÄN elämäänsä terveellisillä elämäntavoilla. Itse elimme onnellisen ja pullantäyteisen lapsuuden onnellisena tietämättä rasvapitoisuuksien tai hiilihydraattien tuomista lisämakkaroista.




Ehkä juuri tässä piilee myös Markukselan pointti, että lapset perisivät vanhempien terveelliset tavat tiedostamattaan. Näin energiaa ei menisi terveydestä murehtimiseen, vaan lapsi voisi nauttia lapsuudestaan täysin rinnoin.