sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Psykologit ajatuksenlukijoita? (Noora, Oona ja Saara)

                                    

Psykologiliiton blogissaan erikoispsykologi ja psykoterapeutti Teemu Ollikainen käsittelee arkiseen tyyliin psykologisia ilmiöitä. Valitsemassamme blogitekstissä ”Emme ole ajatuksenlukijoita, mutta…” Ollikainen nostaa esille humoristiseen sävyyn yleisiä ennakkoluuloja psykologeja kohtaan. Hänen pääpointtinsa on, että vaikka psykologit ymmärtävät ihmisen mielenliikkeitä keskivertoa paremmin, eivät he silti ole konkreettisesti ajatuksenlukijoita.

"Ai psykologi? No sä varmaan näet sitten kaiken mitä minä ajattelen, hahaa!”      
               

                                                          http://zerocicolo.blogspot.fi/

Vielä psykologitieteessä ei ole kehitelty ajatustenlukulaitetta, joka sanasta sanaan pystyisi ihmisen ajatuksia lukemaan (sääli…). Ollikainenkin korostaa, että ajatuksenluvun sijaan psykologit tekevät päätelmiä ja havaintoja ihmisten käyttäytymisestä. Päätelmät liittyvät esimerkiksi henkilön ajatusmalleihin, emotionaalisiin tunnetiloihin tai mielenterveyden häiriöin. Eivät siihen, mitä kyseinen henkilö aikoo syödä iltapalaksi; sehän vaatisi jo suoranaista ajatuksenlukutaitoa.
Jo meihin ensimmäisen vuoden psykologian opiskelijoihin liitetään yllättävänkin vahvasti näitä stereotypioita. Kohtasimme näitä ennakkoluuloja heti hyväksymiskirjeen putkahdettua postilaatikkoon; tilanne oli hyvin samankaltainen kuin Ollikainenkin kuvaa yllä. Silmänräpäyksessä meistä tuli lähimmäisten silmissä ”ajatuksenlukijoita”, vaikka olimme vasta menossa opiskelemaan tätä ”ajatuksenlukutaitoa”.   Toisaalta ainakin me psykologian opiskelijat suhtaudumme tähän hieman huvittuneesti ja tämä näkyy myös haalarimerkissämme.
                                          

                                                          http://www.stimulus.fi/haalari.php

Meidän näkökulmamme  kärjistetysti ajatellen on kuitenkin se, että psykologian opiskelu perustuu samanlaisiin teorioihin kuin matemaatikon matemaattiset kaavat eli toisin sanoen tietopohjan kartuttamiseen ja tämän tiedon myöhempään soveltamiseen. Mutta aivan kuten matemaattisesti lahjakkaat ja siitä kiinnostuneet hakeutuvat yleisesti ottaen matemaattisille aloille, niin myös psykologian opiskelijoilla voi olla erityistä taitoa ja kiinnostusta ymmärtää ihmisen mielenliikkeitä ja sen vaikutusta käyttäytymiseen…

 ... ”Psykologi näkee asiat toisin kuin ei-psykologi, ja todennäköisemmin hänen toisen ihmisen psyykkistä toimintaa koskevat arvionsa ovat oikeampia kuin jonkun muun.”

Mielestämme Ollikainen nostaa tekstissään esille hyviä ja aiheellisia ajatuksia. Vaikka hän puhuukin hyvin humoristiseen ja ajoittain jopa itseironiseen sävyyn, on hänen pääpointtinsa faktaperusteinen ja myös ajatuksia herättävää. Pystymme (jo näin opiskelijana) samaistumaan hänen ajatuksiin ja mielipiteisiin, vaikka emme kuitenkaan kiellä, että eriäviäkin mielipiteitä voisi joiltakin tahoilta nousta; meidän näkökulmamme on kuitenkin hyvin yhtenevä Ollikaisen kanssa.

”Psykologina oleminen ei onneksi koko ajan ole ärsyttävää viisastelua ja lähiympäristön käsitteellistämistä.”

Lähteenä

1 kommentti:

  1. Olitte kirjoittaneet hyvin ja valinneet mielenkiintoisen blogin. Ollikainen tuntuu kirjoittavan hauskan rennosti, mutta kuitenkin asiaa. Itse en opiskele psykologiaa, mutta olen silti hirmuisen kiinnostunut alasta. Siksipä olikin kiva lukea tämä teidän blogiteksti sekä löytää noita Ollikaisen tekstejä.
    Se on kyllä totta, että tosi usein psykologit ja psykologian opiskelijat stereotypisoidaan tietynlaisiksi "ajatustenlukijoiksi". Täytyy myöntää, että myös itse aikoinaan suhtauduin hieman varauksella, kun vietin iltaa seurueessa, jossa oli psykologian opiskelija. Pelkäsin, että nyt hän analysoi minut päästä varpaisiin ja huomaa minussa kaiken olevan "pielessä". Ja ylipäätään vähän pelotti se, että toinen voisi arvostella minut suhteellisen nopeasti. Jännitti, minkälaisen analyysin hän minusta mielessään tekisi. Myöhemmin, vanhempana, olen tajunnut, että ei se ihan niinkään mene, ei kaikki psykologian opiskelijat ole pelottavia analysoijia, eikä heitä todellakaan tarvitse "pelätä". Päinvastoin, psykologian opiskelijat ovat olleet yksiä rennoimpia ja hauskimpia ihmisiä, joita olen opiskeluaikoinani tavannut. Teillä riittää huumorintajua ja se on oikein! Osaatte nauraa meidän "tavallisten" ihmisten ennakkoluuloille teidän ajatustenlukutaidoista. :-)

    VastaaPoista