Ovatko psykologiset testit luotettavia havaitsemaan riskikäyttäytymistä? (Heidi ja Vilma, Ellinooran ryhmä)

Löysimme meitä kiinnostavan aiheen PsyJuridica Oy:n blogista, jota ylläpitää Helinä Häkkänen-Nyholm vankan kokemuksensa ja tietämyksensä avulla ja on muun muassa oikeuspsykologian ja kriminaalipsykologian dosentti. Blogi on kirjoitettu oikeuspsykologin näkökulmasta ja se käsittelee psykologisia ilmiöitä ja oikeustapauksia. Blogin tavoitteena on herättää keskustelua ja antaa uusia näkökulmia aiheisiin, joita usein pidetään tabuina. Postauksien aiheina ovat esimerkiksi narsismi, huoltajuuskiistat oikeudessa ja sukupuolen vaihdos. Kohderyhmänä toimivat kaikki aiheesta kiinnostuneet, sillä postaukset ovat ajankohtaisia ja helposti ymmärrettävissä, tosin joitakin psykologeille tuttuja käsitteitä käytetään ilman niiden avaamista.

Tässä postauksessa käsittelemme PsyJuridica Oy:n blogissa julkaistua tekstiä siitä, ovatko massamurhaajat tunnistettavissa ennalta psykologisten testien avulla. Häkkänen-Nyholm tuo esille ajatuksen siitä, että massamurhaajien tunnistaminen soveltuvuustestauksella on vaikeaa ellei mahdotonta. Ongelma saattaa piillä siinä, ettei vielä ole onnistuttu luomaan testejä, jotka kykenisivät havaitsemaan potentiaalisia massamurhaajia. Huomio tulisikin Häkkänen-Nyholmin mukaan kiinnittää ennemmin yksilön hyvinvoinnin seuraamiseen, eikä luottaa sokeasti psykologisten testien tuloksiin. Psykologiset testit on kuitenkin luotu havaitsemaan epänormaalia käyttäytymistä ja ajattelua. Jos ne eivät kerran erottele potentiaalisia murhaajia normiväestöstä, onko niistä loppujen lopuksi mitään hyötyä? Häkkänen-Nyholm kertoo tekstissään perämiehestä, joka ohjasi lentokoneen päin vuorta - oletettavasti tahallisesti - surmaten kaikki koneen matkustajat ja miehistön jäsenet, itsensä mukaanlukien. Kuinka tällaista vaaraa ei ole havaittu psykologisissa testeissä, jotka vaaditaan lentäjäksi pyrkiessä?

https://pixabay.com

Uutiset ja viihdeteollisuus ovat antaneet meille stereotypisen kuvan massamurhaajista; muslimeja, syrjäytyneitä ja aivopestyjä uskomaan omaan aatteeseensa. Todellisuus on kuitenkin kaukana median luomasta kuvasta. Koulusurmaajat ja muut massamurhaajat ovat usein tavallisia tallaajia muiden joukossa. Myöskään median luoma kuva heidän käyttäytymisestään ennen tekoa ei välttämättä vastaa todellisuutta. Saatamme kuvitella massamurhaajien olevan silminnähden ahdistuneita ja hermostuneita ennen tekoaan, vaikka ulospäin he vaikuttavat tyynen rauhallisilta eivätkä herätä huomiota. Häkkänen-Nyholm tuokin esille ajatuksen flow-tilasta, jolloin yksilö on täysin keskittynyt siihen mitä tekee ja suuntaa ajatuksensa vain ja ainoastaan tekoon, jolloin käyttäytyminen ei vaikuta hermostuneelta. Tämä voisi osaltaan selittää miksi tekoja ei havaita etukäteen vaan ne tulevat yllätyksinä. Terrorismin ja massamurhien yleistyminen onkin aiheuttanu pelkoa, joka on johtanut massamurhaajien stereotyyppisten käyttäytymispiirteiden etsimiseen ja näin aiheuttanut ylireagointia. Häkkänen toteaakin seuraavasti:

”Suomessa tapahtuneiden koulumassamurhien jälkeen oli ’potentiaalisten kouluampujien identifioinnissa’ havaittavissa jonkinlaista ylireagointia, joka johti useisiin tapauksiin, joissa viranomaiset hälytettiin paikalle kun oppilas oli käyttäytynyt siten kuin kouluampujan ajateltiin käyttäytyvän.”

Meidän tulisikin pyrkiä näkemään stereotypioiden ohi ja löytää uusia keinoja havaita tavallisesta poikkeavaa käytöstä. Näin voitaisiin välttää ylireagointia ja turhaa paniikkia.

Mutta mikä ajaa massamurhaajat tekonsa partaalle? Tämä on kysymys johon jokainen meistä haluaisi saada vastauksen. Häkkänen-Nyholm puhuukin “psykologisen ruumiinavauksen” haasteellisuudesta, ja siitä, kuinka teon motiivia on erittäin vaikea saada koskaan selville. Psykologisella ruumiinavauksella Häkkänen-Nyholm tarkoittaa tekojen perimmäisten syiden selvittämistä, mutta vaikeaksi sen tekee tekijän kuolema tekonsa yhteydessä. Tästä syystä tekojen motiiveja ei usein koskaan saada selville, joka vaikeuttaa tapausten ennaltaehkäisyä. Esimerkiksi jos perämiehen motiivi ohjata lentokone päin vuorta johtui mielenterveyden häiriöistä tai työpaikkakiusaamisesta, oltaisiin tilanteeseen voitu puuttua aiemmin näin estäen mahdollinen teko. On huomattu, että kouluampumisten tekijät ovat usein olleet koulukiusattuja, jolloin koulukiusaamiseen puuttuminen aiemmassa vaiheessa olisi voinut estää tulevat veriteot. Mutta koska motiiveja ei useinkaan saada selville, jää ennaltaehkäisevien toimenpiteiden suunnittelu ja tarjoaminen vain ajatuksen tasolle. Toki voidaan tarjota yleistä tukea ja ennaltaehkäistä muutenkin työpaikka- ja koulukiusaamista, mutta muiden spesifien tukipalveluiden keskittäminen riskihenkilöille on erittäin haasteellista, varsinkaan, kun he eivät välttämättä hae itse apua ongelmiinsa, jolloin ne saattavat purkautua väkivaltatekoina.

Vaikka kaikki massamurhat eivät aina johdu mielenterveysongelmista tai henkilön menneisyydestä, voidaan näistä aiheutuviin väkivaltatekoihin yrittää vaikuttaa kehittämällä soveltuvuuskokeita ja tarjoamalla ennaltaehkäiseviä tukitoimia. Havaitsemalla riskikäyttäytymistä ennen kuin se on eskaloitunut tekoihin, voisimme pelastaa ihmishenkiä, vaikuttaa tulevien sukupolvien henkiseen hyvinvointiin ja turvallisuudentunteeseen.