Blogi nimeltään Akatemian jalkaväki - kirjoituksia tieteen ruohonjuuritasolta on kuuden eri kirjoittajan tiedeblogi, joka kertoo tieteen alalla työskentelevien ihmisten elämästä selkeällä, kansantajuisella kielellä. Tavoitteena on, että kuka vain voi lukea ja ymmärtää blogikirjoituksia. Kirjoittajat ovat eri alojen tutkijoita sekä ammattilaisia, ja kirjoitusten teemat vaihtelevat paljon muun muassa fysiikasta ajanhallintaan.
Kuitenkaan tämä blogipostaus ei tule kertomaan tällä kertaa fysiikan laista, vaan kieliasiantuntijoiden tulevaisuudesta. Yksi blogin kirjoittajista Hanna-Ilona Härmävaara kirjoittaa blogitekstissään “Olla kielen ammattilainen” kieliasiantuntijoiden työn arvostuksesta tai tarkemmin sanottuna sen puutteesta. Hän itse valmistui äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi, mutta työskentelee tällä hetkellä yliopistolla tutkijana. Kuitenkaan kaikille ei käy niin, sillä suurin osa kieliasiantuntijoiksi ja professoreiksi opiskelevista päätyvät työelämään yliopiston ulkopuolelle. Kieliasiantuntijoiden arvostus romahti, kun käännösohjelmat kehittyivät ja nykyään tekstejä annetaan tavallisille kielen puhujille käännettäväksi. Toisena esimerkkinä Härmävaara tuo esille suomen opettamisen maahanmuuttajille - nykyisin siihenkin kelpaa kuka vain opettajaksi, ja palkkana on vain hyvä mieli. Hän ihmettelee, miksi muiden alojen asiantuntijoita arvostetaan enemmän ja pohtii, voisiko syy olla siinä että kieli on kaikkien saatavilla.
Onhan se totta, että kielen alkeita on helppo opiskella kursseilla ja itsenäisesti. Kuitenkin yliopistossa oppii kielestä aivan valtavasti enemmän, kuin mitä itse voisi oppia. Jo ensimmäisen puolen vuoden aikana yliopistossa oppii paljon uutta fonetiikasta, kielen rakenteista, kielen analysoimisesta ja itse kielitieteestä. Siellä oppii ymmärtämään, miksi kieli toimii miten toimii. Natiivit kielen puhujat osaavat vain kertoa, mikä on oikein ja mikä taas kuulostaa oudolta, mutta kieliopin ja kielen tutkimuksen saralta heilläkään ei ole tietoa, ellei ole opiskellut oman äidinkielen ammattilaiseksi yliopistossa. Näin ollen kieliasiantuntijuus on asiantuntijuutta siinä missä muillakin aloilla ja sitä tulisi arvostaa ihan yhtä lailla.
Härmävaara jatkoi aiheesta kirjoittamalla avoimesti omasta palkkauksestaan yliopistomaailmassa. Se herätti keskustelua blogin kirjoittajien kesken, kun muiden alojen tutkijat Olli-Pekka Tikkanen ja Tommi Tenkanen kirjoittivat yliopistotutkijan arvostuksesta ja palkkioista. Blogissa on aiemminkin kirjoitettu siitä, että tutkijat joutuvat kirjoittamaan kymmeniä apurahahakemuksia työn ohessa, sillä muuten työstä ei saisi palkkaa ollenkaan. Nyt kirjoittajat toivat esille ihan konkreettisia lukuja palkkauksestaan ja korostivat sitä, että tilanteesta on alettava keskustelemaan, jotta siihen tulisi muutosta.
Tikkanen kertoo, että yliopiston listoilla olevana väitöskirjatutkijana, hän saa palkkaa 30 000 euroa vuodessa. Se on 2 500 kuukaudessa, mikä on aivan tavallinen palkka Suomessa. Herää kysymys, onko se oikein, että maisteritutkinnon suorittanut alansa ammattilainen saa keskipalkkaa, kun taas esimerkiksi lääkealan työntekijät tienaavat useita tuhansia enemmän. Kuitenkin sekä kieliasintuntijat että lääkärit opiskelevat suunnilleen saman verran. Kaiken lisäksi tutkija kehittää omaa alaansa ja luo tutkimuksia tiedealansa materiaaliksi.
Härmävaaran blogipostaukset perustuvat lähinnä hänen omiin kokemuksiin ja näin ollen tieto saattaa vaihdella verratessa sitä muiden kieliasiatuntijoiden kokemuksiin. Teksti on hyvin kevyttä, mielenkiintoista ja helppolukuista. Tästä johtuen siihen on helppo samaistua. Ehkä myös siksi, että blogin tekstit eivät ole liian tieteellisiä ja monimutkaisia, vaikka käsittelevätkin hyvin tärkeitä asioita. Toivottavasti kieliasiantuntijoiden arvostus ei romahda kokonaan niin, että kuka vaan voisi tehdä kieliammattilaisen töitä tai laitteet korvaisivat tulkit kokonaan. Kielen asiantuntijoita tarvitaan yhä tulevaisuudessakin ja kyseistä alaa pitää edelleen arvostaa. On kurjaa ettei laajaa ammattitaitoa ja kielen sekä kulttuurin tuntemusta arvosteta ollenkaan, vaikka sen oppimiseksi on täytynyt opiskella ja harjoitella vuosia. Maailman muuttuessa yhä yhtenäisemmäksi, erilaisten kielien ja kulttuurien tuntemuksen tärkeys kasvaa ennestään.
Lähteet
http://akatemianjalkavaki.fi/
Kuva pixabay
Aihe koskettaa itseäni todella paljon, sillä opiskelen itsekkin kielenasiantuntijaksi. Paljon puhuttu aihe, jota olemme käyneet tunneilla läpi. Oli mukavaa lukea toisten opiskelijoiden mielipidettä ja näkemystä.
VastaaPoistaOmasta milestä koneet eivät täysin voi korvata ihmisten tulkkausta. Kirjallisella puolella kyllä, muttei kasvokkaista kommunikointia. Koneen on vaikeaa tunnistaa äänensävyt ja eleet mitä puhuessamme käytämme.
Ira