Yhteiskunnan digitalisoituessa yhä useampi palvelu pyrkii saamaan tarttumapinnan käyttäjistään kasvavan kilpailun keskellä. Keinot, joita kilpajuoksussa käyttäjien koukkuun saamisessa käytetään, voivat olla äärimmäisen häikäilemättömiä ja tasapainoilu hyvän maun nuoralla tuottaa haasteita itse kullekin. Tietokirjailija Petteri Järvinen on kirjoittanut TiVi-verkkojulkaisun blogiin aiheesta tekstin, jossa hän käsittelee sekä toiminnan arveluttavuutta ja ottaa hampaisiinsa sen reguloinnin.
TiVi on suomalainen tieto- ja viestintätekniikan julkaisu, joka on perustettu vuonna 2014 Talentumin aikakauslehtien Tietokone ja Tietoviikon yhdistyttyä. Julkaisu keskittyy ajankohtaisiin teknologiauutisiin, mutta tarjoaa myös blogialustan yhteistyökumppaneille. Kirjoittajat ovat pääasiassa tietoteknisten alojen ammattilaisia ja yksi vakikirjoittajista onkin edellä mainittu Petteri Järvinen, tietotekniikan diplomi-insinööri, joka tunnetaan monista kärkkäistä lausahduksistaan ja kirjoituksistaan.
Blogikirjoituksessaan “Teknologia koukuttaa - ja sekö on vain hyväksi”, Järvinen käsittelee erilaisten verkkopalvelujen käyttämiä psykologisia metodeja ja keinoja saada käyttäjät pysymään sivuillaan. Yleisön ilmaisuudenhalunvuoksi moni palveluntarjoaja on joutunut tukeutumaan mainostuloihin ja niistä nämä saavat rahaa ainoastaan kävijöiden avulla. Tämä on kaksipiippuinen asia, sillä toisaalta verkkosivustot vaativat rahaa toimiakseen mutta tällä hetkellä rahaa saadaan siten, että asiakas on tuote.
Kirjoituksessaan Järvinen ottaa esimerkiksi Googlen entisen tuotepäällikkö Tristan Harrisin kertomukset sosiaalisten median palvelujen pelillistämisestä. Metodit käyttäjien koukuttamiseen ovat kuin suoraan pelikasinoilta; asiakkaat päivittävät kuvia ja tekstejä palveluihin ja saavat tästä palkkioksi sekä tykkäyksiä että uusia seuraajia, numeroita. Muutosten kasvun seuraaminen nostaa dopamiinitasoja ja nämä puolestaan ovat suorassa yhteydessä mielihyvän tunteeseen. Sosiaalista mediaa voidaankin kutsua virtuaaliseksi huumeeksi.
Pelillistäminen ei kuitenkaan ole pelkkä ongelma, sillä se on monelle toimijalle elinehto ja sen myötä voidaan arkisistakin asioista tehdä miellyttäviä. Esimerkiksi lähes jokaiselta löytyy puhelimestaan askelmittari, johon on asetettu tavoite. Tavoitteen saavuttamisesta voi saada jonkinlaisen palkinnon, esimerkiksi virtuaalisen mitalin tai pelkän ilmoituksen. Nämä motivoivat käyttäjää liikkumaan tarpeeksi, jotta päivittäiset tavoitteet tulisivat täyteen.
Ongelma pelillistämisen kanssa Järvisen mukaan tulee silloin, kun riippuvuudesta tulee haitallista joko taloudellisesti tai sosiaalisten suhteiden kannalta. Esimerkiksi peleissä myytävät yllätyslaatikot on joidenkin maiden viranomaisten myötä nimetty uhkapelaamiseksi, sillä näihin syötettyyn rahaan ei välttämättä saa arvoa takaisin, koska laatikosta saatava virtuaalinen hyödyke voi kurssiltaan olla joko yli tai ali laatikon ostohinnan. Käytännössä tämä mahdollistaa ennen lain silmissä vain täysi-ikäisille tarkoitetun uhkapelaamisen tuomisen myös lasten ulottuville.
Tulisiko siis teknologian koukuttavuutta rajoittaa tai jopa säädellä viranomaisten toimesta? Aihe on ollut haastava päättäjille, sillä teknologisten ratkaisujen rajoittaminen tulee vaikuttamaan merkittävästi kasvavaan toimialaan ja siihen ei välttämättä osata suhtautua vaadittavalla tarkkuudella.
Lähteet: https://www.tivi.fi/blogit/teknologia-koukuttaa-ja-seko-on-vain-hyvaksi-6678489
Mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe! Harvoin tulee pohtineeksi esimerkiksi sosiaalisen median käyttöä tästä näkökulmasta.
VastaaPoistaTeksti itsessään oli mukaansatempaavaa ja siinä näkyi hienosti kirjoittajien oma ääni.
Mielenkiintoinen postaus! Aihe on hyvin ajankohtainen, sillä teknologialla on nykyisin yhä suurempi merkitys elämässämme. Oli mielenkiintoista, että otitte esille pelillistämisen hyviä, että huonoja puolia.
VastaaPoistaLiisa