Ilkka Korkiakoski tuo kirjoittamassaan blogitekstissä “Tyhmemmäksi älypuhelimella” (2013) esille
digimurroksen aikakauden synnyttämän ongelman, jossa älylaitteiden käytön yleistyminen nähdään
negatiivisena kehityksenä käyttäjien älykkyyteen, tunteisiin sekä ihmissuhteisiin. Lappeenrannan
teknillisestä yliopistosta vuonna 1990 tuotantotalouden diplomi-insinööriksi valmistunut, nykyisin
Tiedolla kansainvälisen maksuliiketoiminnan vastaavana työskentelevä Korkiakoski on ehtinyt
30-vuotisen työuransa aikana kerätä kokemusta lukuisista eri työnkuvista niin IT-alalta kuin
liiketoiminnan ja talouden parista. Näin ollen hän on päässyt näkemään käsittelemiään aihealueita
monesta eri näkökulmasta sekä kerennyt näkemään digitalisaation kehityksen omin silmin.
Blogin kohderyhmä voidaan karkeasti jakaa sisältönsä puolesta digitaalisesta murroksesta
kiinnostuneisiin henkilöihin sekä Mooren kuilumallin (1991) mukaisesti epäilijät-kategoriaan tekstin
pohtivan rakenteen aiheuttaman skeptisten ajatusten ruokkimisen vuoksi.
digimurroksen aikakauden synnyttämän ongelman, jossa älylaitteiden käytön yleistyminen nähdään
negatiivisena kehityksenä käyttäjien älykkyyteen, tunteisiin sekä ihmissuhteisiin. Lappeenrannan
teknillisestä yliopistosta vuonna 1990 tuotantotalouden diplomi-insinööriksi valmistunut, nykyisin
Tiedolla kansainvälisen maksuliiketoiminnan vastaavana työskentelevä Korkiakoski on ehtinyt
30-vuotisen työuransa aikana kerätä kokemusta lukuisista eri työnkuvista niin IT-alalta kuin
liiketoiminnan ja talouden parista. Näin ollen hän on päässyt näkemään käsittelemiään aihealueita
monesta eri näkökulmasta sekä kerennyt näkemään digitalisaation kehityksen omin silmin.
Blogin kohderyhmä voidaan karkeasti jakaa sisältönsä puolesta digitaalisesta murroksesta
kiinnostuneisiin henkilöihin sekä Mooren kuilumallin (1991) mukaisesti epäilijät-kategoriaan tekstin
pohtivan rakenteen aiheuttaman skeptisten ajatusten ruokkimisen vuoksi.
Korkiakoski perustaa keskeiset väitteensä omakohtaisiin kokemuksiinsa sekä tutkimustietoon.
Kirjoittajan esittelemät omakohtaiset kokemukset, kuten kirjojen lukemisen vähentyminen tai muistin
käytön väheneminen Googlesta tapahtuvan tiedonhaun helppouden vuoksi elävöittivät tekstiä sekä
tekivät siitä vuorovaikutteisen ja helposti samaistuttavan. Siitä huolimatta muistin käytön muutos oli
ilmaistu tekstissä aika absurdisti, sillä jos tiedät voivasi googlata pikkuasioita, vapautat muistikapasiteettia
tärkeimmille, jopa ulkoa opeteltaville asioille. Useat tekstissä esiintyneet kysymysmuotoiset pohdinnat,
kuten “Olenko kaiken tuon jälkeen enää minä vai se kuuluisa ihmisen näköinen robotti?” loivat siihen
lukijaa puhuttelevan rakenteen. Korkiakoski on myös onnistunut aiheensa käsittelyssä tuomalla tekstin
keskeisen väitteen ilmi heti johdannossaan viitaten digitaalisen murroksen vaikutuksiin niin yhteiskuntien
teknillis-taloudellisen kehityksen kuin yksittäisen henkilön tasolla. Vaikka aiheet vaihtuivat nopeasti ja
välillä niiden käsittely tuntui etenevän hyppien aiheesta toiseen, toisaalta tekstiä oli mielenkiintoista lukea
juurikin tekstin sopivan pituuden ja asiapitoisuuden vuoksi.
Kirjoittajan esittelemät omakohtaiset kokemukset, kuten kirjojen lukemisen vähentyminen tai muistin
käytön väheneminen Googlesta tapahtuvan tiedonhaun helppouden vuoksi elävöittivät tekstiä sekä
tekivät siitä vuorovaikutteisen ja helposti samaistuttavan. Siitä huolimatta muistin käytön muutos oli
ilmaistu tekstissä aika absurdisti, sillä jos tiedät voivasi googlata pikkuasioita, vapautat muistikapasiteettia
tärkeimmille, jopa ulkoa opeteltaville asioille. Useat tekstissä esiintyneet kysymysmuotoiset pohdinnat,
kuten “Olenko kaiken tuon jälkeen enää minä vai se kuuluisa ihmisen näköinen robotti?” loivat siihen
lukijaa puhuttelevan rakenteen. Korkiakoski on myös onnistunut aiheensa käsittelyssä tuomalla tekstin
keskeisen väitteen ilmi heti johdannossaan viitaten digitaalisen murroksen vaikutuksiin niin yhteiskuntien
teknillis-taloudellisen kehityksen kuin yksittäisen henkilön tasolla. Vaikka aiheet vaihtuivat nopeasti ja
välillä niiden käsittely tuntui etenevän hyppien aiheesta toiseen, toisaalta tekstiä oli mielenkiintoista lukea
juurikin tekstin sopivan pituuden ja asiapitoisuuden vuoksi.
Korkiakoski päätyy tekstissään johtopäätökseen, jossa hän toteaa, että käsityksemme tarvittavasta älystä
, tunteista ja ihmissuhteiden luonteesta tulee muuttumaan. Omasta näkemyksestämme persoonallisuus,
tunteet ja ihmissuhteet tuskin kokevat radikaaleja muutoksia teknologian kehittymisen ja yleistymisen
myötä. Teknisten laitteiden periaate on kuitenkin vain auttaa ihmistä, jopa kommunikoinnissa, eikä
vaikuttaa syvästi elämäntyyliin. Hänen suhtautuminen väitteeseen onkin negatiivissävytteinen, mikä
kuvastaa hänen pelonsekaista suhdetta murrokseen. Tekstissä tuetaan väitettä kertomalla lukijan
omakohtaisia kokemuksia muistin käytön muutoksesta ja lyhytjänteisyyden lisääntymisestä tosiasiana.
Korkiakoski käyttää myös tekstinsä elävöittämiseen laaja-alaisesti oman tieteenalansa käsitteitä,
kuten “diginatiivi”, “neuroplastisuus” tai “humanisoituminen”, mutta niiden määritteleminen on jäänyt
uupumaan. Näin ollen teksti voi olla hyvinkin vaikealukuista tavallista tallaajaa edustavan lukijan
näkökulmasta. Tekstissä esitetään myös muitakin ‘’tosiasioita’’ perustelematta tai viittaamatta muuhun
kuin omaan kokemukseen, sillä Korkiakoski väittää tyhmenemisen olevan tosiasia.
, tunteista ja ihmissuhteiden luonteesta tulee muuttumaan. Omasta näkemyksestämme persoonallisuus,
tunteet ja ihmissuhteet tuskin kokevat radikaaleja muutoksia teknologian kehittymisen ja yleistymisen
myötä. Teknisten laitteiden periaate on kuitenkin vain auttaa ihmistä, jopa kommunikoinnissa, eikä
vaikuttaa syvästi elämäntyyliin. Hänen suhtautuminen väitteeseen onkin negatiivissävytteinen, mikä
kuvastaa hänen pelonsekaista suhdetta murrokseen. Tekstissä tuetaan väitettä kertomalla lukijan
omakohtaisia kokemuksia muistin käytön muutoksesta ja lyhytjänteisyyden lisääntymisestä tosiasiana.
Korkiakoski käyttää myös tekstinsä elävöittämiseen laaja-alaisesti oman tieteenalansa käsitteitä,
kuten “diginatiivi”, “neuroplastisuus” tai “humanisoituminen”, mutta niiden määritteleminen on jäänyt
uupumaan. Näin ollen teksti voi olla hyvinkin vaikealukuista tavallista tallaajaa edustavan lukijan
näkökulmasta. Tekstissä esitetään myös muitakin ‘’tosiasioita’’ perustelematta tai viittaamatta muuhun
kuin omaan kokemukseen, sillä Korkiakoski väittää tyhmenemisen olevan tosiasia.
Tekstin argumentointi väitteiden puolesta on ontuvaa, ja pääargumentointikeinona käytetään kirjoittajan
omakohtaisia kokemuksia, sekä yleiselle tasolle jääviä, keskustelua herättäviä kysymyksiä.
Omakohtaiset kokemukset on mielestämme blogikirjoitukselle hyvä ja tyypillinen keino tukea väitteitään
, mutta kysymysten ohella ilman muita perusteluja, käsittely jää hyvin pinnalliseksi. Tekstissä esitelty
neuroplastisuus ja aivojen mukautumiskyky ympäristöön on tekstin argumenttien kannalta hyvä, mutta
neuroplastisuuden linkittäminen pelkästään omakohtaisen kokemuksen kautta laskee argumentin
uskottavuutta. Ajatus siitä, voiko käyttö oikeasti vaikuttaa merkittävästi aivoihin herätti mielenkiintomme,
sillä ajatus aivojen vääränlaisesta muokkautumisesta ei kuulosta houkuttelevalta. Korkiakoski yrittää
omakohtaisten kokemusten lisäksi argumentoida viitaten tutkimukseen kertomalla, että
‘’tutkimuksen mukaan älypuhelin kädessäsi taannut nettikäyttäytymisessä teinien tasolle.’’
Yritin etsiä kyseistä tutkimusta, mutta sitä ei löytynyt - kuten ei myöskään yhtään lähdettä koko tekstistä
. Onko viitattu ‘’tutkimus’’ Korkiakosken tapa naamioida oma väite faktaksi? Vai miksi mahdolliseen
lähteeseen ei ole viitattu? Tälläinen puutteellisuus laskee koko tekstin, sekä mielipiteen, uskottavuutta ja
herättää skeptisen asenteen lukijalle aihetta kohtaan.
omakohtaisia kokemuksia, sekä yleiselle tasolle jääviä, keskustelua herättäviä kysymyksiä.
Omakohtaiset kokemukset on mielestämme blogikirjoitukselle hyvä ja tyypillinen keino tukea väitteitään
, mutta kysymysten ohella ilman muita perusteluja, käsittely jää hyvin pinnalliseksi. Tekstissä esitelty
neuroplastisuus ja aivojen mukautumiskyky ympäristöön on tekstin argumenttien kannalta hyvä, mutta
neuroplastisuuden linkittäminen pelkästään omakohtaisen kokemuksen kautta laskee argumentin
uskottavuutta. Ajatus siitä, voiko käyttö oikeasti vaikuttaa merkittävästi aivoihin herätti mielenkiintomme,
sillä ajatus aivojen vääränlaisesta muokkautumisesta ei kuulosta houkuttelevalta. Korkiakoski yrittää
omakohtaisten kokemusten lisäksi argumentoida viitaten tutkimukseen kertomalla, että
‘’tutkimuksen mukaan älypuhelin kädessäsi taannut nettikäyttäytymisessä teinien tasolle.’’
Yritin etsiä kyseistä tutkimusta, mutta sitä ei löytynyt - kuten ei myöskään yhtään lähdettä koko tekstistä
. Onko viitattu ‘’tutkimus’’ Korkiakosken tapa naamioida oma väite faktaksi? Vai miksi mahdolliseen
lähteeseen ei ole viitattu? Tälläinen puutteellisuus laskee koko tekstin, sekä mielipiteen, uskottavuutta ja
herättää skeptisen asenteen lukijalle aihetta kohtaan.
Korkiakosken teksti herättää pohtimaan oman älypuhelimen käytön seurauksia omaan älykkyyteen,
tunteisiin ja ihmissuhteisiin. Aihe kuin aihe, sopiva tasapaino on hyvä säilyttää tässäkin asiassa.
Tietysti elämän keskittyessä pääosin älypuhelimen näytön tuijottamiseen, on riski ihmissuhteiden
heikentymiseen, sekä tunteiden ja älykkyyden muokkautumiseen. On mielestämme turha yleistää asiaa
ääripään esimerkein, kun sopivasti käytettynä tämäkin teknologia avustaa edellä mainituissa
toiminnoissa. Esimerkiksi ihmissuhteita on helpompi ylläpitää ja kehittää, sillä älypuhelimet tarjoavat
laajat mahdollisuudet yhteydenpitoon, kuten lukuisat pikaviestipalvelut ja mahdollisuus keskustella
perinteisen ‘’äänipuhelun’’ lisäksi myös videopuhelujen välityksellä - huolimatta siitä, missä päin
maailmaa olet. Ihmissuhteiden ylläpito on siis helpottunut, ja kynnys siihen on madaltunut, mikä on
mielestämme vain positiivinen asia. Näin lähtökohtaisesti kaikkeen kriittisesti suhtautuvina
yliopisto-opiskelijoina, on mielestämme virkistävää saada tästäkin nykypäivänä hyvinkin arkisesta
aiheesta kriittistä pohdintaa. Mieti hetki omaa älypuhelimen käyttöäsi - tapahtuuko se sopivassa
suhteessa osana elämääsi vai pyöriikö maailmasi kenties sen ympärillä?
tunteisiin ja ihmissuhteisiin. Aihe kuin aihe, sopiva tasapaino on hyvä säilyttää tässäkin asiassa.
Tietysti elämän keskittyessä pääosin älypuhelimen näytön tuijottamiseen, on riski ihmissuhteiden
heikentymiseen, sekä tunteiden ja älykkyyden muokkautumiseen. On mielestämme turha yleistää asiaa
ääripään esimerkein, kun sopivasti käytettynä tämäkin teknologia avustaa edellä mainituissa
toiminnoissa. Esimerkiksi ihmissuhteita on helpompi ylläpitää ja kehittää, sillä älypuhelimet tarjoavat
laajat mahdollisuudet yhteydenpitoon, kuten lukuisat pikaviestipalvelut ja mahdollisuus keskustella
perinteisen ‘’äänipuhelun’’ lisäksi myös videopuhelujen välityksellä - huolimatta siitä, missä päin
maailmaa olet. Ihmissuhteiden ylläpito on siis helpottunut, ja kynnys siihen on madaltunut, mikä on
mielestämme vain positiivinen asia. Näin lähtökohtaisesti kaikkeen kriittisesti suhtautuvina
yliopisto-opiskelijoina, on mielestämme virkistävää saada tästäkin nykypäivänä hyvinkin arkisesta
aiheesta kriittistä pohdintaa. Mieti hetki omaa älypuhelimen käyttöäsi - tapahtuuko se sopivassa
suhteessa osana elämääsi vai pyöriikö maailmasi kenties sen ympärillä?
Lähteet:
Älypuhelinten käyttö on lisääntynyt valtavasti, ja olen samaa mieltä siinä, että niissä on sekä hyvät että huonot puolensa. Toisaalta yhteydenpito ihmisten välillä helpottuu ja tietoa on helppo etsiä oikeastaan mistä aiheesta tahansa. Toisaalta älypuhelin vie monella aivan liikaa aikaa päivästä, ja näpyttely aloitetaan heti jos oikeassa elämässä ei tapahdu sillä hetkellä jotain jännittävää. Ehkä jokainen voisikin pohtia sitä, miksi puhelintaan milloinkin käyttää. Mielestäni on huolestuttavaa, jos pitkäveteisen hetken sattuessa on joka kerta tartuttava puhelimeen.
VastaaPoista- Marjut
Blogipostauksenne oli hieno ja mielenkiintoinen! Aihe herätti minussa ajatuksia ja sai pohtimaan omakohtaisesti aihetta tarkemmin. Rakenne oli selkeä ja tekstiä oli helppo lukea. Havainnot kohdeblogista vaikuttivat hyvin harkituilta. Lähteiden käyttö ja oman äänen esiintuonti oli sointuisaa!
VastaaPoista- Roosa Väisänen