Luin Kirsi Heikkisen kirjoittaman tieteellisen artikkelin
”Lumelääke hoitaa huijaamatta”, joka on julkaistu Tiede -lehdessä 5.1.2015.
Kyseinen henkilö on vapaa tiedetoimittaja, joka on kirjoittanut useita
artikkeleita Tiede -lehdessä ja on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden
maisteri. Kuten otsikko kertoo, tämän artikkelin aihe on lumelääkkeet ja se,
että niillä voi olla hyviä vaikutuksia, vaikka potilas itse tietää ottavansa
vastaan lumelääkettä.
Plasebo, nosebo,
mitä?
Tämä on mielenkiintoinen väite koska on uskottu, että
selitys miksi lumelääkkeet toimivat on plasebo- efektin takia, eli se että,
potilas uskoo lääkkeen olevan oikea ja, että se tulee auttamaan, toisin sanoen
se on täysin psykologinen ilmiö. Yksi vahviste plasebo-vaikutuksen ideasta on
nosebo-vaikutus, mikä on vastapuolinen plasebosta, eli ihminen tuntee, että hänellä
on jotain vialla, vaikka ei oikeasti olekaan. Mutta koska potilas on tietoinen
siitä, että hänen ottamansa lääke onkin vain vähän suolavettä tai vitamiinitabletti,
tämän ei pitäisi auttaa potilasta teoriassa.

Onko se sitten plasebo?
Artikkelin mukaan kuitenkin näyttää olevan, että lumelääke
silti toimii. Mistä sitten on kyse? Onko plasebon tilalle tullut uusi teoria, jonka
mukaan potilaat parantuvat lumelääkkeen avulla? Lyhyt vastaus on ei. Uskotaan
vielä, että plasebo on kaiken takana, mutta siihen ei tarvita tietoisuutta, sen
voi aktivoida alitajuisesti. Tämä idea on vahvistettu artikkelissa, jossa puhutaan
Karin Jensenin kokeista.
Tämä idea alitajuisesta aktivoimisesta myös selittäisi miksi
ihmisistä tuntuu paremmalta, vaikka he tietävät ottavansa vastaan lumelääkettä.
Potilas tuntee olevansa turvassa, kun hän istuu ja puhuu lääkärin kanssa, joka
uskoo, että tämä lääke voi parantaa sinut. Koska ihminen alitajuisesti odottaa,
että jokin auttaa häntä, se alkaa tuntumaan siltä, että se oikeasti auttaa.
Tämä kuitenkin herättää kysymyksen siitä, että mitä tapahtuu, jos ihminen on
luonteeltaan pessimistinen tai ei usko, että hän voi parantua ilman oikeata
lääkettä. Kun olen itse ollut kipeänä joskus lukioaikana, olen kokenut
parantuvani, kun on ollut paljon motivaatiota mennä kouluun seuraavana päivänä
ja päinvastoin olen tuntenut olevani erittäin kipeä ne päivät, kun on ollut
espanjan kielen tentti ja olen halunnut jäädä kotiin. Olen varma, että sinä
lukijani, olet myös elämäsi aikana kokenut olosi parantuvan, kun on tullut
mahdollisuus tehdä jotain hauskaa. Loppuosassa artikkelia Heikkinen kertoo,
että tämä kaikki riippuu myös geeneistä, mutta uskon että se on enemmän personaalisuudesta
kiinni. Totta kai geenit voivat vaikuttaa siihen vähän, koska ne vaikuttavat
personaalisuuteen, mutta enemmän se, missä ja miten olet kasvatettu, muokkaa
sitä.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että plasebo hoitaa kaikki
oireet – esimerkiksi ei syöpää eikä murtunutta luuta pysty parantamaan pelkällä
hyvällä asenteella. Mutta kipua voi kyllä lieventää, riippuen kivun määrästä
tietysti. Myös psykologiset oireet, kuten masennuksen voi hoitaa plasebolla.
Miksi tämä on tärkeä?
Tässä vaiheessa Heikkinen antaa mielenkiintoisen ehdotuksen;
pitäisikö lumelääkettä antaa avoimesti ihmisille, joilla on masennusta tai jotka
haluavat särkylääkettä? CDC (Yhdysvaltalainen taudintorjuntakeskus) kertoo,
että vuonna 2009 yli 150 500 ihmistä kuoli särkylääkkeen yliannostukseen1.
Tuo on aika suuri numero, eikö niin? Ja mieti sitä, että tämä on ainoastaan Yhdysvalloissa.
Minkälainen tilasto olisi, jos otettaisiin koko maailma huomioon? Minulla ei ole
tilastoja siihen mutta uskon, että se olisi lähellä miljoonaa eli yksi viides
osa koko Suomen väestöstä! Nyt kun tiedetään, että potilasta ei tarvitse
huijata, on myös eettisesti hyvä ajatus antaa lumelääkettä. Näiden tietojen perusteella
uskon, että voisimme kannustaa lääkäreitä antamaan avoimesti lumelääkettä
potilaalle ensin, jos hänellä on jotain lievää kipua. Jos se todetaan toimimattomaksi,
vasta sitten pitäisi antaa oikea kipulääke. Uskon että tämä voisi vähentää yliannostuskuolemia
aika paljon. Artikkeli kuitenkin väittää, että jotkut lääkärit eivät vielä ole yhtä
mieltä lumelääkkeiden vaikutuksesta, mutta näiden tilastojen ja tietojen
perusteella uskon, että voisimme ainakin yrittää. Suolaveden tai
vitamiinitablettien antamisesta ei voi koitua kovin suurta vaaraa.
Lähteet:
Mielestäni postaus oli mielenkiintoinen ja antoi itselleni uutta tietoa lumelääkkeistä. Esimerkiksi nosebo-vaikutuksesta en ollut kuullut aiemmin. Postaus herätti itselläni laajasti ajatuksia lääkkeiden turvallisuudesta sekä tarpeellisuudesta.
VastaaPoistaHyvin mielenkiintoinen aihe ja teksti oli hyvin avattua ja selvää, joten sitä oli helppo lukea. Mieleeni tosin juolahti kysymys lukiessani siitä, että jos on nosebo niin onko siitä olemassa vastakohtaa, jossa ihminen luulee olevansa täysin kunnossa vaikka näin ei ole?
VastaaPoistaKäsittelet laajaa ja paikoin aika arkaakin aihetta. Lääkkeiden vaikutuksista ja tarpeellisuudesta on yleisestikin paljon keskustelua puolesta sekä vastaan. Artikkeli sai minut miettimään lääkkeiden määräämistä oirekohtaisesti. Määrätäänkö joitain lääkkeitä kenties liian helposti? Lumelääkkeet voisivat olla joihinkin pulmiin kenties ratkaisu.
VastaaPoista