sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Lume lääkkeenä? (Kim Kreuze)



Luin Kirsi Heikkisen kirjoittaman tieteellisen artikkelin ”Lumelääke hoitaa huijaamatta”, joka on julkaistu Tiede -lehdessä 5.1.2015. Kyseinen henkilö on vapaa tiedetoimittaja, joka on kirjoittanut useita artikkeleita Tiede -lehdessä ja on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri. Kuten otsikko kertoo, tämän artikkelin aihe on lumelääkkeet ja se, että niillä voi olla hyviä vaikutuksia, vaikka potilas itse tietää ottavansa vastaan lumelääkettä.

Plasebo, nosebo, mitä?
Tämä on mielenkiintoinen väite koska on uskottu, että selitys miksi lumelääkkeet toimivat on plasebo- efektin takia, eli se että, potilas uskoo lääkkeen olevan oikea ja, että se tulee auttamaan, toisin sanoen se on täysin psykologinen ilmiö. Yksi vahviste plasebo-vaikutuksen ideasta on nosebo-vaikutus, mikä on vastapuolinen plasebosta, eli ihminen tuntee, että hänellä on jotain vialla, vaikka ei oikeasti olekaan. Mutta koska potilas on tietoinen siitä, että hänen ottamansa lääke onkin vain vähän suolavettä tai vitamiinitabletti, tämän ei pitäisi auttaa potilasta teoriassa.


Onko se sitten plasebo?
Artikkelin mukaan kuitenkin näyttää olevan, että lumelääke silti toimii. Mistä sitten on kyse? Onko plasebon tilalle tullut uusi teoria, jonka mukaan potilaat parantuvat lumelääkkeen avulla? Lyhyt vastaus on ei. Uskotaan vielä, että plasebo on kaiken takana, mutta siihen ei tarvita tietoisuutta, sen voi aktivoida alitajuisesti. Tämä idea on vahvistettu artikkelissa, jossa puhutaan Karin Jensenin kokeista.

Tämä idea alitajuisesta aktivoimisesta myös selittäisi miksi ihmisistä tuntuu paremmalta, vaikka he tietävät ottavansa vastaan lumelääkettä. Potilas tuntee olevansa turvassa, kun hän istuu ja puhuu lääkärin kanssa, joka uskoo, että tämä lääke voi parantaa sinut. Koska ihminen alitajuisesti odottaa, että jokin auttaa häntä, se alkaa tuntumaan siltä, että se oikeasti auttaa. Tämä kuitenkin herättää kysymyksen siitä, että mitä tapahtuu, jos ihminen on luonteeltaan pessimistinen tai ei usko, että hän voi parantua ilman oikeata lääkettä. Kun olen itse ollut kipeänä joskus lukioaikana, olen kokenut parantuvani, kun on ollut paljon motivaatiota mennä kouluun seuraavana päivänä ja päinvastoin olen tuntenut olevani erittäin kipeä ne päivät, kun on ollut espanjan kielen tentti ja olen halunnut jäädä kotiin. Olen varma, että sinä lukijani, olet myös elämäsi aikana kokenut olosi parantuvan, kun on tullut mahdollisuus tehdä jotain hauskaa. Loppuosassa artikkelia Heikkinen kertoo, että tämä kaikki riippuu myös geeneistä, mutta uskon että se on enemmän personaalisuudesta kiinni. Totta kai geenit voivat vaikuttaa siihen vähän, koska ne vaikuttavat personaalisuuteen, mutta enemmän se, missä ja miten olet kasvatettu, muokkaa sitä.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että plasebo hoitaa kaikki oireet – esimerkiksi ei syöpää eikä murtunutta luuta pysty parantamaan pelkällä hyvällä asenteella. Mutta kipua voi kyllä lieventää, riippuen kivun määrästä tietysti. Myös psykologiset oireet, kuten masennuksen voi hoitaa plasebolla.

Miksi tämä on tärkeä?
Tässä vaiheessa Heikkinen antaa mielenkiintoisen ehdotuksen; pitäisikö lumelääkettä antaa avoimesti ihmisille, joilla on masennusta tai jotka haluavat särkylääkettä? CDC (Yhdysvaltalainen taudintorjuntakeskus) kertoo, että vuonna 2009 yli 150 500 ihmistä kuoli särkylääkkeen yliannostukseen1. Tuo on aika suuri numero, eikö niin? Ja mieti sitä, että tämä on ainoastaan Yhdysvalloissa. Minkälainen tilasto olisi, jos otettaisiin koko maailma huomioon? Minulla ei ole tilastoja siihen mutta uskon, että se olisi lähellä miljoonaa eli yksi viides osa koko Suomen väestöstä! Nyt kun tiedetään, että potilasta ei tarvitse huijata, on myös eettisesti hyvä ajatus antaa lumelääkettä. Näiden tietojen perusteella uskon, että voisimme kannustaa lääkäreitä antamaan avoimesti lumelääkettä potilaalle ensin, jos hänellä on jotain lievää kipua. Jos se todetaan toimimattomaksi, vasta sitten pitäisi antaa oikea kipulääke. Uskon että tämä voisi vähentää yliannostuskuolemia aika paljon. Artikkeli kuitenkin väittää, että jotkut lääkärit eivät vielä ole yhtä mieltä lumelääkkeiden vaikutuksesta, mutta näiden tilastojen ja tietojen perusteella uskon, että voisimme ainakin yrittää. Suolaveden tai vitamiinitablettien antamisesta ei voi koitua kovin suurta vaaraa.

Lähteet:

3 kommenttia:

  1. Mielestäni postaus oli mielenkiintoinen ja antoi itselleni uutta tietoa lumelääkkeistä. Esimerkiksi nosebo-vaikutuksesta en ollut kuullut aiemmin. Postaus herätti itselläni laajasti ajatuksia lääkkeiden turvallisuudesta sekä tarpeellisuudesta.

    VastaaPoista
  2. Hyvin mielenkiintoinen aihe ja teksti oli hyvin avattua ja selvää, joten sitä oli helppo lukea. Mieleeni tosin juolahti kysymys lukiessani siitä, että jos on nosebo niin onko siitä olemassa vastakohtaa, jossa ihminen luulee olevansa täysin kunnossa vaikka näin ei ole?

    VastaaPoista
  3. Käsittelet laajaa ja paikoin aika arkaakin aihetta. Lääkkeiden vaikutuksista ja tarpeellisuudesta on yleisestikin paljon keskustelua puolesta sekä vastaan. Artikkeli sai minut miettimään lääkkeiden määräämistä oirekohtaisesti. Määrätäänkö joitain lääkkeitä kenties liian helposti? Lumelääkkeet voisivat olla joihinkin pulmiin kenties ratkaisu.

    VastaaPoista