Miten Suomi pidetään tulevaisuudessa pinnalla tässä kovaa vauhtia muuttuvassa maailmassa? Korkeatasoinen tutkimus ja osaaminen ovat kova sana nykyisessä innovatiivisessa ja nopeasti kehittyvässä globaalissa ympäristössä. Miten me pidämme meidän syrjäisen maamme kilpailukykyisenä ja kehityksen kärjessä, joka on riippuvainen korkean osaamisen viennistä ja myynnistä. Löytyisikö vastaus kenties nuoresta sukupolvesta, joka ehkäpä pystyisi innolla ja mielikuvituksella kehittää läpilyöviä ratkaisuja tulevaisuuden haasteille? Millä saataisiin sitten yhteiskuntamme kirkkaimmat aivot houkuteltua pysymään tieteentekijöiden yhteisöissä kuten yliopistoissa ja muissa korkeakouluissa heidän parhaimpien ja aktiivisimpien vuosien ajan? Jotakuinkin tällaisia kysymyksiä olemme pohtineet kovasti ennen yliopistoon hakeutumista.
Näitä asioita kurssin puitteissa pohtiessamme törmäsimme hyvin mielenkiintoiseen blogikirjoitukseen Tieteentekijöiden liiton kotisivuilla. Blogikirjoituksen oli kirjoittanut myös aihetta vakavasti pohtinut Turun yliopiston fonetiikan apulaisprofessori Maija S. Peltola. Blogissaan hän esittää omia häntä huolestuttavia havaintojaan ja mielipiteitään aiheeseen liittyen. Peltola oli blogikirjoituksessaan erittäin huolissaan siitä, että hallitusohjelman mukaan koulutukseen tarkoitettu budjetti on jossakin vaiheessa pudonnut neljäsosaan alkuperäisestä suunnitelmasta, mikä tarkoittaisi merkittäviä ongelmia mm. opettajien ja tutkijoiden tehtävien täyttämisessä. Kuka kouluttaa tulevaisuuden osaajat: lääkärit, johtajat, päättäjät ja tuomarit tai kuka ratkaisee tulevaisuuden ongelmat ja tuottaa hyödyllisiä innovaatioita? -Peltola pohtii. Hänen mukaan liian pieni taloudellinen tuki johtaa siihen, että nuoret tulevaisuuden tieteentekijät etsivät muita mahdollisuuksia ansaita elantonsa osaamisellaan ja tietämyksellään tiedeyhteisöjen ulkopuolelta. Alle 2000€ palkka ei houkuttele ketään käyttämään omia tehokkaimpia nuoruus vuosiaan tieteen hyväksi, varsinkin niin korkeatasoisissa tehtävissä. Helpommallakin vaivalla saa saman elintason itselleen. Tällä kommentillaan Peltola viittaa ilmeisesti oman tutkijan uransa alkuvaiheessa saamiinsa apurahoihin, mutta ei sen paremmin perustele väitettään. Hänen mielestään raha on olennainen vaikuttava tekijä ja motivaattori tässä ongelmassa. Taloudellisen tuen puute yhteiskunnalta/valtiolta tieteentekijöille osoittaa luottamuksen ja arvostuksen puutetta heitä ja tiedettä kohtaan.
Meidän mielestämme tulevaisuutta ajatellen blogissa esitetty huoli on jopa pelottavan todenmukainen, vaikka se ei meitä itseämme ole oman kokemuksen mukaan koskettanut. Tieto, taito ja koulutus ovat modernin hyvinvointivaltion tukipilareita. Jos Suomesta katoaa kaikki korkean tason osaaminen ja tieteellinen tutkimus, se tarkoittaisi pahimmassa tapauksessa Suomen perikatoa ja palautumista "kehitysmaaksi". Tämä esimerkkimme on toki aavistuksen liioiteltu, mutta ei varmasti täysin poissuljettu pidemmän mittakaavan skenaariossa. Ja vaikka asia ei nyt välttämättä sinua koskisi, ei voi olla ikinä varma tulevaisuudesta. Katsotaanpa kyseistä teemaa myös toisesta näkökulmasta. On helppo sanoa, että "antakaa vain lisää rahaa", ja ongelma ratkeaisi. Kun tarkastellan asiaa tarkemmin, voidaan huomata että on yllättävän vaikea hahmottaa kyseistä tilannetta pelkästään yhden blogin avulla. Epäilemättä, jokaisella asialla on kaksi puolta. Siksi näin hankalassa tapauksessa olisi hyvä saada toisenkin puolen mielipiteet selväksi, ennen kun lähdetään ihmisiä hyviin ja huonoihin. Vaikea kuvitella, että joku "paholainen" on vaan päättänyt, että jotkut tietyt ihmiset saisivat vähemmän rahaa heidän työstään. Luulisi että on olemassa jokin syy miksi juuri apurahatutkijat kärsivät heikoista tuista. Tarkemmin katsottuna, on ylipäätään aika outoa että näin pöyristyttävä ja ongelmallinen tilanne on edes olemassa. On varmasti olemassa jou vakuutettava perustelu joka selittäisi miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Ehkä mitä haluamme sanoa on se että, vaikka ongelma on ehdottomasti vakavaa, on aina kaikille parempi kun kuullaan molemmat väittelyn puolet, ja sitten vasta tehdään päätökset. Voiko olla myös niin, että on olemassa nuoria tutkijoita, jotka ovat valmiita tekemään työtä teiteen eteen muiden motivaattoreiden kuin rahan siivittämänä?
Kuva:https://unsplash.com/s/photos/female-teacher
Maija Peltolan blogi tuo siis esiin hyvin huolestuttavan, monille näkymättömän pulman. Mielestämme kyseisen teeman ympärillä keskustelun ylläpitäminen on ehdottomasti tärkeää asioiden pahenemisen estämiseksi. Toisaalta vielä toistaiseksi asian tiimoilta ei ole esiintynyt radikaaleja mielenosoituksia tai muita vastaavia, mutta on tärkeää reagoida ongelmaan ennen kuin siitä tulee ylitsepääsemätön. Tällainen rakenteellinen ongelma ilmoittaa itsestään varmasti vasta kun tilanne on jo eskaloitunut pahaksi.
Lähteet:
https://tieteentekijoidenliitto.fi/media/blogi/raha_tiede_ja_koulutus_-_onko_korkea_osaaminen_suomen_tulevaisuus.3381.blog Maija S. Peltola
https://unsplash.com/s/photos/female-teacher @claybanks Charlotte, United States
Näitä asioita kurssin puitteissa pohtiessamme törmäsimme hyvin mielenkiintoiseen blogikirjoitukseen Tieteentekijöiden liiton kotisivuilla. Blogikirjoituksen oli kirjoittanut myös aihetta vakavasti pohtinut Turun yliopiston fonetiikan apulaisprofessori Maija S. Peltola. Blogissaan hän esittää omia häntä huolestuttavia havaintojaan ja mielipiteitään aiheeseen liittyen. Peltola oli blogikirjoituksessaan erittäin huolissaan siitä, että hallitusohjelman mukaan koulutukseen tarkoitettu budjetti on jossakin vaiheessa pudonnut neljäsosaan alkuperäisestä suunnitelmasta, mikä tarkoittaisi merkittäviä ongelmia mm. opettajien ja tutkijoiden tehtävien täyttämisessä. Kuka kouluttaa tulevaisuuden osaajat: lääkärit, johtajat, päättäjät ja tuomarit tai kuka ratkaisee tulevaisuuden ongelmat ja tuottaa hyödyllisiä innovaatioita? -Peltola pohtii. Hänen mukaan liian pieni taloudellinen tuki johtaa siihen, että nuoret tulevaisuuden tieteentekijät etsivät muita mahdollisuuksia ansaita elantonsa osaamisellaan ja tietämyksellään tiedeyhteisöjen ulkopuolelta. Alle 2000€ palkka ei houkuttele ketään käyttämään omia tehokkaimpia nuoruus vuosiaan tieteen hyväksi, varsinkin niin korkeatasoisissa tehtävissä. Helpommallakin vaivalla saa saman elintason itselleen. Tällä kommentillaan Peltola viittaa ilmeisesti oman tutkijan uransa alkuvaiheessa saamiinsa apurahoihin, mutta ei sen paremmin perustele väitettään. Hänen mielestään raha on olennainen vaikuttava tekijä ja motivaattori tässä ongelmassa. Taloudellisen tuen puute yhteiskunnalta/valtiolta tieteentekijöille osoittaa luottamuksen ja arvostuksen puutetta heitä ja tiedettä kohtaan.
Meidän mielestämme tulevaisuutta ajatellen blogissa esitetty huoli on jopa pelottavan todenmukainen, vaikka se ei meitä itseämme ole oman kokemuksen mukaan koskettanut. Tieto, taito ja koulutus ovat modernin hyvinvointivaltion tukipilareita. Jos Suomesta katoaa kaikki korkean tason osaaminen ja tieteellinen tutkimus, se tarkoittaisi pahimmassa tapauksessa Suomen perikatoa ja palautumista "kehitysmaaksi". Tämä esimerkkimme on toki aavistuksen liioiteltu, mutta ei varmasti täysin poissuljettu pidemmän mittakaavan skenaariossa. Ja vaikka asia ei nyt välttämättä sinua koskisi, ei voi olla ikinä varma tulevaisuudesta. Katsotaanpa kyseistä teemaa myös toisesta näkökulmasta. On helppo sanoa, että "antakaa vain lisää rahaa", ja ongelma ratkeaisi. Kun tarkastellan asiaa tarkemmin, voidaan huomata että on yllättävän vaikea hahmottaa kyseistä tilannetta pelkästään yhden blogin avulla. Epäilemättä, jokaisella asialla on kaksi puolta. Siksi näin hankalassa tapauksessa olisi hyvä saada toisenkin puolen mielipiteet selväksi, ennen kun lähdetään ihmisiä hyviin ja huonoihin. Vaikea kuvitella, että joku "paholainen" on vaan päättänyt, että jotkut tietyt ihmiset saisivat vähemmän rahaa heidän työstään. Luulisi että on olemassa jokin syy miksi juuri apurahatutkijat kärsivät heikoista tuista. Tarkemmin katsottuna, on ylipäätään aika outoa että näin pöyristyttävä ja ongelmallinen tilanne on edes olemassa. On varmasti olemassa jou vakuutettava perustelu joka selittäisi miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Ehkä mitä haluamme sanoa on se että, vaikka ongelma on ehdottomasti vakavaa, on aina kaikille parempi kun kuullaan molemmat väittelyn puolet, ja sitten vasta tehdään päätökset. Voiko olla myös niin, että on olemassa nuoria tutkijoita, jotka ovat valmiita tekemään työtä teiteen eteen muiden motivaattoreiden kuin rahan siivittämänä?
Kuva:https://unsplash.com/s/photos/female-teacher
Maija Peltolan blogi tuo siis esiin hyvin huolestuttavan, monille näkymättömän pulman. Mielestämme kyseisen teeman ympärillä keskustelun ylläpitäminen on ehdottomasti tärkeää asioiden pahenemisen estämiseksi. Toisaalta vielä toistaiseksi asian tiimoilta ei ole esiintynyt radikaaleja mielenosoituksia tai muita vastaavia, mutta on tärkeää reagoida ongelmaan ennen kuin siitä tulee ylitsepääsemätön. Tällainen rakenteellinen ongelma ilmoittaa itsestään varmasti vasta kun tilanne on jo eskaloitunut pahaksi.
Lähteet:
https://tieteentekijoidenliitto.fi/media/blogi/raha_tiede_ja_koulutus_-_onko_korkea_osaaminen_suomen_tulevaisuus.3381.blog Maija S. Peltola
https://unsplash.com/s/photos/female-teacher @claybanks Charlotte, United States
Johdatus aiheisiin tapahtui kivasti ohjaavilla kysymyksillä, jotka aktivoivat miettimään tulevasta tekstin aihetta. Kysymykset ovat jopa mahtipontisia. Tulee kokemus paineesta, joka yhteiskunnassa on. Olemmeko todellakin kiehuvassa kattilassa, jonka vain kirkkaat tiedettä tekevät aivot voivat pelastaa?
VastaaPoistaKoen jo turtuneeni siihen, että opetuksesta leikataan, siksi vain älylllisellä tasolla harmittelin, kun blogissa kerrottiin siitä taas. Tai no, kyllä se vähän menee tunteisiinkin. Itseä on ihmetyttänyt teidän mainitsemanne tieto tieteentekijöiden alhaisesta palkasta. Miten sitä arvostetaan taloudellisesti niin vähän? Johtuuko se siitä, että tutkimusta tehdään myös vähemmän hyödyllisistä asioista, jolloin tieteen tekemisen arvostus saturoituu? Johtuuko se popularisoinnin vaikeudesta?
En tiedä kuinka kaukana olemme siitä skenaariosta, että taantuisimme kehitysmaaksi, mutta pidin kovasti siitä, ettette jättäneet omaa näkökulmaanne ainoaksi, vaan annoitte lopuksi tilaa myös sille, että tieteenkentän taloudellisella tilanteella on varmasti syynsä. Olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Itsekin mietin, että voiko tiede olla niin monelle sydämen työ, ettei palkka päätäkään kaikkien motivaatiota.
Mukavan herättelevä teksti.
- Miki
Pidin tekstin rakenteesta, siirtymät olivat sujuvia ja pitivät mielenkiinnon yllä. Erityisesti alun aiheeseen herättelevä kappale oli hyvin toimiva.
VastaaPoistaAlun jälkeen esittelitte sujuvatsi blogikirjoituksen perusajatukset, eikä blogia tarvinnut käydä lukemassa ymmärtääkseen mistä tässä puhutaan. Tämän jälkeen toitte mukavasti omia ajatuksianne aiheesta esiin, mutta laajensitte myös blogin ja oman näkemyksenne ulkopuolelle. Tämä oli erityisen toimivaa, sillä se laajentaa keskustelua eikä teidän kirjoituksenne jää pelkäksi vastineeksi alkuperäiselle postaukselle.
Tutkimuksenteosta kiinnostuneena aihe on hyvin tuttu, toisaalta tutkimuksen tekeminen kiinnostaisi. Sitten taas mietin ettei suurimmalla osalla tutkijoista ole sen paremmat tai vakaammat tulot kuin mitä minulla nykyisessä ammatissani. Haluanko siis todella käyttää aikaa ja energiaa siihen että kouluttaudun korkeasti jos lopputuloksena on yhtä pienet ja epävakaat tulot kuin ennen kouluttautumistani. Luovunko siis yhdestä kiinnostavasta uravaihtoehdosta taloudellisten tekijöiden vuoksi?
Koulutuksesta ja tutkimuksesta leikkaaminen tuntuu olevan länsimaissa yleinen trendi. Ehkäpä siksi että viime vuosikymmenen tuottoisimman innovaatiot ovat tietotekniikan alalla, jolloin rahoitus ohjautuu luontevasti sinne muun tieteen sijaan. Tieteeseen ja tutkimukseen panostaminen kun usein nähdään sijoituksena, muttei osata nähdä sitä että sijoituksella voi olla muutakin kuin suoraa rahallista tuottoa.
-Sunna