Tyylikirja - kevyt katsaus taidehistoriaan (Johannan ja Jounin ryhmä)

Hurmioitunut blogi käsittelee taidetta, taidehistoriaa ja kirpputorilöytöjä, 

jotka yleensä liittyvät taiteisiin. Blogia ylläpitää keskisuomalainen taidehistorioitsija. 

Blogikirjoitukset käsittelevät blogin pitäjän henkilökohtaisia kokemuksia ja arjessaan 

kohtaamiaan alan aiheita. Nämä ovat erilaisia taidelöytöjä, museo- tai galleriavierailuja 

tai johonkin kiehtovaan aiheeseen törmääminen. Blogi sisältää hänen omia valokuviaan 

yleensä blogikirjoitusten kohteista. Blogissa on myös taiteilijahaastatteluja tukemassa 

blogin pitäjän omia kokemuksia. 

Blogin takana on kiehtomus taidetta ja kulttuuria kohtaan. Blogitekstit rohkaisevat 

löytämään ja kiinnittämään huomiota ympäriltä löytyvään taiteeseen ja arkiseenkin 

taiteen kokemiseen. Taidetta voi löytyä niin kirpputorilta kuin museosta tai galleriastakin. 

Kohderyhmänä blogille voisi nähdä muut samanhenkiset kulttuurin harrastajat, joita 

kiinnostaa niin taide-esineet, antiikki, muotoilu, museot, kirpputorit kuin yleisestikin taide 

ja taidehistoria.

 

 

Kuva: Pixabay 

 

Blogin henkilökohtaisesta otteesta on helppo pitää. Blogin tekstit pohjautuvat lähes aina 

kirjoittajan arkipäivässä kohtaamiinsa tilanteisiin, joissa aiheet ovat tulleet häntä vastaan. 

Nämä tilanteet toimivat lähtökohtana kohteiden tarkempaan tarkasteluun ja taiteelliseen 

pohdintaan. Tekstit ovat usein informatiivisia ja käsittelevät myös esimerkiksi näyttelyn 

taustoja, mutta samalla nostavat esille kokijan henkilökohtaisia tuntemuksia. Kirjoituksista 

huomaa, että blogin pitäjällä on kokemusta ja taitoa käsitellä taideaiheita ammattimaisesti. 

Vaikka tekstit ovat kokemusperäisiä, sisältävät ne usein viittauksia muihin teksteihin ja 

tiukkaa tietoa kohteista ja niiden taustoista. Teksti on yleisesti kuitenkin rentoa eikä nojaa 

ainoastaan tutkimustietoon vaan painottaa henkilökohtaista kokemusta ja näkemystä 

aiheesta. 

 

Tarkkailussa blogikirjoitus - Salokivi: Tyylikirja

Blogin kirjoittaja on saanut käsiinsä Santeri Salokiven kirjoittaman ja kuvittaman 

Tyylikirja –nimisen teoksen, joka käsittelee erilaisia rakennus-, huonekalu- ja koristetyylejä 

kautta aikain. Kirjoittaja esittelee tekstissään teosta varsin innostuneen oloisesti monien 

kuvien kera.

 

Blogipostaus alkaa alustuksella tyylien ja teosklassikoiden tuntemuksen tärkeydestä 

taidehistorian opinnoissa. Ensimmäisten kurssien joukossa, joka taidehistorian ja 

taidekasvatuksen opinto-ohjelmassa (ainakin meillä täällä Jyväskylässä) tulee vastaan, 

onkin juuri  “länsimaisen taiteen historia”, joka kattaa taide- ja tyylikaudet esihistoriallisista 

kivifiguureista aina Banksyn provokatiivisiin tempauksiin.

 

 

Kuvat: Pixabay

 

Tyylikausien luokittelu saa blogin kirjoittajassa kuitenkin aikaan jokseenkin ristiriitaisia mietteitä. 

Hän kertoo taidehistorian olevan taipuvainen luokitteluun ja lokerointiin ja toteaa tässä olevan 

sekä hyviä että huonoja puolia. Luokittelun ja lokeroinnin kirjoittaja näkee hyvänä ja selkiyttävänä 

seikkana taiteiden ja tyylien hahmottamisessa, mutta muistuttaa kuitenkin, että kaikki asiat eivät 

aina ole lokeroitavissa. Nämäkin huomiot ovat taidehistorian opiskelijan helppo sulattaa. 

Tyylien lokerointi omiksi toisiaan seuraaviksi aikakausiksi todella helpottaa taidehistorian 

jatkumon hahmottamista, mutta ei aina välttämättä ole täysin mustavalkoista. Tyylikaudet, 

kuten muutkin menneisyyden aikakaudet missä tahansa muussa kontekstissa, 

etenevät aina jatkumossa mutta siirtymät tyylistä toiseen eivät tapahdu sormia napsauttamalla. 

On avartavaa ymmärtää taustalla vaikuttavia syitä tyylikauden muuttumiseen. Esimerkiksi 

1700-luvun leikkisä rokokootyyli syntyi vastareaktioksi vallinneelle akateemisen taiteen ihanteelle, 

kun taas kronologiassa seuraava tyylikausi - ylevyyttä ja harmoniaa ihannoiva uusklassismi, 

syntyi vastareaktioksi rokokoon keveydelle. 

 

Joskus puolestaan selkeää siirtymistä tyylistä toiseen voi olla vaikea kohdentaa tiettyyn 

taitekohtaan. Esimerkiksi antiikin Kreikan arkaaiset kaavamaisen jäykästi veistetyt kuros-patsaat 

muuntuvat pikkuhiljaa tyylikausien edetessä ja ihanteiden muuttuessa kohti yhä naturalistisempaa 

ihmiskuvausta. Mihin hiljattain tapahtuvassa muutoksessa voi vetää rajan, jossa tietty 

kuvaustapa kuuluu toiseen kauteen ja toinen toiseen? Mikä on se eron tekevä ominaisuus? 

Milloin tyyli on muokkaantunut tarpeeksi, jotta sitä voi kutsua uudeksi tyyliksi? Toki asiantuntijat 

ja ammattilaiset ovat asettaneet tyylikausille karkeat ja tutkimustiedon mukaiset raamit, mutta 

on mielenkiintoista ja ymmärrystä avaavaa pohtia asiaa myös mikrotasolla. 

 

 

Kuva: Pixabay 

 

Palataksemme takaisin blogiin ja Tyylikirjaan, kirjoittaja ilmaisee seuraavaksi mieltymyksensä 

erilaisiin tyylioppaisiin niiden informatiivisen tiiviyden vuoksi. Tämän kaltaiset teokset kuulemma 

“vetävät mutkat suoriksi” mutta tekevät sen kuitenkin niin, että lukija ymmärtää tyylin ytimen. 

Sama pätee moniin opuksiin ja jopa opintokursseihin – luennoilla annetaan pääpointit mutta 

usein itseopiskeltavaa riittää, jos haluaa perehtyä aiheeseen tarkemmin. Se ei kuitenkaan 

tarkoita, etteikö opuksesta tai luennosta olisi hyötyä tai, että siitä ei saisi mitään irti. Tässä 

tapauksessa blogin kirjoittaja tuo esille mitä itse teoksen kirjoittaja Salokivikin teoksen 

esipuheessa mainitsee kirjan olemuksesta; teos on tiivis katsaus eri tyylien pääpiirteistä, 

mutta ei ole tarkoitettu “ammattimiehille” tai ole soveltuva tarkempaan tarkasteluun. Omana 

teoksenaan kirjalla kuvituksineen on kuitenkin omaa taiteellista arvoa.  

 

Kaiken kaikkiaan teksti välittyy lukijalle kiehtovana ja hyvin kirjoitettuna pienenä pakettina. 

Tekstin tarkoitus ei ollut pureutua aiheeseen sen tarkemmin kuin esitellä tämä teos, joka oli 

tullut kirjoittajalle vastaan. Tekstissä käydään ohimennen läpi kirjan tarkoitusperiä ja ajatusta 

sen taustalla, mutta blogikirjoituksen kohteena on samalla itse kohteen kiehtovuus. Vaikka 

kohteella ei sinänsä ole sen kummempaa arvoa tieteellisesti, näyttäytyy se kauniina teoksena 

kuvituksineen.  

 

Jounin kommentti: Teksti on itselleni hyvin samaistuttava. Usein törmään esimerkiksi 

kirpputoreilla samankaltaisiin kohteisiin, jotka herättävät kiinnostukseni. Niillä ei välttämättä ole 

sen kummempaa arvoa, mutta ne ovat itsessään kiehtovia ja kiinnostavia joko aihepiiriltään 

tai juuri kuvitukseltaan. Ne toimivat enintään pintaraapaisuna aiheeseen tietonsa puolesta, 

mutta sisällöltään ne ovat silti kiinnostavia, miellyttäviä selailla ja tekijä on laittanut kirjan 

tekoon paljon työtä ja ammattitaitoa. Olen usein kokenut samanlaisia tuntemuksia tällaisten 

teosten edessä kuin blogin kirjoittaja lopussa tiivistää: “Tämä on jälleen niitä teoksia, jolla ei 

varsinaisesti tee mitään, mutta arvostaa niin paljon, että haluaa antaa sille elämän 

paperinkeräyksen sijaan.” 

 

Hurmioitunut (blogi). http://hurmioitunut.blogspot.com/2020/09/salokivi-tyylikirja.html