torstai 22. lokakuuta 2020

Seikkailu metsän siimekseen vai ihan tavallinen metsäretki? (Jenna K. & Anna V., Saaran ryhmä)

Varhaiskasvatuksessa lasten kanssa toimitaan monenlaisissa ympäristöissä. Luonto on yksi erittäin tärkeä oppimisympäristö, jossa voidaan toteuttaa monenlaista pedagogista toimintaa, kuten vaikkapa matematiikkaa! Luonto ja metsä tarjoavat paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Metsäretket kuuluvat osaksi varhaiskasvatuksen toimintaa, mutta voimmeko kasvattajina antaa luonnosta vielä enemmän? Muistatko mahdollisesti omasta lapsuudestasi jonkun metsäretken? Millaisia ajatuksia metsäretki sinussa herättää?

 
Poluilla ja niiden varsilla on nähtävissä paljon mielenkiintoista seurattavaa, kuten muurahaisten elämää täydessä työn touhussa. Voimme nähdä myös oravan hyppivän puusta toiseen tai tikan koputtavan puuta. Luonnossa voimme aistia kaikilla aisteillamme. Luonto siis jo itsessään tarjoaa mahdollisuuksia, mutta varhaiskasvattajina voimme olla vaikuttamassa lasten lämyskokemukseen vieläkin enemmän. Se on vain ensin oivallettava! Luhtaröllit voivat esitellä tätä aihetta tarkemmin! ;) 

Seikkaillen liikuntatiedettä on Maarit Marttisen blogi. Maarit on liikuntapedagogiikasta väitellyt LitT, lehtori-opo-tutkija, kuten Maarit itseään kuvailee. Hänen postauksessaan Kerrassaan hieno vuodenvaihde seikkailukasvatuksen maailmassa Maarit esittelee kirjan, Seikkailukasvatusta Suomessa - pedagogisia ja didaktisia näkökulmia. Maarit on yksi kirjan toimittajista: 

”Teoksessa tarkastellaan seikkailukasvatuksellisen toiminnan ohjaamisen teoreettisia ja käytännöllisiä oletuksia, periaatteita, näkemyksiä ja valintoja. Huomio kiinnitetään seikkailukasvatuksen pedagogiikkaan ja didaktiikkaan niin yleisesti kuin erityisesti suomalaisessa toimintaympäristössä. Artikkelikokoelman tavoitteena on tarjota lukijoille aineksia ja virikkeitä seikkailukasvatuksellisen toiminnan lähtökohtien arvioimiseen sekä käytännölliseen suunnittelemiseen ja toteuttamiseen.” 

Aihe kiinnitti huomiomme, sillä olemme varhaiskasvatustieteen opiskelijoina kiinnostuneita erilaisista ympäristöistä ja luonto on lähellä sydämiämme. Mitä seikkailukasvatus tarkoittaa? Siihen halusimme kiinnittää katseemme ja nähdä tarjoaako se jotain uutta ja ihmeellistä.

Kirjaan sisältyy artikkeli nimeltä Luhtaröllit - seikkaileva päiväkotiryhmä Pirkkalassa. Luhtaröllit on vuonna 2002 perustettu luontoryhmä ja tähän luontoryhmään kuuluu 14 lasta, iältään 3–6-vuotiaita, aikuisia ryhmässä on kaksi. Luontoryhmän toiminnassa korostuvat seikkailu- ja elämyspedagogiikka sekä inkluusioperiaate, jolla tarkoitetaan sitä, että kaikki lapset ovat yhdessä tuen tarpeesta riippumatta. Meillä ei ole aiempaa tietoa tällaisesta luontoryhmästä. Artikkelin lukemisen jälkeen heräsi mielenkiinto. Onkohan opiskelujen puitteissa mahdollista päästä tutustumaan johonkin päiväkotiin, joka olisi luontopainotteinen tai vahvasti seikkailupedagogiikkaan perehtynyt? 

Kirjaan pääsee tutustumaan Seikkaillen liikuntatiedettä - blogin postauksesta, jossa se on ladattavissa ilmaiseksi. Tai voit sen ladata TÄSTÄ

 

Seikkaillen liikuntatiedettä: https://seikkaillenliikuntatiedetta.wordpress.com

3 kommenttia:

  1. Aleksandra Halkosaari11. marraskuuta 2020 klo 5.20

    Minunkin mielenkiintoni heräsi seikkailukasvatusta kohtaan. Jos tämänkaltaisia luontoryhmiä järjestetään jatkossa, haluaisin ainakin oman lapseni sellaiseen. Metsässä lapselle on paljon puuhaa ja ihmeteltävää - eikä siellä käyminen ole enää lähelläkään arkipäivää varsinkaan kaupunkilapsille.

    VastaaPoista
  2. Todella ihana päiväkotiryhmä!! Itsekin muistan monet metsäretket lapsuudestani, ja mielestäni niistä on myös oppinut paljon. Olen yllättynyt, kun useat aikuisena tapaamani ihmiset eivät esimerkiksi koe, että metsästä voi suoraan syödä mustikoita, kerätä sieniä ym. Lisäksi eivät edes tunnista vaikka koivua! Toivon, että myös tulevaisuudessa metsäretket kuuluvat varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmaan.

    VastaaPoista
  3. Tässäpä mieltälämmittävä aihe ja teksti, joka sai muistelemaan omaa metsässä seikkailtua lapsuutta. Luonnossa liikuttaminen ja tutkiminen varhaiskasvatuksen piirissä on yhä tärkeämpää nykypäivinä kun yhä vähemmän lasten vapaa-ajasta tulee vietetyksi ulkoleikeissä, metsästä puhumattakaan. Erilaisissa ympäristöissä liikkuminen on korvaamatonta ihmisen luontosuhteen muodostumiselle: Lapsi oppii arvostamaan ympäristöä aivan toisin jos kokee tuntevansa sen, kuuluvansa osaksi sitä.
    Pohtimaanne kysymykseen siitä, olisiko luontopainotteisia päiväkoteja harjoittelupaikoiksi, mieleen tuli mainita Jyväskylässä toimiva Arkkiparkki, jonka työntekijöiltä ja harjoittelijoilta on kuullut positiivisia kokemuksia: Päiväkotilaiset pääsevät mahdollisimman usein luontoretkille päiväkotialueen ulkopuolelle ja pitävät esimerkiksi kasvukauden ajan myös omaa puutarhaa. :)

    VastaaPoista