perjantai 16. helmikuuta 2018

Mitä kättelytapa kertoo ihmisestä? (Akseli, Helena ja Laura, Ellinooran ryhmä)

Voiko kättely määrittää ihmistä? Mitä kättely kertoo sinusta? Miten kättely vaikuttaa muihin? Kättely on vanha tapa jolla osoitetaan luottamusta ja sovitaan asioita. Kättelyn perusteella voi sanoa paljon henkilöstä ja minkälainen persoona on kyseessä. Eri maissa ja tilaisuuksissa on erilaisia kättelytyylejä, Aasiassa ja lännessä vai liiketapaamisessa tai tutun näkemisessä. Kättely on kuin sormenjälki ja sen perusteella voidaan päätellä paljon.

Poliittisilla henkilöillä ja muilla vaikutusvaltaisilla henkilöillä oletetaan olevan poliittinen ja selkeä kättelytyyli. Sitten on Trump. Yhdysvaltohjen presidentti, jonka kättelytyylistä on pursunut paljon medianäkyvyyttä. Mitä Trumpin kättelytyyli kertoo hänestä ja mitä siitä voi seurata?

Psyjuridica blogi on Psyjuridica-yhtiön oma yritysblogi, johon työntekijät kirjoittavat yhteisesti tekstejä. Helinä Häkkänen-Nyholm on valitsemamme blogikirjoituksen kirjoittaja ja Psyjuridican toimitusjohtaja, yrityksen perustajaosakas sekä psykologian erityisasiantuntija. Häkkänen-Nyholm toimii blogin pääasiallisena kirjoittajana. Blogia kirjoittaa myös Antti Ryynänen, joka toimii psykoterapeuttina puolen erityisasiantuntijana sekä lakimies Saara Malinen. Blogin tavoitteena on jakaa tietoa psykologian kannalta oikeusasioista ja käsitellä psykologisia havaintoja ja kokemuksia. Kohderyhmänä toimii kaikki aiheesta kiinnostuneet sekä apua hakevat ja tarvitsevat.

Blogin aihepiirejä ovat muun muassa vanhemmuus ja parisuhde, joita käsitellään usein psykologian näkökulmasta. Erityisesti riitatilanteet ja perheiden sisäiset ongelmat ja niiden juridinen käsittely ovat aiheuttaneet pohdintaa. Blogitekstit ovat saaneet yleisesti katsoen melko vähän kommentteja ja reaktioita. Lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvät kirjoitukset aiheuttavat blogissa eniten keskustelua, ja kommentointi on pitkälti asiallista ja omiin kokemuksiin nojautuvaa, jonka voi nähdä johtuvan blogin vakavista aihepiireistä.

Blogikirjoitukset käsittelevät ajankohtaisia aiheita, sekä kirjoittajien omakohtaisia kokemuksia. Tutkimustietoja ei juuri näy (poikkeus “Persoonallisuudeltaan ulospäinsuuntautuneiden henkilöiden kättelytapa on puolestaan tutkimusten mukaan lujempi ja vankempi kuin ujojen ja sosiaalisesti vetäytyneempien henkilöiden.”), eikä kirjoituksissa käytetä myöskään viittauksia tai lähdetietoja. Lähdetietojen puuttuminen ei tässä kirjoituksessa pahemmin haittaa. Tekstissä käsitellään enemmän huomioita ja perus tietämystä ja loput ovat selvästi henkilön ammattitaidosta ja omasta kokemuksesta.

Valitsemamme kirjoitus on “Mitä kättelytapa kertoo ihmisestä?”, joka on kirjoitettu 18.3.2017. Tekstissä käydään läpi kättelytapojen merkityksistä ja erilaisten merkittävien henkilöiden tavoista ja mitä ne tarkoittavat. Teksti on lähtenyt liikkeelle Yhdysvaltojen presidentin oudoista kättelytavoista, jotka poikkeavat normaalista kättelystä. Kirjoittaja ei käytä teksteissään lähteitä, mikä herättää kysymyksen mistä tietyt tiedot ovat peräisin. Suurin osa teksteistä perustuu kirjoittajien omiin kokemuksiin ja mitä he ovat huomanneet työssään. Myös tämä kirjoitus perustuu havaintoihin mediasta ja historiasta, mutta näihinkin olisi ollut helppo löytää lähteitä ja viitattavia tapahtumia uutisista. Tekstissä viitataan tutkimukseen kättelystä mutta lähteitä ja muuta tietoa tästä sanotusta tutkimuksesta ei ole. Kirjoituksessa on hyvin selostettu kättelyn historiaa ja kulttuurieroja sekä avattu niiden käytännön kohtia. Näkökulmana olisi mielenkiintoista tietää onko Trumpin kättelytyylillä vaikutusta tavallisten kansalaisten mielipiteisiin ja onko sillä maailmanpoliittisia vaikutuksia. Mielenkiintoista olisi myös tietää onko se jo vaikuttanut esimerkiksi valtapolitiikkaan ja kansainvälisiin suhteisiin ja mitä vaikutuksia näillä mahdollisesti on.

Video:

Listautumisannin kannattavuus (Outi M. ja Niko L. Ellinooran ryhmä)


Kuva: pixabay.com


Pohjoismaisen osake- ja rahastovälittäjäsivusto Nordnetin blogi on yksi luetuimmista suomalaisista talouden ilmiöitä sijoittamisen kannalta käsitteleviä blogeja. Blogi ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin erityisesti piensijoittajan näkökulmasta. Aiheet vaihtelevat arjen säästövinkeistä erilaisten taloudellisten ilmiöiden kommentointiin. Viikottain blogissa nostetaan esille ajankohtaisia asioita kuten pörssin tapahtumia, listautumisanteja ja eri alojen kehityssuuntia sijoittamisen kannalta. Blogi tarjoaa tietoa sekä niille, jotka vasta suunnittelevat sijoittamista että niille, jotka ovat jo koonneet sijoitussalkkuaan. Kirjoittajat ovat Nordnetin talousasiantuntijoita, jotka ovat varmasti luotettavia lähteitä, mutta täytyy ottaa huomioon Nordnetin kaupallinen tarkoitus.
Valitsemassamme blogitekstissä “Kannattaako IPO?” Nordnetin talousasiantuntija Martin Paasi vastaa otsikossa esittämäänsä kysymykseen. Paasi aloittaa selventämällä IPO:n (initial public offering) tarkoittavan listautumisantia eli uusien osakkeiden listaamista pörssiin vapaan kaupankäynnin kohteeksi. Tekstissä Paasi selittää, miksi yhtiöt järjestävät osakeanteja ja ottaa esille myös yrityksen näkökulman osakeantiin. Keskitymme tässä tekstissä lähinnä sijoittajan näkökulmaan.
Paasin mukaan listautumisannit ovat kannattavia erityisesti yrityksille. Ne saavat listautumisen myötä paljon julkisuutta, sekä usein myös paljon uutta pääomaa kasvua varten. Salkunrakentaja kertoo, että yritys voi listautua pörssiin luomalla täysin uusia osakkeita, tai myymällä jo olemassaolevia pois. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa vanhat omistajat siis luopuvat omista osakkeistaan, eikä yritys täten saa kerättyä yhtä paljoa uutta pääomaa, kuin ensimmäinen vaihtoehto toisi.
Tästä Paasi pääseekin itse aiheeseen, jossa hän kuvailee listautumisantien kannattavuutta sijoittajien näkökulmasta. Paasi toteaa, että annin järjestäjät haluavat tarkoituksen mukaisesti hinnoitella uudet osakkeet noin viidenneksen todellista markkinahintaa alhaisemmaksi, jotta anti olisi varmasti onnistunut. Useimmiten tästä seuraakin osakkeiden välitön nousu pörssissä, kun sijoittajat huomaavat osakkeen olevan alihinnoiteltu. Osakkeiden nousun Paasi kertoo johtuvan hypetyksestä, jonka ansiosta niiden arvo kohoaa huomattavasti etenkin ensimmäisenä päivänä. Hänen mukaansa listautumisannit ovat olleet keskimäärin kannattavia, jos sijoittajat myyvät osakkeensa heti ensimmäisen päivän päätteeksi ja keräävät ns. pikavoitot.
Paasi perustaa tekstinsä Kauppalehden tekemään koosteeseen 2014-2017 tehtyjen listautumisten onnistumisesta niihin sijoittaneiden näkökulmasta. Tarjolla on ollut jopa 45 % ensimmäisen päivän pikavoitto, mutta pahimmillaan -33% pikatappio. Keskiarvoksi ensimmäisen päivän voitoista saadaan 3,3 %. Kauppalehden analyytikko Ari Rajala toteaa, että kokonaistuotot listautumisanneissa on ollut samaa luokkaa kuin pörssissä keskimäärin.
Listautumisantien onnistumiseen tai epäonnistumiseen ei siis ole olemassa mitään yksittäistä kaavaa. Tämän takia ihmisten mielipiteet jakautuvat puolesta ja vastaan. Oma kantamme listautumisanteiihin mukailee hieman molempia kantoja. listautumisantien historialliset tilastot näyttävät, että “pikavoitot” ovat yleisiä. Tämä kuitenkin edellyttää merkittyjen osakkeiden myyntiä muutaman vuorokauden sisällä.
Mielestämme listautumisannit ovat kannattavia, jos haluat saada nopeita voittoja. Täytyy kuitenkin muistaa, että jokin kaupallinen yritys on arvioinut osakeannin hinnan, eikä todellista hintaa tiedetä ennen kuin se päätyy markkinoille vapaaseen kaupankäyntiin. Pitkällä aikavälillä puolestaan mielestämme listautumisannit ovat enemmänkin riskin rakastajien sijoituskohteita, koska keskimäärin ne suoriutuvat yhtä hyvin kuin jo markkinoilla olevat isot yritykset, joihin sijoittaminen on riskittömämpää, kuin uusiin tulokkaisiin.
Kuten sijoittamisesta yleensä myös tästä aiheesta löytyy useita eri mielipiteitä. Kauppalehti toisessa artikkelissaan toteaa listautumisantien olevan kannattavia tekemällä kuvitteellisia sijoituksia pitkällä aikavälillä. Toisaalta esimerkiksi tässä artikkelissa kerrotaan listautumisantien olevan lähes aina huono sijoitus. Useimmat aiheesta kertovat artikkelit ja kirjat kehottavat ottamaan tarkasti selvää yrityksen taustoista ja tulevaisuuden suunnasta, jotta riski vähenisi. Lopulta kuitenkin suuren voiton tavoittelu tarkoittaa lähes aina suurta riskiä ja on aina sijoittajia, jotka ovat valmiita ottamaan tämän riskin ja sijoittajia, jotka välttävät näitä riskejä. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa sijoittaa.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018



Onko opettaja tipahtanut kauas norsunluutornista? (Henna ja Sini, Ellinooran ryhmä)


Ammattikoulujen kielten opetus, etenkin ruotsin kielen opetus, on tippunut opetuksen kehityksen 
kelkasta. Oppimateriaaleita on vähän tai ne ovat vanhentuneita ja opettajilta puuttuu yhteinen tiedonjakoalusta. Näitä aiheita pohtii Heini Vuorinen Open blogissaan.
Heini Vuorinen on toiminut vuodesta 2007 asti ruotsin ja saksan opettajana Hyrylän alueen ammattikouluissa. Hän haluaa blogissaan tarjota kollegoilleen yhteisen lisämateriaali-, keskustelu- ja interaktioalueen. Tämä vastaa selvästi muiden opettajien huutoon, sillä blogin postauksissa on välillä jopa satoja kommentteja. 

Mielenkiintoista tosin on, että kommentteja ei pysty lukemaan kirjautumatta sisään, joten varmuutta kommentoijien identiteetistä ei ole. Sisäänkirjautumisen vaatiminen aiheuttaa myös suljetun ilmapiirin, joka sinänsä vaikuttaa blogin tavoitteeseen toimia keskustelualueena kaikille opettajille.


Vuorinen käyttää blogiaan välillä jopa mainosmaisesti, kuten postauksessa Tala svenska på jobbet , ja tieteellinen tausta jää usein postauksissa taka-alalle tai näkyy korkeintaan viitattujen oppimateriaalien kautta. Jaettujen materiaalien erinomaisuuden perustelu jää usein tunnepohjaiselle tasolle, kuten myös postauksessa Tala svenska på jobbet. Tästä herääkin kysymys, onko Vuorinen niin syvällä omassa työssään, että hän on irrottautunut yliopistojen ja tieteellisen keskustelun maailmasta ja siirtänyt argumentaationsa tunnepohjaiseksi.

Postauksessa Tala svenska på jobbet bloggaaja esittelee lukijan vinkistä löytyneen oppikirjan, josta on suuri apu ammattikoulujen ruotsin opetuksessa sen suullisen ja sanalistamaisen painotuksen vuoksi. Vuorinen perustelee materiaalin toimivuuden oman kokemuksensa perusteella eikä tarjoa tieteellisiä lähtökohtia perusteluilleen. Oppimateriaalin kirjoittaja ja lähde, jonka avulla se on löytynyt, kerrotaan kuitenkin postauksessa, joten täysin Vuorinen ei ole irtautunut tieteellisistä käytänteistä.

Vuorisen blogi jäi tauolle vuonna 2015 opintovapaan takia. Hän lupasi jatkaa postailua vuonna 2016, mitä ei kuitenkaan tapahtunut. Voiko olla niin, että Vuorinen huomasi yliopistomaailmaan palatessaan, ettei hänen bloginsa ole kovin tieteellinen ja koki ristiriidan opiskelujensa ja tieteellisen kontekstin ja bloginsa välillä?  Oliko opiskelujen uudelleen aloittaminen Vuoriselle ehkä jopa välttämätönkin sysäys tieteelliseen suuntaan? Ehkä Vuorisen oli aika palata norsunluutorniin voidakseen luoda siihen uuden yhteyden.


tiistai 13. helmikuuta 2018

Ajatuksia lähteiden käytön tärkeydestä (Jan Backman | Niina Raatikainen | Lotta Mörsky | Ellinooran ryhmä)

Akateeminen talousblogi on vuonna 2009 perustettu blogi, jossa kuusi vakio kirjoittajaa jakaa henkilökohtaisia mielipiteitään maailman menosta taloustieteellisestä näkökulmasta. Tarkastelemme erityisesti Ari Hyytisen kirjoittamia blogipostauksia. Hyytinen on kansantaloustieteen professori Jyväskylän yliopistossa sekä dosentti Helsingin Kauppakorkeakoulussa. Blogin kohderyhmään kuuluvat kaikki taloustieteellisistä ilmiöistä ja asioista kiinnostuneet. Meidän mielestämme tekstit ovat kuitenkin helposti ymmärrettäviä ilman erityistä taloustieteellistä tietämystä.


Hyytinen käsittelee teksteissään ajankohtaisia aiheita laidasta laitaan. Hän ottaa myös usein
kantaa Kauppalehden tai Helsingin Sanomien julkaisuihin. Teksteistä näkyy selvästi Hyytisen
asiantuntemus aiheita kohtaan sekä tutkimustuloksiin nojaavat vahvat perustelut . Teksteistä
huomaa myös itsevarmuuden ja kriittisyyden käsiteltävää asiaa kohtaan. Esimerkiksi
postauksessa Vielä apteekkitoimialan voitoista Hyytinen korjaa Kauppalehden virheellisiä
väitteitä hänen edellisestä postauksestaan. Tekstin alkuun Hyytinen väittää
itsevarmasti: “Ensinnäkin, blogi-kirjoitukseni vertailussa ei ollut virheitä”. Sama tyyli on
huomattavissa muissakin hänen postauksissaan.

Edelläkuvatun tyyliset postaukset ovat herättäneet eniten keskustelua Akateemisen
talousblogin lukijoiden keskuudessa. Keskustelu on pääosin asiallista ja perusteltua, mutta
poikkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi ensimmäinen kommentti Erikoisia väitteitä yritysrahoituksen
saatavuudesta postaukseen oli: “Kuudenneksi: millaisella yrittäjäkokemuksella kirjoitat
noin varmasti tästä?”, jonka jälkeen keskustelu muuttuu tieteellisemmäksi. Postauksessa
Hyytinen kritisoi Helsingin Sanomissa julkaistua artikkelia, jossa H. Niemeläinen väittää
yritysrahoituksen olevan vaikeasti saatavissa. Hyytinen kumoaa tämän väitteen ja perustelee
sen hyvin. Postauksen pitkät ja monipuoliset kommentit herättivät erityisesti mielenkiintomme,
kun alkuperäisessä postauksessa kritisoitu H. Niemeläinen vastaa Hyytisen väitteisiin.


Blogipostauksen kommentit osiossa H. Niemeläinen ja Hyytinen aloittavat “akateemisen”
väittelyn, jossa Niemeläinen perustelee väitteitään ilman kunnollisia lähteitä toisinkuin
Hyytinen, joka linkittää tutkimustuloksia väitteidensä perään. Kommenteissa on havaittavissa
molemminpuolista piikittelyä, mikä tekee keskustelusta mielenkiintoista. Esimerkiksi
H. Niemeläinen lopettaa vastauksensa Hyytiselle “Toivotan tutkijoille hyvää jatkoa ja toivon,
että jatkossa sitoisitte pankkitoimintaa koskevat tutkimuksenne tarkasti havaittuun empiriaan.
Tervetuloa elämään!”





Teksteistä huomaa, kuinka lähteisiin viittaaminen vaikuttaa väitteiden uskottavuuteen. H. Niemeläinen väittää
Helsingin Sanomien artikkelissa yrityksen rahoituksen olevan vaikeasti saatavilla, mutta ei perusta väitettä
tutkimustuloksiin. Hyytinen sen sijaan perustelee vastaväitettään luotettavilla tilastoilla ja tutkimustuloksilla.
Postauksen kommenteissa Niemeläinen jatkaa samalla tyylillä, ja yrittää kumota Hyytisen käyttämiä
tutkimustuloksia. Hyytinen selkeyttää tekstinsä jakamalla sen erillisiin osiin, joista löytyy suorat linkit
aikaisempiin tutkimuksiin aiheesta. Tästä johtuen koemme Hyytisen tekstin uskottavammaksi ja luotettavammaksi.

Lähteet:

lauantai 3. helmikuuta 2018

(Maria Vartiainen ja Irina Reznikova, Marjaanan ryhmä)

Saamelaisten asema Suomessa

Kukka Ranta kirjoittaa blogikirjoituksessaan ''Miksi suomalaiset leimaavat saamelaisia?'' saamelaisten asemasta Suomessa ja siitä, kuinka "tulenarka" aihe on tälläkin hetkellä. Ranta on toimittaja, valokuvaaja, tietokirjailija ja väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Muissa blogikirjoituksissaan Ranta keskittyy ajankohtaisiin ihmisoikeus- ja ympäristönsuojelukysymyksiin.

Suomea pidetään yhtenä maailman tasa-arvoisimmista maista, mutta siitä huolimatta saamen kielen asema on melko epävakaalla pohjalla. Ranta (2017) kirjoittaa blogissaan, että keskustelu saamelaisten oikeuksista tyssää usein jo alkutekijöihin ja lausahdukset: ''tilanne on niin monimutkainen'' tai ''saamelaiset ovat niin ristiriitaisia'' varjostavat rankentavaa keskustelua. Saamelaisten kokema sukupolvilta toisille kestänyt syrjintä ja vähättely, ei tavoita niitä, joille viesti on tarkoitettu. Saamelaisten ja kantasuomalaisten välillä on väärinymmärryksiä ja puhdasta epätietämyyttä, mikä osakseen johtaa hyvinkin suuriin erimielisyyksiin.

Saamen kielen asemaan uhanalaisena vähemmistökielenä vaikuttavat kieli-ideologiset merkitykset, kuten asenteet eli suhtautuminen kieleen ja sen käyttäjiin. Suomessa ja Ruotsissa monella valtakielen käyttäjällä on ennakkoluuloja ja stereotypioita saamen kieltä kohtaan, jotka heijastuvat historiasta nykypäivään. Monikielisyyttä on pidetty haasteena ja jopa uhkana yhtenäiselle yhteiskunnalle, joten muita kuin valtakielenä on pidetty kieltä ja yhtenäisyyttä hajauttavina tekijöinä. Nykyään tämä käsite on kuitenkin muuttumassa, ja monikielisyys nähdään enemmän voimavarana kuin uhkana. (Dufva, Pietikäinen 2009: 1-14.)

Vaikka asenteet monikielisyyttä ja vähemmistökieliä kohtaan ovat muuttuneet hieman positiivisempaan suuntaan, on yksi kiistellyimmistä aiheista ILO 169-sopimuksen ratifiointi. Sopimuksella pyritään takaamaan alkuperäiskansoille samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin valtaväestöllä (Lakkala & Näkkäläjärvi 2015). Pohjoismaista Norja ja Tanska ovat ratifioineet ILO 169-sopimuksen ja sopimuksen katsotaan lisänneen yhteiskuntarauhaa. Saamelaiset kokevat voivansa osallistua päätöksen tekoon yhdenvertaisena osapuolena. (Saijets 2014.)
Suomessa sopimusta ei ole ainakaan vielä vahvistettu. Sopimusta vastustava valtaväestö kokee ILO-sopimuksen ratifioinnin heikentävän heidän omaa asemaa ja lisäävän saamelaisten "erityisoikeuksia".

Koska saamelaiset ovat luokiteltu Suomen perustuslaissa alkuperäiskansaksi, tulee Suomen perustuslaillisesti ja kansainvälisen oikeuden puitteissa edistää saamelaisten alkuperäiskansa-asemaa ja kulttuuri-itsehallintoa, vaikka ILO 169-sopimuksesta ei ratifioitaisi (Heinämäki ym. 2017, 509). Yksi keino taata saamelaisten oikeuksien kehittyminen, olisi parantaa heidän vaikutusoikeuksiaan, etenekin kun oikeudelliset kysymykset koskevat oleellisesti joko saamelaisten perinteitä tai kieltä. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi maankäyttöön- ja sen hallintaan liittyvät oikeudet. Saamelaisten tavoitteena ei ole haalia itselleen esimerkiksi maankäyttöön koskevia erityisoikeuksia, vaan heidän pyrkimyksenään on päästä vaikuttamaan heitä olennaisesti koskeviin lakeihin ja asetuksiin tasa-arvoisena osapuolena suomalaisen valtaväestön kanssa.


















Kuva: Staffan Windstrand/imagebank.sweden.se

LÄHTEET

Ranta K. 2017. Miksi suomalaiset leimaavat saamelaisia? Genesis Framework.
https://kukkaranta.com/2017/08/09/miksi-suomalaiset-leimaavat-saamelaisia/ (Luettu 29.1.2018.)

Dufva, Hannele ja Sari Pietikäinen 2009. Moni-ilmeinen monikielisyys. Puhe ja kieli 29 (1), 1-14

Lakkala A. & Näkkäläjärvi P. 2015. Suomi ei ratifioi alkuperäiskansojen ILO 169 -sopimusta tällä vaalikaudella. YLE. https://yle.fi/uutiset/3-7867389 (Luettu 1.2.2018.)

Saijets M. 2014. Uskomuksia alkuperäiskansojen ILO 169 -sopimuksesta. YLE. https://yle.fi/uutiset/3-7520698 (Luettu: 1.2.2018.)

Heinämäki L., Allard C., Kirchner S., Xanthaki A., Valkonen S., Mörkenstam U., Bankes N., Ruru J., Gilbert J., Stelle P., Simpson A. & Olsén L 2017. Saamelaisten oikeuksien toteutuminen: kansainvälinen oikeusvertaileva tutkimus. Valtioneuvoston kanslia. http://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/4_Saamelaisten+oikeuksien+toteutuminen+kansainvälinen+oikeusvertaileva+tutkimus/e765f819-d90c-4318-9ff0-cf4375e00688?version=1.0 (Luettu 1.2.2018)

Kuva: Windstrand Staffan 2018. Swedish Institute and Visit Sweden. http://imagebank.sweden.se (Haettu: 1.2.2018)

perjantai 2. helmikuuta 2018

Parempaa huomista yöunista


(Sosiaalityön opiskelija Lotta Simenius & Tietojärjestelmätieteen opiskelija Mari Mäkelä, Ellinooran ryhmä)


Viime aikoina ollaan käyty paljon keskustelua hyvinvoinnista, ja tekijöistä, jotka luovat tämän hyvinvoinnin kokonaisuuden. Kuitenkin hyvinvointimme kulminoituu uneen ja sen laatuun, ja ihmiset ovat tulleet yhä tietoisemmiksi unen merkityksestä ihmisen kokonaisvaltaisesta, niin fyysisestä kuin psyykkisestä hyvinvoinnista.
Blogipostauksessaan “ Työkaluja parempaan yöuneen” Sami Sundvik kirjoittaa kuinka hyvälaatuinen uni vaikuttaa hyvinvointiin ja mielialaan.

Sami Sundvik on yksi Iltalehden terveysblogien kirjoittajista. Hän antaa postauksissaan vinkkejä fyysisen ja psyykkisen terveyden edistämiseen.
Sundvikilla on laajasti kokemusta elintarvikealalta ja terveystuotealalta. Hän on opiskellut ja perehtynyt erilaisiin ruokavalioihin, treenimetodeihin ja ravintoon. Takanaan hänellä on yli 20 vuotta kuntosalitreenausta.
Sundvikin mielestä omaa jaksamistaan ja terveyttään voi edistää paljon helpommin kuin annetaan olettaa. Hänen postauksensa sisältävät paljon vinkkejä kuinka esimerkiksi parantaa ruokavaliota, pudottaa painoa tai jaksaa paremmin.

Unen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Tarvitsemme hyvää ja syvää unta, jotta toivumme päivän rasituksista, palaudumme liikuntasuorituksista, ja jotta mielemme voi hyvin. Tekstissään Sundvik keskittyy esittelemään ratkaisuja uniongelmiin parantamalla yksinkertaisia perusasioita. Tämän hän tekee lukijaystävällisesti ja selkeiden esimerkkien avulla niin, että lukijan on helppo ymmärtää mitä hän haluaa sanoa ja miten laittaa paremman unen tekijät käytännön toteutukseen.

Sundvik puolesta puhuu unen laatuun vaikuttavista tekijöistä, kuten riittävän valon saannista päiväsaikaan, rauhoittavista iltarutiineista, makuuhuoneen lämpötilasta ja laadukkaista petivaatteista. Luonnonvaloa tulisi saada päivittäin, ja kirkasvalolampun käyttäminen etenkin pimeinä vuodenaikoina on suositeltavaa. Elektroniikkalaitteet olisi hyvä sulkea noin yhtä tuntia ennen nukkumaanmenoa, ja virittäytyä nukkumaanmenoon vaikka teekupilla. Unen laatuun vaikuttaa merkittävästi myös makuuhuoneen lämpötila. Ihanteellinen lämpötila on hieman viileä, noin 20 astetta. Päätä ja niskaa tukeva tyyny on erityisen tärkeä, jotta virheasentoa ei synny eikä niskat mene jumiin.

Koemme että Sundvikin blogiteksti on hienoa kokemustietoon perustuvaa kannanottoa ja muistuttelua ihmisille unen tärkeydestä ja hyvän unen vaikutuksesta koko elämänlaatuun.


Sami Sundvikin blogikirjoituksen pääset lukemaan kokonaisuudessaan tästä:

https://blogit.iltalehti.fi/sami-sundvik/2017/12/15/tyokaluja-parempaan-youneen/


torstai 1. helmikuuta 2018

Onko varhaiskasvatus ehkäisevää lastensuojelua? (Mira S. ja Selina K., Marjaanan ryhmä)

Lastensuojelu kantaa vielä 2010-luvullakin hartioillaan negatiivista leimaa. Sitä pelätään ja kummeksutaan - usein ilman syytä tai tietoa siitä, mitä lastensuojelu todellisuudessa on. Tiesitkö, että olet voinut itsekin olla ehkäisevän lastensuojelun kohteena?


https://media.gettyimages.com/illustrations/childrens-drawing-of-happy-family-and-house-illustration-id553197213

Lastensuojelun keskusliiton blogissa kirjoitetaan aktiivisesti lastensuojelun kenttään liittyvistä ajankohtaisista aiheista. Blogi koostuu useiden eri asiantuntijoiden teksteistä, joita yhdistää puhe lasten oikeuksista niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Erityisasiantuntija Kaisu Muuronen (6.9.2016) kirjoittaa blogissa varhaiskasvatuksen tärkeästä roolista ehkäisevän lastensuojelun toteuttajana. Kyseinen teksti on julkaistu myös Etelä-Suomen Sanomissa 3.9.2016 vastineena aikaisemmalle julkaisulle. Kirjoitus alkaa viittauksella Etelä-Suomen Sanomien Lukijalta-palstaan, jossa on käyty julkista keskustelua siitä, kuinka varhaiskasvatuksen nimeäminen ehkäiseväksi lastensuojeluksi voi loukata joitakin vanhempia, koska heidän lapsensa eivät ole lastensuojelun tarpeessa. Muurosen blogitekstissä täsmennetäänkin ehkäisevän lastensuojelun määritelmää, jotta vältyttäisiin ikäviltä väärinkäsityksiltä.

Vanhempien hälytyskellot soivat usein pelkästään siitä, että he kuulevat puhuttavan
ehkäisevästä lastensuojelusta - etenkin, kun sen esitetään olevan osa varhaiskasvatusta, jonka piiriin hyvin moni lapsi tänä päivänä kuuluu. Tämä reaktio johtunee pitkälti siitä, etteivät ihmiset välttämättä erota ehkäisevää lastensuojelua varsinaisesta lastensuojelun asiakkuudesta. Lastensuojelun asiakkuudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, kun lapsen ja hänen perheensä tilanne arvioidaan lastensuojeluviranomaisen toimesta ja sosiaalityöntekijä laatii virallisen asiakirjan lastensuojelutoimenpiteiden aloittamisesta.

Ehkäisevässä lastensuojelussa tällaista arviointia tai asiakirjaa ei tehdä, eikä lapsi välttämättä tapaa sosiaalityöntekijää koko elämänsä aikana. Ehkäisevän lastensuojelun tarkoituksena onkin tukea lasta ja tämän vanhempia, sekä ennaltaehkäistä varsinainen lastensuojelun asiakkuus ja sosiaalityön tarve. 

Kuten Lastensuojelun keskusliiton blogissa mainitaan, on ehkäisevän lastensuojelun määritelmä kirjattu myös lastensuojelulakiin. Lain mukaan ehkäisevä lastensuojelu tarkoittaa tukea, jota lapsi tai perhe saa muun muassa varhaiskasvatuksessa. Muita vastaavia sosiaali- ja terveyspalveluita ovat mm. äitiysneuvola, nuorisotyö, päivähoito sekä opetus. Ehkäisevä lastensuojelu kulkee osana lapsen kehitystä aina neuvolasta koulun päättymiseen saakka, eivätkä monet tiedosta sen olemassaoloa. Se kuitenkin näkyy työntekijöiden päivittäisessä toiminnassa sekä siinä, että havaittuihin ongelmiin pyritään puuttumaan nopeasti ja tehokkaasti.  Moniammatillinen yhteistyö on tässä tärkeässä roolissa, tarpeen vaatiessa voidaan konsultoida esimerkiksi erityislastentarhanopettajaa.

Blogissa viitataan sekä varhaiskasvatus- että lastensuojelulaissa määriteltyihin tavoitteisiin: varhaiskasvatus- ja lastensuojelulaki yhtenevät siinä, että niiden molempien päämääränä on edistää lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Varhaiskasvatuksen tavoitteista mainitaan myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2016) varhaiskasvatuslain mukaiset tavoitteet,kuten esimerkiksi lapsen kasvun, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä toimiminen yhdessä huoltajan kanssa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Muuronen (2016) toteaakin blogitekstissään, että varhaiskasvatus toimii ehkäisevänä lastensuojeluna jo täyttäessään omaa tehtäväänsä.

Onko varhaiskasvatus siis ehkäisevää lastensuojelua? Vastauksena tähän voidaan todeta, että varhaiskasvatus on ehkäisevän lastensuojelun toteuttaja. Tämä tärkeä tehtävä kuuluu mielestämme kaikille, jotka ovat tekemisissä lasten kanssa. Ehkäisevällä lastensuojelulla pystytään puuttumaan havaittuihin ongelmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin saadaan vähennettyä vakavampien ja vaikeammin hoidettavissa olevien ongelmien kehittymistä. Termin negatiivista kaikua tulisi pehmentää ja tehdä myös vanhemmille näkyväksi se, mistä varhaiskasvatuksen ehkäisevässä lastensuojelutyössä todellisuudessa on kyse - lasten hyvinvoinnin tukemisesta.


http://moziru.com/images/drawn-child-family-4.jpg

Lähteet:
Lastensuojelulaki (2007/417)
Lastensuojelun keskusliiton blogi. (2016). Varhaiskasvatus ehkäisevän lastensuojelun toteuttajana. Haettu osoitteesta: https://www.lskl.fi/blogi/varhaiskasvatus-ehkaisevan-lastensuojelun-toteuttajana/ (Luettu: 5.12.2017).
THL. (2017). Lastensuojeluasiakkuuden alkaminen. Haettu osoitteesta: https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojeluilmoitus-ja-lastensuojeluasian-vireilletulo/asiakkuuden-alkaminen (Luettu: 1.2.2018)
Varhaiskasvatuslaki (1973/36)