Ajankohtaisia ilmiöitä yhteiskunnasta (Markus ja Pietari, Saaran ryhmä)

Yle Tieteen Tiedeblogissa sekä vierailevat että Yle Tieteen asiantuntijat kirjoittavat haluamistaan ja itselleen tärkeistä ajankohtaisista tiedeaiheista. Blogissa julkaistujen kirjoitusten aihepiirit vaihtelevat laajalti kaikkien tieteenalojen välillä matematiikasta ihmismielen toimintaan. Kirjoitukset ovat keskenään todella erilaisia ja –pituisia, ovathan ne kirjoittajiensa näköisiä. Blogin ensisijaisen kohderyhmän voidaan olettaa olevan kaikki tieteestä ja yhteiskunnasta kiinnostuneet henkilöt, jotka seuraavat Ylen eri sosiaalisen median kanavia. Kyseen ollessa Ylen tuottamasta blogista, julkaisut löytyvät pelkästään suomen kielellä, eikä blogiin ole haettu kansainvälistä tuulahdusta muiden kielien käytöllä. 

Koska kyseessä on Ylen tuottama blogi, tulee sisällön palvella ja miellyttää mahdollisimman useaa lukijaa kohderyhmän laajuuden vuoksi. Blogin ulkoasussa on onnistuttu hienosti. Julkaisija on varmasti halunnut panostaa ulkoasuun, sillä se on nykypäivän nuorille ja miksei myös aikuisillekin tärkeä laadullinen tekijä verkon sisällöissä. Usein viihdyttävän näköistä, helppolukuista ja visuaalista sisältöä on ihmisten mielekkäämpää lukea. Blogissa suurta huomiota saa kirjoittajien henkilökuvat ja varsinkin näin korona-aikana on mukava yksityiskohta nähdä kirjoittajan kasvot, ikään kuin elävässä elämässä tapahtuvassa keskustelussa konsanaan.  

Blogissa julkaistut tekstit noudattelevat pitkälti samanlaista yleisilmettä. Ne ovat hienosti jäsenneltyjä, juuri sopivan mittaisiin kappaleisiin. Niistä on tehty visuaalisesti hyviä nostoja, sekä niissä käytetty kieli on huomattavasti asiatekstistä rennompaa, jopa puhekielisempää. Vaikka tekstit esittävät käsiteltäviä asioita tieteellisestä näkökulmasta, ei väitteiden tueksi esitetä mitenkään erityisen vahvoja perusteita. Usein jonkinlainen lähde kuitenkin löytyy. Ei toki tutkimus, mutta tieteellisen tekstin lähdeviitteiden merkintään nähden blogin tekstit on kirjoitettu hieman rennommalla otteella.  

Tämä on toki hyvin ymmärrettävissä. Kuka jaksaisi lukea blogia, jossa kerta toisensa jälkeen julkaistaan entistä kuivempia, analyyttisiä ja objektiivisesta näkökulmasta kirjoitettuja tekstejä. Ehkä tällä blogin tyylisuunnalla juuri haetaan yleisön kiinnostuksen herättelyä. Kirjoittajat haastavat usein lukijat ajattelemaan sekä teksteissä on paljon kysymyksiä, esimerkkejä ja erilaisia pohdintoja. Blogin tarkoituksena on varmasti jakaa suuremman yleisön tietoon kirjoittajien omia näkökulmia aiheista ja saada myös lukija pohtimaan ja käsittelemään näitä aiheita. Tyylilajiltaan blogin tekstit eivät tieteellisiksi teksteiksi luokitu, vaan ennemminkin ne ovat mielipidetekstin suuntaisia kirjoituksia, joissa kirjoittaja tuo väitteensä esiin selkeästi ja argumentit on tuettu esimerkein. Lukijan kannalta kirjoittajien avoin ja lähestyttävä kirjoitustyyli jossa avataan omia kokemuksia on omiaan madaltamaan lähestymisen kynnystä lukijan näkökulmasta. 

Blogikirjoituksista tarkempaan tarkasteluun valikoitui aivotutkija Minna Huotilaisen teksti ”Älylaitteet tyhmentävät ihmiskunnan – aivotutkijan 5 vinkkiä keskittymiskyvyn elvyttämiseen”. Kyseinen teksti on saanut osakseen varsin paljon huomiota, sillä sitä on jaettu Facebookiin lähes 50 000 kertaa. Tyypillinen jakomäärä tämän blogin teksteillä näyttäisi olevan vain joitakin satoja. Tekstin aihe on varsin ajankohtainen ja sellainen, johon itse kullakin löytyy varmasti enemmän tai vähemmän samaistumispintaa. Tekstissä Huotilainen esittää – joskin hieman kärjistäen – näkemyksensä siitä, miten ihmiskunta on tuomittu tyhmenemään nykyään yleisesti vallitsevan älylaiteaddiktion myötä.   

Huotilainen aloittaa tekstinsä kuvailemalla tilanteen, jossa puhelimeen tulevat turhanpäiväiset ilmoitukset katkaisevat keskittymisen tai johonkin tärkeään asiaan syventymisen. Omien turhien ilmoitusten lisäksi työpaikalla muidenkin puhelimiin tulevat ilmoitukset ajautuvat omien ajatusten väliin, eikä vessaankaan voi mennä ilman puhelinta. Kun lukijan huomio on saatu herätettyä ikävän samaistuttavilla kuvailuilla, kirjoittaja alkaa kärjistäen maalailla kauhukuvia siitä, mitä tapahtuu, jos sovellusten kehitystiimit voittaa ja ihmiskunnan toivot yhteiskunnan pelastamisen sijaan päätyvät nettiin katselemaan kissavideoita ja hajottamaan tarkkaavaisuutensa epäolennaisuuksiin. 

Kiireisen, puhelimeensa kiinnikasvaneen työpaikkatunarin stereotyypin ivailun ja kauhukuvien maalailun lisäksi Huotilainen myös tarjoaa lukijalle konkreettisia keinoja elvyttää omaa keskittymiskykyä. Hän listaa viisi varsin yksinkertaista ja huutomerkeillä höystettyä neuvoa, joihin kuka tahansa voi halutessaan tarttua: 

1. 1. Lopeta kiireestä puhuminen! 

2. 2. Rajoita älylaitteiden käyttöä! 

3. 3. Panosta uneen! 

4. 4. Hanki innostava harrastus, jossa opit uutta! 

5. 5. Suunnittele elämääsi pidemmällä tähtäimellä! 

6. 
   

Vaikkei lukija lähtisikään noudattamaan näitä neuvoja sanasta sanaan, tarjoavat ne hyvän mahdollisuuden havainnoida omaa toimintaa ja miettiä omia prioriteetteja. 

 

Huotilaisen argumentointi on kärjistävää ja ivailevaa. Hän kuvailee negatiivisessa valossa tilanteita, joihin moni voi epäilemättä samaistua ja kenties saada lukijan havahtumaan omaan älylaiteaddiktioonsa. Tällainen retoriikka tempaisee mukaansa, sillä se herättää tunteita ja lukija voi reflektoida tekstiä omaan elämäänsä. 

Kirjoituksesta huomaa, ettei se ole sidottuna akateemisen tekstin konventioihin. Tekstistä ei esimerkiksi löydy minkäänlaisia lähteitä kirjoittajan esittämille faktoille, varsinaisista lähdeviitteistä puhumattakaan. Ainoat kaksi mainintaa lähteistä ovat tekstin seassa esiintyvän kahden kuvan yhteydessä. Tässä vapaamuotoisessa blogitekstissä uskottavuutta kattavan lähdeluettelon sijaan luo se fakta, että kirjoittaja on aiheen parissa työskentelevä aivotutkija. 

Tästä huolimatta on hyvä, että älylaitteiden täyttäessä maailmaa myös niiden vaikutuksista esimerkiksi keskittymiseen puhutaan avoimesti ja useissa lähteissä. Tärkeintä on se, että tieto saavuttaa ne, joille se on tarkoitettukin ja tässä Yle Tiede on varmasti panostanut. He ovat tuottaneet blogissaan helppolukuisia, tiiviitä ja visuaalisesti miellyttäviä tietoiskuja eri ammattilaisten kirjoittamana, erilaisista mielenkiintoisista aiheista. Eli juuri sellaista sisältöä, mitä älylaitteilla surffailevat lukijat voivat nopeasti omaksua. Tärkeää on myös se, että teksti onnistuu puhuttelemaan sekä aktivoimaan lukijaa ja saa hänet palaamaan uudestaan blogin pariin. Tässä on Tiedeblogin tapauksessa onnistuttu. 

 

Lähteet:  

Yle Tieteen Tiedeblogi: https://yle.fi/aihe/tiede/tiedeblogi 

Minna Huotilainen (02.11.2018) “Älylaitteet tyhmentävät koko ihmiskunnan – Aivotutkijan 5 vinkkiä keskittymiskyvyn elvyttämiseen”, haettu osoitteesta: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/02/alylaitteet-tyhmentavat-koko-ihmiskunnan-aivotutkijan-5-vinkkia 

Kuvituskuva: Mies-ja-paperit (Pixabay) 

Kuvituskuva: Mobile addiction (Flickr) 

Kielikoulutuksesta kaikkien kielellä (Annariina ja Marjatta, Saaran ryhmä)

Kieli, koulutus ja yhteiskunta -verkkolehti on nimensä mukaisesti erilaisia kielikoulutuksen teemoja sisältävä julkaisu. Jyväskylän soveltavan kielentutkimuksen keskuksen koordinoima Kieliverkosto toimii lehden julkaisijana. Lehti ilmestyy vähintään viisi kertaa vuodessa, ja se on luettavissa osoitteessa www.kieliverkosto.fi. Sen pyrkimyksenä on herättää keskustelua sekä lisätä tietoisuutta kielikoulutukseen liittyvistä kysymyksistä. Lehti on suunnattu laajasti kaikille kielikoulutuksen parissa toimiville henkilöille. Toisaalta lehteen toimitettavien artikkeleiden toivotaan olevan yleistajuisia, joten kaiketi sen kohderyhmänä voisi nähdä kenet tahansa, joka on kiinnostunut kielikoulutuksen teemoista. Myös lehden kirjoittajakunta on laaja; niin opettajat, tutkijat, päätöksentekijät kuin vaikka opiskelijatkin voivat kirjoittaa artikkeleita. 

Verkkolehdessä esiintyviä aiheita ovat olleet mm. monikielisyys, kielitietoisuus, suomi toisena kielenä -oppiaine sekä Suomen kielivaranto. Monikielisyys näkyy lehdessä myös sitä kautta, että artikkeleita on kirjoitettu suomen lisäksi myös englanniksi ja ruotsiksi. On mielenkiintoista, kuinka monipuolinen sisältö verkkolehdellä on. Osaltaan tämä varmasti pohjautuu lehden kirjoittajien erilaisiin taustoihin. Samassa julkaisussa saatetaan esitellä erilaisia kielihankkeita, väitöskirjatutkimusten keskeisimpiä tuloksia ja toisaalta toiminnallisen kieltenopetuksen keinoja. Artikkeleihin tutustumalla voikin siis saada varsin laaja-alaisen kuvan kielten ja kielikoulutuksen tilanteesta. Näyttää kuitenkin siltä, että erilaisilla kirjoittajilla on yhteinen tavoite: luoda lisää tilaa keskustelulle kielistä ja kielikoulutuksesta.

Artikkeleiden ja verkkolehden virallisen Twitter-tilin keskusteluissa suosituimpia aiheita ovat kielen opetus, koulutus ja kasvatus. Kielen oppimista on käsitelty verkkolehden artikkeleissa varhaiskasvatuksen tasolta aina korkeakouluopiskeluun saakka. Keskustelun luonne on kantaaottavaa, tutkimustuloksiin pohjautuvaa pohdiskelua. Lehden artikkelit perustuvat tutkittuun tietoon ja tätä on käsitelty mm. esimerkkien avustuksella. Monissa artikkeleissa yhdistyy useamman tutkimuksen tuloksia, joiden pohjalta kirjoittaja on luonut yhtenäisen kokonaisuuden. Tutkimustuloksia selitetään artikkeleissa auki erilaisten esimerkkitapausten ja kirjoittajien kokemusten kautta. Kirjoitukset ovat tekstilajiltaan tieteellisiä artikkeleita. 

Valitsimme tarkempaan tarkasteluun artikkelin “En pysty ottamaan valinnaista kieltä vaikka haluaisin” - Valinnaiset kielet vähenevät lukioissa (2020). Artikkelin ovat kirjoittaneet aihetta pro gradu -tutkielmassaan tutkinut ranskan ja englannin opiskelija Alina Kiehelä sekä yliopisto-opettaja Outi Veivo. Tekstissä kerrotaan valinnaisten kielten suosion vähentyneen lukiolaisten keskuudessa viime vuosina. Artikkeli myös esittelee syitä sille, miksi osa lukiolaisista opiskelee vieraita kieliä ja osa ei. Tutkimustulokset pohjautuvat Alina Kiehelän pro gradu -tutkielman yhteydessä toteutettuun kyselytutkimukseen. Artikkelin keskeisiä väitteitä tuetaan erilaisilla tuloksia esittelevillä taulukoilla sekä tulkitsemalla tuloksia laajemmin myös sanallisesti.

Artikkelin keskeinen sanoma on se, että valinnaisten kielten suosio lukiolaisten keskuudessa on vähentynyt merkittävästi viime vuosina. Kyselytulokset antavat tälle huolestuttavalle ilmiölle erilaisia syitä, kuten esimerkiksi lukio-opintojen kuormittavuus, yleinen kiinnostuksen puute kieliin sekä muiden oppiaineiden päällekkäisyys kielten kurssien kanssa. Tutkimuksessa paljastuu kuitenkin, että kielten opiskelusta kiinnostuneita kyllä löytyy, vaikka se ei olekaan käytännössä johtanut kielten kurssien valintaan. Tulokset saivat meidät pohtimaan sitä, minkä takia esimerkiksi päällekkäisyyksien tai ajanpuutten vuoksi muut oppiaineet menevät kielten edelle? Minkä takia kielet siis ovat vähemmän arvostettuja? Mikäli kielten opiskelu koetaan tärkeänä ja kiinnostavana, on mielestämme varsin erikoista, että se ei näy kuitenkaan kurssivalinnoissa. Moni vastaajista koki kielen opiskelun vaikeana, mutta uskoisimme, että haasteita löytyy varmasti muistakin oppiaineista. 

Kirjoittaja hyödyntää argumentoinnissaan taulukoita kyselytuloksista, joiden pohjalta hän tekee päätelmiä ja tulkitsee tutkimuksen tuloksia. Mukaan on lisätty joitain avokysymyksistä saatuja kommentteja, jotka tiivistävät osuvasti käsitellyn näkökulman. Taulukoiden pohjalta argumentointi on hyvin selkeää, sillä lukijan on mahdollista nähdä tarkat lukemat tekstin tukena. Lähteisiin on viitattu tekstin sisällä ja lopusta löytyy kattava lähdeluettelo. Näiltä osin teksti on tyypillinen tieteellinen artikkeli ja se on hyvin ymmärrettävissä myös muillekin kuin alan asiantuntijoille. Artikkelin rakenne on varsin selväpiirteinen, sillä se on jaoteltu osiin väliotsikoin ja selkein kappalejaoin. Olisimme annettujen vastauksista koottujen taulukoiden lisäksi halunneet tietää myös, minkälaisia vastauksia kyselyn avokysymyksistä olisi vielä löytynyt. Kielten suosion väheneminen on mielestämme erittäin huolestuttava ilmiö, ja olisi hyvin tärkeä tunnistaa syyt sen taustalla, jotta asiaa voidaan lähteä korjaamaan.

On helppo uskoa, että tämän artikkelin esittelemistä tutkimustuloksista voi olla hyötyä esimerkiksi kieltenopettajille. Onkin hyvä, että tutkielman tuloksia esitellään tässä verkkoartikkelissa, joka kuitenkin luultavasti tavoittaa enemmän lukijoita kuin pelkkä valmis pro gradu -tutkielma yksinään tavoittaisi. Artikkelin sisältö antaa opetusalan henkilöstölle ajattelemisen aihetta. Mitä voimme tehdä, jotta kielten opiskelun suosio ei jatkaisi laskusuuntaansa?

Lähteet:

Kiehelä, A. & Veivo, O. (2020). “En pysty ottamaan valinnaista kieltä, vaikka haluaisin” - Valinnaiset kielet vähenevät lukioissa. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 11(5). Saatavilla https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-syyskuu-2020/en-pysty-ottamaan-valinnaista-kielta-vaikka-haluaisin-valinnaiset-kielet-vahenevat-lukiossa 

Kuvat: Bixabay

Asiakas - IT-yrityksen pakollinen paha? (Tom ja Peetu, Saaran ryhmä)

 Asiakas - IT-yrityksen pakollinen paha?

Valitsimme tarkasteltavaksi blogiksi Kauppalehden “Viivan alla” -blogin, jota kirjoittavat eri alojen pk-yrittäjät. Blogissa yrittäjät kirjoittavat kokemuksistaan, odotuksistaan, ilonaiheistaan ja huolistaan sekä ottavat kantaa yrittäjiä kiinnostaviin ajankohtaisiin aiheisiin. Blogin kohderyhmä lieneekin siis yrittäjyydestä, maailmanmenosta sekä bisnesmaailmasta kiinnostuneet henkilöt.

Blogin tekee mielenkiintoiseksi se, että sen kautta voi saada pilkahduksia eri aloilla toimivien yrittäjien havaintoihin monista eri asioista; aiheet vaihtelevat IT:n johtamisesta aina oman arvomaailman uudelleenarviointiin vakavan sairastumisen jälkeen. Blogin kirjoitusten monipuolisuudesta pitävät huolen blogin 20 kirjoittajaa. Blogin kieli ja tyyli ovat pääilmeeltään asialliset ja teksti on huolella kirjoitettua. Kirjoittajien välillä on kuitenkin helppo huomata pieniä eroja tyylissä ja ilmaisutavoissa. Lähes kaikki blogin kirjoitukset ovat tyylilajiltaan mielipidekirjoituksia.

Blogin kaikista kirjoituksista kantaaottavat kirjoitukset vaikuttavat saavan aikaan eniten keskustelua, kuitenkin keskustelun laatu vaikuttaa pysyvän yleensä argumentoivana. Blogikirjoitukset eivät välttämättä perustu suoraan tutkimustietoon, vaan enemmänkin omien alojensa ammattilaisten empiirisiin havaintoihin sekä mielipiteisiin. Mikäli kirjoituksessa otetaan kantaa suoraan johonkin tutkimukseen, tarkastelee kirjoittaja sitä yleensä kriittisesti pohjaten kritiikkinsä omiin kokemuksiinsa.

Informaatioteknologian ihmeellinen maailma

Milla-Riitta Reunanen kirjoittaa vuonna 2013 julkaistussa blogitekstissään ”Informaatioteknologian ihmeellinen maailma” suomalaisesta IT-osaamisesta. Kirjoitus pohjautuu Reunasen omiin kokemuksiin ja tietämykseen aiheesta sekä viikkoa aikaisemmin Kauppalehdessä julkaistuun kirjoitukseen. Tekstin keskeinen väite on, että suomalainen IT-osaaminen, joka ennen oli niin ylistetty, kompastelee pahasti omiin jalkoihinsa. Suomalaiset IT-alan sopimukset ovat Reunasen mukaan niin monimutkaisia, että yritykset eivät uskalla käyttää kotimaisten IT-alan yritysten palveluita. Lähes standardisoituneet yllätyskustannukset sekä asiakkaan tarvetta vastaamattomat ”valmiit” järjestelmät ajavat Reunasen mukaan suomalaisia yrityksiä ostamaan järjestelmänsä ja palvelunsa ulkomailta. 

Olen ollut töissä eräässä pienessä IT-alan yrityksessä kolmisen vuotta, ja voin allekirjoittaa omasta kokemuksestani Reunasen havainnon. Monien asiakkaidemme aikaisemmat järjestelmät ovat olleet juuri jonkin suuren ohjelmistotalon vakioratkaisuja, jotka taidokkaat myyntimiehet ovat saaneet kaupattua heille. Myös edellisessä työsuhteessani törmäsimme hieman samantyyliseen tilanteeseen, kun konserni määräsi yrityksen vaihtamaan heidän kevyt ja pitkälle kustomoitu ERP-järjestelmä jäykkään ja yrityksen toimintaa tukemattomaan SAP-järjestelmään; syntynyttä tilannetta voitaisiin verrata mökkiläiseen, jolle suurisuinen myyntimies on saanut myytyä satunnaisia kalareissuja varten rahtilaivan.

Reunasen mielestä kotimaiset IT-alan yritykset ovat toiminnassaan hyvin jäykkiä suhteessa asiakkaaseen ja asiakkaan kuunteleminen on unohdettu. Omat kokemukseni eivät ole aivan yhteneväiset Reunasen väitteen kanssa, sillä asiakassuhteiden laatu todellakin riippuu yrityksestä sekä asiakkaasta. Nykyisessä työsuhteessa olen nähnyt lähes symbioottisia asiakassuhteita, joissa kaikki osapuolet puhaltavat avoimesti samaan hiileen asioiden edistämiseksi. Voisinkin tehdä Reunasen väitteeseen pienen lisäyksen, jonka mukaan yrityksen toiminnan jäykkyys olisi ainakin joissain määrin suoraan verrannollinen yrityksen koon kanssa. Reunanen pohjaa väitteensä kollegoidensa kanssa käytyihin keskusteluihin, omiin kokemuksiinsa sekä laajalti uutisoituihin suomalaisten IT-alan yritysten epäonnistumisiin kansainvälisissä projekteissa. Lähteitä hän ei spesifioi, joka osaltaan jättää lukijan arvuuttelemaan Reunasen väitteiden paikkansapitävyyttä. On myös muistettava, että epäonnistumiset tulevat usein helpommin huomatuksi kuin onnistumiset, ja epäonnistumisissa vellominen on osa suomalaista kulttuuria. Reunasen kirjoitus on kaikesta huolimatta selkeä ja hyvin kirjoitettu.

Olisiko suomalaisten IT-alan yritysten toimitusjohtajien jälleen aika ottaa vuoden 2001 pölyyntynyt Agile Manifesto kauniiseen käteen, ja pohdittava hetki, että mistä se joka kuussa yrityksen pankkitilille ilmestyvä rahasumma on lähtöisin?

Lähteet: 

Kauppalehden “Viivan alla” -blogi: https://blog.kauppalehti.fi/viivan-alla

Milla-Riitta Reunanen (14.10.2013), “Informaatioteknologian ihmeellinen maailma”, saatavilla: https://blog.kauppalehti.fi/viivan-alla/informaatioteknologian-ihmeellinen-maailma

Elina Koivumäki (05.11.2020), “Kyllä se koepala patologilla osoittautui syöväksi”, saatavilla: https://blog.kauppalehti.fi/viivan-alla/kylla-se-koepala-patologilla-osoittautui-syovaksi

Kuvituskuva: fauxels (Pexels)

Kuvituskuva: luis gomes (Pexels)

Johtajat kuulolle! (Maija ja Iita, Saaran ryhmä)

Wallenius consulting blogissa (niklaswallenius.fi) on paljon aiheita IT-johtamisesta, teknologioista ja digitalisaatiosta. Blogiteksteissä kerrotaan muun muassa IT-strategian tärkeydestä, kokonaisarkkitehtuurin hallitsemisesta, pilvipalveluista ja vinkkejä yrityksen digitalisoitumiseen. Blogin kirjoittaja on Niklas Wallenius. Hän on ammatiltaan IT-arkkitehti ja johdon neuvonantaja sekä hänellä on yli 20 vuoden kokemus IT:n ja tietoturvan kehittämisestä. Häneltä löytyy yliopistokoulutuksen lisäksi kasa sertifiointeja erilaisiin viitekehyksiin ja IT suunnittelun taitoihin.

 

Blogi on kokoelma asiantuntijuuteen perustuvia IT ratkaisuja ja neuvoja digitalisoitumiseen. Tekstien taustalla on selkeästi rautainen osaaminen ja kokemus alalta. Blogi neuvoo ja opettaa lukijaa tärkeimmistä seikoista mitä pitää ottaa huomioon IT-ratkaisuissa oman yrityksen kohdalla. Blogissa ei varsinaisesti keskustella mistään uusimmista tiedejulkaisuista liittyen tietotekniikkaan, tietojärjestelmätieteisiin tai kauppatieteisiin. Aiheet pohjautuvat kirjoittajan soveltamaan tietotaitoon, jonka takana ovat kyseisten tieteiden opiskelu ja työkokemus. Lisäksi Wallenius viittaa muihin alan asiantuntijoihin, kuten Thomas M. Siebeliin. Blogiteksteissä annettuja neuvoja ei perustella tutkitulla tiedolla vaan lukijan täytyy luottaa kirjoittajan asiantuntijuuteen.

 

Blogin tavoite on todennäköisesti herättää mahdollinen tuleva yritysasiakas kiinnostumaan digitalisaation hyödyistä ja kuinka parantaa IT-strategiaa. Kohderyhmänä blogille on selkeästi yritysjohto ja yritysten IT-osastot. Walleniuksen tavoitteena on jakaa hiukan asiantuntemustaan blogitekstien kautta ja saada näin vakuutettua tuleva asiakas osaamisestaan ja siitä miten hyvä hän olisi neuvonantajan roolissa tai kouluttajana.

 

Blogissa on käsitelty erittäin hyvin alaamme liittyviä tietotekniikan ja liiketoiminnan yhteensovittamisen työkaluja ja oppeja. Wallenius on kirjoituksissaan nostanut hyvin esille esimerkiksi sen miten tärkeää on nykypäivänä luoda yritykselle liiketoimintaansa sopiva IT-strategia ja miten se tuo yritykselle lisäarvoa, kun se tehdään kunnolla. 

Blogiteksteistä lähempään tarkasteluun valitsimme Walleniuksen kirjoituksen “Näistä neljästä syystä IT-projektit epäonnistuvat” (25.5.2020). Julkaisussaan Niklas Wallenius käsittelee syitä IT-projektien epäonnistumiselle erityisesti projektin tavoitteiden asettamisen näkökulmasta. Argumentoinnin pohjana hän käyttää omaa projektityökokemustaan sekä International Project Leadership Academyn mainitsemia syitä liittyen projektien tavoitteiden määrittelyn ongelmiin. Tekstissään Wallenius esittelee neljä syytä IT-projektien epäonnistumiselle:

1. “Miksi?”

2. Liiketoiminnallisten tavoitteiden huono dokumentointi

3. Palaaminen liiketoiminnallisiin tavoitteisiin projektin aikana

4. Puutteellinen kytkös projektin, liiketoimintatavoitteiden ja -strategian välillä

 

Niklas Walleniuksen blogitekstin keskeinen väite on se, että liiketoiminnan ja IT:n yhteistyön ongelma projekteissa perustuu pitkälti tavoitteiden asettamiseen. Hänen mukaansa projektin aloittamisen juurisyitä, esimerkiksi liiketoiminnallisia tavoitteita, ei mietitä tarpeeksi, vaan huomio kiinnittyy enemmän projektin käynnistämiseen ja aikatauluun. Eli unohdetaan kysyä tarpeeksi usein “miksi?”. Lisäksi näitä liiketoiminnallisia tavoitteita ei usein dokumentoida tarpeeksi selvästi. “Ihmiset eivät osaa lukea toistensa ajatuksia”, Wallenius huomauttaa. Yhdeksi syyksi IT-projektien epäonnistumiselle blogissa esitellään myös se, ettei liiketoiminnallisiin tavoitteisiin palata säännöllisesti projektin edetessä. Lisäksi Wallenius peräänkuuluttaa, että projektin, liiketoimintastrategian ja -tavoitteiden välistä linkkiä, yhteneväisyyttä. Tulisikin miettiä, että onko käynnistyvä projekti aiheellinen. 

Lähteet:

Wallenius, Niklas. (21.10.2018) Näistä neljästä syystä IT-projektit epäonnistuvat

Haettu osoitteesta https://niklaswallenius.fi/nelja-syyta-miksi-projektit-epaonnistuvat/

Kuva: Mohamed Hassan, Pixabay

Tieteen popularisointi tiiviiden blogitekstien muodossa (Fanny Sunnarborg & Miia Puhdas, XKV0201 Saaran Ryhmä)

Turun Yliopiston Elävää tiedettä blogi on osa tohtorikoulutettaville järjestettävää Elävää tiedettä -kurssia. Vaikka blogi onkin osa Turun Yliopiston kurssikokonaisuutta, pääsee sen tuotoksiin kaikki käsiksi. Kyseisen julkisen blogin tarkoituksena onkin harjoittaa tutkimuksen selittämistä yleistajuisesti, niin että maallikonkin on helppo päästä aiheeseen käsiksi. Tohtorikoulutettavilla on ennestään taustallaan eri tutkimuksia ja edessään väitöskirjan teko. Näin ollen monet julkaisuista ovatkin esittelyjä tohtorikoulutettavien tuleviin väitöksiin, tai menneisiin tutkimuksiin. 

 

Tieteen yleistajuistaminen tiedeviestinnässä on noussut tärkeäksi toiminnaksi (Tirronen 2010, s.452). Popularisoinnin harjoittaminen on hyvää harjoitusta, jolla tuetaan tiedeviestinnän yleistä kasvua sekä julkisuuten välttyvän imagoa niin tutkijan, kuin myös tiedeyhteisön kannalta. Tieteen yleistajuistamisen rinnalla on kuitenkin edelleen näkemyksiä, joiden mukaan tiedeviestintä on ensisijaisesti asiantuntijoiden keskinäistä viestintää (Väliverronen, 2015 s.221-230). Perinteiset näkemykset ovat muuttumassa mediaympäristön seurauksena. Tutkijoiden roolit ja tutkimuksien näkyvyys on kasvaneet inetrnetin ansiosta. Muutosta ei voi estää, mutta tutkijoilla on mahdollisuus johdattaa kuuntelijat asianmukaisiin faktoihin eri yleisölle eri sosiaalisten kanavien kautta (Väliverronen, 2015 s.221-230).

 

Blogiin on julkaistu säännöllisesti postauksia, aina vuodesta 2016 lähtien. Jokaisessa postauksen yhteydessä kirjoittaja esittäytyy omalla koko nimellään kuvan kanssa ja kertoo opiskelu- ja/tai tutkimusaineensa. Esittäytyminen luo tekstille persoonallisuutta ja antaa käsityksen kirjoittajasta samalla luoden kirjoitukselle ammattimaista otetta. Kurssi on yhteinen kaikille tiedekunnille. Näin ollen blogin postausten aiheiden kirjo on laaja: postausten aiheet vaihtelevat lääketieteestä historiaan ja markkinoinnista kasvatustieteisiin eli toisin sanoen aivan laidasta laitaan. Jokainen postaus on tiivis ja nopealukuinen paketti aina uudesta aiheesta. Tämä tekee kyseiseen tiedeaiheeseen lähestymisestä helppoa ja kiinnostavaa. 

 

Blogilla ei ole erillistä keskusteluosioita, joka on selitettävissä sillä, että blogi on osa yliopiston järjestämää kurssia, eikä kukaan yksittäinen henkilö seiso kaikkien postausten takana. Koska kaikki kirjoitukset ovat eri ihmisten kirjoittamia ja eri aiheista, se on mahdollistanut laajan ja monipuolisen sisällön. Blogikirjoitukset ovat tasaisesti erilaisista aiheista, eikä sieltä nouse esiin yksittäisiä aiheita, jotka olisivat muita enemmän olleet pinnalla.

 

Blogin tekstilajissa ilmenee internetiin ja blogikirjoituksiin liittyviä tyypillisiä piirteitä. Aiheet ovat nopealukuisissa kokonaisuuksissa selkeästi kirjoitettuina ja teksti on helposti ymmärrettävässä muodossa. Lukijan ei tarvitse kokea itseään tyhmäksi, sillä turhat monimutkaisuudet ja hienot tieteelliset termit on karsittu pois. Näin mahdollistetaan lukijan mielenkiinnon ylläpitäminen. Blogi on tehty tieteen popularisoinnin edistämiseksi, joka ilmenee sitä lukiessa, mutta myös blogin kuvauksessa.

 

Blogikirjoituksia tutkittaessa huomataan, että monet ovat liittäneet syvemmän tutkimuksensa aiheesta, josta blogikirjoitus on tehty, kirjoituksensa loppuun. Monet tutkimuksista on englanniksi, mutta blogin kaikki kirjoitukset ovat suomeksi. Blogi edistää toiminnallaan suomea tieteen kielenä, ja mahdollistaa kaikille hipaisun tieteellisen aiheisiin, vaikka ei englantia osaisikaan.

 

Valitsimme lähitarkasteluun Tiia Kärkkäisen blogitekstin Kirjosiepoista apua lapsuuden traumojen vaikutusten ymmärtämiseen. Blogitekstissään Tiia Kärkkäinen kirjoittaa väitöskirjatutkimuksestaan, jossa tutkittiin varhaisen kehityksen negatiivisten vaikutusten eli lapsuuden traumojen vaikutusta aikuisuuteen. Tutkimuksessa keskeisenä olivat telomeerit, jotka jokaisen solunjakautumisen yhteydessä lyhenevät (Kärkkäinen 2020). Lisäksi useat ulkoiset tekijät voivat aiheuttaa telomeerien lyhenemistä (Kärkkäinen 2020). Ulkoisia tekijöitä ovat esimerkiksi stressi tai huonoista elinolosuhteista aiheutuva oksidatiivinen stressi(Kärkkäinen 2020).

Blogitekstissä oli selkeä tieteellisen tekstin rakenne eli johdanto aiheeseen, lyhyesti teoriaa telomeereistä ja kuinka tutkimus suoritettiin. Lisäksi kuvaillaan millaisia havaintoja saatiin ennen yhteenvetoa. Itse teksti on sopivan pituinen ja nopealukuinen sekä turhat monimutkaisuudet että tieteelliset termit on karsittu pois. Teksti onnistuu aihepiirinsä popularisoinnissa sekä kertoo selkeästi mitä tutkittiin ja millaisia tuloksia saavutettiin.

 

 

Lähteet

 

Kärkkäinen, T. (2020). Kirjosiepoista apua lapsuuden traumojen vaikutusten ymmärtämiseen. Haettu: https://blogit.utu.fi/elavaa/2020/04/29/kirjosiepoista-apua-lapsuuden-traumojen-vaikutusten-ymmartamiseen/. Viitattu 23.2.2021.

 

Tirronen, R. (2010). Tiedeviestintä osana tutkimuksen vaikuttavuutta. Haettu: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/100961/tirronen.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 24.2.2021.

 

Väliverronen, E. (2015). Tiedeviestintä ja asiantuntijuus – tutkijoiden muuttuva suhde julkisuuteen. Haettu: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/126303/valiverronen.pdf?sequence=1. Viitattu 24.2.2021.

 

KUVAT

Blogi haettu osoitteesta: https://pixabay.com/fi/photos/wordpress-blogging-blogger-265132/

 

Lintu haettu osoitteesta: https://pixabay.com/fi/photos/lintu-hulmuten-marjat-siivet-tissi-1045954/

 

Tarralappu Googlen kuvapankista: https://blogger.googleusercontent.com/img/proxy/AVvXsEhuECDqifOkV9oODPqZ_Twsrq3ORqrw72mLsLhw0Dg8vgOAmvzQ4oEZLvA_o-qvpsUoX6WPCQ1gmejz72xYnzv9qDUUEOD55juYbQabpWr39k-3UfUeITFkTusTtDQDBtcow1TRXmvez73_xIYyghSbDDcQLe-xCY2DepxDDPqa=w1439-h721

 

Monipuolinen kielitarjonta - Yhteiskunnan sijoitus tulevaisuuteen? (Aaro ja Emilia, Saaran ryhmä)

Valitsimme tarkastelun kohteeksi Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n ammattilehden, Opettaja-lehden. Lehti käsittelee nimensä mukaisesti opetusalaan liittyviä ilmiöitä. Opettaja-lehteä toimitetaan vuosittain useamman kerran (22 kertaa vuonna 2021). Opettaja-lehdessä käsitellään monipuolisesti aiheita niin varhaiskasvatukseen kuin yliopistoihinkin liittyen. Jokainen julkaisu muodostuu mm. pääkirjoituksesta, kolumneista, pakinoista sekä mielipidekirjoituksista. Lisäksi lehti sisältää paljon erilaisten kasvatusalan ammattilaisten haastatteluja, mikä tekee artikkeleista mielenkiintoisia ja vaikuttavia. Lisäksi lehdessä kerrotaan kattavasti opetusalan uusimmista tutkimuksista. Lehden kieli ja tyyli on asiallinen sekä kantaaottava. 

 

Opettaja-lehden kohderyhmä on opetusalalla työskentelevät, opetusalaa opiskelevat sekä muut alasta kiinnostuneet. Lehdessä käsitellään ajankohtaisia teemoja. Tämä ilmenee nettiversiossa selkeästi lehden ‘Suosituimmat’- osiossa. Lukijoiden on myös mahdollista hakea artikkeleita oman mielenkiintonsa mukaan. Lehden tavoitteena on tarjota lukijoilleen ajatuksia herättäviä artikkeleita. Lisäksi uskomme, että yksi tavoite on ottaa kantaa erilaisiin teemoihin sekä vaikuttaa yhteiskunnan päätöksentekoon. Verkkolehdessä ei ole kommentointimahdollisuutta, mutta uskomme, että lehden aiheet herättävät paljon keskustelua mm. koulujen opehuoneissa sekä opeopiskelijoiden keskuudessa. Opettaja-lehdestä löytyy kiinnostavia aiheita jokaiselle opettajalle aineesta huolimatta.

 

Lähitarkasteluun valitsimme artikkelin “Kieltenopetus kuihtuu - mikä neuvoksi?” Teksti on julkaistu 28.1.2021 ja sen on kirjoittanut Maija-Leena Nissilä ja Tiina Tikkanen. Artikkeli käsittelee kielivarannon kuihtumista Suomessa, siihen johtaneita tekijöitä sekä yleisesti vieraiden kielten asemaa yhteiskunnassamme. Tekstin keskeinen väite on se, että valtiolla ja kunnilla on suuri vastuu kansalaisten monipuolisesta kielivarannosta. Lisäksi artikkelissa puhutaan kieltenopiskelun hyödyistä. Jo ingressissä viitataan juuri näihin teemoihin, sekä vedotaan lukijaan sinuttelemalla häntä ja samalla kehotetaan lukijaa osallistumaan vaikuttamiseen omassa kotikunnassa. 

 

Väitteiden tueksi kirjoittajat ovat haastatelleet alan asiantuntijoita; mm. Helsingin yliopiston kielikeskuksen johtajaa Leena Nissilää, Suomen kieltenopettajien liiton puheenjohtajaa Outi Vilkunaa sekä OAJ:n erityisasiantuntijaa Pauliina Viitamiestä. Lisäksi artikkelissa viitataan Opetus- ja kulttuuriministeriön selvitykseen vuonna 2017, joka koskee Suomen kielivarannon tilaa ja tasoa. Kielivaranto jatkaa kuihtumista, vaikka Suomi kansainvälistyy koko ajan ja täällä asuu enemmän monikielisiä. Tekstissä kuitenkin todetaan, että englannin kielen opiskelu on vieläkin yleisintä. Miksi sitten ihmisten, ja etenkin nuorien kannattaisi opiskella kieliä? Artikkelissa tarjotaan syiksi esimerkiksi moninaistuvaa työelämää sekä tärkeitä vuorovaikutustaitoja. Nissilä toteaa artikkelissa kielien olevan nykyään suuressa osassa nuorten elämää. Lähes jokainen nuori käyttää sosiaalista mediaa, jonka kautta eri kielten omaksuminen on yleistä. 

 

Viimeisten vuosien aikana on tehty päätöksiä, joiden avulla kielivarannon kuihtumista on pyritty estämään. Tällaisia keinoja on ollut esimerkiksi:

• A1-kielen opettamisen varhentaminen

• Verkkomateriaalien lisääntyminen harvinaisemmissa kielissä

• Kielitietoisuuden tuleminen osaksi opetussuunnitelmaa 

• Maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen edistyminen.

Pohdimme artikkelia lukiessamme, että mitä muitakin mahdollisia keinoja olisi? Voisko valtio esimerkiksi lakien avulla kannustaa nuoria valitsemaan jokin toinen kieli ruotsin tai englannin lisäksi? Ryhmäkokojen jatkuva kasvaminen ei ainakaan itsessään edistä uusien kielten oppimista. Meillä on kummallakin myös kokemusta siitä, että pienten kielten opiskelua ei pystytty järjestämään, sillä ei löytynyt tarpeeksi kiinnostuneita oppilaita. Artikkelissa puhutaan valtakunnallisen minimiryhmäkoon puolesta, sillä tällä hetkellä minimiryhmäkoot vaihtelevat koulukohtaisesti. Tätä myös me kannatamme.

 

Artikkelin mukaan kieltenopiskelun tilanne vaihtelee myös alueittain, esimerkiksi valinnaisia kieliä opiskellaan eniten Etelä- ja Länsi Suomessa. Rannikkoalueilla opiskellaan ruotsia ja idässä venäjää. Päätöksiä tulisi siis voida tehdä myös paikallisesti, eikä vain valtakunnallisesti. Toisaalta pienillä paikkakunnilla ei myöskään tarjota yhtä laajaa kielivalikoimaa, kuin isoissa kaupungeissa. Tämä asettaa mielestämme lapset jo varhaisessa vaiheessa eriarvoiseen asemaan. Pystyisikö valtio jotenkin takaamaan monipuolisen kielitarjonnan myös syrjäseuduille? Ehkäpä Korona-ajan etäopiskelu antaa ideoita myös tulevaisuuden opetukseen; Pystyttäisiinkö monipuolinen kielitarjonta mahdollistamaan kaikille etäyhteyksin? Se jää nähtäväksi. Lapsilla on alakouluiässä herkkyyskausi, jolloin kielet tarttuvat helposti leikkien, pelien, laulujen ja lorujen lomassa. Myös Liisa Virolaisen mukaan oikeanlaisen ääntämyksen oppiminen tärkeää jo varhain, sillä se helpottaa myöhemmin uusien kielten oppimista. Tämän takia kaikille koululaisille tulisi taata monipuolinen kielitarjonta. 

 

Lähteet:

Nissilä, M-L., Tikkanen, T. (28.2.2021).“Kieltenopetus kuihtuu - mikä neuvoksi?” Saatavilla: https://www.opettaja.fi/tyossa/kieltenopetus-kuihtuu-mika-neuvoksi/

Kuva: Pixabay

Aaro Turunen & Emilia Ylitalo