Sosiaalisen median kanavat digimarkkinoinnissa (Jaakko ja Vilho, Ellinooran ryhmä)

Valitsimme blogikirjoitukseksemme paikallisen Jyväskyläläisen yrityksen Suomen Digimarkkinointi Oy:n ylläpitämän markkinointiin liittyvän blogin. Blogin tavoitteena on antaa vinkkejä yrityksille ja yksityishenkilöille digitaaliseen markkinointiin ja tarjota keinoja, joilla valjastaa sosiaalista mediaa tähän tarkoitukseen. Blogista keskitymme erityisesti Niko Lahtisen 2.5.2015 julkaisemaan blogikirjoitukseen ”Sosiaalisen median kanavan valitseminen”. Niko toimii Suomen Digimarkkinointi Oy:ssä Markkinointijohtajana ja on toiminut yrityksessä vuodesta 2013 asti.

Lukuisia kanavia

Oikean kanavan valitseminen on markkinoinnin kannalta yksi tärkeimmistä tekijöistä. Yritykset valitsevat yleisimmin Facebookin, Instagramin, Google+, Twitterin, Youtuben, Pinterestin tai LinkedInin joukosta itselleen parhaiten sopivan markkinointikanavan. Edellytyksenä onnistumiselle toimii hyvä strategia, joka sisältää selkeästi määritellyt tavoitteet ja toiminnan niiden saavuttamiseksi. Tärkeää sosiaalisen median kanavia käytettäessä on keskittyminen yhteen kanavaan, ja sen hyvä hallitseminen, kuin useamman kanavan yhtäaikainen käyttö. Lahtinen painottaa tulosten syntyvän vasta mestaritason työskentelyllä.

Sosiaalisen median kanavilla jokaisella on joukko vahvuuksia ja heikkouksia, ja niillä on vahvat omat kohderyhmänsä. Esimerkiksi Facebook on hyvä yleispätevä kanava kaikenlaiseen markkinointiin, mutta se on myös usean toisen markkinoijan käytössä, joten asiakkaiden huomiosta ja erottumisesta muiden mainostajien joukossa joutuu kilpailemaan. Kohderyhmiä voi kategorioida esimerkiksi geograafisen alueen, ikäryhmän ja ammattiryhmän perusteella.

Kuva: https://pixabay.com/p-661058/?no_redirect

Asiantuntijuutta läpi linjan

Lahtinen onnistuu esittämään asiat selkeästi ja asiantuntevasti. Lahtisen kokemus ja ammattitaito korostuu blogissa. Tekstissä on eroteltu eri sosiaalisten kanavien vinkit selvästi ja rakenne pysyy yksinkertaisena. Tekstin lopussa Lahtinen jättää yhteystietonsa klikattavaksi ja kysyy samalla lukijalta, että tarvitseeko tämä apua some-markkinoinnissa. Näin hän samalla mainostaa omaa yritystään.

Onnistuminen markkinoinnissa

Tavoitteena markkinoinnissa on markkinointikanavasta riippumatta saavuttaa tuloksia myynnissä. Markkinoinnin suunnittelulla ja toteutuksella on suora korrelaatio saavutettuihin tuloksiin, epäselvien ja virheellisten viestien avulla on huomattavasti vaikeampaa päästä asetettuihin tuloksiin. Huonosti markkinoitu hyväkin tuote voi epäonnistua pahasti, toisaalta hyvällä markkinoinnilla voidaan saavuttaa hyviä tuloksia huonommallakin tuotteella. Markkinoinnin suunnitteluun ja toteuttamiseen kannattaa siis panostaa, se on elintärkeässä roolissa onnistumisen kannalta. Onnistuminen vaatii asiakkaan huomiointia markkinoinnissa, asiakkaan tulee kiinnostuaa tarjouksesta ja/tai tuotteesta. Parhaimmassa tapauksessa asiakas alitajuntaisesti itse kehittää itselleen tarpeen tuotteelle, joka viestii markkinoinnin onnistumisesta.

Olemme samaa mieltä Lahtisen kanssa sosiaalisen median tärkeydestä markkinoinnissa. Sosiaalinen media on kasvanut vuosien varrella ja saavuttanut painetun median mainoskanavana. Sosiaalisen median hallinta voi antaa yritykselle suurta kilpailuetua muihin yrityksiin nähden. Kanavien hallinta on nykyään yrityksille elintärkeää. Ilman niiden hallintaa yritys voi herkästi tippua kehityksen kelkasta, eivätkä asiakkaat tavoita yritystä. Olemme samaa mieltä myös markkinointiviestin tärkeydestä, sillä sen tulee olla selkeää ja ajatuksia herättävää. Markkinointiyrityksen myyntijohtajana Lahtinen on mielestämme onnistunut painottamaan sosiaalisen median kanavien vaikuttavuutta ja niiden hallinnan merkitystä.

Teksti: https://www.digimarkkinointi.fi/blogi/sosiaalisen-median-kanavan-valitseminen

Kyberturvallisuuden 101 (Matias ja Tommi, Ellinooran ryhmä)

Kyberturvallisuuden 101

Tarkastelimme Catharina Candolin kirjoittamaa blogia “All Things Cyber”, jossa käsitellään kyberturvallisuutta niin yksilön, kuin valtion tasolla. Valitsimme tarkempaan tarkasteluun Candolinin kirjoittaman blogitekstin: “Kyberturvallisuutta kansalaisen näkökulmasta”, jossa hän antaa käytännön vinkkejä kyberturvallisuuteen yksittäisen kansalaisen näkökulmasta.

Catharina Candolin on väitellyt filosofian tohtoriksi Helsingin Aalto-yliopistossa aiheenaan kyberturvallisuus. Hän myös suoritti strategisen johtamisen sivuaineen maanpuolustuskorkeakoulussa. Candolin on työskennellyt mm. Pääesikunnan erityisasiantuntijana sekä muissa kyberturvallisuuden kehittämisen tehtävissä Suomen puolustusvoimissa.

Mitä sinun tulisi ymmärtää kyberturvallisuudesta

Candolin pyrkii blogitekstissään nostamaan juuri tavallisen kansalaisen kannalta tärkeitä näkökulmia. Hän myös painottaa tekstissään, kuinka kyberturvallisuuden perusasiat on hyvä ymmärtää sekä yksityishenkilönä, että organisaation ominaisuudessa. Suurimpina uhkina Candolin esittelee yksityishenkilöiden talouteen ja/tai yksityisyyteen kohdistuvat uhkat. Käyttäjän on hyvä ymmärtää, millä eri tavoilla kyberrikolliset voivat päästä käsiksi tietoihisi.

Tässä meidän ja yleisessä tiedossa olevia käytännön vinkkejä omaan kyberturvallisuuteen:

-Tuntemattomista osoitteista tulevia sähköposteja sekä epämääräisiä linkkejä/tiedostoja ei kannata avata. sekä sosiaalisen median verkostosi?

-USB-tikun järkevä käyttö, älä käytä samaa USB-tikkua hotellien aulassa, omalla tietokoneella, työpaikan tietokoneella, kaverin tietokoneella.

Älä ota tuntematonta USB-tikkua maasta (esim. parkkipaikalta) ja yhdistä omaan/yrityksen/koulun tietokoneeseen.

-Mieti, mitä tietoja annat itsestäsi mihinkin. (Luottokorttitiedot, Henkilöllisyystiedot) Miksi esimerkiksi hassun sovelluksen käyttäminen edellyttää, että kerrot tekijälle kaikki henkilötietosi syntymästä asti?i

-Pidä tietokoneesi ajan tasalla sallimalla automaattiset päivitykset.

-Pyydä apua ja neuvoja, jos jokin arveluttaa.

Lopuksi

Candolin onnistuu käsittelemään tätä monelle hieman epäselvää aihetta helposti lähestyttävällä tavalla, joten blogin lukeminen sopii kaikille.Hän ei käytä blogiteksteissään lähdeviittauksia, vaan perustaa kirjoitukset omaan asiantuntijuuteen sekä omiin mielipiteisiin. Candolinin blogipostaukset aktivoivat lukijan pohtimaan aihetta myös omien näkökulmien kautta ja kannustaa keskustelemaan aiheesta.

Matias Kovero ja Tommi Lipsanen

Kirjoittajat opiskelevat tietojärjestelmätiedettä Jyväskylän yliopistossa.

Lähteet:

http://kyberturvallisuus.blogspot.fi/ (Catharina Candolin)

Kuva: https://ep.jhu.edu/programs-and-courses/programs/cybersecurity  

Yrittäjyyden kulmakiviä (Didar A. ja Henri K.)

Menestyvä yrittäjä –blogi kertoo yrittäjyydestä elämäntapana, jossa kaikki elämän osa-alueet nivoutuvat yhteen muodostaen värikkään kokonaisuuden. Blogissa 38-vuotias Ilkka Lavas kertoo vakuuttavalla 20 vuoden yrittäjä kokemuksella omista havainnoista ja kokemuksistaan itsensä työllistäjänä. Lavas on toiminut erityisesti media-alalla sarjayrittäjänä ja kuvaa itseään digitalisaation sanansaattajaksi. Näkökantaa löytyy esimerkiksi siihen, kuinka media-alalla media on pirstaloitunut ja vanhat ajatusmallit muuttuneet. Muun muassa yksittäiset bloginpitäjät saattavat nousta suureen suosioon ja haalia huikeita määriä lukijoita.

Ilkka Lavaksen blogissa käsitellään useaan otteeseen asenne tason tekijöitä, joita yrittäjältä vaaditaan. Esille nostetaan sisukkuus, palava halu oppia uutta ja kehittyä, sekä positiivinen elämänasenne. Blogissa käydään läpi Lavaksen ulkomaanmatkoja, joilta hän on hakenut innovaation kipinää ja näkökantaa yrittämiseen. Lukijassa ajatuksia herätellään rinnastamalla esimerkiksi Suomea Aasian maihin. Meillä itsestäänselvyytenä pitämät asiat, kuten luku- ja kirjotustaito ei kaikkialla olekaan päivänselvää.

Lavas kirjoittaa blogissaan humoristiseen tyyliin elävän elämän esimerkkeihin ja tarinoihin pohjautuen yrittämisestä. Blogi on kirjoitettu kansanomaisella kielellä eikä lukijan tarvitse hallita liike-elämän termistöä tekstiä ymmärtääkseen. Lähdeviitteisiin teksteissä  viitataan melko harvoin ja suurin osa kirjoitelmista perustuukin omaan asiantuntijuuteen, sekä omiin kokemuksiin.

Seuraavaksi tarkastellaan lähemmin 29.8.2013 julkaistua kirjoitusta City-lehti käänsi mediamurroksen voimasta ansaintalogiikan ylösalaisin. Pitkähkö otsikko tiivistää tekstin juonen. Vuonna 2012 Lavas osti City-lehden ja hänen päätavoitteenaan oli tehdä digitaalisesta bisneksestä kannattavaa, ja tässä hän myös onnistui. Alle vuodessa lehden digiversiolla oli jo enemmän lukiota kuin printti versoilla oli koskaan ollut. Lavaksen omistuksessa City-lehti onnistui kääntämään rahavirrat siten, että nykyään digitaalisella medialla katetaan printtiversion painaminen. Paperilehden tehtävänä on lähinnä ilmaista city-lehden olemassaoloa ja eloisuutta. Tämä kirjoitus osoittaa Ilkka Lavaksen päättävyyttä, asennetta ja lujaa uskoa omaan tekemiseen. Vuonna 2012 lehden ostaessa Lavaksen visiosta riitti epäilijöitä, sillä tuolloin printtilehdissä tehtiin vielä isoja tuloksia ja tappioita aiheuttivat lähinnä digiyksiköt.

Ilkka Lavaksen asenne omaa elämäänsä sekä työelämää kohtaan, vaikuttaisi olevan juuri oikeanlainen. Hän painottaa kuinka vapaa-ajalla ihmisten tulisi nauttia elämästään ja tehdä uusia sekä mielenkiintoisia asioita. Monipuolinen ja mielekäs elämä työn ulkopuolella vaikuttaa varmasti myös työelämään positiivisella tavalla sekä edistää menestystä työelämässä.

http://menestyvayrittaja.yrittaja.info

Tuurilla vai taidolla? (Toni J.)

Tiede-lehden päätoimittaja Jukka Ruukki pitää ”Totta toistaiseksi”-blogia. Blogissa pyritään puuttumaan ajankohtaisiin asioihin, joita nousee esille globaalissa maailmassa, niin tiedeyhteisössä, kuin normaalissa kanssakäymisessä. Aiheet vaihtelevat maailman eri kriiseistä, ihmisten päivittäiseen elämään.

Jo nuoresta pitäen lapset uskotellaan siihen, että ratkaisevat kyvyt elämässä, kuten äly, ovat enemmänkin perittyjä sukupuolisidonnaisia ominaisuuksia pohtii Ruukki postauksessaan; ”Kehu tyttö päivässä” http://www.tiede.fi/blogit/totta-toistaiseksi/kehu-tytto-paivassa).  Postaukset otsikko nojaa tekstin perusväittämään, mikä on se, että etenkin tytöillä tulee kouluelämässä ja opiskeluissa vaikeuksia lähinnä itseluottamuksen, ei kykyjensä takia.

Itse olen pohtinut moneen otteeseen muutaman läheisen (etenkin naispuolisen) henkilön motivaatiota liittyen niin opiskelu- kuin työuraan. Aivan kuin blogissakin pohditaan, niin monesti olen miettinyt etenkin itseluottamuksen vaikutusta tähän motivaatioon. Tähän väitteeseen kirjoittaja ottaa tueksi Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen, jonka mukaan jo kuusivuotiaat tytöt uskovat puhtaasti, että älykkyys on ominaisuutena pelkästään miehinen. Lähteitä ei blogista valitettavasti löydy, joten en päässyt tutkimaan alkuperäistä juttua.

Tieteellisen tekstin tunnuspiirteitä tekstistä on vaikea löytää ja lähteisiin viitataan käyttäen termejä, kuten ”suomalaistutkimus” ja ”hiljattain julkaistu tutkimus. Tekstin kieli ei ole hirveän tieteellinen vaan siinä on käytetty paljon itsepohdintaa. Kirjoittaja pyrkii motivoimaan lukijaa tekstiin käyttämällä esimerkiksi metaforia kuten: ”poikien linnake”. Muutoinkin teksti on helppo luettava ja siitä löytyy selkeä aloitus- ja lopetuskappale.

Vaikkakaan blogia ei voi pitää varsin luotettavana lähteenä, on se silti pystynyt motivoimaan lukijaa ja herättämään ajatuksia niin kirjoittajan puolesta, kuin vastaan. Tämä ilmenee muun muassa blogin kommenttipalstassa, jossa on käyty suhteellisen vilkasta keskustelua. Ehkä blogin tyyli hieman kumpuileekin päätoimittajan tavasta kirjoittaa mielipiteitä herättävänä ja motivoiden tulevaa lehteä varten. Joka tapauksessa blogiteksti herätti mielenkiintoa ja sai minut lukemaan muutaman muunkin Ruukin kirjoituksen.

Introvertit ja positiivinen psykologia (Sanni P. ja Teemu R.)

Taustaa

Valitsimme tarkasteltavaksi blogin “Positiivinen psykologia” (https://positiivinenpsykologia.wordpress.com/), koska olemme molemmat psykologian opiskelijoita. Blogi vaikutti mielenkiintoiselta, koska siinä käsitellään monipuolisesti psykologian eri alueita. Nimensä mukaisesti positiivisen psykologian näkökulma esiintyy kaikissa blogin kirjoituksissa.

Blogia ylläpitää kolme ansioitunutta psykologian alan asiantuntijaa; Emilia Lahti, Tuija Matikka ja Makke Leppänen. Ylläpitäjät ovat erikoistuneet psykologian alalla eri osa-alueisiin, mutta kaikkia heitä yhdistää kiinnostus positiiviseen psykologiaan. Matikka ja Leppänen ovat psykologian maistereita ja Lahti on soveltavan positiivisen psykologian maisteri.

Blogin kirjoitusten aiheena on esimerkiksi ihmissuhteet, työelämä, kasvatus, kiitollisuus, päätöksenteko ja sisu. Tavoitteena on jakaa tietoa positiivisesta psykologiasta kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Erityistä blogissa on se, että siinä esiintyy vierailevia kirjoittajia, joilla on erilaisia koulutustaustoja. Tämän vuoksi tekstit saattavat erota toisistaan tyylillisesti, ja esimerkiksi lähteitä käytetään eri tavalla kirjoittajasta riippuen. Kaikkia kirjoituksia ei voi siis laittaa samaan lokeroon.

Marja Kasanen: Introvertti ei sovi ajan muottiin

Huomasimme blogissa heti houkuttelevan otsikon, ”Introvertti ei sovi ajan muottiin” (https://positiivinenpsykologia.wordpress.com/2016/06/14/marja-kasanen-introvertti-ei-sovi-ajan-muottiin/), joten päätimme valita tämän kirjoituksen tarkasteltavaksi. Aihetta on puitu mediassa aiemminkin, siispä halusimme nähdä, tarjoaako kirjoitus uusia näkökulmia.

Kasasen mielestä työympäristössä olisi tärkeää huomioida työntekijöiden työolot yksilöllisesti, sillä introvertit ja ekstrovertit ovat tehokkaimmillaan heidän persoonallisuuksiinsa sopivissa työympäristöissä. Työympäristöillä tarkoitetaan tietysti fyysisiä, mutta myös ihmisten välisiä ympäristöjä. Kasanen mainitsee mm., että introvertit viihtyisivät paremmin yksilötiloissa ja ekstrovertit avoimissa tiloissa. Introverteille voi olla tekstin mukaan myös vaikeaa nauttia työporukan ”hengennostatustilanteista ja yksikön illanvietoista”, mikä pitäisi ottaa huomioon tällaisia tapahtumia suunniteltaessa. Lopussa Kasanen toteaa, että työyhteisöissä tarvitaan sekä introvertteja että ekstrovertteja, koska jokainen työntekijä antaa oman tärkeän panoksensa työpaikalla olipa hän sitten introvertti tai ekstrovertti. Kasanen ei tule siis samaan lopputulokseen tekstissään kuin mitä otsikko väittää.

Mielestämme teksti oli blogitekstiksi helposti luettava ja viihdyttävä, koska teksti oli sopivan lyhyt luettavaksi. Lopussa oleva piirreluettelo oli myös ajatuksia herättävä. Tekstissä ei oikeastaan ollenkaan käytetty jargonia, joten sen lukemiseen ei vaadittu tietämystä aiheesta.

Tieteellisenä tekstinä tämä blogiteksti oli kuitenkin välttävä. Lähdeviittauksia ei käytetty, joten oli vaikea sanoa että mikä osa tekstistä oli lainattua ja mikä taas kirjoittajan omaa pohdintaa. Blogiteksti ei mielestämme noudattanut tieteellisen tekstin rakennetta, eikä siinä ollut esimerkkejä tieteellisistä tutkimuksista. Pidimme kuitenkin hyvänä tieteellisen tekstin piirteenä sitä, että kirjoitus oli sisällöltään pohdiskeleva ja mitään absoluuttista totuutta ei esitetty.

Kokonaisuudessaan ”Positiivinen psykologia”-blogi on kattava ja se tavoittaa laajan yleisön helppolukuisuudellaan. Vierailevien kirjoittajien vuoksi blogissa näkyy useita eri näkökulmia erilaisiin aiheisiin. Tämä lisää blogin monipuolisuutta, mutta se tekee blogin ulkoasusta epäyhtenäisen. Olisimme toivoneet valitsemaltamme tekstiltä tieteellisemmän lähestymistavan, joka löytyy joistakin muista blogin teksteistä.

Positiivinen psykologia kiinnostaa ihmisiä etenevässä määrin, joten tämänkaltaisille blogeille löytyy kysyntää. Toivottavasti tämänkaltaisia blogeja ylläpidetään jatkossakin!

Kielitiedettä kiinnostuneille (Hanna P., Hanna K.)

Kun kyse on blogitekstistä, vaatii se muutamia seikkoja herättääkseen sekä ylläpitääkseen lukijan mielenkiinnon. Kun kyse on akateemisesta blogitekstistä, on tehtävä ehkä yhä vaikeampi. Minna Palander-Collinsin blogi “Englannin Proffa” käsittelee englannin kieltä erinäisistä näkökulmista, mutta kiinnostavatko kirjoitukset kohderyhmän ulkopuolisia?

Keskityimme siis Helsingin Yliopiston englannin professorin Milla Palander-Collinsin ‘Englannin Proffa’-blogiin (http://blogs.helsinki.fi/mpalande/). Kyseisen blogin kohderyhmä on englannin opiskelijat tai ylipäätään kielitieteestä kiinnostuneet. Blogin tavoitteena on jakaa tietoa muun muassa kielihistoriasta ja kielitieteestä englannin kielen näkökulmasta. Osa kirjoitetuista aiheista on linkitetty myös omaan elämään. Englannin Proffa -blogi ei kuitenkaan vaikuta äärimmäisen suositulta blogilta, sillä esimerkiksi yhtään blogipostausta ei ole kommentoitu. Blogi on myös epäaktiivinen, mikä saattaakin olla yksi syy sille, miksi blogi ei vaikuta erityisen suositulta. Myös blogin aiheet saattavat kiinnostaa vain niistä kiinnostuneita, mikä luultavasti osaltaan rajaa lukijakuntaa.

Blogin kirjoittaja menee postauksissaan suoraan asiaan, mutta teksteiltä puuttuu blogeille tyypillinen ‘naseva otsikko’. Blogin kirjoittaja kirjoittaa ennemminkin tieteellisesti, eikä hänen kirjoituksistaan löydy kovin montaa hyvän verkkokirjoituksen kriteerien täyttämää piirrettä. Tekstiä ei ole pyritty erityisemmin popularisoimaan, eikä ketään yritetä koukuttaa tekstiin. Blogi on selkeästi tietämysblogi, johon kirjoittaja on valinnut suhteellisen akateemisen kirjoitustyylin: muun muassa postauksessaan “Yli tuhat vuotta muuttuvaa englantia” hän käyttää esimerkiksi tilastoja hyväkseen ja käyttää ylipäätään hyvin asiallista kieltä. Hän myös vetoaa lähteisiin usein.

Kiinnitimme erityisesti huomiota ensimmäiseen blogipostaukseen “Yli tuhat vuotta muuttuvaa englantia” (http://blogs.helsinki.fi/mpalande/2015/06/01/yli-tuhat-vuotta-muuttuvaa-englantia/), joka on kirjoitettu 1.6.2015. Postaus perustuu Palander-Collinsin 27.5.2015 pitämään juhlaluentoon ja se keskittyi lähinnä englannin kielen jatkuvaan muutokseen. Englannin opiskelijoina pidimme postausta erittäin mielenkiintoisena, mutta mehän olemmekin kohdeyleisö. Postaus ei välttämättä ole kovin lähestyttävä tai kiinnostava alaan perehtymättömille, vaikka se ei ole mitenkään vaikeaselkoinen.

“Yli tuhat vuotta muuttuvaa englantia” on onnistunut erityisesti tieteellisenä tekstinä. Postauksessa aihe on rajattu ja esitelty erittäin hyvin ja siihen on annettu monia konkreettisia esimerkkejä, kuten kaavio sekä katkelmia eri aikakausien kirjoitustyyleistä sekä kielenkäytöstä. Lähteitä on käytetty monipuloisesti ja sujuvasti. Kirjoittajalla on erityisen mielenkiintoinen näkökulma vanhoihin kirjeisiin sekä nykyajan tekstiviesteihin. Hän vertasi teinin tekstiviestiä vanhemmalleen 1678- luvulla kirjoitettuun kirjeeseen, jossa poika lähetti isälleen kuulumisiaan. Hän käsittelee nykyajan perhesuhteiden sekä kulttuurin muutosta kielenkäytön kannalta; vanhassa kirjeessä poika puhuttelee isäänsä kunnioittavasti ja osoittaa velvollisuuden tunteensa, toisin kuin teinin vaativassa tekstiviestissä:

Sr

Yours I received and am very sory to heare of ye sad fall that my brother Roger gott. According to your last letter, I lett you know all my study here. [...] Soe with my duty to your selfe and my love to my brothers and sisters, I rest Sr

Your dutifull son

-Tervetuloa! pääsetkö kentältä kotiin

-laita rahaa taksiin

Vaikka blogi ei täytä kaikkia hyvän nettikirjoituksen kriteereitä, se on silti onnistunut luomaan mielenkiintoista sisältöä ainakin aiheesta kiinnostuneille. Blogilla olisi voinut olla enemmän pontentiaalia olla suositumpi, jos teksti olisi yrittänyt napata aiheesta tietämättömienkin mielenkiinnon. Mysteeriksi jäi myös syy, miksi blogi oli ylipäätään perustettu. Joka tapauksessa, käsittelemämme blogipostaus osaa käsitellä aiheita mielenkiintoisella tavalla, joka saa lukijan pohtimaan tekstiä myös itse, kunhan tekstiin pääsee ensin sisälle.

Kommentoi kuten haluaisit itseäsi kommentoitavan (Roosa K. ja Milla P.)

Palautteen saaminen on tärkeä osa verkkokirjoittamista. Kuten eräs 13 väärin -blogin kirjoittajista toteaa: ”Kukaan ei jaksa kirjoittaa vuodesta toiseen ainoastaan itseään varten”. 13 väärin on Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen oppiaineen Tietokirjoittaja verkossa -kurssin kurssiblogi, jossa kurssin opiskelijat kirjoittavat verkkokirjoittamisesta omista näkökulmistaan. Blogin uusimmassa kirjoituksessa, Karmean tärkeä palaute, käsitellään verkkokirjoittajan saamaa palautetta, joka menee pahimmassa tapauksessa henkilökohtaisuuksiin ja aiheuttaa sen saajalle mielipahaa.

Karmean tärkeä palaute -blogitekstin anonyymi kirjoittaja painottaa palautteen saamisen tärkeyttä ja jakaa omia kokemuksiaan palautteen saajana, mikä auttaa lukijaa samaistumaan hänen rooliinsa. Teksti kertoo kuitenkin vain kirjoittajan näkökulman aiheesta eikä siinä ole käytetty lähteitä, joten tieteellisenä tekstinä se ei ole kovinkaan uskottava. Kirjoittaja vertaa tekstissään ammattilaisen antamaa palautetta verkossa annettavaan anonyymiin palautteeseen, joka keskittyy useimmiten kirjoittajan kannalta epäolennaisiin asioihin.

Blogitekstin kirjoittajan mukaan 95 prosenttia palautteesta kohdistuu mielipiteisiin, elämäntapaan ja ulkonäköön eikä itse kirjoitukseen, mikä onkin yksi verkossa annettavan palautteen ominaispiirteistä. Nimimerkin takaa on helppo arvostella tuntemattoman ihmisen tekemiä valintoja miettimättä sen kummemmin, miten kommenttinsa muotoilee. Loput 5 prosenttia koostuvat nettikiusaamisesta, johon voi sisältyä esimerkiksi arviointia kirjoittamisen tekniikasta ja sisällön laadusta. Tämä voi johtaa pahimmillaan siihen, että herkimmät verkkokirjoittajat lopettavat blogin kirjoittamisen kokonaan. Kommentit voivat olla todella julmia, esimerkiksi Karmean tärkeä palaute -blogitekstin kirjoittajan puoltava mielipidekirjoitus subjektiivisen päivähoito-oikeuden kieltämisestä sai aikaan kommenttitulvan, jossa sanottiin toisten äitien tappavan lapsiaan juuri hänenlaistensa takia.

Blogitekstissä ei kerrota, miksi julmia kommentteja kirjoitetaan. Syynä negatiivisiin kommentteihin voi olla se, että elämme kilpailevassa yhteiskunnassa, jossa toisen menestymistä katsotaan paheksuen ja kadehtien. Ilkeä kommentti saattaa jäädä pitkäksi aikaa mielen sopukoissa hautoutumaan. Jostain syystä negatiiviset kommentit iskostuvat mieleen helpommin kuin positiiviset kommentit. Ainut asia, mikä merkitsee, on se, miten itse suhtautuu negatiivisiin kommentteihin.

Yleisesti ottaen palautteen antaminen lukeutuu yhdeksi kirjoittamisen taitolajiksi, sillä sitä eivät kaikki osaa, ja internetin tuoman vaikutuksen myötä eri asioihin saatetaan nykyisin kiinnittää huomiota väärällä tavalla. Blogikirjoituksien tarkoituksena on aiheesta huolimatta kertoa, keskustella, jakaa ja saattaa kyseisen asian sisältöä muiden tietoisuuteen. Blogin kirjoittaja nostaa esiin myös sen, että ulkonäkökeskeisessä nyky-yhteiskunnassa jopa positiivisemmatkin kommentit koskevat ulkonäköä ja kehuja saa esimerkiksi siitä, miten vahva sekä rohkea kirjoittaja on. Keskeisestä asiasisällöstä poiketen itsensä esiintuominen on kaiken A ja O, vaikka sen ei pitäisi olla niin.

Siispä seuraavan kerran, kun olet antamassa palautetta verkkokirjoittajalle, mieti näitä asioita:
1. Aihe
Liittyykö kommenttisi kirjoituksen aiheeseen vai johonkin muuhun seikkaan, kuten kirjoittajan ulkonäköön, elämäntapaan tai henkilökohtaiseen valintaan?
2. Tarpeellisuus
Onko kommenttisi tarpeellinen? Saako palautteen saaja siitä jotain irti tai auttaako se häntä kehittymään kirjoittajana?
3. Ystävällisyys
Oletko muotoillut palautteesi rakentavasti vai aiheuttaako se kuitenkin lukijalleen pahan mielen, vaikka edelliset kaksi kohtaa täyttyisivät?

Jos kaikki internetiin jätetyt kommentit täyttäisivät nämä kriteerit, olisi palautteen saaminen huomattavasti mukavampi kokemus. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, ja niin kauan kuin anonymiteetti suojaa loukkaavien kommenttien kirjoittajia, nettikiusaaminen ei tule loppumaan. Siksi palautteen saajien täytyy osata suhtautua siihen oikein. Karmean tärkeä palaute -blogitekstin kirjoittajan mukaan verkkokirjoittajan tärkein taito onkin osata jättää loukkaavat kommentit omaan arvoonsa sen sijaan, että alkaisi puolustaa itseään, koska nettikiusaajia vastaan taistellessa useimmiten kirjoittaja itse häviää.