Koronavirusepidemia- oikea uhka vai mediassa paisuteltu? (Mikael ja Rosa-Maria, Helin ryhmä)

Valitsimme tarkasteltavaksi blogiksi vuodesta 2014 lähtien Tuomas Aivelon Tiede-lehteen kirjoittaman blogin Kaiken takana on loinen. Blogi käsittelee erilaisia ajankohtaisia taudinaiheuttajia eli bakteereita sekä viruksia ja pohtii niiden uhkaa sekä merkitystä maailmalle ja yksilölle. 

Blogitekstit ovat kirjoitettu ekologia- ja evoluutiobiologian tohtori Aivelon näkökulmasta hyvin helposti ymmärrettävästi. Koska blogin tekstit ovat kirjoitettu selkeästi ja vältellen alalle tyypillistä vaikeaa sanastoa, voi niitä lukea kuka tahansa tieteestä sekä sen hetkisistä taudinaiheuttajista kiinnostunut. Valitsemaamme blogitekstiä on jaettu facebookissa yli 700 kertaa, joten se herättää selvästi paljon keskustelua lukijoiden välillä.

Blogitekstiksi valitsimme Tuomas Aivelon ‘’Mysteerivirus ei ole mysteeri’’, jossa käsitellään tämän hetkistä koronavirusepidemiaa ja sen aiheuttamaa hysteriaa. Blogiteksti on kirjoitettu 20.1.2020, joten haimme myös ajankohtaista tietoa koronavirusepidemiasta tähän blogitekstiin.

 

pixabay.com

Koronavirukset ovat iso joukko viruksia. Ne voivat aiheuttaa vakavampi tauteja kuten MERS (Middle East Respiratory Syndrome) ja SARS (Severe Acute Resperatory Syndrome), mutta myös yleistä flunssaa. Vakavissa tapauksissa infektio voi aiheuttaa keuhkokuumetta, munuaisten pettämistä, SARS:sia ja jopa kuolemaa. Kuitenkin taudin yleiset oireet ovat yskä, kuume ja hengitysongelmat. Koronavirukset ovat zoonooseja eli ne voivat tarttua eläimestä ihmiseen ja ihmisestä eläimeen. (WHO, Coronavirus.)

Tämänhetkinen epidemia, joka johtuu koronaviruksesta (COVID-2019) raportoitiin ensimmäisen kerran 31.12.2019 Wuhanissa, Kiinassa (WHO, Coronavirus disease (COVID-2019) Outbreak). Blogitekstin mukaan nykyisen viruksen tapaukset on yhdistetty eläimiä myyvään toriin.

Blogi kertoo että tämänhetkinen virus näyttää olevan SARS. Edellinen SARS-epidemia ilmaantui vuonna 2002 ja levisi Itä-Aasiassa vuoteen 2003. Tämänhetkinen virus eroaa edellisestä epidemiasta niin, ettei sitä tunnisteta samoilla testeillä. (Aivelo, 2020.)

Blogissa kuitenkin rauhoitellaan ihmisiä ja kerrotaan ettei virus ole mysteeri. Viruksen perimä oli kartoitettu jo 10.1 ja diagnostinen testi oli kehitetty 16.1. Kerrotaan, että kansainvälinen yhteisö on jo varautunut tämänkaltaiseen epidemiaan ja tilanteen vakavuuden määrittää pääosin paikallisten viranomaisten kyky tunnistaa tautitapaukset ja taudin leviämistehokkuus. Vaikka virus on uhka, tiedot siitä vähentävät sen uhkaa.

Tämänhetkinen tilanne (4.3.2020, klo. 21.00)

WHO.com

Tällä hetkellä (4.3.2020, klo. 21.00) vahvistettuja koronavirustapauksia on WHO:n mukaan 93 164 koko maailmassa, joista 80 422 on Kiinassa. 3199 tapausta on johtanut kuolemaan. Euroopassa vahvistettuja tapauksia on 3471, joista 7 on Suomessa. Euroopassa 85 on johtanut kuolemaan. Vaikka koronaviruksen tulevaisuudesta on vielä vaikea sanoa, se on levinnyt muutamassa kuukaudessa erittäin laajalle. Kuitenkaan mediassa leviävä paniikki viruksesta ei auta tilannetta. 

 

flickr.com

Nykymaailmassa ihmiset elävät jatkuvan informaatiotulvan alla. Jokainen kulkee samalla kantaen taskussaan välinettä, joka mahdollistaa tuoreimpien tietojen sekä uutisten saamisen. Tämä on toki tuonut paljon hyvää ihmisten elämään mutta tälläkin kolikolla on kääntöpuolensa. Median luoma hurmio tämän uuden ja pelottavan sairauden myötä on saanut ihmiset sekaisin. No, kukapa ei säikähtäisi otsikoita kuten: ‘’Suomalais­asiantuntija varautuu pahimpaan: Viikko aikaa saada koronavirus kuriin – 60 % maailman väestöstä voi sairastua’’ (Ilta-Sanomat, 15.2)

Koronavirus on oikea WHO:n tunnistama terveydellinen uhka koko maapallon väestölle, ja sitä ei tule vähätellä. Kuitenkaan paniikilla ei tätäkään ongelmaa ratkaista. Jos me kaikki ottaisimme pari askelta taaksepäin ja tutkisimme kattavasti tilanteen taustat, voitaisiin mahdolliselta pahalta ololta välttyä ja jopa estää taudin etenemistä oikeanlaisen hygienian sekä muiden käytäntöjen avulla.

Tätä blogitekstiä kirjoittaessa huomasimme erityisesti sen miten nopeasti ja merkittävästi uusi tieto voi vaikuttaa ihmisten ajatuksiin sekä mielipiteisiin. Tuomas Aivelon blogikirjoitus Mysteerivirus ei ole mysteeri, johon perustimme tämän tekstin, antaa uskoa että koronavirusepidemia olisi huomattavasti helpommin kuriin saatavissa kuin miltä tämänhetkinen tilanne vaikuttaa. Koronaviruksen tilanne on siis tässä vaiheessa oletettua pahempi ja toivomme todella, että ongelma ei paisu niin suureksi mitä eräät tahot ovat ennustaneet.

Lisämateriaalia aiheesta: 

https://www.youtube.com/watch?time_continue=282&v=mOV1aBVYKGA&feature=emb_logo ja https://experience.arcgis.com/experience/685d0ace521648f8a5beeeee1b9125cd sekä WHO:n sivuilta.

Lähteet:

Aivelo T. (20.1.2020). Mysteerivirus ei ole mysteeri [blogikirjoitus]. Haettu osoitteesta: https://www.tiede.fi/blogit/kaiken-takana-loinen/mysteerivirus-ei-ole-mysteeri 

Kohuotsikko: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006408482.html

WHO, Coronavirus disease (COVID-2019) Outbreak. Haettu lähteestä: https://www.who.int/emergencies/diseases/novel-coronavirus-2019 (Luettu 13.2.2020)

WHO, Coronavirus. Haettu lähteestä:

https://www.who.int/health-topics/coronavirus (Luettu 14.2.2020)

Karttakuva: https://experience.arcgis.com/experience/685d0ace521648f8a5beeeee1b9125cd 

Irti tekoälypuuhastelusta (Jaakko ja Lasse, Helin ryhmä)

Tekoäly on uusi sähkö, sillä aivan kuten sähköstä, myös tekoälystä on tulossa osa jokaisen arkea. Näin todetaan elinkeinoministeri Mika Lintilän vuonna 2017 toimeenpaneman tekoälyohjelman saatesanoissa. Tekoälyohjelman omalle nettisivustolle nimeltä Tekoälyaika on koottu suomen johtavien tekoälyasiantuntijoiden sekä tekoälyohjelman ohjausryhmäläisten blogikirjoituksia, raportteja ja uutisia tekoälyyn liittyen. Tavoitteena on pitää suomi mukana tekoälykehityksen aallonharjalla.

tekoälyaika.fi

Tekoälykehityksen aallonharjalla pysyminen vaatii kuitenkin kauniiden ajatusten ja innovatiivisen pöhinän lisäksi konkreettisia toimia jotta pilottihankkeet saataisiin vietyä maaliin kansainvälisen tason toteutuksiksi. Tässäkin asiassa on tärkeää olla itselleen rehellinen jotta kehitystä voisi tapahtua. On ilahduttavaa huomata kuinka tekoälyohjelmassa tämä on tiedostettu ja kuinka siihen on pyritty myös vastaamaan konkreettisin toimin. Yhtä näistä toimista käsitellään Alexander Törnrothin blogitekstissä: “Tekoälypuuhastelusta päästävä vaikuttavampiin toteutuksiin”.

Törnroth antaa suomalaisille yrityksille tunnustusta vahvasta kokeilemisen kulttuurista joka ilmenee juuri lukuisina tekoälyn soveltamisen pilottihankkeina. Vaikka pilottihankkeet ovatkin parhaimmillaan opettavaisia, ja tekoälyn kanssa on hyvä lähteä pienestä liikkeelle, on niillä yleensä tapana jäädä puuhastelun tasolle ilman kunnon toteutusta. Tämän takia päällimmäisenä jääkin usein jäljelle pettymys, kun tekoälylle asetetut valtavat odotukset eivät täytykkään.

Törnroth on FAIA:n (Finland´s AI Accelerator) eli suomeksi tekoälykiihdyttämön vetäjä. Kiihdyttämön tavoitteena on helpottaa yritysten siirtymistä tekoälyaikaan esimerkiksi keksimällä erilaisia mahdollisuuksia soveltaa tekoälyä yritysten toiminnan eri osissa. Kiihdyttämö on myöskin osa työ- ja elinkeinoministeriön tekoälyohjelmaa. Törnroth on siis työssään erittäin läheisesti mukana tekoälyn potentiaalin realisoinnissa.

Törnroth kirjoittaa Tekoälyaika-sivustolla näin: “Meidän tulee panostaa yritysten tekoälyhankkeisiin liittyvään toteutuskyvykkyyteen, jotta puuhastelun yläfemmat vaihtuvat ammattimaiseen ja konkreettiseen tekemiseen.”

Blogissaan Törnroth ottaa hyvin kriittisen näkökulman suomalaisten yritysten tämänhetkiseen toimintaan tekoälyn parissa. Otsikossakin käytetty “puuhastelu” -termi luo heti mielikuvan, että ammattimaisuus on tällä hetkellä kaukana yritysten toiminnasta. Törnroth kertoo ymmärtävänsä yritysten ennakkoluulot tekoälyä kohtaan. Hän listasi viisi haastetta, joita tekoälykokeilut eli pilotit tuottavat yrityksille. Listasta löytyy tekninen syy, eli datan kerääminen on vielä sen verran epästrukturoitua, että tekoälyn implementoiminen olisi hyvin vaikeaa. Loput neljä haastetta ovat enemmänkin inhimillisiä eivätkä niinkään teknisiä. Näitä ovat epäselvä omistajuus tekoälyyn liittyen, ihmisten epäluulot koneen mallinnuksia kohtaan, kulttuuriset syyt ja puutteellinen ymmärrys tekoälyn potentiaalista ja mahdollisuuksista.

pixabay.com

 Törnrothin mukaan tekoälykiihdyttämön tarkoitus on auttaa yrityksiä edellä mainituissa haasteissa. Kyky soveltaa tekoälyä on hänen mukaansa keskeisessä asemassa, kun tulevaisuuden kansainvälisen kilpailukyvyn kakkupaloja jaetaan. Kiihdyttämön ideana on, että yritykset yhdessä etsivät keinoja hyödyntää tekoälyä liiketoiminnassaan. Edelläkävijäyritykset auttavat toisiaan entistä kovempaan vauhtiin, ja tekoälystä kiinnostuneet yritykset pääsevät kokeneempien avustuksella alkuun. Tekoälykiihdyttämö on yksi mainitun työ- ja elinkeinoministeriön tekoälyohjelman toimenpiteistä.


Tekoälyn potentiaali on todellakin valtava, joten yritysten kannustaminen ja ohjaaminen sen käyttämiseen on erinomainen idea. Sen kautta yritysten toiminta tehostuu jo itsessään, ja sen lisäksi suomalaisten yritysten kilpailukyky kasvaa myös kansainvälisesti. Yhdessä tekemisen kautta tekoälyä koskeva tietämys kasvaa koko valtakunnan tasolla, ja uudet yritykset saavat tietoa tekoälyä koskevista sudenkuopista ja toisaalta hyväksi todetuista mahdollisuuksista sekä toimintatavoista edelläkävijäyritysten kokemuksen pohjalta. Tekoälyohjelman loppuraportti maaliskuulta 2019 kertoo:
“ Tekoälyohjelma itsessään saattoi liikkeelle monia asioita, joista muodostui ydinverkosto, mutta samaan aikaan moni asia oli jo liikkeellä itsenäisesti. Kokoamalla tästä tilanteesta verkostojen verkosto -toimintamallin, joka veti yhteen kaiken keskeisen tekoälyyn liittyvän toiminnan, saimme koottua työn kannalta tärkeän kokonaiskuvan. Tämän kokonaiskuvan kautta kykenimme linkittämään samaan asian ympärillä toimivia tahoja samoin kuin identifioimaan aukkoja kansallisen tason tekemisessä. Olivatpa seuraavat askeleet kansallisella tasolla minkälaisia tahansa, tekoälyn osalta uskomme, että tämän kokonaiskuvan ylläpito ja sen pohjalta tapahtuva uusien kussakin ajanhetkessä merkittävien toimenpiteiden identifiointi on keskeinen keino Suomen pitämiseksi edelläkävijöiden joukossa.” Tämän perusteella voimme päätellä, että projekti on ollut onnistunut ja edistystä on tapahtunut.

Tekoälyä (Anton ja Elias, Miian ryhmä)

Tekoäly on kenties seuraavan vuosikymmenen puhutuin aihe. Jo nyt tekoälystä puhutaan alalla kuin alalla lähes pakkomielteisesti. Tekoäly kiinnostaa ihmisiä ja se näkyy myös markkinoinnissa. Se myy lehtiä, lisää nettiklikkauksia, sekä on selkeä kilpailukohde muun muassa mobiililaitemarkkinoilla. Tekoälyn kuumuudesta huolimatta voidaan kyseenalaistaa tavallisten ihmisten todellinen tietämys aiheesta. Monille tekoäly merkitsee David Hasselhoffin puhuvaa autoa tai tieteiselokuvista tuttuja robotteja. Kyseiset tekoälyt ovat kuitenkin vain fantasiaa verrattuna nykypäivän teknologiaan. Kyseisiä äärimmäisen kehittyneitä ongelmanratkaisutaitoja omaavia tietokoneohjelmia kutsutaan nimellä supertekoäly.

Tapio Salakoski (2018) kirjoittaa blogitekstissään (https://blogit.utu.fi/utu/2018/03/16/maailmanloppu-valtetaan-valittamalla/) juuri supertekoälystä maailmanlopun uhkakuvana. Korostaakseen asian vakavuutta, hän nostaa esiin muun muassa raamatullisen vedenpaisumuksen ja lähes kaiken elämän maapallolta tuhonneen meteoriitin maahan iskeytymisen.  

Tapio Salakosken mieltä jäi kalvamaan tekstinsä mukaan vietnamilaisnuoren kysymys: Onko tekoäly todella uhka ihmiskunnalle? Tämä kysymys jää myös tekstin lukijalle päälimmäisenä mieleen, sillä Salokoski keskittyy kuvaamaan ratkaisua ongelmaan, jota ei esittele. Hän mainitsee valtiolliset tiedustelupalvelut ja sotateollisuuden uhkina, jättäen kaiken lukijan mielikuvituksen varaan. Mitä tahansa voimakasta teknologiaa voidaan väärinkäyttää, eikä tekoäly ole poikkeus tähän sääntöön. Tekoälyn kehitys voi nostaa tiedustelupalveluiden harjoittaman yksityisyyden loukkaamiseen ennennäkemättömälle tasolle. Edistyneiden tekoälysovellusten yhdistäminen valvontakamerainfrastruktuuriin mahdollistaa massiivisten ihmisjoukkojen profiloinnin ja liikkeiden seurantaan. Käytännössä tämä tarkoittaisi täydellistä yksityisyyden menetystä kaupunkialueilla. 

Toinen, kenties konkreettisempi, uhka on tekoälyn aseistaminen. Tappavan voiman valjastaminen pohjimmiltaan moraalittoman koneen jatkeeksi on vähintäänkin huolestuttava ajatus. Nimenomaan tämä on kuitenkin sotateollisuuden tulevaisuus, eivätkä suurvallat voi sivuuttaa tekoälyn tuomia mahdollisuuksia lukuisista ongelmakohdista huolimatta. Tekoäly mahdollistaisi miehittämättömien sotilasajoneuvojen autonomian, jolloin niitä hallinnoiva ihminen olisi kauhuissa mukana vain välillisesti. Kyseinen teknologia voikin olla seuraavan maailmanlaajuisen kilpavarustelun kohde. Mutta voiko koneen antaa tehdä itsenäisiä päätöksiä elämästä ja kuolemasta?

Ratkaisuksi vastauksessaan Salakoski nosti kaksi avaintekijää, joilla tekoälyn kehittyminen ihmiskunnan uhaksi estetään. Ensinnäkin tulevaisuuden älykkään teknologian kehittäminen tulisi suorittaa aktiivisessa dialogissa insinöörien, tutkijoiden, yhteiskunnan päätöksentekijöiden ja käyttäjien eli kansalaisten kesken. Lisäksi ihmisten ymmärrystä tekoälystä tulisi parantaa väestöryhmästä riippumatta. Toisin sanoen on pidettävä huolta monialaisen tekoäly-ymmärryksen sisällyttämisestä yleissivistävään koulutukseen korkeakouluissa, lukioissa ja peruskouluissa.  Omalla kohdallamme heräsikin kysymys: Kuinka tähän Salakosken ratkaisuun päästään esimerkiksi ihan vaikkapa yliopisto-opetuksessa, jossa henkilöstöresurssit ovat usein rajoittuneet? Ottaen lisäksi huomioon Salakosken kirjoituksessaan mainitseman pääministeri Juha Sipilän näkemyksen, jonka mukaan Suomessa tulisi täydennyskouluttaa miljoona ihmistä 10 vuoden aikana. Sipilän haasteeseen Salakoski vastasi Turun yliopiston aikomuksella ottaa proaktiivisen roolin koulutuksen kehittämisessä valmistautuen täydennyskoulutuksen kysynnän merkittävään kasvuun, mutta meitä mietityttämään jäi kuitenkin se, miten tavoitteeseen voitaisiin, jos ei konkreettisesti, niin ainakin hypoteettisesti päästä. Mietimme asiaa, ja meistä tuntui hyvältä lähestyä tiukoin resurssein toteutettavan tekoälytäydennyskoulutuksen haasteita tekoälyllä itsellään. Tekoäly on tälläkin hetkellä jo niin edistyksellistä, että sen rohkea ja järkevä käyttöönotto yliopistojen opetuksessa olisi todennäköisesti mullistavaa. Ehkä voimme tulevaisuudessa laittaa chatbotin pitämään tekoälyn täydennyskoulutuskurssia!

Erityisen hienoa Salakosken blogitekstissä oli se, että lopussa hänkin tunnusti myös tekoälyn tarjoamat mahdollisuudet. Toivottavasti hän tulevaisuudessa vielä kirjoittaakin tekstin, jossa hän puhuu tekoälyn mahdollisuuksista positiiviseen sävyyn “maailmanlopun kehityksen” sijaan.

Kyberturvallisuuden tulevaisuus (Elisa J. ja Timi O., Miian ryhmä)

Jarno Limnellin ja Martti Lehdon blogissa käsitellään kyberturvallisuuden johtamista. Blogi on julkaistu Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnalle tarkoitetulla sivustolla. Valtioneuvoston päätöksentekoa tukevan selvitys- ja tutkimussuunnitelman tavoitteena on varmistaa vahva ja horisontaalinen tietopohja yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi. Kyseisessä blogissa lähinnä esitellään tiivistetysti tekstin taustalla ollutta tutkimusta: Jyväskylän yliopiston ja Aalto-yliopiston “Kyberturvallisuuden strateginen johtaminen Suomessa”. Mikäli aiheeseen olisi kiinnostusta syventyä tarkemmin, olisi järkevää tutustua myös kyseiseen tutkimukseen.

Teksti on informatiivinen ja noudattaa hyvän asiatekstin piirteitä. Kirjoitustyyli on melko virallista ja hetkittäin jopa hieman luettelomaista. Kirjoituksessa Limnellin ja Lehto tuovat kantansa, koskien kyseistä ilmiötä, esille kylläkin, mutta sitä koskevat perustelut jäävät kuitenkin melko lyhyeksi. Tämä on ymmärrettävää, sillä kirjoituksen voi sisältönsä perusteella tulkita enemmänkin johdatukseksi aiheeseen. Blogin aihe onkin tiivistetty selkeästi ja tuotu hyvin esille.

Taustalla olevassa tutkimuksessa käsitellään erityisesti kyberturvallisuuden strategista johtajuutta Suomessa, sekä esitellään tämän pohjalta vaihtoehtoisia kyberturvallisuuden strategisen johtajuuden organisointitapoja suomalaisessa yhteiskunnassa. Strategisen kyberturvallisuuden johtamisen lisäksi, tässä selvityshankkeessa laadittiin toimenpide-ehdotuksia mm. yhteiskunnan ja julkisen hallinnon kyberturvallisuuden tilan mittaamiseen ja varautumiseen sekä laajalti vaikuttavien kybertoimintaympäristöä koskevan häiriötilanteiden hallintaan. 

Aihe on todennäköisesti kiinnostava lähinnä jo kyberturvallisuudesta tietäville, sillä blogissa on paljon aihekohtaista sanastoa. Blogissa sanotaan, että kyberturvallisuuden merkitys korostuu digitalisoitumisen sekä teknologisen kehityksen kasvun myötä. Sitä koskevaa strategista johtamista vaaditaan yhä enemmän, jotta sitä uhkaavat tekijät voisi torjua mahdollisimman tehokkaasti. 

Pohdimme kirjoituksen pohjalta Suomen kyberturvallisuuden tasoa tänä päivänä. Tietoverkkoliikenteen kasvaessa esimerkiksi 5G:n myötä, kyberturvallisuutta tarvitaan yhä enemmän. Etenkin yritykset kaipaavat turvaa kallisarvoisille tiedoilleen. Limnellin ja Lehdon kirjoituksesta syntyi jopa hieman Suomen kyberturvallisuuden tasoa kritisoiva mielikuva, vaikka kyseessä oli lähinnä tutkimuksen esittely. Vaikka digitalisaation tuomat uhat eivät olekaa uusi ilmiö, ei niihin ole jouduttu varautumaan yhtä suurella intensiteetillä kuin nyt. Digitalisaatio ja teknologian kehittyminen on nostanut globalisaation uudelle tasolle. Limnell ja Lehto tuovatkin esille aiheen merkityksellisyyden myös kansainvälisellä tasolla. Esimerkiksi tietoturvaongelmia koskevat maantieteelliset rajat voivat olla hyvinkin häilyviä. Onkin ymmärrettävää, miksi tutkimuksessa korostetaan strategiseen johtajuuteen panostamista. Kyberturvallisuutta koskevien ongelmien kompleksisuus voi olla hyvinkin suuri sekä vaikeasti ennakoitavissa, ja siksi eri toimijoiden osallistaminen sen turvaamiseksi yhtäaikaisesti on tärkeää. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa ilman selkeiden tavoitteiden johtamista ko. Ongelmasta. Suunnittelu ja johtajuuden rooli korostuvat tämänkaltaisissa tilanteissa.    

Kyberturvallisuus on onneksi jatkuvasti kasvava ala, joka saa lisää rahoitusta tutkimuksiin ja uusia työpaikkoja. Myös kyseisen alan koulutuspaikkoja lisätään jatkuvasti. Suomen valtiolle on tärkeintä turvata valtion elintärkeät infrastruktuurit kyberhyökkäyksiltä. Esimerkiksi tietoverkkoliikeenteen kaatuminen lamauttaisi ison osan valtion järjestelmistä ja koko valtio saattaisi ajautua kaaokseen. Jopa pienillä hyökkäyksillä tai järjestelmähäiriöillä on mahdollista saada aikaan paljon vahinkoa. Kriisitilanteisiin on siksi tärkeätä varautua.

Lähteet:
Kyberturvallisuus tarvitsee johtajuutta

Kuvat:
Freepik

Tulevaisuus on nyt! (Mikael Kivi ja Benjamin Kunnas)

Blogitekstimme käsittelee Piritta Jokelaisen nimimerkillä “Töissä YKAssa” ylläpitämää blogia Uralehden verkkosivuilla. Jokelainen on valtiotieteiden maisteri ja Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n eli YKAn erityisasiantuntija, joten koimme hänen olevan vakuuttava kirjoittaja alansa blogille. Valitsimme blogin alunperin siksi, että Jokelaisen ammattitietämys takaisi hänen blogilleen kaipaamaamme sisältöä. Otimme lähempään tarkasteluun Jokelaisen blogitekstin Yhteiskuntatieteiden tulevaisuudesta, (https://uralehti.fi/blogit/yhteiskuntatieteiden-tulevaisuus/) sillä se vaikutti helposti lähestyttävältä sekä niin yhteiskuntatieteellisesti että yhteiskunnallisesti merkittävältä katsannolta alan kehitykseen. Blogiteksti oli melko lyhyt, mutta täynnä asiaa!

Jokelaisen blogiteksti käsittelee yhteiskuntatieteiden tulevaisuutta. Jokelainen katsoo, että yhteiskunnat ovat laajojen mullistusten vaikutusten alaisina, joita korjaaville toiminnoille täytyy luoda pohja nyt. Jokelainen esittää suuria haasteita, kuten ilmastonmuutoksen, työelämän teknologisen kehityksen ja toisaalta näiden haasteiden aiheuttamat eettiset ongelmat. Toisin sanottuna, nykyhetken pienetkään teot eivät ole merkityksettömiä, vaan vaikuttavat tulevaisuuteen hyvässä tai pahassa. Blogitekstissä oli asiallista sisältöä, mutta Jokelainen ei käyttänyt ollenkaan lähteitä argumentoinnissaan, vaan esitti maailman tilan ikään kuin aikalaiskuvauksena. Teksti oli kuitenkin hyvin spekuloiva, joten se ei sisältänyt paljoa, johon olisimme toivoneet lähteitä.

Yhteiskuntatieteet auttavat jäsentämään yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka kietoutuvat lukuisiin tieteen- ja elämän osa-alueisiin. Ilmastonmuutos voidaan nähdä vain ekologisena kysymyksenä, mutta silloin ei havaita ilmastonmuutoksen eriarvoistavaa tapahtumasarjaa, joka saa alkunsa vaihtelevista haittavaikutuksista tai heikoista lähtökohdista torjua ilmastonmuutosta joillakin alueella. Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa huomio kiinnittyy lisäksi toiseen monialaiseen ja jopa eettiseen haasteeseen eli ilmastopakolaisuuteen. Ilmastonmuutosta aiheuttavat eniten valtiot, joihin sen vaikutukset eivät kuitenkaan osu kovimmin. Missä määrin nämä suurten päästöjen maat ovat vastuussa kollektiivisesta kärsimyksestä, ja toisaalta miten nämä maat saataisiin noudattamaan uusia sekä neutraaleja päästövaatimuksia? 

Yksi Jokelaisen argumentti koskee juuri edellä mainittua haasteellisten ilmiöiden moninaisuutta. On erityisen tärkeää kehittää monialaisuutta tieteen keinona, sillä vain yhden tai kahden näkökulman kautta tarkasteltuna globaalit yhteiskunnalliset ongelmat näyttäytyvät joko liian yksinkertaisilta tai laajoilta, ja ovat siten lähes mahdottomia ratkaista. Kapeampi lähestymistapa toimii siinä vaiheessa, kun päästään keskittymään spesifimmin yhden tieteenalan aiheeseen. Alkuun on hedelmällisempää pohtia kyseessä olevaa ilmiötä käsitteellisellä tasolla ja mahdollisista lähtökohdista ongelmanratkaisuun. 

Tulevaisuuden ongelmia ei voida ainakaan vielä ratkaista vain matemaattisilla kaavoilla. On mahdotonta sanoa millaisesta koulutuksesta ja tutkinnosta on hyötyä seuraavien viiden kymmenen vuoden aikana, mutta laaja yhteiskuntatieteellinen tieto ja lähestymistapa ihmisiin ja heitä ympäröivään yhteiskuntaan on hyvin luultavasti keskeistä monissa haasteellisten ilmiöiden käsittelyvaiheissa. 

Jokelainen päivittää blogiaan melko harvoin, noin kolme kertaa vuodessa viimeisen kahden kuluneen vuoden aikana, ja joinakin vuosina hän ei lisännyt itse mitään. Verkkosivuilla on muita blogitekstejä, joissa muunmuassa Jokelainen pääsee kuitenkin ääneen, kuten https://uralehti.fi/ammattilaiset/valitodistus-yhteiskuntatieteelliselle-korkeakoulutukselle/ ja https://uralehti.fi/ilmiot/edessa-akateeminen-tuntematon/. Jokelainen on myös aktiivinen twitterissä: https://twitter.com/pirittaj?lang=en. Sitä hän päivittää muutaman tunnin välein!

Markkinoinnin ja mainonnan maailma (Jenni K, Elisa I. ja Juho N., Miian ryhmä)

Tarkastelimme kurssin aikana Markkinointi & Mainonta -lehden blogipalstaa. Blogi käsittelee markkinointia ja mainontaa yksittäisten alan asiantuntijoiden näkökulmista. Mm. Aleksi Ylä-Anttila, lehden toimittaja, Jukka Hakala, konsulttitoimisto Kotoban toimitusjohtaja sekä Tommi Laiho, markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja julkaisevat usein kirjoituksiaan blogipalstalle. Asiantuntijat tarjoavat kokemustensa perusteella neuvoja ja ohjeistusta yrityksille. Kohderyhmänä yritykset ja yritysjohtajat ja markkinoinnin parissa työskentelevät henkilöt. Blogin tavoitteena on avata uusia näkökulmia markkinointiin, jotta markkinoinnin tärkeys tulisi kaikille selväksi ja antaa tietoa tämänhetkisistä trendeistä. Tekstit sisältävät informaatiota markkinoinnin tulevaisuuden näkymistä ja tämän hetkisistä trendeistä.
Blogissa on erityistä juuri asiantuntijoiden tarjoama näkemys heidän oman alansa trendeihin ja kehitykseen, sekä heidän omakohtaiset kokemuksensa aiheista. Esimerkiksi Aleksi Ylä-Anttila kävi tuomaroimassa Epica Awards -kilpailua, joka on vuosittain järjestettävä viestinnän alan palkintogaala. Kokemuksensa pohjalta Ylä-Anttila pystyi kuvailemaan artikkelissaan “Epican tärkein opetus mainostajalle ja toimistolle” minkälainen mainonta erottuu massasta tällä hetkellä. Blogissa kirjoitetaan erityisesti uusista markkinointikanavista ja -tavoista, esim. Digimainonnan kehittymisestä, sekä toimivista tai suosituista markkinointistrategioista.

Blogitekstit käsittelevät tällä hetkellä selkeästi trendaavia aiheita, joista ilmastonmuutoksen liittyvät aiheet ovat eniten esillä. Keskustelua herättää useimmiten kuitenkin markkinoinnin termistöön liittyvät asiat. Asianuntijoilla on erilaiset näkemykset siitä, miten esimerkiksi brändiä tulisi rakentaa. Keskustelun tyyli riippuu oleellisesti tekstin aiheesta, mutta yleisimmin asiantuntijat haastavat toisiaan kommenteissa. Keskusteluissa on jonkin verran havaittavissa hyökkäyksiä ja kyseenalaistamista, mutta pääosin tämä tapahtuu keskustellen hyvässä hengessä. 
Blogitekstit pohjautuvat niin tutkittuun tietoon kuin kirjoittajien kokemuksiin. Markkinointi on alana sellainen, että ihmisiltä löytyy paljon erilaisia näkemyksiä siitä, miten markkinointia tulisi parhaiten toteuttaa. Tämä näkyy teksteissä ja kommenteissa. Kommenteissa saatetaan kyseenalaistaa tutkittu tieto vanhentuneena tai muista syistä. Uusien tutkimusten huomiointi on suhteellisen vähäistä, mutta esimerkiksi uudet trendit julkaistaan uusina ohjenuorina markkinoinnille. Blogitekstien kieli on kirjakielen ja puhekielen sekoitusta eli erittäin vapaata. Varsinkin kommentoinnissa ihmisten kieli on hyvin puhekielimäistä. Kirjoitukset ovat blogikirjoituksia, mielipidekirjoituksia, kommentteja ja kolumneja.

Valitsimme lehdestä lähitarkasteltavaksi Petteri Lillbergin artikkelin “Onko brändi suurempi hyväntekijä kuin kansanedustaja?”, jonka keskeinen väite on globaalien brändien suuri merkitys ja vaikutusvalta nyky-yhteiskunnassa.
Kirjoittaja argumentoi väitteensä puolesta mainitsemalla tunnettuja brändejä, kuten Fiskars, Arabia ja Fazer sekä sitä, minkälaista vaikutusta ihmisten luotettavuuteen kyseiset brändit tuottavat verrattuna esimerkiksi poliitikkoihin. Lillberg viittaa lauseella: “Luottamus ansaitaan viimeistään siinä vaiheessa, kun kippo tippuu lattialle, mutta ei mene rikki” siihen, että yleistä on, että ihmisille luottamus muodostuu pääasiassa arkisten tekojen perusteella eikä pelkillä lupauksilla. Tekstissä on viitattu McCann Worldgroup tutkimukseen brändeistä muuttuvassa maailmassa. Tutkimuksen mukaan mm. 87 prosenttia 18-34 vuotiaista uskoo, että globaalit brändit voivat muuttaa maailmaa parempaan suuntaan.
Tämän kyseisen verkkotekstin hyvinä piirteinä ovat esimerkiksi pituus: teksti ei ole liian pitkä, lukija jaksaa keskittyä alusta loppuun asti, sekä otsikko: viittaa suoraan siihen, mistä tekstissä kirjoitetaan sekä herättää mielenkiintoa lukijassa. Tekstin sisältö herätti ajatuksia esimerkiksi suurien ja tunnettujen brändien vaikutusvallasta maailmassa ja miten helposti ne pystyvät saamaan ihmisten luottamuksen. Tulevaisuuden kannalta heräsi kysymys: Pysyykö vaikutus samanlaisena?

Lähteet:

https://www.marmai.fi/blogit

https://www.marmai.fi/blogit/onko-brandi-suurempi-hyvantekija-kuin-kansanedustaja/d5851eb9-f73d-48ea-b20e-f8b3415404d5