Virpi Kalakoski käsittelee
Psykologia-lehden Maanantaiblogin julkaisussa ”Miksi teemme asioita
samanaikaisesti, vaikka se on niin tehotonta?”(03.06.2013) ihmisten pyrkimyksiä
medioiden yhtäaikaiseen käyttöön ja sen seurauksia. Hän esittelee verkkolehti
”PLoS ONEssa” julkaistussa tutkimuksessa median monikäyttäjiin liittyviä
oletuksia ja ongelmia. Tutkimustulosten mukaan monikäyttäjien kyky ohjata
huomiota useampaan tehtävään oli heikompi kuin he itse arvioivat. Lisäksi
tutkimuksessa huomattiin, että heillä oli keskittymiskyvyn vaikeuksia ja
impulsiivisuutta.
Ylisuorittamisen yhteiskunta
Kalakosken kirjoitus
heijastaa jokaisen arkea. Katukuvassa et törmää ihmiseen, joka ei räpeltäisi
puhelinta. Keskustelutauon vallitessa kaikki suuntaavat katseensa puhelimeen.
Kuulostaako tutulta? Voisiko olla, että olemme median käyttäjinä ylikunnossa?
Lähde: theplanetd
2000-luvun lapset ovat
kasvaneet tähän ilmiöön ja käyttävätkin sujuvasti tablettia heti, kun
motoriikka riittää sellaisen hipelöimiseen. Vaikka emme mekään lapsena käpylehmillä leikkineet, tuntuu ilmiö erikoiselta, kun itse sai ensimmäisen puhelimensa 13-vuotiaana.
Toimiiko multitasking oikeasti?
Multi-taskingia eli useamman
asian suorittamista samaan aikaan tunnutaan ihailtavan sekä työpaikalla että
perheen arjen pyörittämisessä. Yksittäisen pienen ihmisen oletetaankin olevan
lähes supertietokone. Kalakoski viittaa tutkimustulokseen, joka todistaa
toisin. Vastoin yleisiä odotuksia, monikäyttäjät suoriutuivat heikommin
työmuistia ja toiminnanohjausta vaativissa tehtävissä.
Usealle tällainen monta
rautaa tulessa –toimintatapa on helposti läsnä arjessa. Tämän takana piilee
kenties sosiaalinen paine ja tarve seurata, mitä on meneillään. Voi tästä
jotain hyvääkin löytää: Kalakosken esittelemien tulosten mukaan median
monikäyttö voi olla myös emotionaalisesti palkitsevaa.
Lähteet
Kalakoski, Virpi 2013: Miksi teemme asioita samanaikaisesti,
vaikka se on tehotonta? Psykologia-lehden Maanantaiblogi. Viitattu 10.02.2013.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti