Onko jokainen oman onnensa seppä? (Teemu ja Marianne)

Onko köyhyys itseaiheutettua? Onko sosiaaliturva tarpeellinen vai turhaa ”tissiposkien” pystyynholhoamista? Mikko Mäntysaari on valmistunut yhteiskuntatieteiden tohtoriksi 1991 ja aloittanut sosiaalityön professorin viran Jyväskylän yliopistossa 2001. Hän ottaa kantaa blogissaan Antti Vesalan ja Henri Heikkisen pamflettiin ”Elämää hyvinvointivaltiossa”. Mäntysaaren blogissa on kirja-arvosteluja sekä muutamia hänen omiin mielipiteisiin perustuvia sosialipolitiikkaa koskevia tekstejä. Mielenkiintoisia tekstejä olivat esimerkiksi ”Nuorkokoomuslaisten hyvinvointivaltionäkemys”, ”Osaamiskeskusten rahoitusta uhataan leikata!” ja ”Sosiaalihuollon kehittämisrakenteet uhattuina!”.

Mäntysaari poimii Heikkisen ja Vesalan pamfletista viisi keskeistä teemaa, jotka ovat valtiovastaisuus, kevyt verotus, sosialismin ja AY-liikkeen vastustaminen, maahanmuutto- ja vähemmistöjen kritiikki sekä itseaiheutettu köyhyys ja työttömyys. Vesala vastaa Mäntysaaren kritiikin joihinkin kohtiin, mutta ohittaa osan teemoista.

"Haistakaa paska koko valtiovalta, ..."

Mäntysaari nostaa Vesalan ja Heikkisen tekstistä ensimmäiseksi teemaksi valtion vastaisuuden, jossa on kyse siitä, että valtion rooli nähdään eri tavoin. Vesala ja Heikkinen hyväksyvät valtion rooliksi vain negatiivisten vapausoikeuksien turvaamisen. Mäntysaaren mukaan kuitenkaan negatiiviset vapausoikeudet eivät voi toimia yksinään, vaan myös positiivisia vapausoikeuksia tarvitaan. Meidän mielestämme positiivisten vapausoikeuksien väheksyntä kuulostaa perin äärikokoomuslaiselta näkökulmalta. Nähdäksemme positiiviset vapausoikeudet syntyvät uusliberalistisen ideologian mukaan markkinavoimien sivutuotteena. Miksei näkymätön käsi korjaa esimerkiksi USA:ssa vallitsevaa epätasa-arvoa?

"... ette osaa muuta ku verottaa!"

Vesala korostaa yksilöllisyyttä kritisoidessaan yhteisöllistä veroratkaisua. Hänen mukaansa verorahoja tulisi pikemminkin käyttää yksilön oman elämän edistämiseen. Mäntysaari huomauttaa, että Vesala itsekin on käynyt verovaroin maksetun koulutuksen yliopistotutkintoon saakka. Vesala ei sanojensa mukaan suostu myöntymään ”tiettyjen poliittisten mielipiteiden omaksumista silkasta kiitollisuudesta valtiota kohtaan”. Mielestämme Vesalan väite sikäli pitää paikkansa, ettei mielipiteitään tarvitse muuttaa kiitollisuudesta, eikä kukaan ole niin vaatinutkaan. On kuitenkin huomattavaa, että esimerkiksi ilmaisesta koulutuksesta on valtaosalle väestöstä hyötyä. Mielestämme lausahdus kuulostaa ilmaisen koulutuksen väheksymiseltä. Ilmaisen koulutuksen, ja toisaalta myös sosiaaliturvan, suhteen voi ajatella, että verot toimivat yksilötasolla sopimuksena jossa palveluja saa verotuksen vastineella. Toisaalta verotusta voi ajatella myös kollektiivisen vastuun suhteen, jolloin ideana on myös olla sitoutuneena yhteiskuntaan ja mahdollistaa turvalliset olot sekä itselle että muille. Tällöin kokonaisuuden summa on osiensa summaa korkeampi.

Lähde: www.politifake.org

Sosialismi vs. kapitalismi - Pahojen taistelu

Mäntysaari pitää Vesalan ja Heikkisen tapaa niputtaa sosialismin erilaiset muodot yhteen alkeellisena argumentointina. Tähän kritiikkiin Vesala ei vastaa. Kenelle tahansa lienee selvää, että suomalainen sosiaalidemokratia on eri asia kuin esimerkiki kommunismi Pohjois-Koreassa. Pohjoismaalainen sosiaalidemokratia voidaan nähdä välimuotona kommunismin ja uusliberalismin välillä, jolloin kummastakin haetaan niiden positiivisia puolia. Mäntysaaren mukaan Vesala ja Heikkinen pitävät myös sosiaalista liikkuvuutta kielteisenä asiana.

"Kellä kulta, sillä onni..."

Vesala ja Heikkinen kannattavat omien sanojensa mukaan liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa. Liberaali maahanmuuttopolitiikka näyttää todellisuudessa tarkoittavan lähinnä vain työvoimaperustaista maahanmuuttoa. Heikkinen on kirjoittanut liberaalista maahanmuuttopolitiikasta Uuden Suomen blogissaan:

”Ensimmäinen valtion luoma ongelma on sosiaaliturva. Korkea sosiaaliturva ja muut veronmaksajien kustantamat palvelut vääristävät maahanmuuttoa niin, että yhteiskunta houkuttelee runsaasti maahanmuuttajia, joiden pääasiallinen motiivi on hyötyä julkisista palveluista. Konkreettinen esimerkki tästä näkyy korkeimman hallinto-oikeuden pöytäkirjasta KHO:2009:86, jossa somalialainen ”herra B” toteaa, että ”Suomessa eläminen on ilmaista”. Pari miljoonaa tällaista maahanmuuttajaa pitäisi hyvin nopeasti huolen siitä, ettei nykyisen kaltaisesta yhteiskunnasta paljon jäisi jäljelle. ”

”Ensimmäinen liberaalin maahanmuuttopolitiikan edellytys onkin, että maahan muutetaan omalla vastuulla ja omalla kustannuksella. Yhdenkään maahanmuuttajan ei tulisi olla oikeutettu mihinkään ”hyvinvointivaltion” tarjoamaan palveluun, ennen kuin osallistuu sen rahoittamiseen verojen muodossa. Tämä vähentäisi huomattavasti sosiaaliperusteista maahanmuttoa, mutta ei silti vielä mahdollistaisi liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.”

Mäntysaari ei ota tarkemmin kantaa Vesalan ja Heikkisen maahanmuuttoideologiaan, vaan lähinnä ihmettelee ettei Heikkisen äidin brasilialainen syntyperä ole pehmentänyt hänen ajatuksiaan. Heikkisen puheenvuoro on mykistävä. Liberaalista maahanmuuttopolitiikasta puhuminen tuntuu lähinnä pakolaisvastaisuuden peittelyltä. Vastaanottokeskukset lienevät Vesalan ja Heikkisen mielestä turhia.

"...Mulla kulta, mulla myöskin onni"

Mäntysaaren mukaan Vesala ja Heikkinen syyllistävät työttömyydestä itse työttömiä. Vesala korostaa vastauksessaan, että sosiaaliturva on hyvä on olla, mutta ”vain niille jotka aiosti työkyvyttöminä tarvitsevat”. Ajatuksen takana lienee yksilön vapaan tahdon merkityksen korostaminen ja ulkopuolisista tekijöistä riippuvien ilmiöiden merkityksen väheksyminen.

Tulevina sosiaalityöntekijöinä Vesalan ja Heikkisen kirjoitukset tuntuvat melko uskomattomilta. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisiin uskomuksiin, maailmankatsomuksiin ja ihmiskäsityksiin erilaiset poliittiset ideologiat pohjautuvat. Asioista keskustelu sinällään on useimmiten tervetullutta, mutta tässä yhteydessä olisimme kaivanneet hieman enemmän perusteluja väitteille ja ajatuksille.