Ajankohtaisaiheita Jyväskylän Yliopiston professorien silmin

Katin ryhmä

Jyväskylän Yliopisto ylläpitää Tiedeblogia, jossa professorit kirjoittavat sekä kommentoivat ajankohtaisia teemoja huomioiden oman tieteenalansa näkemyksen. Mielenkiintoinen blogi tarjoaa lukijoilleen kattavan tarjonnan eri tieteenalojen professorien näkemyksiä ajankohtaisiin asioihin. Blogissa käsitellään monipuolisesti aiheita aina monikulttuurisuudesta liikuntaan ja kemiasta politiikkaan.

Politiikan opiskelijoina huomiomme kohdistui erityisesti Jyväskylän Yliopiston Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella työskentelevän tutkijatohtori Mikko Jakosen kirjoitukseen: Faktat ovat politiikan polttoainetta (Tiedeblogi, 20.5.2015). Tekstissään Jakonen käsittelee tieteen ja politiikan suhdetta politiikassa käytettävien faktojen näkökulmasta. Kuten Jakonen kirjoituksessaan argumentoi, politiikka perustuu usein puhujan puhetaitoon ja puhetaito taas faktoihin, joilla puhuja oikeuttaa väitteensä. Ongelmallinen tilanne on sen vuoksi, että faktat eivät aina perustu koko totuuteen vaan sisältävät usein vain osittaisia totuuden rippeitä. Eikö politiikassa käytettävien faktojen sitten kuuluisi aina perustua totuuteen?

Meidän vastauksemme on yksinkertainen: kyllä, poliittisten faktojen tulisi perustua totuuteen. Politiikka ei kuitenkaan aina ole näin yksinkertaista, vaan toisinaan asioita yksinkertaistettaessa, sovellettaessa ja tiivistettäessä ei kyetä ottamaan huomioon kaikkia näkökulmia ja tästä syystä osa kokonaisuuksista katoaa. Politiikalle on siis tyypillistä erilaiset näkökulmat, joiden puolesta ja vastaan argumentoidaan, ja tyypillisesti paras argumentti voittaa - tai niin ainakin tulisi olla. Tästä syystä politiikkaa pidetään usein epävarmana, erilaisten näkemysten ja faktojen taistelukenttänä. Sen sijaan tiedettä pidetään usein luotettavana ja varmana sekä totuuden pohjana. Kuten Jakonen (20.5.2015) blogitekstissään pohtii, tulisiko poliittisen päätöksenteon pohjautua enemmän tieteeseen? Voisiko tiede ohjata politiikkaa?

Mielestämme tieteen merkitystä politiikassa ei voi vähätellä eikä sivuuttaa. Kysymys siitä, kuinka tiede sitten käytännössä voidaan ottaa osaksi politiikkaa, on kuitenkin vaikea. Tarkoittaako se sitä, että politiikassa tulisi käyttää tieteen asiantuntijoita entistäkin enemmän? Vai tarkoittaako se sitä, että politiikassa tulisi tehdä vallanvaihto politiikan ja tieteen tekijöiden välillä? Toisaalta tieteen huomioiminen politiikassa on mahdollista myös muilla tavoin, esimerkiksi käyttäen enemmän tieteellisiä tutkimuksia osana päätöksentekoa. Uskomme, että mikäli halukkuutta riittää, keinoja löytyy.

Mikäli politiikassa ja poliittisessa päätöksenteossa sivuutetaan tieteen merkitys, kompastuskiveksi voi muodostua tieteen alistuminen politiikalle. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että tieteellä tuotetaan politiikan päämääriä palvelevia tutkimuksia itsenäisten tutkimusten sijaan. Pahimmassa tapauksessa tilanne voi kärjistyä siihen, että politiikka alkaa ohjaamaan tiedettä eikä toisinpäin. Tällöin tiede voi menettää sen perimmäisen merkityksen: mahdollisimman objektiivisen, uuden tiedon tuottamisen.

Jenni Seppänen,

Laura Penttilä