Älykkyyttä älyllisesti (Iina ja Sanna) - Katin ryhmä

Tutustuimme blogiin nimeltä Naiivia sosiaalipsykologiaa (http://naiivisospsyko.blogspot.fi/), jota kirjoittaa nuori sosiaalipsykologian opiskelija Helsingistä. Blogi on perustettu tarkastelemaan sosiaalipsykologian ilmiöitä opiskelijan näkökulmasta sekä luomaan kirjoittajalle painetta kirjoittamiseen - kuinka hyvin tässä on onnistuttu? Blogi on syntynyt hyvin nopeaan tahtiin, kahden päivän aikana elokuussa 2006, mutta se on jäänyt hyvin lyhyeksi: vain kolmen postauksen mittaiseksi. Blogia lukiessa syntyy mielikuva, että kirjoittaja hakee omaa suhtautumistaan älykkyyteen prosessoimalla ajatuksiaan kirjoittamalla.

 

Kirjoittajan tyyli on asiallinen, mutta rennohko. Käytetyt esimerkit ja kielikuvat ovat nuorten maailmaan liittyviä; arkisten sosiaalipsykologisten mietintöjen kohteiksi mainitaan esimerkiksi seurustelu- ja ystävyyssuhteiden kiemurat. Kuitenkin kirjoittaja osoittaa myös tietävänsä aiheistaan ja pohjaa argumenttejaan tunnettuihin teorioihin. Keskustelua blogissa ei ole syntynyt, ja osittain tuntuukin, että kirjoittaja pitää blogia vain omiin tarpeisiinsa. Postauksia kertyi vain kolme, ja ne käsittelivät blogin tarkoitusta ja aihetta, sosiaalipsykologian kenttää ja sen kiinnostavia osia, sekä älykkyyttä. Tarkastelemme tässä lähemmin älykkyys-postausta, sillä sen sisältö oli mielestämme mielenkiintoinen.

 

Kuinka vaikeaa älykkyyttä onkin määritellä? Tämä on kirjoittajan ihmetyksen aihe, kun hän käy lävitse niitä yrityksiä joita asian saralla on tehty. Esille nostetaan älykkyyden suhteellisuus: älykkyyden määritelmä riippuu voimakkaasti vaikkapa kulttuurista. Voiko siis olla mahdollista, että ihmisen koettu “älykkyys” selittääkin hänen muilla ominaisuuksillaan, tai esimerkiksi halo-efektillä?

 

”Onko se mitä pidän älykkyytenä sittenkin jotain muuta, kuten itsensä esiintuomista, oikeita mielipiteitä tai itsetietoisuutta?”

 

Kuitenkin on olemassa teorioita, joiden mukaan älykkyys kehittyy tietyissä rajatuissa kehitysvaiheissa: esimerkiksi Piaget’n ja Kohlbergin kognitiiviset teoriat, joissa pyritään selvittämään älykkyyden rakennetta. Vaikka älykkyyden mittaamisesta saadut tulokset kertovat myös niistä menetelmistä joilla ne on saatu, näkee kirjoittaja, että on mahdollista löytää älykkyyden indikaattoreita jotka ovat objektiivisia, eivätkä riippuvaisia henkilön muista ominaisuuksista. Tällaisiksi mainitaan oman mielipiteen esittäminen keskustelussa, sekä oman asennoitumisen muokkaaminen toisen sanomisten perusteella. 

 

Lukiessamme tekstiä aloimme pohtia, onko älykkyys aina julkista? Onko älykkyys välttämättä sidottu ihmisten väliseen toimintaan? Olisiko mahdollista olla älykäs autiolla saarella? Ehkä kirjoittajan näkökulma johtuu hänen sosiaalipsykologisesta taustastaan. Kysymyksiimme meillä ei ole varmoja vastauksia. Kirjoittaja antaa ymmärtää, että hän näkee älykkyyden ilmenevän ensisijaisesti ihmisten välisessä toiminnassa. On melko rohkeaa määritellä asia näin, sillä meidän mielestämme myös autiolla saarella voisi olla älykäs - mutta tämä on vain meidän mielipiteemme.

 

Tiivistetty kuvaus blogista voisi olla, että kyseessä on rento ja epävirallinen opiskelijan kirjoittama blogi, joka ei ottanut tuulta alleen. Kirjoittaja laittaa mukaan paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, ja välillä teoriapohja käsiteltyihin aiheisiin tuntuu katoavan. Kirjoittajan punainen lanka älykkyyden määritelmästä jää lukijalle epäselväksi. Blogi ei ehkä onnistunut luomaan tekijälleen “kirjoituspainetta”, ja loppui siksi lyhyeen. Voi myös olla että kirjoittaminen siirtyi muihin julkaisuihin.