Löysimme tiede.fi -sivustolta blogin nimeltä Rajankäyntiä, joka on suhteellisen uusi, vasta viime vuonna perustettu. Blogi on teoreettisen fysiikan tutkijan Teppo Mattssonin ylläpitämä ja blogissaan hän tutkiskelee ja pohtii eri tieteenalojen rajat ylittäviä ilmiöitä. Blogin tekstit ovat mietintöjä elämästä ja maailman ilmiöistä laidasta laitaan, vaikka kirjoittaja onkin tutkijana erikoistunut kosmokseen ja suhteellisuusteoriaan. Hänen teksteistään mukaansatempaavia tekee hänen omaperäinen kirjoitustyylinsä, jossa hän käyttää paljon kielikuvia ja huumoria. Tekstistä on tehty myös hyvin kansantajuista ja kevyttä luettavaa, jonka taakse kuitenkin kätkeytyy painavaa asiaa. Blogi on siis suunnattu kaikille meille, jotka olemme kiinnostuneet pohtimaan asioiden kääntöpuolia, emmekä vain menemään massan mukana. Blogissa käsitellään aiheita energiasta mielensokeuteen ja rakkaudesta rasismiin. Kiivaimmin keskustelua oli herättänyt viime vuonna julkaistu kirjoitus vapaasta tahdosta. Siihen kommentteja oli tullut yli tuhat kappaletta. Kuten kirjoituksessa myös sen kommentoinnissa mentiin melko syvälle filosofisuuksiin ja olemassa olon ytimeen.
Blogin kirjoituksista erityisesti kiinnostuksemme herätti teksti “Mitä älykkyys on?”, jonka otimmekin lähempään tarkasteluun. Otsikoinnin ilmeisen helpolta vaikuttavan kysymyksen houkuttelevuus piilee siinä, että sen yksinkertaisuus kätkee taakseen jotain paljon monimutkaisempaa ja syvällisempää. Kirjoituksen tarkoituksena on selittää älykkyyttä tieteellisellä tasolla, johon arkipäivän älykkyyden määrittely ei riitä. Älykkyyden kriittinen tarkastelu saattaa olla aiheellista, sillä huolimatta siitä, kuinka arkipäiväinen sana se on, sen yksiselitteinen määrittely ei olekaan niin helppoa.
Blogitekstissään Mattsson pyrkii herättelemään lukijassaan uudenlaisia ajatuksia älykkyyteen liittyen sekä siihen, miten älykkyyttä pyritään määrittelemään ja tarkastelemaan. Kirjoittaja kyseenalaistaa pyrkimykset luoda liian yksiselitteisiä tai liian suppeiden kriteerien mukaisia määritelmiä siitä, mitä älykkyys on tai miten sitä voidaan määritellä. Kirjoittaja tuo esiin uudenlaisen näkökulman älykkyyden tarkasteluun perinteisten käsitysten sijaan. Mattsson esittää, että voisi olla mahdollista määritellä älykkyys fysikaalisin menetelmin. Tästä näkökannasta älykkyyden tarkastelu fysikaalisiin ilmiöihin perustuen voisi olla yksi tapa älykkyyden tarkasteluun ja mittaamiseen esimerkiksi nykyisten kognitiivisiin suoriutumisiin perustuvien älykkyystestien sijaan. Tässä kohtaa kirjoittaja viittaa Wechslerin älykkyystestiin, joka on yleisesti käytetty älykkyystesti, jolla pyritään mahdollisimman laajasti mittaamaan ÄO-luvulla kuvattavaa yleisälykkyydeksi kutsuttua tekijää.
Fysikaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna älykkyyttä voitaisiin arvioida suoraan aivojen toimintaa mittaavien kokeellisten menetelmien avulla. Tämä olisi parhaimmillaan objektiivinen tapa mitata älykkyyttä nykyisten epätarkkojen älykkyystestien sijaan. Mattsson tuo esiin entropian merkityksen ja
mainitsee tutkija Alexander Wissner-Grossin tutkimuksen älykkyyden ja entropian välisestä yhteydestä ja kuinka älykkyyden kehittyminen saattaisi johtaa ympäristön saastumiseen. Vaikka kirjoittaja ottaa blogissaan fysikaalisen otteen älykkyyden käsittelyyn, tuo hän kuitenkin esiin sen, että älykkyyden määrittely vain yhden tekijän avulla tai yhdestä näkökulmasta tuskin on mahdollista tai kannattavaa.
Kirjoittajan ote on ihmettelevä ja jopa kriittinenkin siinä suhteessa, että hän esittää vaihtoehtoisia ajattelutapoja asioihin, jotka ovat monille arkipäiväisiä ja saattavat tuntua hyvinkin selkeiltä, ja näin ollen ajattelumme saattaa asiaa kohtaan olla hyvinkin urautunutta. Mutta tarkemmin ajateltuna nämä ilmiöt eivät enää olekaan niin yksiselitteisiä. Näin kirjoittaja yrittää avartaa lukijoiden ajattelua ja antaa heille vaihtoehtoisia näkökulmia asioihin ja ilmiöihin, joista on tullut ihmisille itsestään selvyyksiä ja joita ei sen takia kyseenalaisteta. Esimerkiksi juuri älykkyys on sana, jonka merkityksen kaikki tietävät tai ainakin luulevat tietävänsä, kunnes se pitäisi tarkasti määritellä.
Kirjoittaja olisi voinut pureutua asiaan vielä syvällisemmin, sillä kirjoitus tuntui jäävän hieman pintapuoliseksi älykkyyden tarkasteluksi. Toisaalta kirjoittaja ehkä selittää tätä pureutumattomuuttaan lopetuslauseellaan, jossa hän kertoo älykkyyden fysikaalisen perustan olevan vasta aluillaan. Kirjoittajan fyysikkotausta näkyy tekstissä siten, että hänen mielestään älykkyys olisi vain järjestäytyneempiä hermoverkkoja aivoissa. Tätä ajatusmallia on itse hiukan vaikea sulattaa, koska sen mukaan ihmisenä oleminenhan olisi vain kemiaa. Kysymys herääkin kirjoittajalle: Miten järjestäytyneistä hermoverkoista sitten tulee subjektiivisia kokemuksia, kuten ajattelua, joka mahdollistaa älykkyyden? Missä menee raja fyysisten aivojen ja kokevan mielen välillä?
Mielenkiintoisia havaintoja blogista ja kivasti omia ajatuksia! Hyvää ja sopivan kriittiistä suhtautumista tekstiin.
VastaaPoistaHyvät kysymykset lopussa. - Kati
VastaaPoista