Henna-Riina ja Julia, Katin ryhmä
Suomen psykologiliiton eli alan ammattijärjestön nettisivuilta löytyy Vesa Nevalaisen kirjoittama Psyko -blogi, jossa hän käsittelee psykologian ajankohtaisia ilmiöitä. Nevalainen on psykologian lisensiaatti ja hän on kirjoittanut useita alan tietokirjoja. Nevalaisen kirjoitustyyli on melko rento ja humoristinen, mutta silti hän ottaa kantaa vakaviinkin aiheisiin, ja hänen tiiviitä ja ytimekkäitä tekstejään on helppo ja nopea lukea. Blogi on perustettu vuonna 2013, ja siitä lähtien Nevalainen on kirjoittanut sitä säännöllisesti noin kerran kuukaudessa
Blogista lähdimme tarkastelemaan erityisesti nuoria kiinnostavaa aihetta, sosiaalista mediaa. Vesa Nevalainen tarkastelee blogikirjoituksessaan ihmisten käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa ja kuvaa sosiaalisen median peruuttamattomasti muokanneen ihmisen toimintaa ja psyykettä. Kirjoituksessaan Nevalainen erittelee sosiaalisen median ilmiöitä ja ihmistyyppejä, joihin varmasti myös jokainen meistä on törmännyt. Ruodintaan ovat päässeet kaikki intohimoisista somesankareista kukkahattutäteihin.
Nevalaisen mukaan tapamme keskustella ja argumentoida on erilaista internetissä kuin kasvotusten. Hän näkee käyttäytymisen netissä ja sosiaalisessa mediassa negatiivisessa valossa: lietsonta, suvaitsemattomuus ja empatian puute ovat esimerkkejä, joita hän käyttää.. Valitettavasti tällainen käyttäytyminen on nykyään melko tavallista internetissä. Nimettömyyden taakse kätkeytyvät ihmiset voivat käyttäytyä törkeästi netissä, vaikka eivät ikinä loukkaisi samalla tavalla toisia kasvotusten.
Nevalainen käyttää termiä “intohimoisesti asiaansa ajavat henkilöt”, kuvaamaan ihmistyyppiä, joka argumentoi heikosti ja lyttää toisten erilaiset mielipiteet haukkuen heitä esimerkiksi tyhmiksi, mutta ei perustele näitä omia väitteitä mitenkään. Toisaalta tällainen ihminen voi haluta muilta yksityiskohtaiset perustelut joka sanastaan ja lauseestaan. Nevalainen väittääkin, että tällä tavoin teksti kuin teksti saadaan näyttämään naurunalaiselta.
Tarkastelemamme tekstin sisältö tiivistyy hyvin lauseeseen:
“Nettikeskustelussa painotetaan melko kovaa arvomaailmaa.”
Nevalainen paljastaa tekstissään tyypillisiä nettikeskustelun ironisia piirteitä, joita on löydettävissä lähes jokaiselta sosiaalisen median alueelta. Tällaiseen olemme törmänneet itsekin useilla sivustoilla. Asiallinenkin keskustelu kääntyy nopeasti vihan lietsonnaksi ja provosoinniksi. Sivustakatsojana ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun aikuiset ihmiset heittävät lokaa toistensa niskaan.Ajankohtaisiin tai arkoihin asioihin ei uskalla ottaa kantaa, ellei ole valmis vastaanottamaan someraivoa. Tuntuu että somessa ei ole tilaa asialliselle keskustelulle vaan argumentoinnin voittaa se, joka saa loukattua toista pahiten, tai jopa peloteltua hiljaiseksi.Inhimillistä empatiaa osoittava leimataan armotta “kukkahattutädiksi”.
Nevalainen kuvaa some maailmaa raa’aksi, lähes epäinhimilliseksi taistelukentäksi, jossa “Nimettömät, kasvottomat ihmiset” ovat kaapanneet vallan ja kirjoittavat nyt intohimoisesti omien aatteidensa puolesta, vihapuhetta säästelemättä. Nevalainen lopettaa blogikirjoituksensa ehkä tarkoituksellisen provosoivasti. Hän sanoo, että sanomalehdistä löytäisi monipuolisemman kuvauksen maailmasta, mutta vihjaa ettei kukaan enää niitä viitsi lukea. Sarkasmista huolimatta lopetus antaa ajattelemisen aihetta: ei pidä unohtaa sitä, että internet saattaa antaa yksipuolisen ja osittain vääristyneen kuvan asioista ja ilmiöistä. Toisaalta olisi myös hyvä muistaa, että on vaihtoehtoisia kanavia, joiden kautta tarkastella maailmaa.
Hyvä loppukaneetti! - Kati
VastaaPoista