Laura Tuohilammen ja Antti Värtön ylläpitämässä Peruskoulupesula-blogissa keskustellaan koulusta , koulutuksesta sekä näiden tulevaisuudesta. Blogin on perustanut Tuohilampi vuonna 2012, joka on tällä hetkellä tohtorikoulutettavana kasvatustieteen laitoksella Helsingin yliopistolla. Aiemmin hän on suorittanut matematiikan opettajan (FM) pätevyyden. Vuonna 2014 blogin toiseksi kirjoittajaksi liittyi Värtö, joka toimii Alppilan koulussa opinto-ohjaajana.
Tuohilammen tekstien ajatuksena on tarkastella kokemuksen ja tutkimuksen kautta syntyneitä näkökulmia koulumaailmasta. Hän on halunnut luoda väylän keskustella näistä asioista myös muille halukkaille. Värtön kirjoitukset puolestaan keskittyvät enemmän oppilaan ja opettajan välisiin kohtaamisiin. Kokonaisuudessaan blogi sisältää hyvinkin vahvoja mielipiteitä käsiteltävistä asioista. Värtö esimerkiksi vertaa yhdessä tekstissään ala-astetta avovankilaan: “Lapsille pitää varmistaa turvallinen oleskeluympäristö, jotta vanhempien ei tarvitse stressata heidän tilanteestaan töissä ollessaan. … Peruskoulu on siis jonkinlainen lasten ja nuorten avovankila.”
Kohderyhmä on laaja, blogi on tarkoitettu keskustelufoorumiksi tutkijoille, opettajille, vanhemmille ja oppilaille. Eniten keskustelua herättäneissä teksteissä on käsitelty esimerkiksi opettajan auktoriteettia, ongelmia opetuksen järjestämisessä sekä oppilaiden jaottelua luokassa. Tavoitteena blogilla on tuoda uudenlaisia näkemyksiä peruskoulun toimintamallille ja siellä tapahtuvalle oppimiselle.
| Lähde: zenpencils.com |
Tekstissään ”Taito- ja taideaineet - koulumaailman lapsipuolet" Värtö kirjoittaa, että hän ei pidä ajatuksesta, että kouluaineet jaetaan lukuaineisiin ja taideaineisiin. Värtön mukaan taideaineet ovat saaneet jatkuvasti osakseen halveksuntaa ja taas lukuaineita pidetään aina tärkeämpinä.
Värtö myös kritisoi opettajien yritystä tuoda taideaineisiin vivahteita lukuaineista, kuten oppikirjojen hankkiminen ja tentit. Ymmärrämme, että aihepiiri jakaa mielipiteitä, koska olemme itsekin tottuneet pitämään taideaineita ehkä hieman turhina aineina jatko-opiskelun kannalta. Kuitenkin koulunkäynti ilman taideaineita olisi hyvin puuduttavaa, ja välillä matematiikan kiemuroiden tuijottelun jälkeen on ihana päästä luomaan jotain omin käsin.
| Lähde: gfx9.com |
Blogissa lukiota syytetään mielestämme hiukan väärin perustein taideaineiden nykytilasta. On totta, että lukioon haetaan nimenomaan lukuaineiden keskiarvon perusteella. Joillekin peruskoulusta suoraan ammatilliseen koulutukseen siirtyminen voi olla kuitenkin hankalaa. Koulutustarjonta on aivan valtava, eikä sen ikäisenä välttämättä ole niin suurta ideaa siitä, mitä sitä tulevaisuudessa haluaisi tehdä. Lukio voi antaa muutaman lisävuoden kasvaa henkisesti, tarjota yleissivistystä sekä mahdollisuuden löytää unelma-ala.
Pohdimme myös, miten kirjoittaja ajatteli arvostella 30:n hengen koululuokallisen oppilaita ilman kirjallisia tenttejä. Ajatuksena tentittömyys kuulostaa ihanalta varsinkin näin yliopistomaailmassa, mutta mistä löydettäisiin siihen tilalle tarpeeksi vahvat metodit, joilla oppilaiden oppiminen pystyttäisiin arvostelemaan. Jos meitä ei ‘pakoteta’ opiskelemaan, kuinka moni siinä vaiheessa saa aikaiseksi avata kyseisen aineen oppikirjan ja oikeasti lukea ne asiat, jotka tulisi osata?
Blogi on kaiken kaikkiaan ajateltu myös keskustelufoorumiksi, mutta keskustelu blogin teksteistä on ollut todella vähäistä. Onko sitten ongelmana se, että blogia ei ole löydetty vaiko asiat eivät vain herätä ajatuksia? Mielestämme syy on nimenomaan ensin mainittu, koska kaikki blogin tekstit ovat hyvin ajankohtaisia ja koskettavat suurinta osaa suomen kansalaisista. Blogi on erityisen hyvä juuri vanhempia ajatellen, joten ajatusten vaihdosta olisi varmasti hyötyä ajatellen sitä, mitä kotijoukot tietävät koulumaailmasta.
Ajatuksia herättävä teksti :) Onko ylipäätään tarpeellista arvioida oppimista? Toimisiko vaikka sellainen malli, että olisi tehtäviä, joissa pääsee eteenpäin vasta kun on oppinut tietyt asiat. Kurssiluontoinen opiskelu saattaa aiheuttaa sen, että jokin asia opiskellaan rimaa hipoen, mikä voi kostautua myöhemmin: kurssi on siis läpäisty, mutta asiaa ei ole ymmärretty. Joku tehtävien avulla etenevä "tasohyppely" voisi olla mukava muutos yliopistoon :)
VastaaPoistaHarmillista, että blogi ei ole löytänyt lukijakuntaansa! Voisikohan somemarkkinoinnilla nostaa tietoutta...
VastaaPoistaEdellisen kommentoijan tasohyppelyajatus tuntuu kiinnostavalta. Ehkä sellaista voisi joskus kokeilla. :)
T. Elli
Kiitos mielenkiintoisen blogin esille tuomisesta! Todellakin harmi jos se ei ole löytänyt lukijoita.
VastaaPoistaErilaiset oppimistehtävät voisivat myös toimia tenttien korvikkeena. Tasohyppely kuulostaisi myös motivoivalta.
- Terhi
Tosi mielenkiintoinen teksti ja blogi, jonka toitte esille. Mietin tuota blogia keskustelufoorumina - minusta tuntuu, että vaikka keskustelu koulutuksesta ja oppimisesta käy tällä hetkellä kuumana yhteiskunnallisesti jopa ihan maailmanlaajuisesti, keskustelu ei vain ole löytänyt blogeihin asti. Keskustelua käydään ehkä enemmän somessa ja muissa medioissa. Ehkä siis Ellin ehdottama somemarkkinointi voisi tuoda näille kasvatusaiheisille blogeille lisää lukijoita. Mutta tarvitseeko keskustelua kasvatuksesta edes siirtää blogeihin, jos sitä käydään tällä hetkellä jo muilla foorumeilla?
VastaaPoista