14/2 pointtia miksi uskomme Teemu Ollikaista! (Heinonen J. & Määttä K., Marjaanan ryhmä)

Kuva: riemurasia.net

14/2 pointtia miksi uskomme Teemu Ollikaista!

Pakina pakinasta

Abstrakti

Tarkastelimme Suomen Psykologiliitto Ry:n (Psyli) verkkosivustolta löytyvää erikoispsykologi ja psykoterapeutti Teemu Ollikaisen blogia “Mentaalipuolen hommia”. Blogin jatkuvana teemana on arkielämän ilmiöiden tarkastelu psykologista viitekehystä hyväksikäyttäen. Blogin lukijakunta painottuu akateemisesti koulutettuun aikuisväestöön, jossa Psylin jäsenet ovat yliedustettuina. Nämä muuttujat vahvistavat hypoteesin Ollikaisen vahvasta akateemisesta taustasta, joka ilmenee hänen julkaisuissaan. Tämän tarkastelun kohteena on Ollikaisen (2015) blogikirjoitus "14 syytä: Miksi uskomme yksisarvisvalmentajaa?". Tarkastelu  suoritettiin osana Jyväskylän Yliopiston pakollisia kieliopintoja, tässä tapauksessa Kirjoitusviestinnän perusteet -kurssia. Suurin merkitsevyystaso Ollikaisen tekstissä havaittiin liittyen aarrekarttoihin ja yksisarvisten olemassaoloon, siispä tarkastelumme keskittyykin näiden ominaisuuksien listaukseen.

Yrittäessämme ymmärtää erittäin kiistattomaan tietoon uskovan ja vaihtoehtohoitoja kaihtavan Ollikaisen ajatuksenjuoksua, kokosimme listan ilmiöistä ja prosesseista, jotka voivat selittää erikoispsykologi-psykoterapeutin mielenliikkeitä. Listan avulla voi myös pelata Lauantai-Jokeria iltalehtien “7 Keinoa joulukinkun sulatukseen” -self-help-otsikoilla.

1 Asiantuntijapositio

“Kiistattomienkin totuuksien kieltäjiä on,---, mitä kiistanalaisempaa tutkimusnäyttö on, sitä suuremmaksi kasvaa elämän pätevöittämien asiantuntijoiden joukko, joka voi nousta nykyaikaisessa tiedonvälityksessä asiantuntijoiden rinnalle, ja ohikin. Oma roolinsa tässä on medialla, joka hyvän väittelyn toivossa asettaa tiedemiehen ja itseoppineen bloggaajan väittelemään esimerkiksi superfoodin terveysvaikutuksista.“

Asiantuntijuuden rooli nyky-yhteiskunnassa on vähintäänkin monimutkainen. Jokaisella meistä on mahdollisuus esittää omat näkemyksemme kaikille, jotka viitsivät kuunnella tai aukaista Facebookin. Tämä luo illuusion siitä, että kolmen ännällä (n=3) havaittu vaikutus voikukkien laksatiivisuutta parantavasta vaikutuksesta on yhtä arvokasta kuin tutkimus toisensa päälle kumuloitumalla saatu tieto ruoka-aineiden imeytymisestä. Kun kaikki pääsevät ääneen, tiedon luonne väistämättä muuttuu. Tieteen keinoin kerätty tieto ei enää hallitsekaan median pelikenttää, vaan eniten esillä ovat omien arkiajattelun keinoin kerättyjen kokemusten perusteella uutta tietoa tuottavat kovaääniset someistit.

Vitsi asiantuntijuuteen liittyen onkin, että Ollikainen nostaa itsensä asiantuntijan asemaan blogia kirjoittaessaan. Tämä tapahtuu nostamalla esiin kirjoittajan akateemiset saavutukset tarkastelun kohteeksi ja virallisen sivuston käyttäminen omien julistustensa kivitauluna. Puolustaessaan vanhaa kunnon asiantuntijuutta Ollikainen kuitenkin unohtaa yhden essentiaalisen seikan; hän toimii itse uudemman median kentällä paasatessaan oikeanlaisesta asiantuntijuudesta. Ristiriitoja, RISTIRIITOJA!

2 Universituaalisuus

“Tiede on osoittanut useita kiistattomia totuuksia.”

Vahvan akateemisen taustan omaava Ollikainen tuo kantansa esiin kuten torimyyjä perjantaiaamun mummoruuhkassa: äänekkäästi vastareaktioita kerjäten. Tätä hän ei kuitenkaan aina tee lainauksen osoittamin suorasukaisin keinoin, vaan enemmänkin salakavalasti sutkautuksilla kivittäen akateemisen ilosanoman ulkopuolelle jääneitä. Kokemustieto ei tule Ollikaisen mediassa saamaan samaa arvoa tieteellisesti julkaistun tiedon kanssa, vaikka tärkeää olisi kuitenkin muistaa, että yksilölle se on vähintäänkin yhtä arvokasta. Tähän liittyen onkin tutkittu, että kokemuksien kautta kerrottu tieto arvioidaan ihmisten keskuudessa usein vakuuttavammaksi kuin hiukkaskiihdyttimien ja testilomakkeiden läpi tislattu tieteellinen tietämys. Voi olla, että WAIS kaipaa vain ripauksen personifikaatiota tullakseen kuulluksi.

3 Akateeminen sortumisvinouma

“Aivan fiksut ja tiedekoulutetutkin ihmiset hakevat elämäänsä suuntaa yksisarvis- ja aarrekarttavalmentajilta…”

Harva meistä jaksaa pyörittää päähämme painettua propellia 24/7/365. Jopa akateemikon aivokoppa vaatii aika ajoin Temptation Islandin kaltaisten viihdeteosten tuomaa ameebamaisen reagoimattomuuden tilaa. Joko Ollikainen ei tätä asiaa ole vielä ymmärtänyt tai voi myös olla, että hänen propellinsa pyörii yötäpäivää kuin haminalainen tuulivoimala syysmyrskyssä. Nyky-poliittisessa tilassa tämähän olisi varmasti myös Sipilän mielestä aivan oivallista. Ollikainen saattaa jo omalla uusiutuvalla energiatehokkuudellaan nostaa Suomen ylös velkakierteestä ja kohentaa samalla kotimaan vientiteollisuutta lapsen kokoisella hiilijalanjäljellä.

Oli niin tai näin, tai vaikka propelli väärinpäin, on tässä “sortumisvinoumassa” loppujen lopuksi kyse ihmisyydestä. Ihmisinä tarvitsemme aika ajoin aarrekarttaa tai geokätköä, joka johtaa tietämme sateenkaaren päähän. Vaikka ymmärrämme, että yksisarvisia ei taida oikeasti olla olemassa, alamme kuitenkin jännittää, kun Joulupukki katsoo meitä silmiin Sokoksen jouluriehassa kysyen menneen vuoden kiltteys-jakaumaa.

4 Pseudopääpointti

“Samalla toivon, että lainsäädäntöä muutetaan siten, että näyttöön perustumattomien hoitojen tarjoaminen kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville kielletään lailla ja poliittisessa päätöksenteossa siirrytään enemmän tutkimusnäyttöön perustuvaan käytäntöön.”

Ehdotamme Ollikaisen mittaamattomien kirjallisten saavutusten kunniaksi Kälviän kunnan keskustorille näköispatsasta nimellä: “Suo, kuokka ja Teme”. Sillä mies tekee kovaa työtä piilottaakseen sen tosiseikan, että hänellä on oikeasti jotain sanottavaa! Näyttöön perustumattomat hoidot ovat kaikkein vaarallisimpia sairaanhoitopiirin läheteviidakon läpäisseille terveyskeskusten kanta-asiakkaille. Kun selkäkivun syy ei löydy 12. magneettikuvastakaan, niin levitoivan turbaanin lupaukset chakra-terapian vaikuttavuudesta alkavat kuulostaa mielekkäiltä. Sitä paitsi haaremihousut! Haluaisimme kuitenkin tuoda esille ajatuksen, että jokainen hoitomuoto on joskus ollut näyttöön perustumaton. Teemu, voisimmeko siis olettaa, että näilläkin Kelan tuen ulkopuolisilla vaihtoehtoterapiolla on paikkansa sote-parkaa kokoonparsiessa?

5 Retorinen listaus

“1. Denialismi, 2. Heuristiikka, --- 14. Itsearvioitu kompetenssi, suggestiivisuus ja karisma”

1. Tylsä
2. Vanhanaikainen

6 Vividness effect

“Poliittisen korrektiuden ja tieteellisen varovaisuuden rajoittama tutkimusprofessori häviää ääni väristen julistavalle superfood-bloggaajalle 6–0, 6–0.”

Teemu Ollikainen ei tosiaan ole poliittisen korrektiuden rajoittama tutkimusprofessori, vaikka tieteellistä varovaisuutta hänen teesinsä julistavat. Mutta toisaalta, valtionvara-Alexinkin hymy leviää pienestä  numeraalisesta “90-10” kikkailusta. Toinen asia mikä näitä poikia yhdistää on yhteiskunnallinen vastuu sosiaalisessa mediassa. @Temeteus ja @alexstubb käyvät tähtien taistoon niin blogisfäärissä kuin twitterin Tatooinessa. Puhutaan siis vividness effectistä eli suomeksi sanottuna elävyysvaikutuksesta. Ollikainen käyttää tätä elävyysvaikutusta, koska kuka hullu lukisi tieteen tavoin tieteestä kirjoitettua tekstiä ilman yliopiston nopilla ladattua haulikkoa ohimollaan? Saman ilmiön ovat havainneet ennen Ollikaista sellaiset pöytäkirjarunoilijat kuin Esko Valtaoja ja saarivaltion oma seilori Stephen Hawking.

7 Paternalismista korruptoituneeseen sätkynukkeen

“THL:n tutkimusprofessorit vastaanottavat uhkaavia viestejä terveys- ja ravitsemusaktiiveilta, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että professori on lääke-, maito- tai viljateollisuuden korruptoitunut sätkynukke. --- Kun joku asettuu asiantuntijan asemaan, hän asettuu samalla paternalistiseen positioon, joka riittää jo monelle spontaanin vihareaktion sytykkeeksi.”

Ollikainen puhuu asiantuntijuudesta kuin vanhemman asemasta kapinoivan teinin portinvartijana. Samalla hän nousee itse paternalistiselle keittiönjakkaralle. Kuitenkin hiipanlakistaan tiukasti puristaen hän pyrkii laskeutumaan saarnatuolistaan tapakristityn vierustoveriksi käyttämällä perussuomalaista retoriikkaa. Ulkoruokinta-Soinin sanoin: “Appelsiinille ja melonille ei sovi samankokoinen lippalakki.” Silti jo pelkkä saarnatuolissa käyminen riittää monelle itsediagnosoidulle asennevammaatikolle ulkoisten torjuntakeinojen käyttöönottoon. Siitä huolimatta nämä arkitietävät reseptinuusijat (n=30 000) hakevat tietonsa veriryhmädieettiä esittelevästä kirjasesta yhtä tehokkaasti kuin arkistokokoelmien graalin maljasta eli vauva.fi -foorumista.

Kuva: goodreads.com

Akateemisuuden ihmisarvoa on ehkä vaikea löytää, kun professorit joutuvat piiloutumaan tutkimuksensa santapaperinkuivan sanoittelun taakse. Tästä huolimatta näitä värisevin äänin piipittäviä tutkijoita ei katsottaisi tiedeyhteisössä kovin pitkään, mikäli he julkaisisivat vääristeltyjä tutkimustuloksia. Näillä reppanoilla ei ole edes elävyysvaikutuksen luomaa karisman kilpeä kimmoittamassa vasta-argumentteja äänennopeudella kohti tuntemattomia galakseja. Kuten Ollikainen toteaa, nykyään jokaisen ulottuvilla on kannettavassa multimedialaitteessaan rajoittamaton pääsy loputtomaan  määrään tutkimustietoa. Samoin olemme myös keskimäärin koulutetumpia kuin koskaan. Mutta samaan aikaan nähdessämme tiellä 3 metrisen kobran, kaivamme Omenan taskustamme, emme toki harhauttaaksemme käärmettä vaan ottaaksemme  tilanteesta kuvan. Tämä kyseinen Facebookin päivittäjä ei todennäköisesti ole se maatilalla kasvanut perintöviljelijä vaan extreme-kokemuksiaan globaaleille ystävilleen jakava, mindfulnessia värityskirjasta etsivä maisteri. Tutkinto ei siis takaa älykkyyttä. Tarvitaan jotain muuta. Sateenkaaria, robottiyksisarvisia ja - ehkä vähän Googlea.

Kirjoittajat: Psykologian pääaineopiskelijoita Jyväskylän Yliopistosta, Katariina Määttä & Joonas Heinonen (p< 0,05)