Psyko-blogi käsittelee ajankohtaisia ilmiöitä psykologian näkökulmasta. Kirjoittaja on Vesa Nevalainen, psykologian lisensiaatti ja tietokirjailija. Blogi löytyy Psykologiliiton sivuilta. Tavoitteena on herättää pohdintaa sekä psykologian alan asiantuntijoissa että maallikoissa.
Nevalainen kirjoittaa vahvasti omalla äänellään, mikä erottaa blogin muista ja lisää sen luettavuutta. Vaikka kyseessä on tieteellinen blogi, teksti on helppolukuista, eikä sen ymmärtäminen vaadi psykologian alan asiantuntijuutta. Mielenkiintoisen blogista tekee se, että Nevalainen kirjoittaa provosoivaan sävyyn ja omiin kokemuksiinsa pohjaten. Keskustelua herättääkin se, että tekstit eivät varsinaisesti pohjaa tieteellisiin tutkimuksiin. Tekstilajiltaan blogin kirjoitukset muistuttavat lähinnä kolumnia.
Valitsimme lähimpään tarkasteluun Nevalaisen uusimman blogitekstin ”Postia Pikku Kakkoselle” (http://www.psyli.fi/ajankohtaista/blogi/vesa_nevalaisen_blogi , julkaistu 11.12.2015), koska olemme itsekin pistäneet merkille tekstissä käsiteltyjä aiheita nykypäivän lastenohjelmiin liittyen.
Nevalaisen keskeisin väite tekstissä on selvästi se, että lastenohjelmien taso on laskenut huomattavasti. Nevalaista huolestuttaa se, etteivät nykypäivän lastenohjelmat enää sisällä psykologisia opetuksia ja kehitystarinoita siinä määrin, missä ennen. Lisäksi hän kyseenalaistaa ohjelmissa esiintyvää huumoria: tarinat eivät toteuta oikeudenmukaisuutta, esimerkiksi paha ei aina saakaan palkkaansa, vaan ”viaton pöllö” liukastuukin banaaninkuoreen.
Nevalainen argumentoi väitteensä puolesta omalla provosoivalla tyylillään ja vedoten myös omiin lapsiinsa: lastenohjelmat eivät naurata heitäkään. Sekä Nevalainen että hänen lapsensa pitävät monia ohjelmia myös outoina ja pelottavina. Nevalainen pohtii, kuinka lapset voivat ymmärtää nykyajan lastenohjelmia, kun hän itse ”korkeasti koulutettuna psykologiäijänäkään” ei niitä ymmärrä.
Nevalaisen argumentoinnin uskottavuutta lisää se, ettei hän kuitenkaan lyttää Pikku Kakkosta täysin, vaan toteaa lastenohjelmien joukossa olevan vielä helmiäkin, jotka todella opettavat lasta. Tyypilliseen tapaansa Nevalainen ei pohjaa argumentaatiotaan korkeampiin auktoriteetteihin tai tutkimuksiin, vaan perustelee näkemyksensä omien kokemustensa kautta.
Pystymme samaistumaan Nevalaisen näkemykseen siitä, että nykypäivän lastenohjelmien taso on madaltunut verrattuna esimerkiksi oman lapsuutemme ajan ohjelmiin. Pohdimme toisaalta myös sitä, johtuuko tämä vain omasta aikuistuneemmasta näkökulmastamme – emmehän enää katsele näitä ohjelmia lapsen silmin.
Mielestämme kirjoitus on erinomainen verkkoteksti, sillä se on helposti luettava, sopivan napakka ja aiheeltaan ajankohtainen. Teksti antaa lukijalle uusia näkökulmia, eikä vain toista itsestäänselvyyksiä. Toisaalta herkkänahkaisemmat lastenohjelmien fanit saattavat pahastua Nevalaisen suorasta palautteesta. Itse emme kuitenkaan kokeneet näin, vaan pidimme Nevalaisen nasevasta kirjoitustyylistä.
Nevalaisen blogiteksti: http://www.psyli.fi/ajankohtaista/blogi/vesa_nevalaisen_blogi
Samaistun sekä Nevalaisen että teidän mielipiteeseenne nykyajan lastenohjelmien suhteen. Itsekin koen lastenohjelmien olleen laadukkaampia omassa lapsuudessani. Nykyään pitäisi tehdä enemmän tulosta vähemmällä vaivalla ja se tuntuu ulottuvan ihan lastenohjelmien tasolle asti.
VastaaPoistaReetta Puukangas
Hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaLastenohjelmat herättävät tunteita täälläkin. Oman lapsuusajan sarjoihin verrattuna jotkin nykyisistä suosikkisarjoista vaikuttavat kohderyhmälleen sopimattomilta ja niissä käytetty kieli tarpeettoman negatiiviselta.
Mielenkiintoista olisi myös vertailla lastenohjelmia eri kulttuureissa. Muistan lukeneeni ainakin saduille ominaisten piirteiden ja juonikaavioiden eroavaisuuksista länsimaisten itäaasialaisten satujen välillä.
Esittelitte Nevalaisen kirjoitustyyliä perinpohjaisesti ja teitte kiinnostavia nostoja :)
-Jenni Kärkkäinen
Jennin idea lastenohjelmien vertailusta eri kulttuureissa on mielenkiintoinen. Itse uskon, että kulttuuri ja ympäröivä maailma vaikuttavat suurelta osin lastenohjelmien tuotantoon. Näin ollen myös historiallinen näkökulma voisi olla yksi tutkimusasetelma, puhuuhan Nevalainenkin blogissaan kliseisesti "vanhoista, hyvistä ajoista".
VastaaPoistaTosiasiaa ei käy kieltäminen. Lastenohjelmat todella ovat muuttuneet aikojen saatossa, mutta niin on meitä ympäröivä yhteiskuntakin. Avuttomien prinsessojen aika on ohi ja tilalle ovat astelleet fiksut ja ovelat naissankarit. Ehkäpä muutos ei aina olekaan pahasta?
Minna Hiironen
Hyvin sujuva kokonaisuus! Olette käsitelleet kriittisesti ja monipuolisesti valitsemanne blogin piirteitä.
VastaaPoistaMainitsette, että "Nevalainen kirjoittaa vahvasti omalla äänellään, mikä erottaa blogin muista ja lisää sen luettavuutta". Olisi mielenkiintoista tietää tarkemmin, millä tavalla luettavuus mielestänne paranee kirjoittajan äänen näkymisen kautta. :)
-Senni Uusitorppa