Peruskoulupesula-blogi käsittelee ajankohtaisia yhteiskunnallisia ja
koulutuksellisia aiheita, tavoitteenaan ottaa kantaa aiheisiin ja herättää
keskustelua. Blogi on suunnattu kaikille aiheista kiinnostuneille ja sitä on
kirjoitettu vuodesta 2012 lähtien. Kirjoittajina toimivat Alppilan yläkoulun
oppilaanohjaaja Antti Värtö ja Helsingin yliopiston kasvatustieteen tohtorikoulutettava
Laura Tuohilampi, jotka tuovat kirjoituksiin uskottavuutta asiantuntijuudellaan.
Blogi käsittelee yhteiskunnallisia aiheita, kuten koulukiusaamista,
rasismia ja koulutuksellisia aiheita kuten oppimistuloksia. Teksteistä tekee
mielenkiintoisia kirjoittajien asiantunteva ja selkeä tapa esittää asioita. Kirjoittajat
ovat onnistuneet yhdistämään toisiinsa faktatiedon ja omat mielipiteensä. Blogikirjoituksia
on kommentoitu, joten kirjoittajat ovat onnistuneet herättämään tunteita ja
keskustelua lukijoiden keskuudessa. Keskustelu on pysynyt asiallisena, vaikka
mielipiteet voivat vaihdella suurestikin. Kommentoijat ovat usein samaa
ikäluokkaa blogin ylläpitäjien kanssa, mutta olisi mielenkiintoista kuulla myös
koululaisten oma näkökulma aiheesta. Teksteissä on tutkimustietoa laidasta
laitaan, vanhempaa ja uudempaa sekä prosenttilukuja. Lähteet on merkitty tekstien
sekaan linkeillä, jolloin lukijan on helppo saada lisätietoa aiheista.
Valitsimme tarkasteltavaksi tekstin nimeltä ”Ne, joita ei kiusattu”, koska
otsikko herätti mielenkiintomme. Kirjoituksen teemana on kiusaaminen ja sen
sanoma on, että kiusaamisen poistamiseksi on tehty jo paljon töitä, mutta
tehtävää on vielä tulevaisuudessakin. Viittaamalla KiVa- koulu-projektiin
kerrotaan mitä kiusaamisen poistamiseksi on tehty ja prosenttiluvut kertovat,
että työ on ollut onnistunutta, koska kiusaaminen on vähentynyt. Mutta
riittävätkö pelkät prosenttiluvut kertomaan todellisen tilanteen kiusaamisesta?
Tulevaisuudessa haluaisimme kuulla koululaisten käytännön kokemuksia
tilanteesta ja siten työmme avulla edistää koululaisten hyvinvointia.
Aluksi kiinnostuimme tekstin otsikosta, mutta tekstin luettuamme, otsikko
ei ollutkaan mielestämme niin onnistunut. Otsikko viittasi oppilaisiin, joita
ei ole kiusattu, mutta tekstissä puhuttiin myös kiusatuista. Kirjoitus keräsi
muutaman kommentin, mutta olisi voinut luulla, että tällainen aihe herättäisi
enemmänkin keskustelua. Itse voisimme kiittää kirjoittajaa vaikean asian
positiivisen puolen löytämisestä.
Tekstissä on hyvä ja selkeä rakenne. Se onnistuu johdattelemaan aiheeseen
ja käsittelemään sitä monipuolisesti, sekä lopussa jättämään lukijoilleen pohdiskeltavaa. Monipuolisuus näkyy siinä,
että asioita käsitellään menneisyys-tulevaisuus ja positiivisuus-negatiivisuus
–akseleilla. Yleensä kiusaamista käsittelevissä kirjoituksissa keskitytään vain
kiusattuihin, mutta Värtö on osannut tuoda esiin myös sen, että on myös paljon
oppilaita, joita ei kiusata. Hän tekee kuitenkin selväksi, että kiusaaminen
täytyy saada loppumaan täysin. Mielestämme kirjoittaja on käyttänyt tästä
onnistuneesti vertauskuvaa: ”Ei yhtään liikennekuolemaa, ei yhtään
kiusaamistapausta”.
Kuva: Lucky Linda, https://www.flickr.com/photos/olsenart/
Teksti: http://www.peruskoulupesula.fi/

Blogikirjoituksenne avaa Peruskoulupesula-blogia varsin monipuolisesti sekä selkeästi. Myös käsittelemänne artikkeli ”Ne, joita ei kiusata” herätti mielenkiintoni selaillessani Värtön ja Tuohilammen blogia. Kiusaajiin päätekijöinä sekä kiusattuihin uhreina viitataan ja keskitytään kiusaamista koskevassa kirjallisuudessa hyvin useasti, joten tämä vastakkainen näkökulma kiusaamisen ulkopuolelle jäävistä koululaisista tuo lukijalle uusia ajattelun aiheita. Myös blogiartikkelin sitaatti ”Ei yhtään liikennekuolemaa, ei yhtään kiusaamistapausta.” kiteyttää koko aiheen osuvasti yhteen virkkeeseen. Pidin erityisesti ajatuksestanne koulukokemusten kuulemisesta itse lasten suusta asiantuntijaselostusten oheen! Tässä voisi olla mielenkiintoinen tekniikka blogikirjoituksen muodostamiseen, toimivuudesta ja toteutettavuudesta en kuitenkaan mene varmuuteen.
VastaaPoista-Anniina