torstai 28. tammikuuta 2016

Kiusaaminen (Kaisa ja Rosa, Katin ryhmä)


Peruskoulupesula-blogi käsittelee ajankohtaisia yhteiskunnallisia ja koulutuksellisia aiheita, tavoitteenaan ottaa kantaa aiheisiin ja herättää keskustelua. Blogi on suunnattu kaikille aiheista kiinnostuneille ja sitä on kirjoitettu vuodesta 2012 lähtien. Kirjoittajina toimivat Alppilan yläkoulun oppilaanohjaaja Antti Värtö ja Helsingin yliopiston kasvatustieteen tohtorikoulutettava Laura Tuohilampi, jotka tuovat kirjoituksiin uskottavuutta asiantuntijuudellaan.

Blogi käsittelee yhteiskunnallisia aiheita, kuten koulukiusaamista, rasismia ja koulutuksellisia aiheita kuten oppimistuloksia. Teksteistä tekee mielenkiintoisia kirjoittajien asiantunteva ja selkeä tapa esittää asioita. Kirjoittajat ovat onnistuneet yhdistämään toisiinsa faktatiedon ja omat mielipiteensä. Blogikirjoituksia on kommentoitu, joten kirjoittajat ovat onnistuneet herättämään tunteita ja keskustelua lukijoiden keskuudessa. Keskustelu on pysynyt asiallisena, vaikka mielipiteet voivat vaihdella suurestikin. Kommentoijat ovat usein samaa ikäluokkaa blogin ylläpitäjien kanssa, mutta olisi mielenkiintoista kuulla myös koululaisten oma näkökulma aiheesta. Teksteissä on tutkimustietoa laidasta laitaan, vanhempaa ja uudempaa sekä prosenttilukuja. Lähteet on merkitty tekstien sekaan linkeillä, jolloin lukijan on helppo saada lisätietoa aiheista.

Valitsimme tarkasteltavaksi tekstin nimeltä ”Ne, joita ei kiusattu”, koska otsikko herätti mielenkiintomme. Kirjoituksen teemana on kiusaaminen ja sen sanoma on, että kiusaamisen poistamiseksi on tehty jo paljon töitä, mutta tehtävää on vielä tulevaisuudessakin. Viittaamalla KiVa- koulu-projektiin kerrotaan mitä kiusaamisen poistamiseksi on tehty ja prosenttiluvut kertovat, että työ on ollut onnistunutta, koska kiusaaminen on vähentynyt. Mutta riittävätkö pelkät prosenttiluvut kertomaan todellisen tilanteen kiusaamisesta? Tulevaisuudessa haluaisimme kuulla koululaisten käytännön kokemuksia tilanteesta ja siten työmme avulla edistää koululaisten hyvinvointia.

Aluksi kiinnostuimme tekstin otsikosta, mutta tekstin luettuamme, otsikko ei ollutkaan mielestämme niin onnistunut. Otsikko viittasi oppilaisiin, joita ei ole kiusattu, mutta tekstissä puhuttiin myös kiusatuista. Kirjoitus keräsi muutaman kommentin, mutta olisi voinut luulla, että tällainen aihe herättäisi enemmänkin keskustelua. Itse voisimme kiittää kirjoittajaa vaikean asian positiivisen puolen löytämisestä.

Tekstissä on hyvä ja selkeä rakenne. Se onnistuu johdattelemaan aiheeseen ja käsittelemään sitä monipuolisesti, sekä lopussa jättämään lukijoilleen  pohdiskeltavaa. Monipuolisuus näkyy siinä, että asioita käsitellään menneisyys-tulevaisuus ja positiivisuus-negatiivisuus –akseleilla. Yleensä kiusaamista käsittelevissä kirjoituksissa keskitytään vain kiusattuihin, mutta Värtö on osannut tuoda esiin myös sen, että on myös paljon oppilaita, joita ei kiusata. Hän tekee kuitenkin selväksi, että kiusaaminen täytyy saada loppumaan täysin. Mielestämme kirjoittaja on käyttänyt tästä onnistuneesti vertauskuvaa: ”Ei yhtään liikennekuolemaa, ei yhtään kiusaamistapausta”.
















1 kommentti:

  1. Blogikirjoituksenne avaa Peruskoulupesula-blogia varsin monipuolisesti sekä selkeästi. Myös käsittelemänne artikkeli ”Ne, joita ei kiusata” herätti mielenkiintoni selaillessani Värtön ja Tuohilammen blogia. Kiusaajiin päätekijöinä sekä kiusattuihin uhreina viitataan ja keskitytään kiusaamista koskevassa kirjallisuudessa hyvin useasti, joten tämä vastakkainen näkökulma kiusaamisen ulkopuolelle jäävistä koululaisista tuo lukijalle uusia ajattelun aiheita. Myös blogiartikkelin sitaatti ”Ei yhtään liikennekuolemaa, ei yhtään kiusaamistapausta.” kiteyttää koko aiheen osuvasti yhteen virkkeeseen. Pidin erityisesti ajatuksestanne koulukokemusten kuulemisesta itse lasten suusta asiantuntijaselostusten oheen! Tässä voisi olla mielenkiintoinen tekniikka blogikirjoituksen muodostamiseen, toimivuudesta ja toteutettavuudesta en kuitenkaan mene varmuuteen.

    -Anniina

    VastaaPoista