Mitä yliopisto on? (Laura ja Lotta, Katrin ryhmä)

Kokonaisvaltainen kirjoittaminen on blogi, jonka tarkoituksena on tarjota vinkkejä ja inspiraatiota kaikille kirjoittamisesta kiinnostuneille. Blogia ylläpitää Kimmo Svinhufvud, joka työskentelee äidinkielen yliopisto-opettajana Helsingin yliopiston kielikeskuksessa. Svinhufvud on kirjoittanut kaksi kirjaa, jotka käsittelevät kirjoittamista. Tällä hetkellä Svinhufvud kirjoittaa lehtiartikkeleita ja myös useita muita blogeja. Kokonaisvaltainen kirjoittaminen-blogin artikkelit on jaettu kolmeen kategoriaan: kirjoittaimisen opiskelu ja opetus, kirjoittamisen lajit sekä kirjoittajan elämä.

Aiheensa mukaisesti blogi on hyvin sisältö- eli tekstipainotteinen. Kuvia blogissa on yleensä yksi blogikirjoitusta kohden, ja muutenkin se on visuaalisesti hyvin yksinkertainen. Julkaisut ovat sopivan mittaisia, asiat on ilmaistu niissä tiiviisti ja ne on usein jaettu pienempiin osiin johdattelevilla väliotsikoilla, mikä saa lukijan pysymään alusta loppuun mukana. Teksteissä on usein upotettuja linkkejä aiheeseen liittyvään aineistoon, muunmuassa erilaisiin artikkeleihin, jotka helpottavat lukijaa ymmärtämään mistä kirjoittaja puhuu ja mitä asiaa hän käsittelee. Kaikenkaikkiaan blogi on tarkoitukseensa oikein toimiva.

Valitsimme erityiseen tarkasteluun julkaisun Mitä yliopisto on?, jossa Svinhufvud ottaa kantaa elinkeinoministeri Olli Rehnin mielipidekirjoitukseen Helsingin Sanomissa ja toteaa yliopistojen olevan paljon enemmän kuin "yksinomaan tutkintoja ja huippututkimusta suoltavia laitoksia". Hän tuo esille esimerkiksi opiskelun sosiaalisia puolia sekä niitä taloudellisia hyötyjä, joita yliopistokaupungeille koituu. Opiskelijoina olemmekin samaa mieltä Svinhufvudin kanssa; on lyhytnäköistä ylenkatsoa sitä kaikkea, mitä yliopisto tarjoaa, vaikka siitä ei olisikaan suoraa näkyvää taloudellista hyötyä yhteiskunnalle.

Kuvakaappaus Jyväskylän yliopiston Instagram-tililtä

Monelle opiskelu sijoittuu nuoruuteen. Nuoruus on myös identiteetin muodostumisen aikaa ja yliopisto onkin paikka, jossa nuori voi rakentaa identiteettiään. Opiskelijan statuksesta tulee osa nuoren minäkuvaa, johon vaikuttavat esimerkiksi valinnat pää- ja sivuaineista. Identiteettiin kuuluu myös sosiaalinen ulottuvuus: uusien ihmissuhteiden luominen, kuuluminen ainejärjestöihin, osallistuminen opiskelijatapahtumiin ja kaikenlainen harrastaminen, monen muun muassa. Mahdollinen uusi asuinpaikkakunta tuo myös uusia näkökulmia opiskelijan identiteettiin; esimerkiksi pieneltä paikkakunnalta suureen yliopistokaupunkiin muuttava tai pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva maakuntayliopistossa opiskelun aloittava nuori voi joko saada vahvistusta edelliselle, asuinpaikkaan liittyvälle identiteetilleen, tai sitten omaksua siihen uusia ulottuvuuksia. Yliopisto on paikka, jossa opiskelija voi saada vastauksia kysymyksiin kuka minä olen ja kuka minä haluan olla.

Varsinaisen tutkinnon lisäksi opiskelija saa yliopistolta opintojensa aikana paljon enemmän, kuten eväät sivistykseen ja kriittiseen ajatteluun, mitkä myös Svinhufvud mainitsee tekstissään. Luennoilla ja tunneilla opiskelijat oppivat kurssisisältöjen lisäksi laajan kirjon erilaisia taitoja, kuten ajanhallintaa ja vastuunottoa omasta työskentelystä, kokonaisuuksien hahmottamista, lähdekriittisyyttä, projektinhallintaa sekä ryhmätyöskentelytaitoja. Yliopisto antaa myös mahdollisuudet kansainvälistymiseen esimerkiksi opiskelijavaihdon kautta. Sieltä saa siis muutakin kuin paperit opiskelujen päätteeksi; opiskelijalle jää yliopistosta käteen vahva yleissivistys sekä monipuolinen kokonaisuus tietoja ja taitoja, joita hyödyntää myöhemmin elämässä.

Svinhufvud muistuttaa, että yliopistot tuovat mukanaan lisäksi paljon muuta. Ne toimivat kaupunkinsa vuokra-asuntomarkkinoiden moottoreina ja kokoavat ihmisiä viettämään aikaa yhdessä esimerkiksi liikunnan parissa. Yliopisto toimii myös jonkinlaisena treffipalveluna, sillä tuleva puoliso voi löytyä samasta oppilaitoksesta. Muitakin tärkeitä ihmissuhteita luodaan opiskelujen ohella muun muassa tuleviin kollegoihin. Yliopistoissa myös verkostoidutaan tuleviin työnhaun tarpeisiin ja perustetaan jopa yrityksiä.

Vaikka Svinhufvud kritisoikin Rehnin yksipuolista näkökulmaa yliopistoista, ovat Rehnin mielipidekirjoituksessa esiintulevat asiat kuitenkin perusteltuja. Koulutuksella on suuri vaikutus taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen ja yliopisto laki vaatii, että yliopistojen tutkimukset ovat yhteiskunnallisesti vaikuttavia. Rehn kirjoittaa ymmärtävänsä lain niin, että "akateemisen tutkimuksen on palveltava myös yhteiskunnan ja talouden kehittämistarpeita." Nykyisessä taloustilanteessa lain vaatimus tuntuukin aiheelliselta.

Yliopistoja tulisi kuitenkin mielestämme ajatella muutenkin kuin yksinomaan taloudellisten hyötyjen kannalta. Svinhufvud tuokin blogikirjoituksessaan hyvin esille monet yliopistojen positiiviset vaikutukset, sekä ihmisiin että ympäristöön. Loppujen lopuksi mielestämme yliopistossa on kyse itsensä kehittämisestä ja elämästä nauttimisesta samalla, kun etenee kohti tulevaisuuttaan.

•