Yksinäisyyden haju (Kirsi)

Meillä kaikilla on jonkinlainen suhde vanhuksiin, läheisiimme tai naapureihimme. Me kaikki tulemme jonakin päivänä todennäköisesti vanhuksiksi. Millaista elämää toivoisimme?

Ummehtunut ilma: toimintakyky ei enää riitä siivoamiseen, ikkunaa ei ole avattu aikoihin.

Homehtunut ruoka: puoliksi näykittyjä ja unohdettuja ateriapalvelun rasioita on kasautunut pöydälle, reitti roskienkeräyspisteeseen on tullut mahdottomaksi.

Virtsan ja hien löyhkä: pidätyskyky on pettänyt, suihkuun ei ole päässyt viikkoihin, vuodevaatteet ovat jääneet vaihtamatta kuukausiin.

Toisaalta kodissa voi tuoksua menneeltä elämältä ja rakkailta, jotka katsovat lempeinä lipaston päältä. Koti voi tuoksua kauniilta muistoilta ja ajatuksilta, joita on vihdoin aikaa käydä läpi. Koti voi olla tuttu ja turvallinen pesä, jossa kykenee heikkonäköisenä ja -kuntoisena elämään. Kotona säästyy ulkopuolisten arvioivilta katseilta ja määrittelyiltä.

Gerontologisen sosiaalityön väitöskirjaa tekevä Ylva Krokfors (9.3.2015) kuvaa Sosiaalinen tekijä -blogikirjoituksessaan vanhustyön arkipäivää. Kirjoitus on katsaus ovien taakse hiljaisten kansalaisten maailmaan. Se on puheenvuoro yksinäisten vanhusten puolesta. Krokfors kirjoittaa heistä, joille yksinäisyys on asettunut taloksi.

Sosiaalityön yhtenä tehtävänä on seistä yhteiskunnan heikoimpien ihmisten rinnalla, ajaa heidän asiaansa ja etuansa. Sosiaalinen tekijä -blogisivusto toimii äänitorvena. Sivustoa ylläpitää joukko sosiaalialan tutkijoita, opettajia, opiskelijoita ja työntekijöitä. Se on paikka, jossa voi esitellä ajatuksiaan ja tutkimustuloksiaan. Se on paikka, jossa avataan näkökulmia sosiaalisiin ilmiöihin ja ongelmiin. Siellä voi tiedottaa yhteiskunnallisten päätösten sosiaalisista vaikutuksista, herättää keskustelua ja esittää ratkaisuvaihtoehtoja. Sosiaalisessa tekijässä kuuluu tieteen ohella arjen moniäänisyys.

Vanhusten yksinäisyys ja kotona asumisen turvattomuus lisääntyy samanaikaisesti, kun väestö ikääntyy ja sairastuu. Vanhusten kotipalvelujen saaminen on toisinaan haastavaa. Palveluasumisen hintalappu puolestaan herättää debattia. Poliittinen ja taloudellinen paine ohjaa mahdollisimman pitkään omatoimiseen kotona asumiseen. Tämä tapahtuu toisinaan pelon kustannuksella. Punnittavana on sosiaalityön ammattietiikan mukainen ihmisarvoinen elämä.

Julkiseen keskusteluun nousevat aika ajoin myös hoitolaitosten resurssit, henkilöstöpula ja vanhusten epäinhimillinen kohteleminen. Väestö vanhenee, mutta vanhustyö ei houkuttele uusia työntekijöitä. Työtä kuvataan usein raskaaksi ja rutiininomaiseksi. Sanna Koskinen (2016) toteaa terveystieteiden väitöskirjassaan, että vanhukset soveltuisivat opiskelijoiden kouluttajiksi. Vanhusten aktiivinen osallistuminen jo koulutusvaiheessa lisäisi ymmärrystä ikääntymisestä ja kiinnostusta vanhustyöhön suuntautumiselle. Sosiaalityön näkökulmasta yhteyksien solmiminen ja verkostoituminen erilaisten ja eri ikäisten ihmisten välille lisää kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Yksinäisyys on ominaishaju, joka levittäytyy usean yksinasuvan vanhuksen kotiovelta. Läheiset ovat jo lähteneet tai eivät ole ehtineet. Jäljelle on jäänyt ihminen, jonka odottaa ja odottaa ja usein pelkääkin. Mitä sitten tehdään?


Lähteet:

Koskinen, Sanna (2016) Ikäihmiset sopivat sairaanhoito-opiskelijoiden kouluttajiksi. Turun yliopisto. Väitöstiedote. Saatavilla:

https://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Sivut/ikaihmiset-soveltuvat-sairaanhoitajaopiskelijoiden-kouluttajiksi.aspx

Luettu 20.4.2016

Krokfors, Ylva (9.3.2016) Yksinäisyyden voi haistaa. Sosiaalinen tekijä -blogi. Saatavilla: https://sosiaalinentekija.wordpress.com/2015/03/09/yksinaisyyden-voi-haistaa/.

Luettu 19.4.2016.

Sosiaalityön ammattieettiset säännöt. Etiikkaopas 2013. Sosiaalialan korkeakoulutetut Talentia ry. Saatavilla: http://www.talentia.fi/files/558/Etiikkaopas_2013_net.pdf. 

Luettu 20.4.2016.