Antibioottiresistenssistä kansantajuisesti

Ryhmämme valitsi tarkasteltavaksi Tiede-lehden portaalissa ilmestyvän Kaikentakana on loinen -blogin. Blogia kirjoittaa filosofian tohtori Tuomas Aivelo, joka toimii ekologian ja evoluutiobiologian tutkijana Zürichin yliopistossa. Aivelo on väitellyt tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2015. Hän on toiminut aiemmin myös mm. opettajana ja kolumnistina.

Aivelo käsittelee blogissaan tutkimusintresseihinsä kytkeytyviä aiheita kuten evoluutiota, epidemioita sekä näihin liittyviä ajankohtaisia ilmiöitä. Blogin kieli on helppolukuista ja pääosin hyvää asiatekstiä. Toisaalta Aivelo käyttää tekstissään myös huumorin keinoja korostaakseen persoonallista tyyliä. Kirjoittaja tuo asioita esille niin, että jopa maallikko ymmärtää ne. Aivelo avaa alan terminologiaa hyvin, jolloin vaikeatkin asiat tuntuvat tulevan lähemmäksi omaa arkea. Vaikka blogin teemat saattavat olla suurelle yleisölle aikaisemmin tuntemattomia, ne koskettavat kuitenkin lopulta tavallisia ihmisiä.

Blogin kohderyhmäksi voidaan ajatella maallikkolukijan lisäksi myös alan asiantuntijat. Blogin tavoitteena lienee lisätä tietoisuutta ajankohtaisista aiheista ja herättää keskustelua niin biologiasta kiinnostuneissa maallikkolukijoissa kuin asiantuntijapiireissäkin. Toisaalta aiheet voivat herättää varmasti niin yhteiskunnallista kuin poliittistakin keskustelua. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat esimerkiksi postaukset sukupuolen geneettisestä määräytymisestä ja VTT:n vilppiepäilystä.

Kiinnostuimme tutustumaan tarkemmin Aivelon postaukseen antibiooteille resistenteistä bakteereista. Tekstissään Aivelo kertoo, miten bakteerien tullessa yhä sietokykyisemmiksi antibiooteille (antibioottiresistenssi), sairaalabakteerien tartunnat lisääntyvät. Aivelo selittää, kuinka normaalisti ihmisen elimistöstä löytyvät bakteerit voivat aiheuttaa vakavia tartuntoja tullessaan vastustuskykyisiksi antibiooteille. Tällaiset tartunnat voivat johtaa kuolemaan; tästä Aivelo kertoo esimerkin, jossa seitsenkymppinen nainen vastikään kuoli Yhdysvalloissa bakteeritartuntaan, joka oli sietokykyinen kaikille 26:lle käytössä olevalle antibiootille.

Tekstin esimerkkitapaus bakteeritartuntaan kuolleesta naisesta on dramaattinen, mutta postauksen tyyli on kokonaisuudessaan melko neutraali. Antibioottiresistenssin kehittyminen on ajankohtainen aihe,josta olisi helppo maalailla kauhukuvia, mutta Aivelo kuvaa ilmiötä hillitysti. Hän pyrkii esittämään ilmiön kansantajuisesti ja selkeästi, ja saa pohtimaan millainen kansanterveydellinen uhka resistentit bakteerit ovat ja millaisia maailmanlaajuisia toimia niiden torjunta vaatisi.

Kuvassa antibiottiresistentin Klebsiella pneumoniae -bakteerin muodostamaa biofilmiä. 

Kuva: R.Penttinen/JYU

Suomessa antibioottiresistenssi alkoi lisääntyä 1980-luvulla ja siitä asti on antibioottien käyttöä rajoitettu. Eviran mukaan resistenttien bakteerien esiintyvyys on viime vuosina lisääntynyt entisestään ja bakteerien mekanismit ovat monipuolistuneet. Lisääntyvä resistenssi aiheuttaa niin ihmisten kuin eläinten sairastavuutta ja kuolleisuutta sekä lisää terveydenhuollon kustannuksia. Antibioottien liikakäytöstä on keskusteltu mediassa viime vuosina, ja monet ovat kritisoineet suomalaisten lääkärien tapaa määrätä antibiootteja tautiin kuin tautiin. Suomessa olemme kuitenkin sikäli hyvässä asemassa että kaikki antibiootit ovat täällä reseptivalmisteita ja sikäli lääkäreiden vastuulla. Ainoa keino vähentää resistenssin syntymistä on vastuullinen antibioottien käyttö; turhien antibioottikuurien välttäminen, niin ihmisillä kuin tuotantoeläimilläkin. Lisäksi määrätyt lääkekuurit tulisi aina syödä loppuun, sillä muuten voi syntyä resistenttejä bakteereja.

Meidät Aivelon teksti sai ajattelemaan antibioottien käytön laajuutta ja tästä seuraavan antibioottiresistenssin vakavuutta sekä pohtimaan omaa antibioottien käyttöämme. Oletko sinä tullut ajatelleeksi, että tälläkin hetkellä ihollasi elävä bakteeri voisi tappaa sinut?


- Johanna, Lotta ja Tiia -