Median sota universaaleja ihmisoikeuksia vastaan (Johanna, Mari, Petra)

Tarkastelimme Sosiologia-lehden pohjalta perustettua, lehden pääkirjoituksista, puheenvuoroista ja tutkimusartikkeleista koostettua Sosiologia-blogia. Usean akateemisen kirjoittajan yhteistyönä tuotettu blogi käsittelee ajankohtaisia, yhteiskuntatieteellisiä kysymyksiä tarjoten tieteellistä perspektiiviä sekä kansallisiin että globaaleihin aiheisiin. Mediaseksikkyyden puutteesta päätellen blogin kohderyhmäksi vaikuttaa hahmottuvan suuren yleisön sijaan yhteiskuntatieteellinen tiedeyhteisö ja sen taustalla vaikuttava poliittinen järjestelmä toimijoineen.

Blogin perustamisen motiivina lienee ollut tieteellisen näkökulman istuttaminen sosiaaliseen kontekstiin avaamalla yhteisön jäsenille mahdollisuuden epävirallisempaan tieteelliseen kommunikaatioon. Tästä huolimatta julkaistut kirjoitukset eivät vaikuta juurikaan herättäneen keskustelua. Kommenttien vähäinen määrä onkin ehkä tulkittavissa merkiksi siitä, että blogi on onnistunut joko tavoitteidensa mukaisesti tai niiden vastaisesti herättämään mielenkiintoa lähinnä tieteentekijöissä, jotka suosinevat kommunikoinnissaan blogia perinteisempiä väyliä. Kysymys siitä, onko blogille asetut päämäärät täten saavutettu vai ei, jää epäselväksi johtuen blogin tavoitteita koskevan informaation puutteesta.

Konservatiivinen naisihanne ja universaalit oikeudet

Valitsimme tarkempaan tarkasteluun Niina Vuolajärven ihmiskauppanarratiiveja ja seksityön todellisuutta käsittelevän, Sosiologia-lehdestä blogiin poimitun tutkimusartikkelin. Artikkelissaan Vuolajärvi (2016) arvioi kriittisesti yksipuolisten ja stereotyyppisten mediarepresentaatioiden vaikutusta ihmiskaupan uhrien identifiointiin tukien väitteitään monipuolisella lähdeaineistolla. Vuolajärven (2016) mukaan ihmiskaupan uhrien stereotypisointi hankaloittaa niiden ihmiskaupan uhrien tunnistamista, jotka eivät sovi median muotoilemaan kehykseen.

Kuva 1. Esimerkki stereotyyppisestä ihmiskauppakuvastosta. Lähde

Artikkeli keskittyy ratkaisujen esittämisen sijaan operoimaan teoriatasolla ja paljastamaan sitä kautta ihmiskauppanarratiivien kuvastamia rakenteellisia ongelmia liittyen laajalti jaettuihin käsityksiin ”kunnollisesta naiseudesta”. Vuolajärvi (2016) korostaa visuaalisen kuvamateriaalin rakentavan moraalista erottelua viattoman uhrin ja seksikauppaan alun perin vapaaehtoisesti suostuneen, moraalittomaksi mieltyvän syyllisen välille. Näin ollen Vuolajärvi vaikuttaakin kytkevän ihmiskauppaan liittyvän kaksinaismoralismin pyrkimyksiin määritellä ulkoa käsin rajoitteita naissukupuolelle sopivalle käytökselle.

Kuva 2. Esimerkki stereotyyppisestä ihmiskauppakuvastosta.   Lähde

Median levittämää stereotypiaa kritisoidessaan Vuolajärvi vaikuttaa kuitenkin linkittävän yksipuolisen kuvamateriaalin ongelmallisuuden myös laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun universaalien ja ansaittavien oikeuksien välisestä konfliktista. Kun “kunnollisen naisen” rooli määritellään ihmisarvoisen kohtelun edellytykseksi ja valta määritelmän ylläpitämisestä annetaan medialle, universaalit ihmisoikeudet korvataan ansaittavilla oikeuksilla. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna media vaikuttaakin joko tietoisesti tai tiedostamattaan julistaneen sodan ihmisoikeuksien universaalisuutta vastaan.

Kuva 3. Ihmisoikeutensa ansainnut, kunnollinen nainen.

Lähde - Freestockphotos

Vaikka ihmisoikeudet eivät nimensä mukaisesti edellytäkään kantajaltaan mitään ihmisyyden lisäksi, Vuolajärvi (2016) painottaa lakien tulkinnassa omaksutun asenteen, joka kiistää seksikauppaan alun perin vapaaehtoisesti suostuneiden oikeuden suojeluun. Siinä missä esimerkiksi vankien oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen puolustetaan laajalti huolimatta tehdyistä rikoksista, ihmiskaupan uhreilta edellytetään moitteetonta sukupuolimoraalia vastaavien oikeuksien ansaitsemiseksi (Vuolajärvi 2016).

Tästä näkökulmasta universaaleiksi tunnustetut ihmisoikeudet vaikuttavat ihmiskaupan tapauksessa hahmottuvan universaaleiksi ainoastaan niiden yksilöiden kohdalla, jotka kykenevät ansaitsemaan oikeutensa sukupuoliroolien ja dominoivan moraalikäsityksen mukaisella käytöksellä. Näin ollen sosiaalipoliittisten päätösten pohjaaminen konservatiiviseen näkemykseen naisen sosiaalisesta roolista hahmottuu ihmisoikeuksien täysimääräisen toteutumisen näkökulmasta ongelmalliseksi. Kun ”kunnollinen naiseus” kytketään ulkoa määriteltyihin, suotavaa seksuaalikäyttäytymistä koskeviin normeihin, ihmisoikeuksien universaalisuus uhkaa muuttaa muotoaan kohti harkinnanvaraisuutta.

Universaalien ihmisoikeuksien puolustaminen edellyttänee ensisijaisesti yhteiskunnallisen asenneilmapiirin muovaamista luovuttamattomia oikeuksia puoltavaan suuntaan. Mikäli media kuitenkin käyttää mielipidevaikuttajan asemaansa ihmisoikeuksien vastaisten, moraalisten erottelujen luomiseen, universaalisuuden periaatteen kannatuksen takaaminen hahmottuu tavoitteena utopistiseksi. Näin ollen median tulisikin tunnustaa toimintamalliensa vahingollisuus ja kääntää sota universaaleja ihmisoikeuksia vastaan sodaksi tasa-arvoisten oikeuksien puolesta.

Lähteet

Kuva 1. Esimerkki stereotyyppisestä ihmiskauppakuvastosta.  http://themississippilink.com/wp-content/uploads/2014/02/TRAFFIC.jpg  (noudettu 9.3.2017)

Kuva 2. Esimerkki stereotyyppisestä ihmiskauppakuvastosta. https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUNiyU0oGPEs1YlViOreU7Ebi92btnvs31T5pUDv-GIJGfbgvENA_24WWLvo9xp_nP6G1Ynjulp0MjyW7f-AI0rOF7na2m2rH1K5FUZtBiq8EOLLUlSlAatL2Ufd4Or4jr-PXSianCY6SM/s1600/SexHuman_Trafficking_0.JPG  (noudettu 9.3.2017)

Kuva 3. Ihmisoikeutensa ansainnut, kunnollinen nainen. http://www.freestockphotos.biz/stockphoto/13359 (noudettu 7.3.2017)

Vuolajärvi, Niina (2016) Ihmiskauppanarratiivit ja seksityön todellisuus. Sosiologia-blogi 17.10.2016. http://www.sosiologia.fi/blog/2016/ihmiskauppanarratiivit-ja-seksityon-todellisuus/.  Viitattu 24.2.2017.