Kirjoittamisen yhteisöllisyys: ollako vai eikö olla? (Anna & Eero, Helin ryhmä)

Kokonaisvaltainenkirjoittaminen-blogin kirjoittaja-ylläpitäjä Kimmo Svinhufvud toimii tutkijatohtorina ja yliopisto-opettajana Helsingin yliopistossa. Kirjoittaja on opiskellut kirjoittamista Jyväskylän yliopiston kirjoittajakoulutuksessa ja Helsingin yliopiston suomen kielen opintosuunnassa. Svinhufvud kirjoittaa bloginsa lisäksi akateemisia tekstejä, lehtiartikkeleita ja on julkaissut kolme teosta: Gradutakuu, Tohtoritakuu, joille kummallekin löytyy omat bloginsa, ja Kokonaisvaltainen kirjoittaminen, josta blogin nimikin juontuu.

Neutraalilla ja lempeän opettavaisella otteella Svinhufvud jakaa tietotaitoaan, kiinnostuksen- tai tutkimuskohteitaan ja vinkkejä kirjoittamiseen liittyen. Verrattain lyhyet ja ilmavat postaukset pyrkivät sekä informoimaan että innostamaan. Blogin tyyli on suureksi osaksi melko ohjemainen, väliotsikoita ja listoja ei ole säästelty, lähdelinkit on sulautettu tekstin osaksi. Kirjoittaja kertoo tieteellisistä aiheista omin sanoin innostuneen hillitysti suhteuttaen niitä omaan elämäänsä. Osa julkaisuista on hyvin suppeita ja muistiinpanomaisia. Tutummissa aihepiireissä sanottavaa riittää monipuolisesti, mielipiteitä ja pohdintaa tuodaan enemmän esiin, ammatillinen tausta ja perustelut ovat näkyvissä. Blogin julkaisujen laajassa kirjossa näkyvät kirjoittamisen useat ulottuvuudet, joista yksi nousi ajattomana erityisesti esiin.

Valitsimme tarkempaan tarkasteluun tunteita kuohauttaneen ja ajatuksia herättäneen postauksen ”Yhteisöllinen kirjoittaminen”, jossa Svinhufvud käsittelee yhteisöllisen kirjoittamisen eri ilmenemismuotoja. Hän korostaa, kuinka nykyaikana yhteisöllistä kirjoittamista esiintyy omalla tavallaan kaikkialla – niin Facebookin kommenttiosiossa kuin vaikkapa äidinkielen ylioppilaskokeissa.

”Kaikki kirjoittaminen on kommunikaatiota, ja kaikki tekstit syntyvät yhteisössä.”

Svinhufvudin mukaan itse tekstin luomisprosessi ja ajatustyökin ovat yhteisöllistä toimintaa, vaikka ne tapahtuisivatkin ylhäisessä yksinäisyydessä. Väitteensä tueksi Svinhufvud on valinnut tekstin joukkoon kuvan, jossa identtisen näköiset Stormtrooperit ovat kokoontuneet yhteisöksi, mutta jokainen kuitenkin katsoo eri suuntaan omana yksilönään. Samaa uniikkien yksilöiden muodostamaa yhteisöä kuvastaa valitsemamme sanapeli-kuva, jossa "community"-sana koostuu yksittäisistä kirjaimista. Ympärille on ripoteltu osaksi yhteisöä mutta silti irralleen muita kirjaimia.

 http://www.thebluediamondgallery.com/wooden-tile/c/community.html

Kuuluvatko irrallaan olevat kirjaimet yhteisöön vai ovatko ne siitä erillään ainakin jossain määrin? Voikin kysyä, onko kaikki kirjoittaminen todella yhteisöllistä? Jos henkilö kirjoittaa vuosien ajan päiväkirjaa vain omaan käyttöönsä näyttämättä tuotostaan kenellekään muulle, on vaikeaa kuvitella sen olevan millään tavoin yhteisöllistä.

Ääriesimerkeiksi otettakoon Coloradonvuoriston yksinäisen erakon muistiinpanot alueen muutoksista tai tunnetun luontokuvaajan Kimmo Ohtosen luontokuvilla koristeltu tietoteos korpimetsän elämästä. Kirjoitusvaiheessa näitä kaukana sivistyksen ulkopuolella syntyneitä teoksia on tuskin kirjoittajan oman silmäparin lisäksi nähnyt kukaan muu, ehkä alueen eläinasukkaita lukuun ottamatta.

Toisaalta yhteisöllisen ja ei-yhteisöllisen kirjoittamisen raja voi olla hyvinkin häilyvä. Yllä olevien ääriesimerkkitapausten teoksetkin lopulta julkaistiin, ja päästessään ihmisten tietoisuuteen, ne eivät olleetkaan enää yksilöllisiä, vaan osana tiettyä uniikkia yhteisöä.

Lähteet

http://www.kokonaisvaltainenkirjoittaminen.fi/2011/06/28/yhteisollinen-kirjoittaminen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Imperiumin_iskujoukot

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201701142200053747_ul.shtml
https://www.docendo.fi/metsakansan-tarina-kimmo-ohtonen-1447.html