Loisten tutkijasta mielipide tohtoriksi (Cedrik S. ja Janissa K.)

Mielipiteitä on monia, mutta onko kaikki tutkimukset totta?

Tuomas Aivelo (s. 29. Heinäkuuta 1984 Pori) on ekologian ja evoluutiobiologian 

tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hänen blogitekstien aiheet liittyvät usein hänen 

itse tutkimiinsa eläinaiheisiin. Aivelo itse sanoo jopa, että tutkii kaikkea Helsingin

viemärirottien ja Alpien metsämyyrien välillä. Loiset ovat hänelle myös ikäänkuin

ihailun kohde ja hän onkin erikoistunut niiden tutkimiseen. Aivelo kirjoittaa

Tiede-lehden blogia Kaiken takana on loinen, johon myös meidän blogitekstimme 

perehtyy. 

Aivelon blogissa otetaan kantaa biologian alan eri osa-alueisiin. Blogissa 
käsitellään niin ihmisten ja eläinten havaittuja erityispiirteitä ja ominaisuuksia kuin 
päivän polttavia aiheita (esimerkiksi sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen ja 
 rasismi). Pääasiallisesti blogin kirjoitukset kuitenkin painottuvat loisiin ja tauteihin. 
Näkökulmana useimmissa teksteissä on käsitellä toisten tutkijoiden väittämiä tai 
kommentoida uusia lehtien artikkeleita.

Blogissa mielenkiinnon herättää usea asia. Aivelo muun muassa ottaa 
vahvasti kantaa eri tutkijoiden ja kirjojen faktoihin. Hän myös osaa kirjoittaa hyvin 
uskottavaa tekstiä omilla mielipiteillään. Samalla blogitekstit herättävät runsaasti 
keskustelua, sillä Aivelon kritiikit muita tutkijoita kohtaan saavat muut tutkijat 
kirjoittamaan vastineita Aivelon blogiteksteistä.

Monessa blogin tekstissä on ajankohtainen ja ihan uusi aihe ja ne aiheuttavat 
keskustelua tavallisten kansalaisten keskuudessa. Tavallisten kansalaisten 
keskuudessa erityisen paljon keskustelua herättävät blogiteksteistä Homojen 
likainen veri, Miten tapaa ihminen? ja Lesbojen jaottelu - mikä tässä nyt meni 
pieleen?. Näihin aiheisiin ihmiset tuovat helposti esiin omia mielipiteitään, sillä ne 
ovat vahvasti esillä mediassa. Lasten päät eivät sekoa sukupuolista - blogiteksti  
puolestaan on jaettu yli 2000 kertaa Facebookiin, joten se on myös moneen 
vaikuttava aihe.

Tyypillisesti Aivelo aloittaa blogitekstinsä jollain huomiota herättävällä 
iskulauseella, jonka on tarkoitus herättää lukijan mielenkiinto. Tämä ja raflaavat 
otsikot saavat lukijoita blogille. Kielellisesti  ja rakenteellisesti tekstit ovat selkeitä. 
Kirjoitusvirheitä ei juurikaan ole (tai sitten niitä ei vain ole huomannut) ja teksti 
etenee suoraviivaisesti. Blogissa käydään keskustelua niin lukijoiden kesken kuin 
blogien välityksellä. Usein Aivelo ottaakin kantaa muiden tutkijoiden blogiteksteihin 
tai vastaa heidän kannanottoihinsa.

Aivelo viittaa teksteissään usein tutkimustietoon, mutta ei välttämättä anna 
 linkkejä itse tutkimuksiin tai kerro tutkimuksen nimeä. Todella usein tutkimukset on 
linkattu lauseissa oleviin sanoihin, joita tutkimuksissa avataan. Teksteissä on myös 
paljon viittauksia muiden tiedebloggaajien teksteihin, joita Aivelo käyttää luotettavina 
lähteinä.

Erityisesti huomiota herätti blogiteksti Onko rakkaus sopeuma?, jossa Aivelo 
ottaa esiin, kuinka ihmisen ominaisuuksia pidetään tottumuksena ja sopeutumisena 
ilman kunnollista todistusaineistoa. Turun yliopiston evoluutiobiologian dosentti 
Markus J. Rantala suhtautuu Aivelon kirjoituksiin ja väitteisiin kielteisesti. Dosentti 
kertoo myös kuinka Aivelon väitteet voidaan kumota kirjoitettujen kirjojen avulla. 
Aivelo tuo usein esiin, myös tässä blogitekstissä, omat väitteensä epäluotettaviin 
faktoihin viitaten ja pääsääntöisesti omiin mielipiteisiinsä pohjautuen. Lähteet jäävät 
usein melko pieneen rooliin.

Hyvää kyseisessä blogitekstissä kuitenkin ovat Aivelon mielipiteet. Aivelo tuo 
todella uskottavasti omia mielipiteitään esiin ja pohjaa niitä vahvasti tieteen 
näkökulmasta. Tämä on kuitenkin samalla hieman huono asia, sillä rakkaus “tunteena” 
jää vähälle käsittelylle ja rakkautta kuvataan paljon vain ikään kuin tietoisena tekona. 
Osa kommenteista liittyykin juuri tähän aiheeseen ja yksi kommentoija kommentoi 
negatiivisesti vain “Rakkaus on tietoisuuden tuote, next.”, joka myös herättää tunteita 
muissa kommentoijissa. Tekstiä ollaan myös kommentoitu rohkeana kirjoituksena, sillä 
siinä hieman kumotaan perinteisen evoluutioteoria piirteitä.

Aivelon blogitekstit ovat siis huomiota herättäviä ja painottuvat vahvasti siihen, 
että monet tulevat lukemaan ne. Raflaavien otsikkojen alla kommentointi kukoistaa. 
Samaan aikaan lähteiden luotettavuus ja omien mielipiteiden perustelu tieteeseen 
viitaten jää taka-alalle. Tärkeimpänä pointtina vaikuttaakin olevan se, että Aivelo saa 
mielenkiintoisilla kirjoituksillaan lukijat palaamaan blogilleen, eikä niinkään faktojen esittely.

Lähteet:

Kaiken takana on loinen - Tiede-lehti, blogi, Tuomas Aivelo

https://www.tiede.fi/blogit/kaiken-takana-loinen

https://www.tiede.fi/blogit/kaiken_takana_on_loinen/onko_rakkaus_sopeuma (2015)

https://www.tiede.fi/blogit/kaiken_takana_on_loinen/homojen_likainen_veri (2014)

https://www.tiede.fi/blogit/kaiken-takana-loinen/lasten-paat-eivat-sekoa-sukupuolista (2019)

https://www.tiede.fi/blogit/kaiken-takana-loinen/lesbojen-jaottelu-mika-tassa-nyt-meni-pieleen (2018)

Kuvat:

https://pixabay.com/fi/illustrations/opiskelija-professori-uni-kirjat-2052868/

https://pixabay.com/fi/illustrations/sosiaalisen-media-em%C3%A4nt%C3%A4-verkossa-1958774/