torstai 24. lokakuuta 2019

Ranskalaiset lainasanat englannin kielessä (Sally, Aino ja Johanna; Marjaanan ryhmä)

Lähdimme etsimään itseämme kiinnostavaa tekstiä Kielen kannoilla -blogista, josta löytyy VARIENG-tutkimusryhmän pohdintoja englannin kielestä. Varieng on Englannin kielen vaihtelun, kontaktien ja muutoksen tutkimusyksikkö, ja Kielen kannoilla -blogi on tarkoitettu sen jäsenille sekä vierailijoille palstaksi, johon voidaan jakaa englannin kieleen liittyviä mietteitä ja ajatuksia. Jokaisessa julkaisussa kuuluu siis kirjoittajan henkilökohtainen mielipide, eikä kyseessä ole virallinen kannanotto. Tämä tekeekin blogista mielenkiintoisen, sillä julkaisujen variaatio on hyvin laajaa ja sivustolta voi löytää tietoa aina etymologiasta populaarikulttuurin vaikutuksesta kieleen. 
Ryhmämme koostuu kieltenopiskelijoista, joista yksi opiskelee pääaineenaan englantia ja loput kaksi ranskaa, joten halusimme löytää tarkasteluumme kirjoituksen, joka käsittelisi jollain lailla molempia kieliä. Kielen kannoilta -sivustolta löysimmekin Matti Rissasen ja Terttu Nevalaisen kirjoittaman blogijulkaisun “VARIENG vastaa! Englannin ranskalaisperäinen sanasto”, jossa käsitellään englannin kielessä ilmeneviä ranskalaisperäisiä sanoja ja niiden alkuperää. 

Tarkastellaan ensin englannin kielen asemaa nykymaailmassa. Se toimii hyvin hallitsevana kansainvälisen politiikan, kaupan, diplomatian sekä julkisen kommunikoinnin kielenä ympäri maailmaa. Kielen levinneisyys juurtuu vahvasti historiaan ja esimerkiksi kolonialismi, Brittiläinen imperiumi sekä myöhemmin Yhdysvaltojen vaikutusvalta maailmassa ovat suurimmilta osin vastuussa siitä, miten englannin kieli on saavuttanut nykyisen valta-asemansa. Nykypäivänä kieli mielletään usein uutena lingua francana eli yleiskielenä, sillä englannin kielen osaamisen taso on yleisellä tasolla aika korkea maailmanlaajuisesti.
Englanti ei kuitenkaan ole aina ollut lingua franca, vaan itse asiassa maailmanlaajuisesti dominoiva kieli oli ennen ranska. Ranska toimi yleiskielenä aina 1600-luvulta maailmansotien loppuun asti, jolloin englanti korvasi sen maailmanlaajuisesti tärkeimpänä kielenä. Valta siirtyi englannille, ja aikaisemmin myös Euroopan Unionin tärkeimpänä kielenä toiminut ranska korvattiin englannilla. Kieli on hyvin tärkeä vaikuttaja valtapolitiikassa ja täten tämä kielimuutos on johtanut joidenkin tahojen osalta negatiivisiin reaktioihin. Monet ranskalaissyntyperäiset Euroopan Unionin jäsenet ovat esimerkiksi ilmaisseet pettymyksensä kielimuutokseen, mutta toisaalta olleet tyytyväisiä siihen, että ranskan ‘epäkorrekti’ käyttäminen tai ääntäminen loppuu. 

Vuosisatoja kestänyt ranskan valta-asema kansainvälisessä politiikassa ja kommunikoinnissa johti luonnollisesti siihen, että sitä ympäröiviin kieliin tuli kieleltä paljon vaikutteita. Tämä piti paikkaansa etenkin englannin kohdalla. Englannin kieleen on tullut valtava määrä vaikutteita ranskasta, ja tämä voidaan nähdä esimerkiksi lainasanojen muodossa sekä sanojen etu- ja jälkiliitteissä. Rissasen ja Nevalaisen kirjoittama blogiteksti käsittelee ranskalaisten lainasanojen määrää englannin kielessä ja kuten arvata saattaa, tarkkaa lainasanojen lukumäärää on lähes mahdoton arvioida. Englannin kieleen on näet tullut vaikutuksia myös monilta muilta kieliltä, ja yksi tärkeimmistä vaikuttajista on ollut latina. Romaanisena kielenä ranska on kehittynyt latinasta, ja tämän kautta herääkin kysymys siitä, milloin kyseessä on ranskankielinen ja milloin latinankielinen lainasana: nämä kaksi ovat nimittäin keskenään hyvin samanlaisia erilaisten liitteiden ja lainasanojen saralla. On hyvin hankalaa määritellä, onko sana lainattu ranskasta vai latinasta, ja tämä tekee lainasanojen tarkan prosentuaalisen määrän määrittelemisestä hankalaa: karkeat luvut liikkuvat kymmenessä ja viidessätoista prosentissa. Tämä on hyvin mielenkiintoinen aihe pohtia, sillä tarkkaan lukuun on mahdotonta päästä kiertävien lainasanojen ja vaikutusten kautta - nämä kun ovat läsnä niin monessa kielessä. Täten jonkin sanan alkuperä voi johtaa hyvinkin kauas menneisyyteen. Myös etu- ja jälkiliitteiden laskeminen mukaan on kiistelty seikka, kuten Nevalainen ja Rissanen mainitsivat, sillä on hankalaa määritellä tulisiko liitteitä ja esimerkiksi yhdyssanoja laskea lainoiksi vai ei. 
  
Blogissa käsitellään myös Philip Durkinin kirjoittamaa Borrowed Words: A History of Loanwords in English (Oxford University Press 2014) -teosta, joka käsittelee englannin kielessä esiintyviä lainasanoja. Nevalaisen ja Rissasen mukaan Durkin (2014) määrittelee nykypäivän englannin ranskalaisperäisten lainasanojen määrän jäävän huomattavasti alle kymmenen prosentin, mutta latinalaisten lainojen määrä on lähempänä viittätoista prosenttia. Tässä asettelussa on mielenkiintoista miettiä sitä, missä vaiheessa sana lasketaan ranskalaiseksi lainasanaksi ja missä vaiheessa sanaksi, joka voi olla alkuperältään joko latinasta tai ranskasta: näiden kahden yhteissummassa määrä nimittäin hipoo jo kymmentä prosenttia. Durkinin tutkimuksen kerrotaan kuitenkin käsittävän vain 1/3 Oxford English Dictionaryn sanastosta: tässä toistuu artikkelin esille tuoma huomio siitä, kuinka vaikeaa lainasanojen määrää kielessä on selvittää ja määritellä. Muissa tutkimuksissa on aikaisemmin esitetty suurempia lukemia, joista osa hipoo jo 30 prosenttia - artikkelin alussa ehdotettuun kolmasosaan ei kuitenkaan kovinkaan monessa uusimmista lähteistä ylletä.
Englannissa olevien lainasanojen määrä muista kielistä tulee varmasti jatkamaan kasvuaan globalisoituvassa maailmassa, mutta yhä yleisempää on nähdä englannista lainattuja sanoja muissa kielissä. Esimerkiksi ranskan ja englannin 'vaikuttaja-vaikutettava' suhde on jossain määrin kääntynyt päälaelleen viime vuosikymmenien aikana, ja ns. anglismeja ilmestyy myös ranskan kieleen jatkuvasti. Tämä näkyy esimerkiksi uusien, globaalien ilmiöiden ja trendien levitessä ympäri maailmaa englanninkielisten ilmaisujen saattelemana: ranskassa, kuten suomessakin, on varsinkin puhekieleen omaksuttu paljon nettislangissa käytettyjä sanoja kuten hype ja cool. Osa anglismeista ranskassa on tosin jäänyt elämään rinnakkaisten käsitteiden kanssa. Esimerkiksi englannista lainatun sanan le week-end vierelle on otettu käyttöön ranskalle tyypillisempi ilmaisu la fin de semaine, mutta molempia käytetään. Myös sanaa e-mail käytetään puhekielessä yhä usein.

Globalisaation vaikutus kieliin on erityisen selkeää tietyillä aloilla, joiden 'sisäinen' lingua franca on usein englanti: esimerkiksi IT-alalla toimitaan lähestulkoon yksinomaan englanniksi, minkä seurauksena monilla alalla käytettäville käsitteille ei ole ‘kansankielisiä’ vastineita. Vasta riittävästi yleistyessään näille sanoille syntyy kansanomaisempia muotoja: alkujaan lainasanasta computer tuli ranskassa pian ordinateur, ja sanasta e-mail kirjaimellisempi courrier électronique.

Julkaisussa "VARIENG vastaa! Englannin ranskalaisperäinen sanasto" ei pyritä antamaan selkeää vastausta kysymykseen englannin ranskasta peräisin olevien sanojen määrästä, vaan korostetaan määrän määrittelemisen vaikeutta. Tämä ilmiö toistuu toisaalta kielten tutkimuksessa yleensäkin: kielessä esiintyvät ilmiöt ovat harvoin yksinkertaisia tai kvantitatiivisesti määriteltävissä ja nojautuvat paljolti tutkijan näkökulmaan ja tapaan, jolla kysymyksiä lähestytään. Kielessä esiintyvien ilmiöiden määrittely tulee tuskin myöskään tulevaisuudessa muuttumaan ainakaan yksiselitteisemmäksi, mutta esimerkiksi teknologian kehityksellä tulee varmasti olemaan suurempi osa tulevaisuuden kieltentutkimuksessa ja juuri tiettyjen lainasanojen alkuperän selvittämisessä. Mutta tulevaisuutta on mahdotonta ennustaa myöskään kielitieteissä, ja kielten ja sanojen täydellistä, alkuperäistä muotoa tämänhetkisillä puitteilla mahdotonta selvittää. Ehkä tämä tietämättömyys kuitenkin mahdollistaa sen, että kieltä tullaan aina tutkimaan monista eri näkökulmista ja monilla eri tutkimustavoilla, jotta kielitietieteet tulisivat aina pettämättömästi säilyttämään monipuolisuutensa ja arvaamattomuutensa. 



3 kommenttia:

  1. Kokonaisuutena teksti oli jäsennelty ja selkeä kokonaisuus. Tykkäsin erityisesti historiaan katsauksesta. Oli hyvä sisällyttää omaan tekstiin aiheen kartoittavaa tietoa, joka tuli esiin alkuperäistä blogia lukiessa. Se helpottaa lukijan työtä, koska tässä tapauksessa ei välttämättä tarvitse lukea Kielen kannoilla -blogin postausta.
    Blogitekstissä oli hyvin eri näkökulmien vertailua ja myös omaa pohdintaa. Minkä tahansa kielen kehittyminen on mielenkiintoinen aiheena, mutta juuri englannin kieli on kiinnostavaa, koska sitä käytetään niin laajasti. Ranska taas on ollut aina sellainen kieli, jota on tehnyt mieli oppia. Ehkä vielä jonain päivänä :)
    - Maria

    VastaaPoista
  2. Oli hauska lukea blogitekstiä, se kokosi hyvin alkuperäisen blogin ajatukset. Selititte hyvin, että miksi valitsitte sekä tietyn blogin että blogijulkaisun. Hyvin myös eritelty blogissa sekä yksittöisestä blogijulkaisusta tehdyt havainnot. Olitte keskittyneet historian esittelemiseen laajemmin se loi tähän blogikirjoitukseen omaperäisyyttä ja herätti mielenkiintoa.Mielestäni blogin parhaita puolia olikin, että siinä käsiteltiin asiaa sekä menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden näkökulmista. Lisäksi hyvää oli, että sanoista ja niiden muunnoksista englantiin ja rankskaan annettiin konkreettisia esimerkkejä.
    Olen myös henkilökohtaisesti kuullut ja ymmärtänyt ranskan ja englannin kielen läheisen yhteyden sanastossa, sillä monille englannin kielen sanoille on kaksi vastiketta toinen ranskasta ja toinen saksasta tai muista germaanisista kielistä. Hauskaa, että kyseisestä asiasta on kirjoitettu tieteellisiä blogeja ja paneudun asiaan mielelläni tarkemmin.

    -Heini

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen aihe ja monipuolisesti siitä kirjoititte. Tekstiä oli helppo lukea ja oma ääni kuului läpi koko tekstin. Samaa mieltä Heinin kanssa siitä, että tekstistä erityisen mielenkiintoisen tekee se, että käsittelitte aihetta menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Tämä teki myös tekstistä helposti seurattavan. Valitsemaanne blogia esittelitte hyvin ja kivasti soljui alkuperäinen blogiteksti ja teidän oma pohdinta. Pidin eritoten historia-osiosta ja teidän loppupohdinnasta.
    On hauskaa, miten kielet elävät ja kehittyvät/muuttuvat koko ajan ja niin nopeasti. Mielenkiintoista, kuinka ranska on vaikuttanut englannin kieleen ja nyt toisinpäin, ranskan kieli saa vaikutteita englannin kielestä. Niinkun tekin jo toitte esiin niin ainakin tämä tekee kielentutkimuksesta aina relevanttia ja monimutkaista.

    -Julia

    VastaaPoista