Joutuvatko introvertit liian koville työelämässä? (Henna & Miia)

Avokonttorit, verkostoituminen, toistuvat palaverit, multitasking ja jatkuva innostuksen ylläpitäminen saavat introvertin pään kaaokseen sekä vievät voimat. Kiire, melu, tulospaineet, sosiaalinen kanssakäyminen tämän kaiken päälle voi saada yksinhäärääjän voimaan jopa pahoin. Onko siis työelämästä tullut introvertille piinaa? Marja Kasanen toteaa blogissaan, että nykyään sosiaalisuutta ja verkostoitumista ylikorostetaan, mikä tuntuu suosivan ekstrovertteja. Jo työnhakuilmoituksissa painotetaan vahvasti tiettyjä ominaisuuksia, jotka nekin suosivat ekstrovertteja. Myöskään rekrytointitilanteissa introvertti ei ole vahvimmillaan, sillä he eivät ole tavallisesti sosiaalisesti luontevia. Moni introvertti kokeekin piirteidensä olevan jopa haitaksi työuralla. Uskommekin, että tämän päivän työelämä vaatii introvertilta enemmän palautumista, koska työelämä suosii ulospäinsuuntautuneisuutta.

(Kuva Fb-sivulta The Mind Of An Introvert) 

Millaisina piirteinä introverttiys näkyy työelämässä? Introvertti kammoksuu avokonttoreita ja häiriintyy melusta. Hän viihtyy yksin ja nauttii itsenäisestä työstä. Verkostoitumistapahtumissa introvertti saattaa käyttää aikansa vain muutaman ihmisen kanssa keskustelemiseen. Sosiaalinen kanssakäyminen etenkin suurissa ihmisjoukoissa on ahdistavaa, ja monet työelämän tilanteet suorastaan piinallisia. Introvertti haluaa mieluummin työskennellä yksin tai pienissä ryhmissä kuin osallistua palavereihin, joissa puheliaammat ovat äänessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö introvertilla olisi mitään sanottavaa. Päinvastoin – introvertilla on yleensä harkittuja ja huolella puntaroituja näkemyksiä, joten esimiesten tulisi muistaa kysyä mielipidettä myös heiltä. 

Introvertilla on paljon ajatuksia, joiden jäsentelyyn hän tarvitsee aikaa, ja hän ahdistuu, mikäli ei saa sitä riittävästi. Hän ei tarvitse vahvistusta ajatuksilleen muilta, kun taas ekstrovertti haluaa vahvistusta koko ajan. Tämä ero aiheuttaa työpaikoilla usein ongelmia. Introvertit ovat myös taitavia kuuntelijoita ja kärsivällisiä puurtajia, jotka jaksavat työstää pitkällistäkin projektia kärsimättömämpää työtoveriaan paremmin, vaikkei työelämässä tätä kykyä aina arvostetakaan. Koska introvertti työskentelee mieluiten tehtävä kerrallaan, stressaantuu helposti ja toimii huonommin paineessa, joutuu introvertti nykyisessä työelämässä monella tapaa koville. 

On kuitenkin virheellistä ajatella, että introvertti olisi ujo tai sosiaalisesti lahjaton, hän yksinkertaisesti vain viihtyy pienemmissä ihmisjoukoissa eikä nauti sosiaalisesta kanssakäymisestä ekstroverttien kollegojensa tavoin. Ehkä suurin väärinymmärrys, jota introverteista kuvitellaan, on Jonkmanin mielestä se, etteivät he haluaisi olla toisten ihmisten kanssa. Introversio on temperamenttipiirre, ja tärkeintä on ymmärtää, että maailma ja työelämä tarvitsevat yhtä lailla introvertteja kuin ekstroverttejakin. Sosiaalisilla taidoilla taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa, oletko introvertti vai ekstrovertti. Kumpi tahansa voi olla käytöstavaton moukka tai sosiaalisesti taitava. Introvertit eivät kuitenkaan kaipaa seurallisuutta siinä määrin kuin ekstrovertit. Työkuormituksen kannalta on keskeistä huomioida, että siinä missä ulospäinsuuntautuneet saavat voimaa ja energiaa toisten ihmisten seurasta, introvertit väsyvät. Kuten Susan Cain on kirjassaan "Hiljaiset. Introverttien manifesti" muotoillut: huomion keskipisteenä ekstrovertit syttyvät, mutta introvertit sammuvat. 

Työkuormituksesta palautuminen on työntekijän hyvinvointia ylläpitävä prosessi, jonka vaarantuminen on uhka terveydelle, toteaa Ulla Kinnunen kirjassa Tykkää työstä. Introvertti tarvitsee hiljaisuutta ja yksinoloa palautuakseen sosiaalisten tilanteiden aiheuttamasta energiavajeesta. Introvertin ja ekstrovertin erottaa juuri se, miten vuorovaikutus ja sosiaaliset tilanteet vaikuttavat energiaan. Omalle luonteelleen kannattaa olla uskollinen eikä pakottaa itseään täysin vastakkaiseen rooliin, sillä se kuluttaa. Kasanen muistuttaa, että introversio on synnynnäinen piirre, täysin sitä vastaan toimimalla voi uuvuttaa itsensä. Stressitohtori-blogissa tuodaan esiin psykologi Katherine Benzigerin ajatus, jonka mukaan loppuunpalaminen töissä johtuu usein persoonallisuustyypin ja ammattiroolin ristiriidasta, eli esimerkiksi siitä, että introvertti joutuu työssään jatkuvasti sosiaalisten tilanteiden keskiöön. 

Ihanteellista työssäjaksamisen kannalta olisi, että introvertilla on itsenäinen työ, jossa jatkuvat ihmiskontaktit eivät kuluttaisi introvertin voimavaroja. Introvertti on parhaimmillaan työssä, jossa hän saa riittävästi aikaa miettiä ja työskennellä paineettomammin. Myös hiljainen työtila tai mahdollisuus etätyöhön, jossa häly, kiire ja ihmisten vilske eivät turhaan kuormittaisi introverttia, on ihanteellista. Mutta ehkä kaikista tärkeintä on, että introvertilla olisi työyhteisö, jossa hänen piirteet tunnistettaisiin ja niitä arvostettaisiin yhtä lailla kuin ekstroverttien ominaisuuksia. Introverttien esiinmarssista ja mediahuomiosta päätellen suunta on onneksi oikea, ja vaikuttaa siltä, että introverttiytta aletaan pikku hiljaa ymmärtää – ja ehkäpä arvostaakin. Feldt kollegoineen toteaa, että persoonallisuuspsykologista näkökulmaa tarvitaan myös työelämässä, sillä on tärkeää, että työpaikoilla ymmärretään ihmisten ainutlaatuisuus erilaisine taipumuksineen ja stressinsietokykyineen. Työntekijöiden persoonallisuuksia tulisikin arvostaa kunkin vahvuudet huomioiden. 

Testaa itse, oletko introvertti: https://www.introvertit.net/index.php/testaa-oletko-introvertti

Lähteet:

• Cain, S. (2012). Hiljaiset. Introverttien manifesti.
• Feldt, T., Mäkikangas, A. & Kokko, K. (2005). Persoonallisuus ja työhyvinvointi. Teoksessa U. Kinnunen, T. Feldt & S. Mauno (toim.), Työ leipälajina: Työhyvinvoinnin psykologiset perusteet.
• Jonkman, L. (2015). Introvertit, työpaikan hiljainen vallankumous.
• Kinnunen, U. (2017). Työstä palautuminen. Teoksessa A. Mäkikangas, S. Mauno & T. Feldt (toim.), Tykkää työstä. Työhyvinvoinnin psykologiset perusteet. 
• Kasanen, M. (2016). Introvertti ei sovi ajan muottiin. Positiivinen psykologia. http://www.positiivinenpsykologia.fi/index.php/2017/03/21/marja-kasanen-introvertti-ei-sovi-ajan-muottiin/
• Terve.fi. Stressitohtori. Introvertti haluaa aikaa yksinoloon. Luettu 24.9.2018. https://blogit.terve.fi/stressitohtori/introvertti-haluaa-aikaa-yksinoloon/
• Kuva: https://www.facebook.com/pg/TheMindOfAnIntrovert/photos/?ref=page_internal

Nimiassosiaatiot – Kari, Kalja ja Paula, millaisia ensivaikutelmia sinä saat muiden nimistä? Essi & Ella

Kari on luotettava ja korjaa autosi. Paula ja Raija tunnetusti juoruavat työpaikan kahvihuoneessa muista. Emma ja Kalle ovat tunnollisia oppilaita ja heidät löytää aina eturivistä. Yasmin ja Robin pyrkivät uudistamaan yhteiskuntaa. On suorastaan huvittavaa, kuinka samanlaisia mielikuvia eri nimet toivat mieleemme viimeviikkoisessa ruokapöytäkeskustelussa.  Tahdomme jakaa tämän meidän täysin tieteellisen keskustelumme blogitekstin muodossa ja löysimme myös aiheeseen liittyvän tutkimuksen, johon keittiöpsykologiamme voidaan liittää.

   Koska erilaisista nimistä tulee mieleen erilaisia olettamuksia, on lapsen nimen valitseminen varmasti jokaiselle vanhemmalle suuri kysymys. Lapsen nimeksi harvoin valitaan eksän, pinnalla olevan rikollisen tai tutun juopon nimeä. Nimen halutaan olevan arvokas ja kaunis, sellainen jolla pärjää elämässä. Inspiraatiota voi löytyä sen aikaisista fanituksen kohteista, laulajista ja näyttelijöistä ja heidän nimeämistään lapsista. Suvussa kulkenut jo hyväksi koettu nimi voi siirtyä myös lapsille.

   Vaikka isotädin nimi olisi ollut Selma Orvokki Marjatta Suomalainen, ei se välttämättä lapselle kaikkien mielestä sovi. 2000-luvulla syntyneestä Selmasta puhuttaessa ei välttämättä ole selvyyttä, onko hän menossa dementiakotiin vai päivähoitoon. Kun pohdimme ja keksimme perinteisiä nimiä blogiimme esimerkiksi, syntyi meille heti hyvin vahvoja mielikuvia Pekoista, Pauloista ja Kalervoista. He pitävät kiinni perinteistä; Joulukuusi on aito ja saunan täytyy lämmetä puilla. Kympin uutisten ääreen kokoonnutaan joka ilta, ja aamukahvi juodaan aamuisin vanhoista kunnon Arabian kupeista eikä mistään Ikean tilpehöörimukeista.

   2010-luvun vanhempien suosiossa ovatkin modernit ja kansainväliset nimet. Eric on tulevaisuuden luvattu profeetta New Yorkin pörssissä ja saapuu kokouksiin kireässä kravatissa ja kiiltävillä teräväkärkisillä nahkakengillä. Ericillä on tukka takana ja elämä edessä. Menestys ei ole ainakaan nimestä kiinni . Mitä jos lapsesta tuleekin koripalloilija, kuuluisa räppäri tai hän menee BB-taloon? Nimessä täytyy olla siis katu-uskottavuutta. Sen täytyy herättää pelkoa ja kunnioitusta. Jone, Jare ja Jari ovat äijiä, ja heidät otetaan tosissaan niin koulu- kuin työmaailmassakin.  Hilda ja Helga ovat viikinkiaikaisia vuoren kokoisia boss ladyja, heitä ei turhemmin tarvitse alkaa liehittelemään tai saat nyrkistä.

    Meidän täysin tieteellinen tutkimuksemme sai uusia tuulia ja näkökulmia kuuluisasta tiedefoorumista Vauva.fi –sivustosta. Siellä tutkijat (lue: yli-innokkaat vanhemmat) kävivät kiivasta tieteellistä keskustelua erilaisista nimistä. Tieteilijät etsivät tietoa toisiltaan, ja tämän hetken tieteellisellä näyttämöllä parrasvalo osoittaa assosiaatiokysymyksiin. Ja näitä oli todella paljon. Eräskin seuraamamme seminaari keskittyy Eerika-nimen aiheuttamiin assosiaatioihin. Todella monelle tutkijalle kyseinen nimi herättää negatiivisia ja sääliviä mietteitä. Se myös liitetään natsi-Saksan marssilauluun ja pienen Eerika-tytön surmaan 2012. Ei siis Eerikaa.

   Jaana Heinonen tutki pro gradu –tutkielmassaan ”Nimi kertoo kaiken” keskisuomalaisten henkilönnimiin liittyviä stereotypioita. Hän tutki ei-kielitieteilijöiden mielikuvia etu- ja sukunimiyhdistelmistä. Tarkastelun kohteena on mielikuvat iästä, asuinpaikasta, perhetaustasta, ulkoisista ominaisuuksista ja jopa henkisistä ominaisuuksista. Emmat, Jessikat, Sebastianit ja Alexit saivat hämmentävästikin samanlaisia merkityksiä kuin meidän täysin tieteellisessä ruokapöytäkeskustelussa. Tästä havahduimme siihen, että ihmisillä on oikeasti ennakko-oletuksia ja mielikuvia ihmisistä pelkän nimen perusteella.

   Ennakko-oletukset ohjaavat suhtautumistamme myös koulumaailmassa. Kun lukuvuosi alkaa ja ekaluokkalaiset marssivat täpinöissään kouluun ja istuvat luokkaan, on taas tosi kyseessä. Nimikierros alkaa, ja opettaja kuuntelee tarkkaavaisesti puhtoisia tabula rasoja ja alkaa jo luoda suhdetta oppilaisiinsa. Rami-Jussi, Alex, Emma, Odessa ja Paula. Yhtäkkiä on tabula rasat jo syvällä ulkovälinevarastossa. Opettajalla on takanaan jo tsiljoonia oppilaita ja luokkia, sata Paulaa ja tuhat Emmaa ja mielikuvat ovat vähintäänkin hiottuja, sillä puukäsityöluokan hienoimmalla hiomapaperilla.  Viimein opettajan vuoro, Ulla Virtanen. Alex hyökkää jo tuolistaan huutamaan Taalasmaan Ullaa salkkareista, Emman mummon nimi on Ulla ja joku jo mieltää Ullan rohkeasti estoitta pullaksi.

   Ulla on työelämässään kohdannut vastaavia tilanteita varmasti useasti, eikä salkkareiden Ullan roolia saa pyyhittyä pois ihan helposti. Jokainen kantaa oman nimensä aiheuttamien assosiaatioiden taakkaa ja kohtaavat kiusaamista, jotkut toisia enemmän. Äärimmillään lapsille annetaan erittäin outoja nimiä, ainakin Iltalehden artikkelin mukaan. Kalja, Kossu, Piri, Puuma, Muna, Kaali ja Pulla. Veikkaan kyllä, ettei Ulla vaihda nimeään ihan heti Pullaksi, vaikka oppilaat hänet siksi mieltäisivätkin. Mutta olisihan se aika päällikköä jos nimeni olisi Kalja.

Lähteet

Jaana Heinonen, Joensuun yliopisto, 2008, pro gradu –tutkielma, ”Nimi kertoo kaiken”

https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/rakkaalla-lapsella-on-monta-hammentavaa-nimea

https://www.vauva.fi/keskustelu/4210358/ketju/assosiaatiot_eri_nimista

https://www.iltalehti.fi/fiidifi/2014020418007781_fd.shtml

https://www.vauva.fi/keskustelu/4261299/ketju/minkalainen_assosiaatio_nimesta_eerika

Photo by Lukas from Pexels https://www.pexels.com/photo/action-activity-boy-children-296301/

Monipuolinen tutkimushanke yksipuolisilla kommenteilla (Karoliina ja Sofia)

Monipuolinen tutkimushanke yksipuolisilla kommenteilla

kirjoittajat: Karoliina Kovalainen ja Sofia Riihelä

https://dagis.fi/

DAGIS on blogi, jossa kirjoitaan monivuotisesta tutkimushankkeesta seuraten päiväkotiryhmien arkea, lasten elintapoja ja hyvinvointia. DAGIS on sitoutumaton organisaatio, jonka tutkimusta rahoittaa muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Tutkimus tehdään yhteistyössä Samfundet Folkhälsanin, Helsingin yliopiston, Työterveyslaitoksen sekä Seinäjoen yliopistokeskuksen kanssa. Blogissa raportoidaan saatuja tutkimustuloksia.


 

DAGISin blogin mukaan, heidän tavoitteet ovat:

1. Lasten elintapojen parantaminen
2. Päiväkotihenkilöstön työhyvinvoinnin ja elintapojen edistäminen
3. Terveyttä edistävän ympäristön luominen päiväkodissa lapsille ja aikuisille

Blogin tekee erityisen kiinnostavan sen ajankohtaisuuden ja monipuolisuuden vuoksi.Tulevina varhaiskasvatuksen ammattilaisina ymmärrämme, että lasten elintapojen ja päväkodin arjen hyvinvoinnin edistäminen on tärkeää, jonka vuoksi blogi vaikutti asiantuntevalta kirjoitusasun vuoksi. Helppolukuisuuden vuoksi, blogi soveltuu niin ammatti kasvattajille kuin vanhemmillekin. Tutkimukset  korostavat muun muassa ekologisuuden tärkeyttä varhaiskasvatuksessa sekä lasten ja aikuisten liikunnallisuutta päiväkodissa .

Hiljaisuus myöntymisen merkki...

kuvankaappaus puhelimesta
- Twitter

Blogilla on 552 seuraajaa. Blogissa ei ole mahdollista käydä keskustelua, mutta organisaatiolla on Twitter ja Facebook, joista Twitterissä on enemmän seuraajia. Missään sosiaalisessa mediassa ei käydä aiheen tiimoilta keskustelua, mutta yhdistys tiedottaa ahkerasti muista tutkimuksista ja niiden tuloksista.

Blogin periaate on, että se herättää keskustelua, mutta DAGIS-blogissa ei ole edes keskustelupalstaa. Minkä takia keskustelu mahdollisuus on evätty? Toisaalta ihmisillä on mahdollisuus kommentoida tutkimushankkeen tuloksia somessa, mutta miksi DAGIS-blogin seuraajat eivät ota kantaa tuloksiin tai blogikirjoituksiin, vaikka seuraajia on melko paljon?

"Hei lapsi, mitä sulle kuuluu?" - Johanna ja Iina

Kuuleeko varhaiskasvatuksen opettaja lapsen ääntä? Tätä pohtii tutkija Kati Honkanen blogitekstissään "Opettaja ei ole kiinnostunut siitä, mitä minulle kuuluu".

Blogisivu Lapsinäkökulma esittelee nimensä mukaisesti lapsinäkökulmaista tutkimusta. Sitä ylläpitää joukko vakiobloggaajia ja tutkijoita, jotka ovat ammattilaisia muun muassa varhaiskasvatuksessa ja hoitoalalla. Sivuston on tarkoitus toimia keskustelufoorumina lapsinäkökulmaisesta tutkimuksesta kiinnostuneille.

Tutkija Kati Honkanen perustaa blogipostauksensa Kouluterveyskyselyn 2017 tuloksiin. Ilmi käy esimerkiksi se, että 5,9% 4. ja 5. luokan oppilaista kokevat, ettei opettaja ole lainkaan kiinnostunut siitä, mitä heille kuuluu. Tämä tulos pöyristytti niin tutkijaa kuin meitäkin. Varhaiskasvatukseen suuntautuneina ajattelimme heti: muistavatko päiväkodin aikuiset kuulla lapsen ääntä? Tietääkö ja tunteeko lapsi tämän?

Kokemukset kertovat

Honkanen pohtii postauksessaan aihetta myös oman kokemuksensa kautta. Hän kertoo kysyneensä lähipiirinsä lapselta, välittääkö opettaja tämän kuulumisista ja saaneensa lapselta jyrkän kieltävän vastuksen. Tämä kummastutti tutkijaa, sillä hän ei ollut huomannut tällaista lainkaan - päin vastoin pitänyt kyseisen lapsen opettajaa hyvinkin mukavana. Tämän seurauksena tutkija sai aihetta pohtia niitä seikkoja, jotka vaikuttavat nimenomaan lapsen kokemukseen opettajan välittämisestä. Esimerkin opettajahan saattoi olla kiinnostunut lapsen asioista, jostain syystä tämä ei vain välittynyt lapselle.

Lukemamme laittoi meidät pohtimaan omaa työtämme päiväkodissa. Mistä tiedämme lapsen kokevan itsensä tärkeäksi ja kuulluksi? Entä mistä tiedämme, jos ei? Monesti päiväkodin kiireisessä arjessa vastaan tulee tilanteita, joissa aikuinen oikeasti kuulee lasta, mutta lapsi ei sitä välttämättä tunne. Kumpa ehtisimme kohdata jokaisen lapsen ja hänen ajatuksensa sekä antaa lapselle kuulluksi tulemisen tunteen. Mieleen tuli esimerkki oikeasta arjen tilanteesta.

Eräs poika härnäsi toistuvasti toisia lapsia ja tämän seurauksena jäi usein ulkopuoliseksi muiden leikeistä päiväkodissa. Poika saattoi viettää jopa koko päivän ilman kaveria. Erään kerran poika oli jälleen ajautunut kahnaukseen toisen lapsen kanssa, jolloin aikuinen otti hänet sivuun. Hän asettui alas lapsen tasolle ja sen sijaan, että olisi suoraan lähtenyt selvittämään juuri tapahtunutta riitaa, kysyikin lapselta: "Mitä sulle kuuluu? Ärsyttääkö sua jokin? Ootko sä jostakin asiasta surullinen?" Tästä kehkeytyi lapsen ja aikuisen välille syvällisempi keskustelu tapahtumien syistä ja seurauksista. Aikuinen sai kuulla lapsen arjesta tämän omin sanoin, ja lapsi taas pääsi kertomaan omia kokemuksiaan aikuiselle rauhassa ja tätä kautta purkamaan pahaa mieltä pois.

Summa summarum


Meidän kasvattajien tulee päivittäin työssämme olla tuntosarvet koholla ja mieli avoinna. Tottakai meitä kiinnostaa, mitä lapselle kuuluu! Vaan muistammeko me lapsen kokemuksen tärkeyden kaiken kiireen keskellä? Jo lapsen turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa kokemus kuulluksi tulemisesta. Mielestämme varhaiskasvattajat ovat avainasemassa luomassa ilmapiiriä, jossa lapsi uskaltaa kertoa mielipiteensä ja saa kokea tulevansa ymmärretyksi.

FinnBrain-tutkimuksen uudet tuulet!! (Anu ja Riikka)

FinnBrain on Turun yliopiston tutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen. Blogin tarkoitus on antaa ajankohtaista tietoa FinnBrain-tutkimuksen tuloksista, esimerkiksi lapsen aivojen kehityksestä ja kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Saatu tieto sovelletaan lasten ja nuorten  terveyden hyväksi ja tehokkaiden tukitoimien kehittämiseksi. Blogin kirjoittajat ovat Turun yliopiston tutkijoita ja FinnBrain-tutkimukseen osallistuvia asiantuntijoita.

FinnBrain-tutkimus. Turun yliopisto.

Blogi herätti paljon ajatuksia ja tunteita, sekä äidin, että varhaiskasvattajan näkökulmasta tarkasteltuna. Blogissa oli luotettavaa tietoa, joka perustui ajankohtaiseen tutkimukseen.  Varhaiskasvattajan näkökulmasta meitä puhutteli eniten  artikkelit "Kotona vai päivähoidossa-mikä hoitovaihtoehto on paras lapsen kannalta" ja "Kielen ja puheen tutkimusta FinnBrainissa". Nämä aiheet linkittyvät vahvasti opintoihimme ja tukevat meidän oppimistamme. Äidin näkökulmasta ajateltuna meitä kiinnosti erityisesti "Lisää stressiä stressitutkimuksesta". Aiheeseen oli helppo samaistua, koska molemmat olemme tunteneet stressiä lastemme odotusaikana. Olimme todella helpottuneita, kun huomasimme, että blogin lopussa mainittiin, "jos mietit omakohtaisesti näitä asioita, kertoo jo paljon siitä, kuinka hyvä vanhempi olet."

Analyysia blogista

Blogi-teksti oli hyvin kattava ja uskomme, että jokainen löytää varmasti jonkun mielenkiintoisen tutkimuksen, joka koskettaa häntä tai hänen läheistään. Oli yllättävää huomata, kuinka aktiivisesti perheet osallistuvat tutkimuksiin ja kuinka sitovaa tutkimuksiin osallistuminen lopulta olikaan. Perheiden merkitys on todella suuri ja ilman heitä ja heidän panostaan tutkimus ei edisty. FinnBrain-tutkimus arvostaa perheiden osallistumista todella paljon, ja pyrkii tukemaan ja helpottamaan tutkimukseen osallistumista. Tästä esimerkkinä  Finnbrain on noutanut näytteitä tutkimukseen osallistujien kotoa tai he ovat tehneet kotikäyntejä. Mielestämme on hienoa, että perheiden arjen hektisyys on tiedostettu ja haettu ratkaisua, miten tutkimukseen osallistuminen olisi kaikin puolin helppoa ja mutkatonta.

FiinBrain-tutkimus. Turun yliopisto

Mielestämme on todella mahtavaa, että Suomessa tehdään näin mielenkiintoista, korkealaatuista ja monitieteellistä tutkimusta. Arvostamme suuresti perheitä, jotka osallistuvat tutkimukseen. Blogin merkitystä ei voi liiaksi korostaa, sillä se jakaa ajankohtaista tietoa ja tutkimusta. Blogeista henkii suuri kiitollisuus ja arvostus perheitä kohtaan.

Emme olleet osanneet ajatellakaan, kuinka suuri merkitys tutkimuksella on. Tämä kyseinen blogi ja tutkimuksiin tutustuminen avasi silmämme toden teolla!!

Lapset tarvitsevat sananvaltaa (Johanna K. ja Auni)

Juuli Hurskaisen blogiteksti "Lapsella on sanavaltaa" käsittelee lasten oikeuksia ja heidän sananvapauttaan. Lastensuojelun Keskusliiton tekemän kyselyn mukaan lapset ja nuoret (10-17 vuotiaat) eivät tiedä oikeuksiaan eivätkä tunne YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Tulevina varhaiskasvatuksen opettajina näemme lasten sananvapauden erittäin tärkeänä osana lapsen kasvua ja kehitystä. 

Lastensuojelun Keskusliitto teetti lapsille ja nuorille kyselyn keväällä 2017. Kyselyyn vastasi 4588 suomalaista lasta ja nuorta. Kyselystä selvisi, että lapset eivätkä heidän vanhemmatkaan tunne YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, vaikka se on ollut Suomessa voimassa jo vuodesta 1991 alkaen. Lapsen oikeusien sopimuksen 12:sta artiklassa kerrotaan, että lapsella on oikeus saada näkemyksensä kuulluksi. Tämä tarkoittaa sitä, että "Sopimusvaltiot takavaat lapsille oikeuden ilmaista vapaasti näkemyksensä kaikista lasta koskevissa asioissa".

Olemme työskennelleet päiväkodissa, jossa huomiomme on kiinnittynyt aikuisten vahvaan auktoriteettiin, jolloin lapset jäävät mielipiteidensä kanssa aikuisten "oikeiden mielipiteiden" varjoon. Olemme törmänneet tilaanteeseen, jossa esimerkiksi lapsi haluaa tuoda autoleikistä auton barbileikkiin, jolloin valitettavasti aikuinen on kieltänyt leikkien sekoittamisen. Tällöin lapsen hieno ajatus esimerkiksi barbien menemisestä kauppaan autolla, jää toteutumatta, jolloin lapsi ei saa näkemystään esille.

Kuvituskuva

Harvat aikuisetkaan tietävät, mitä lapsen oikeuksien sopimukseen kuuluu. Lapset eivät välttämättä tiedä omia oikeuksiaan, joten on vanhempien velvollisuus huolehtia, että lapsen omat näkemykset ja mielipiteet tulevat huomatuiksi. Mitä pienemmissäkin asioissa on tärkeää huomioida lapsen oma mielipide. Esimerkiksi omien vaatteiden valitseminen aamulla lähdettäessä päiväkotiin. Lapsen valitessaan kesämekko viileään säähän, on aikuisen hyvä huomioida lapsen oma toive, mutta samalla myös huolehtia, että lapsen muu vaatetus pitää lapsen lämpimänä. Esimerkiksi laittamalla kesämekon alle pitkähihaisen ja pitkät housut, sekä pukemalla lämpimät ulkoiluvaatteet. Vaatteet ovat osa lapsen omaa identiteettiä, jonka takia on tärkeää, että lapsi saa itse vaikuttaa omaan pukeutumiseensa.

Keskusliiton kyselyn vastauksista kävi ilmi, että lapset ja nuoret kaipaisivat enemmän tapoja vaikuttaa omassa arjessaan; kotona, koulussa ja harrastuksissa. Päiväkodeissa pätee valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma (2017), jossa korostetaan lapsen osallisuutta päätöksenteossa. Tämä tulisi näkyä päiväkodin arjessa siten, että aikuisten tulisi kysyä lapsilta mielipidettä muun muassa leikin valinnassa tai ulkoilusta. Kun Hurskainen on kirjoittanut blogitekstinsä, uusi varhaiskasvatussuunnitelma on juuri astunut voimaan ja sen vaikutuksia ei luonnollisestikkaan ole vielä havaittavissa.

Tietoisuutta lapsen oikeuksien sopimuksesta lisätään Iloisen Hyväntekijän Päivässä. Tänä vuonna päivää on vietetty Linnanmäellä 12.06.2018. Päivän tarkoituksena on kertoa lapsille ja heidän vanhemmilleen lapsien oikeuksista hauskanpidon yhteydessä. Meidän mielestämme on tärkeää saada lasten oikeudet tietoisuuteen. Se, että lapsilla on oikeus vaikuttaa omiin asioihin näkyy lapsen itseluottamuksen kehityksessä sekä hänen identiteetissään. Jos aikuiset jatkuvasti sivuuttavat tai lyttäävät lasten omat mielipiteet, se luo lapsille negatiivisuuden tunteita sekä epävarmuutta. Miltä sinusta aikuisena tuntuisi, jos muut eivät välittäisi sinun mielipiteistäsi?

Lähteet:

https://www.lskl.fi/blogi/lapsella-on-sananvaltaa/
https://www.helsinginseurakunnat.fi/myllypuronkirkko/uutiset/DQNMr6NVL kuvituskuva
https://www.lapsenoikeudet.fi/lapsen-oikeuksien-sopimus/
https://www.lapsenoikeudet.fi/lapsen-oikeuksien-sopimus/sopimus-kokonaisuudessaan/#12-artikla

Jatkuva muutos (Jukka S.)

Kuva haettu osoitteesta: https://urly.fi/13ik

Blogitekstissä VTT:n sivuilla "Teknologia muuttaa maailmaa, mutta miten paljon?" Arho Suominen kertoo teknologian kehityksen vaikutuksista yhteiskuntaan, mikä on aina ajankohtainen aihe. Lukiessaan tekstiä yritysten sivuilla, kannattaa samalla aina pitää mielessä, että tekstillä on yleensä päämääränä edistää yrityksen omaa agendaa. VTT on valtion omistama, voittoa tavoittelematon yritys, mutta tekstissä, etenkin viimeisessä kappaleessa, voi silti huomata tavoitteena olevan vakuuttaa heidän tuottamansa tutkimuksen merkityksellisyydestä.

Yksi hänen suurista huolistaan on se, että ihmiset ja yhteiskunta eivät pysy kehityksen mukana. Hän myös kirjoittaa siitä, miten ihmiset usein eivät arvosta teknologiaa sen tuoman hyödyn takia, vaan sen tuoman arvon takia. Klassinen esimerkki tästä olisi vaikkapa Applen puhelimet, joita useat ostavat lähinnä niiden tuoman statuksen vuoksi. Samalla hinnalla voisi kuitenkin saada puhelimen, jonka tuoma tekninen hyöty olisi mahdollisesti suurempi kuin Applen. Tämä on mielestäni yleinen ilmiö eri aloilla, mutta itse en näkisi sitä erityisen vakavana. Ihmiset ovat aina etsineet tällaisia esineitä ja ei se maailmaa kaada, vaikka teknologia niiden taustalla ei kiinnostaisikaan.

Mielipiteeni digitalisaatiosta ja uusien teknologioiden hyödyntämisestä on kenties hieman harvinainen sellaiselle, joka opiskelee IT-tiedekunnassa, mutta mielestäni sillä ei ole kiire. Tietenkin asioissa, joissa niillä on esimerkiksi merkittävä positiivinen vaikutus ihmisten terveyteen, kuten sairaaloissa, on tärkeää saada uudet teknologiat käyttöön mahdollisimman nopeasti. Tällöinkin täytyy kuitenkin olla täysin varma, että uusi teknologia ei voi aiheuttaa vakavia ongelmia.

Ihmisillä on aina välillä paha tapa ottaa käyttöön uusia teknologioita vain sen takia, että ne ovat uusia ja pitää pysyä mukana teknologian kehityksessä. Usein asiat, kuten mahdolliset haitat ja tarvitaanko teknologiaa oikeasti ollenkaan, jäävät taka-alalle. Tästä esimerkkinä toimii sähköinen ylioppilaskoe. Ajatus on hyvä, mutta olisi kuitenkin ollut järkevää antaa oppilaalle halutessaan mahdollisuus tehdä koe käyttäen paperia ja kynää. Etenkin, koska ei pitäisi olla suuri yllätys, että tämän kokoinen järjestelmä ei vielä käyttöönottovaiheessa ole täysin luotettava.

Uudet teknologiset keksinnöt ovat usein hyödyllisiä, mutta kuten myös Suominen tekstissään sanoo, kannattaa aina myös pohtia mahdollisia huonoja puolia ja puntaroida ovatko hyödyt suuremmat, kuin haitat. Lisäksi aina välillä ainakin itseltäni ja varmasti myös muilta pääsee unohtumaan, että on ihan ok, vaikka ei ymmärrä tai ei käytä uusimpia teknologisia innovaatioita.