AntroBlogi - osuvaa kritiikkiä kulttuurista (Iina N. ja Roosa O.)

AntroBlogi -sivun avatessa kasvoille läjähtää osuvia otsikoita, paljon kuvia sekä violetin eri sävyjä. Tämän kaiken takana on kuitenkin osuvaa kritiikkiä ja pohdintaa kulttuurista, politiikasta sekä yhteiskunnasta;  nasevia mielipiteitä ja laajaa mietiskelyä. Tarkemmin aihetta tutkiessaan voi huomata, että tekstit ovat kriittisen tutkivia, tieteellisiä, mielenkiintoisia sekä asiallisia. AntroBlogi tarkastelee nykypäivää monesta eri näkökulmasta ja tuo esiin kiinnostavia eri huomioita.

Mikä AntroBlogi?

Kyseessä on antropologinen tiedeblogi, jonka tarkoituksena on tuottaa ajankohtaisia tekstejä sekä kirjoituksia ja kommentteja yhteiskunnasta, kulttuurista, politiikasta, antropologiasta tieteenalana, sekä yhteiskunnallisen keskustelun polttavimmista aiheista - vaikkapa maailmaa puhuttaneista presidenttikysymyksistä. AntroBlogi - kulttuurin kriitikot -nimellä olevaa blogia julkaisee Allegra Lab Hki Ry, ja kirjoittajina toimii sekä antropologian ammattilaisia, että muiden tieteenalojen ammattilaisia. AntroBlogi pyörii täysin vapaaehtoisvoimin ja rakkaudesta antropologiaan - sekä halusta saattaa antropologian julkaisuja laajemman yleisön ja lukijakunnan saataville.

Palkittu tiedeblogi

AntroBlogi palkittiin keväällä 2018 Vuoden antropologisena tekona Suomen antropologisen seuran toimesta sekä Vuoden vaikuttavimpana tiedeviestintätekona Kaskas median kilpailussa. AntroBlogin rahoittajina ovat toimineet muun muassa Koneen säätiö, Taiteen edistämiskeskus sekä  Otto Malmin lahjoitusrahasto. Blogi on siis arvostettu sekä relevantti  tiedealan ajankohtainen julkaisu, jolla on mielenkiintoinen ulkoasu sekä puoleensavetäviä julkaisuja. Blogin tarkoitus on parantaa antropologian näkyvyyttä tieteenalana. Blogissa kerrotaan julkaisijan vankasta uskosta antropologisiin arvoihin, sekä haluun parantaa alan näkyvyyttä sekä soveltaa antropologista tietoa myös muihin aloihin. Blogi suuntaa tekstejään myös selvästi esimerkiksi opiskelijoille, toimittajille tai työnantajille. Alan kiinnostava tieto ei nimittäin koske vain antropologeja - vaan mielenkiintoiset aiheet voivat herättää kenen tahansa mielenkiinnon, sillä ajankohtainen yhteiskunnallinen keskustelu koskettaa meitä kaikkia.

Podcasteja ja kolumnisarjoja

Antroblogin julkaisut ovat ilahduttavan monitasoisia. Perinteisten tekstien ja kolumnien lisäksi blogista löytyy muun muassa podcasteja aiheesta, uutisia, kattavaa kerrontaa antropologiasta alana sekä kerrontaa  alan työelämän saralta - esimerkiksi Kirjeitä kentältä- kolumnisarjan muodossa. Kaikkia julkaisuja ei siis tarvitse pelkästään lukea, vaan vaikkapa lenkillä voi laittaa napit korviin ja kuunnella podcasteja Radio Antrosta - aiheena vaikkapa kristityt hip hop -muusikot tai shamanismi. Blogi on erittäin monitasoinen, mikä herättää lisää lukijan kiinnostusta aiheesta helposti sekä kutsuu syvällisemmin tutkimaan aiheita. On helppo uskoa, että antropologisen alan viimeisimmät ja tuoreimmat puheenaiheet löytyvät AntroBlogista!

Rahoitus ajankohtaisena kysymyksenä

Eräs erityisen paljon keskustelua herättänyt aihe blogissa on antropologian rahoitus. Ninnu Koskenalhon ja Saara Toukolehdon kirjoittamassa kolumnisarjassa Miten antropologiaa rahoitetaan (22.01.2019) (https://antroblogi.fi/2019/01/rahoitus/) käsittelee usein tiedusteltuja kysymyksiä AntroBlogin julkaisujen, työn ja tutkimuksen rahoituksesta. Kolumnin innoittajana toimii autoetnografinen tutkimussuunta, joka tarkoittaa antropologiassa yleisesti sovellettavaa, osallistuvaan havainnointiin perustuvaa etnografista tutkimusta. Kolumnisarjan ensimmäisessä julkaisussa käsitellään rahaa ja sitä, mistä ja miten sitä on haettu ja saatu, ja miten kulut jakaantuvat. Kolumni valottaa sitä, että verkkojulkaisun tuottaminen ei ole pelkkää näppäimistöllä tanssimista, vaan olisi suotavaa palkita tekijää työstään myös muin tavoin kuin kiitoksin. Tiedeviestijä on kuitenkin erilainen hahmo kuin journalisti, ja motiivit tekstin ja uuden tiedon tuottamiselle voivat olla erilaisia. Kolumnin mukaan rahoituksen hankinnassa on myös otettava huomioon sisällön riippumattomuus rahoittajista. Blogille itsenäinen sisällöntuotanto on ehdottoman tärkeää.

Teksti on kirjoitettu selkeästi sekä ymmärrettävästi. Kirjoittaja nojaa tieteellisiin faktoihin, ja määrittelee käsitteet selkeästi. Suurin osa blogin teksteistä on kolumneja. Blogin jotkut tekstit ovat hieman jaarittelevia, mutta toisaalta pohjustavat aihetta.  AntroBlogi kuitenkin saa miettimään omaa päivittäistä elämää osana laajempaa yhteiskunnallista kokonaisuutta. Esimerkiksi Kulttuurishokki -kolumnisarja käsittelee arkipäiväistyneitä käsityksiä ja tapoja, joita teemme tottumuksesta; esimerkiksi paketoimme lahjoja.

AntroBlogissa voi osallistua keskusteluun lähettämällä bloggaajille tai julkaisun alle oman kommenttinsa, tai osallistumalla keskusteluun esimerkiksi twitterissä @antroblogi ja @antroverkosto tilien keskustelualustalla. Blogissa oleva keskustelu on aktiivisuudeltaan vaihtelevaa; jotkin julkaisut keskusteluttavat toisia enemmän. Kuitenkin ilmapiiri rohkaisee keskusteluun mielenkiintoisten aiheiden äärellä.

Lähteet:

https://antroblogi.fi/
https://pixabay.com/fi/ 

Rokotevastaisuus – yhteisen hyvän puolesta vai sitä vastaan? (Marjut M. ja Veera K.)

Jukka Ruukki kertoo Totta toistaiseksi -bloginsa (Ruukki 2019) uusimmassa kirjoituksessa reilu kuukausi sitten ilmenneestä tapauksesta, jossa esikouluikäinen lapsi sairastui tuhkarokkoon Luodon kunnassa Pohjanmaalla. Hän ottaa myös yleisellä tasolla kantaa Suomessa ja maailmalla yleistyneeseen rokotevastaisuuteen. Ruukki toimii Tiede-lehden päätoimittajana, ja Totta toistaiseksi – blogi koostuu hänen lehteen tekemistään pääkirjoituksista. Blogin tarkoituksena on lehtikirjoitusten tapaan kertoa joka kerta jostain ajankohtaisesta ja tieteellisestä aiheesta helposti ymmärrettävällä tavalla. Blogissa käytetyn yksinkertaisen ja yleiskielellisen tekstityylin ansiosta se sopii jokaiselle tieteestä kiinnostuneelle lukijalle. Vaikka keskustelu blogissa ei käykään kovin vilkkaana (keskimäärin 1-2 kommenttia per julkaisu), tavoittavat Ruukin tekstit varmasti suuremman yleisön Tiede-lehden paperiversion kautta.

Mitä on taustalla?

Rokotevastaisuuden taustalla vaikuttavat erityisesti sosiaaliset syyt: varsinkin Pohjanmaan pienemmissä kunnissa – joihin myös Ruukin esille nostama Luoto sisältyy – perheyhteisöissä on syntynyt paikoin vahvakin ryhmäpaine rokottamatta jättämiseen (”Yle selvitti, mistä Pohjanmaan rokotevastaisuus kumpuaa” 2018). Ruukin mukaan ilmiön taustalla on myös tietämättömyyttä ja uskoa valheelliseen uutisointiin aiheesta. Pienemmissä yhteisöissä jo yhdellä vahvalla mielipiteellä voi olla suuri vaikutus asenteisiin. Eriävää mielipidettä ei välttämättä uskalleta tuoda esille enää siinä vaiheessa, kun suurin osa omasta lähipiiristä on kääntänyt kelkkansa.

Kuva: https://www.shutterstock.com/fi/image-photo/injecting-injection-vaccine-vaccination-medicine-flu-526821535?irgwc=1&utm_medium=Affiliate&utm_campaign=Hans%20Braxmeier%20und%20Simon%20Steinberger%20GbR&utm_source=44814&utm_term=

”Mikä tuhkarokko? Onko se muka nyt niin vaarallinen?”

Ruukki kuvailee tekstissään tuhkarokon vaarallisuutta muun muassa toteamalla, ettei se ole mikä tahansa virustauti: “Se tekee todella sairaaksi, pahimmillaan vammauttaa tai tappaa.” Esimerkiksi ennen MPR-rokotteiden (kolmoisrokotteiden, jotka suojaavat tuhkarokolta, sikotaudilta ja vihurirokolta) aloittamista vuonna 1982, Suomessa todettiin joka vuosi keskimäärin 53 000 tuhkarokkotapausta (”Perustuslaki­asiantuntija selvittäisi rokotepakkoa” 2018). Ennen kaikkea tärkeintä rokottamisessa on laumasuojan ylläpito – Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n mukaan tähän tarvitaan 95 prosentin kattavuus. Huomionarvoista on, että Luodossa vain 75,5 prosenttia pienistä lapsista on rokotettu. (”Onko sinun kotikunnassasi rokotekattavuus alle suositusten?” 2018) Kun ymmärtää tuhkarokon vaarallisuuden, on Ruukin tavoin vaikeaa päästä rokotevastaisten henkilöiden pään sisälle ymmärtääkseen heidän ajatusmaailmaansa. Mediakriittisyys ja tutkimus- tai “tutkimus”tulosten epäily rokotteisiin liittyen vaikuttavat yleisen keskustelun perusteella olevan jopa katoava luonnonvara. Ruukki korostaa huoltaan aiheesta vertaamalla tuhkarokon tapausta punkkirokotteisiin, jotka ovat olleet alati kasvavassa suosiossa. Tämän suosion takana vaikuttavat Ruukin mukaan kyseisten rokotteiden ympärillä pyörivät mainoskampanjat ja mediamylly. Tuntuukin, että nykyään ihmisten mielipiteisiin pääsee vaikuttamaan kaikkein tehokkaimmin mainonnan ja median kautta - väittämien todenperäisyydellä tai luotettavuudella ei ole niin väliä, kunhan niillä pääsee suuren yleisön eteen.

Mitä vastatoimia on ehdotettu?

Lapsien rokottamatta jättämistä vastaan on ehditty miettiä konkreettisiakin toimia. Esimerkiksi Kokoomuksen lääkärikansanedustaja Mia Laiho on ehdottanut, että yleisvaarallisia tartuntatauteja vastaan suunnatut lasten rokotteet tehtäisiin pakollisiksi (”Perustuslaki­asiantuntija selvittäisi rokotepakkoa” 2018). Tällainen ratkaisumalli olisi ihanteellinen ja tehokas keino varmistaa rokottaminen, mutta valitettavan usein sana “pakko” saa ihmiset kavahtamaan – lisäisikö tällainen ratkaisu vastakkainasettelua entisestään? Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen lähestyy asiaa hieman eri näkökulmasta: hän sitoisi lapsen rokottamisen ehdoksi lapsilisän tai muun perhe-etuuden maksamiselle (”Perustuslaki­asiantuntija selvittäisi rokotepakkoa” 2018). Idea kuulostaa toimivammalta ratkaisulta kuin rokotuspakko, sillä rahan uskoisi olevan erityisen hyvä motivaattori. Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko vie ajatuksen vielä vähän pidemmälle: hän tarjoaisi esimerkiksi kuukauden ekstralapsilisää perheille, joissa perusrokotukset ovat kunnossa (”Perustuslaki­asiantuntija selvittäisi rokotepakkoa” 2018).

Kuva: https://pixabay.com/fi/ruiskut-injektiot-neula-l%C3%A4%C3%A4ke-3539565/

Huuhaata vai ei?

Kaiken tämän edessä on vaikeaa ymmärtää, minkä vuoksi ihmiset jättävät lapsensa rokottamatta. Pitäisikö vanhemmilla sittenkään olla täysi oikeus päättää lapsensa elämää koskevista, näinkin tärkeistä terveydellisistä asioista? Kuten Ruukki tekstissään mainitsee, tulee asialle tehdä jotain. Hänen mielestään neuvoloiden tilalle tarvittaisiin matalan kynnyksen asiakaspalvelua, josta ihmiset saisivat helposti oikeaa tietoa. Tästä voisi olla hyötyä, sillä ehkä se tavoittaisi myös ne ihmiset, jotka ovat asiasta tietämättömiä tai epävarmoja. Se, että mediakriittisyys on yleisen keskustelun perusteella katoavaista, on hyvin huolestuttavaa. Onko tiedonlähteillä enää merkitystä? Onko se ja sama, saako tietonsa Duodecim:stä vai Vauva.fi:stä? Kuten Ruukki kirjoittaa: ”Nyt elämme niin pumpulissa, ettemme enää ymmärrä, mikä vaara on todellinen.”

Miten tästä eteenpäin?

Kaiken kaikkiaan yleistyneen rokotevastaisuuden kaltaiset ilmiöt saavat pohtimaan, millainen uutisoinnin ja ihmisten välinen suhde nykyään on. Nopeasti tulee mieleen, että valheellisillakin tutkimustuloksilla pääsee pitkälle, kunhan osaa esittää asiansa mahdollisimman asiantuntevan oloisesti. Toisaalta mielikuvaa voi vahvistaa jo se, että sosiaalinen media mahdollistaa tällaiset huijaukset ja valheellisten väitteiden leviämisen nopeammin kuin fyysisten uutislehtien valtakaudella. Jos rokotevastaisuutta halutaan vähentää, ehkä vaikuttamisen keinoja pitäisi miettiä uudestaan ja tarkastella ilmiötä eri näkökulmasta. Ehkä kampanjointi sosiaalisessa mediassa esimerkiksi kuvien ja parin ytimekkään tietoiskun avulla tavoittaisi suuremman yleisön kiinnostuksen kuin “kuivien” tutkimusartikkeleiden linkittäminen jo valmiiksi kuumana käyvään nettikeskusteluun? Nykyajan sosiaalisessa mediassa lyhyt, nopea ja ytimekäs on parempi tapa tiedottaa aiheesta kuin aiheesta. Varmaa on se, että jonkinlaisia keinoja rokotusvastaisuuden kitkemiseksi tarvitaan – ja pian.

Lähdeluettelo

Ruukki, Jukka. 2019. ”Tarvitaan tuhkarokkobussi”. Totta toistaiseksi (blogi), julkaistu 2.1. https://www.tiede.fi/blogit/totta-toistaiseksi/tarvitaan-tuhkarokkobussi (Luettu 25.1.2019)

”Perustuslaki­asiantuntija selvittäisi rokotepakkoa – Professori: Lapsen hengen ja terveyden kannalta ratkaisevat toimen­piteet menevät vanhempien vakaumuksen edelle.” 2018. HS.fi, julkaistu 4.12. Luettu 25.1.2019. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005920425.html

”Onko sinun kotikunnassasi rokotekattavuus alle suositusten? Tarkista koneesta, kuinka hyvin kuntasi on rokottautunut tautia vastaan.” 2018. Yle.fi, julkaistu 8.12. Luettu 25.1.2019. https://yle.fi/uutiset/3-10538485

” Yle selvitti, mistä Pohjanmaan rokotevastaisuus kumpuaa – "Vahva henkilö on rokottamista vastaan ja se on levinnyt." 2018. Yle.fi, julkaistu 8.12. Luettu 25.1.2019. https://yle.fi/uutiset/3-10544080

Terve järki sosiaalisessa mediassa (Mikko S. & Santeri S.)

Sosiaalisen median käytön kasvaessa ja palveluiden lisääntyessä sosiaalisen median runsaiden etujen lisäksi on syntynyt myös uusia uhkia. Tietämättömän käyttäjän tiedot voivat olla uhattuna ja yksityiseksi luullut tiedot saattavat vuotaa julkisuuteen tai muiden käsiin huomaamatta. Huolimaton käyttäjä saattaa myös tietämättään syyllistyä tekijänoikeusrikkomuksiin käyttäessään muiden luomia teoksia sosiaalisessa mediassa ilman lupaa. 

Tästä aiheesta ja muista sosiaalisen median maailman tärkeistä tapahtumista ottaa kantaa ohjelmistoalan yrittäjä, tietokirjailija ja kasvatustieteen maisteri sekä sosiaalisen median asiantuntija Harto Pönkä blogissaan “Lehmätkin lentäis”. Blogissaan hän myös ottaa kantaa menneisiin tapahtumiin ja valaisee teknologian käyttöä opetuksessa. Hänellä on syvä tuntemus sosiaalisen median tapahtumista ja toiminnasta. Blogissaan Pönkä avaa sosiaalisesta mediasta kiinnostuneelle pintaa syvemmän tarkastelun niin palveluiden toimintaan kuin valloillaan oleviin trendeihin. 

Blogitekstissään “Huhtasaaren jakaman oppilastyön tekijänoikeudet ja tietosuoja” Pönkä ottaa kantaa vuoden 2018 lokakuussa tapahtuneeseen kohuun, missä kansanedustaja Laura Huhtasaari jakoi Twitter-tilillään kuvan Tampereen Sammon koulun kolmen oppilaan työstä. Työssä otettiin kantaa Huhtasaaren ja Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikkaan. Tästä Twitter-julkaisusta poliittisten kantojen lisäksi nousi kysymys siitä, rikkoiko Huhtasaari oppilaiden työn tekijänoikeutta ja yksityisyydensuojaa julkaisemalla etunimillä varustetun teoksen julkisesti sosiaalisessa mediassa. 

https://www.flickr.com/photos/staceycav/36814291390

Pönkä argumentoi tekstissään laajasti sekä aiheen puolesta että sitä vastaan ja tulee lopulta siihen loppupäätelmään, että Huhtasaari ei toiminnallaan rikkonut tekijänoikeus- tai tietosuojalakeja. Pönkä kuitenkin huomauttaa Twitter-julkaisun olevan hyvän maun vastainen ja ohjeistaa poliitikkoja sekä muita somessa näkyviä henkilöitä muistamaan, ettei laki ei riitä ainoaksi toimintaa ohjaavaksi perusteeksi. Jaamme saman näkemyksen Pönkän kanssa siitä, että pelkkä lain noudattaminen ei tarkoita, että julkaisu sosiaalisessa mediassa on oikein tai hyvän maun mukainen. Mielestämme julkaisut sosiaalisessa mediassa eivät välttämättä tarvitse olla poliittisesti korrekteja, mutta toisen loukkaaminen tai mustamaalaaminen ei ole oikein missään tilanteessa. Tietenkin julkaisijan asema myös vaikuttaa siihen, miten asiallinen viestien sisältö tulee olla. 

Tästä tapahtumasta voimme oppia, että hyvin helposti jaamme sosiaalisessa mediassa materiaalia, joka saattaa mahdollisesti olla suojattua tekijänoikeudella tai sisältää tunnistetietoja, jotka eivät ole tarkoitettu julkisiksi. Tässä tapauksessa, kuten Pönkä osoitti, tunnistetiedot eivät olleet riittävät ja tekijänoikeudellisesta näkökulmasta tavoitteena ei ollut laiton kopiointi. Tapaus on hyvä esimerkki siitä, että kannattaa laskea kymmeneen ennen kuin kirjoitat sosiaaliseen mediaan julkisesti. Vaikka tässä tapauksessa ei mitään lakia rikottu, voidaan sitä pitää moraalisesti epäilyttävänä. Jo hetken miettimisellä säästää paljon vaivaa jatkossa. 

Erityisesti tapauksissa, jossa oikeasti on rikottu joko tekijänoikeuksia tai tietosuojaa, voivat aiheuttaa niin rahallisia kuin henkisiä vahinkoja. Henkisistä vahingoista esimerkkinä toimii 2018 joulukuussa tapahtunut lennokkihäirintä Gatwickin lentokentällä, jossa häirinnästä epäiltyjen nimet vuotivat julki, mistä seurasi uhkailua ja negatiivistä julkisuutta epäillyille. Lopulta kuitenkin selvisi, että epäillyt eivät olleet mitenkään osallisena tapahtumaan.  

koska olet etuoikeutettu, kuuluu sinun tuntea syyllisyyttä - näinkö tunteet toimivat? (Suvi-T & Vilja)

Tietokirjailija ja kouluttaja Katleena Kortesuo käsittelee “Ei oo totta” -blogissaan teemoja pakohuoneista kriisiviestintään, mistä milloinkin hänellä on jaettavaa lukijoilleen. Blogin postausten tyyli vaihtelee teemojen mukaisesti kolumnin kaltaisista kirjoituksista hiukan tieteellisempään tekstiin. Blogia etsiessämme Kortesuon blogin pirteä ulkoasu ja persoonallisuus erottui edukseen, ja oli vaikuttava tekijä valintaamme, vaikka kyseisen blogin aiheet eivät suoranaisesti liitykään opiskelemaamme psykologian alaan.

Kortesuon blogiteksti “Ei, sinä et voi vaatia toiselta sinun haluamiasi tunteita” herätti kiinnostuksemme, sillä siinä sivuttiin psykologian opiskelijan näkökulmasta mielenkiintoisia teemoja, kuten tunteita ja sosiaalipsykologiaa. Kirjoituksessa siteerataan Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä ollutta Wille Hyvösen haastattelua, jossa Hyvönen väittää valkoisten heteromiesten olevan niin etuoikeutettuja, että heidän tulisi tästä syystä tuntea syyllisyyttä. Tämän syyllisyyden tunteen voisi Hyvösen mukaan muuttaa energiaksi, jolla valkoinen mies auttaa heikompiaan. Tekstissään Kortesuo suuntaa kommenttinsa Hyvöselle, ja argumentoi tämän esittämiä väitteitä vastaan; hän pohtii kärkästä sitaattia tunteiden näkökulmasta.

Kortesuo pohtii tasa-arvoon ja yleistämiseen liittyvien kysymysten lisäksi Hyvösen vaatimusten järjettömyyttä. Hän huomauttaa, että toiselta yksilöltä ei voi vaatia tunteita, ja jos näin tehtäisiin, olisi vaaditun tunteen toteutuvuutta mahdotonta mitata. Kortesuo pohtii myös sitä, vaatiiko valkoisen heteromiehen tekemä hyvä teko aina syyllisyyden tunteen toteutuakseen, kuten Hyvönen haastattelussaan väittää.

Tarkastellaan hieman, miten ihmisen tunteet rakentuvat. 

Tunne on reaktio, johon liittyy kehon virittyminen, tietoinen kokemus ja jonkinlainen tunteen ilmaisu. Tunteiden kokemisen pohja muodostuu yksilöllisestä temperamentista, eli synnynnäisestä taipumuksesta reagoida ja käyttäytyä. Tunteet ja ajatukset ovat myös vuorovaikutuksessa keskenään; toisilla hermosto reagoi herkemmin ja voimakkaammin kuin toisilla, ja tämäkin vaikuttaa tunteiden kokemukseen. Näin muun muassa kuvaillaan tunteita Psykologiaa-blogissa. Näiden tietojen valossa voidaan siis todeta Kortesuon näkökulman olevan realistisempi kuin siteeratun Hyvösen: tunteita ei voi tartuttaa toiseen, ja niiden kokeminen on yksilöllistä ja kehon toiminnoista riippuvaa. On hämmentävää esittää väite, jonka mukaan jonkin tietyn ihmisryhmän tulisi automaattisesti tuntea syyllisyyttä siitä, että he ovat sellaisia kuin ovat, oli kyseessä sitten niin sanotusti etuoikeutetut tai vähemmistö.

Kortesuo ottaa myös kantaa Hyvösen mustavalkoiselta vaikuttavaan ajatusmaailmaan; hän kertoo stereotypioiden suututtavan häntä ja ihmettelee, miten Hyvösellä tuntuu mielestään olevan oikeus yleistää muita. Valkoisten heteromiesten luokittelu yhdeksi ryhmäkseen onkin melkoisen kärjistettyä, sillä kyseiseen ryhmään mahtuu paljon erilaisia, eri tavalla tuntevia ja eri taustoista tulevia henkilöitä. Tunteiden biologisen alkuperän pohtimisen myötä ei voida mitenkään väittää, että valkoisilla heteromiehillä olisi jonkinlainen synnynnäinen peruste syyllisyyden tunteen tuntemiseen. Tällaisen ajatusmallin perusteella voisi väittää, että kärsivien vähemmistöjen tulee tuntea vihaa, katkeruutta ja muita epämiellyttäviä tunteita, ja perustella häiriökäyttäytymistä niillä. Eivätkä edes valkoihoisuus tai heterous automaattisesti tee yksilöstä hyväosaista ja etuoikeutettua: tästäkin joukosta löytyy esimerkiksi sairaita, työttömiä ja köyhiä.

Kun huomioidaan, että tunteet ja ajatukset ovat vuorovaikutuksessa keskenään, voidaan vielä pohtia, onko Hyvösen väitteessä syyllisyydestä ja sen tuomasta “auttamisenergiasta” mitään perää. Tarkoittaako tämä sitä, että ihminen, tarkemmin sanotusti valkoinen heteromies, tekee hyviä asioita vain jonkin negatiivisen tunteen perusteella? Eikö ole todennäköisempää, että tunteiden ja ajatusten vaikuttaessa toisiinsa ihminen tahtoo rakastamilleen ja tuntemattomillekin ihmisille hyvää ilman sen kummempia syyllisyyden taakkoja?

Aina ei tarvitse tietää - mutta pitääkö sittenkin? (Henni ja Leo)

Henni Elomaa ja Leo Litja

Aina ei tarvitse tietää – vai pitääkö sittenkin?

Kasvisruoka, Lähi-Itä, kompensaatiomaksut, Love Island, kehopositiivisuus ja rokotteet päiväkoti-ikäiselle Käpy-Tiuhtille Kokkolasta. Jos sinulla ei ole edellä mainituista ilmiöistä jonkinlaista tietopohjaa - mieluiten mahdollisimman binääristä mielipidettä - omaksu se äkkiä. Muuten jäät mauttomaksi keskitien kulkijaksi, jota kumpikaan polarisoituneista leireistä ei hyväksy joukkoonsa.

Edellä esitellyn ilmiön on huomannut myös Psykologiliiton Psyko-asiantuntijablogin kirjoittaja, psykologian lisensiaatti Vesa Nevalainen, joka erittelee kirjoituksissaan kärkkäästi ja häpeilemättä nykypäivän polttavia puheenaiheita.

”Meitä ajaa joku ihme vimma siitä, että kaikki on tiedettävä, jokaiseen asiaan täytyy löytää ratkaisu. Emme osaa sietää epävarmuutta. Harmaat ja monimutkaiset asiat pitää vääntää väkisellä piikkilangalla mustaksi ja valkoiseksi”, hän kirjoittaa.

Nevalaisen mukaan ihmiskuntamme kasvava tiedonnälkä – osin myös ulkopuolisilta tahoilta tulevat vaatimukset tietoisuuden lisäämisestä – on kohtuutonta. Eihän suurin osa ihmisistä kuitenkaan tule oppimaan tai edes halua mitään suurta, eihän?

Provosoiduimme Nevalaisen mustavalkoisesta kirjoituksesta tietämättömyyden autuaisuudesta; hän näyttää tuomitsevan näkökulmien ja mielipiteiden olemassaolon ihmisten vähäpätöiseksi pelastusrenkaaksi tietämättömyyden merihädässä. Niputamme blogikirjoituksessamme yhteen Nevalaisen ajatuksen tietämättömyyden hyväksymisestä, sekä eri näkemysten ja mielipiteiden olemassaolon. Esitämme myös, kuinka näistä ensimmäinen on uhka toiselle.

On tärkeää tietää, että kaikkiin kysymyksiin ei ole pakko tietää vastausta, mutta sitä ei saa käyttää tietämättömyyteen turvautumisen tekosyynä. Nevalainen kertoo kuinka ihmisten epätietoisuus ajaa uskomuksissa ja mielipiteissä - tai esimerkiksi politiikassa - turvautumaan ääripäihin. Se voi kuitenkin johtaa myös kaikkiin muihin vaihtoehtoihin ääripäiden välillä, jos tietoa hankkiva henkilö on tietoinen esimerkiksi mediakriittisyydestä. Tiedon ja näkökulmien monipuolisuus ylläpitää ja ruokkii keskustelua sekä kehitystä. Millainen olisi maailma, jossa ei olisi tietämättömyyden aiheuttamaa paloa ymmärtää asioiden laitaa, saatikka taitoa ja tietoa olla eri mieltä sekä kyseenalaistaa? Maapallo olisi luultavasti vieläkin litteä. Yksimielisyys kaikesta johtaa mukavuudenhaluiseen turvaan tuudittautumiseen. Kuten vanha sanonta sen pukee sanoiksi: ”Tyytyväisyys tappaa kehityksen”.

Tekstin loppupuolella olevasta kappaleesta löytyy myös mielipide psykologien ja epävarmuuden – toisin sanoen tiedottomuuden – yhteydestä.

”Psykologeilla onkin sitten kova haaste valmentaa ihmisiä epävarmuuteen. Psykologisiin tutkimuksiin ja terapiaankin hakeudutaan useimmiten siksi, että halutaan tietoa siitä, mikä itseä vaivaa. Halutaan psykologilta vastauksia. Epävarmuutta tarjoava ja siihen kannustava psykologi koetaan helposti huonoksi psykologiksi.”

Tästä saimme kuvan, että terapiassa käyvät asiakkaat vaativat liikaa psykologeilta, jotka tarjoavat ratkaisuksi epävarmuutta ja vaihtavat verrattain kevein perustein esimerkiksi energiahoitoon konkreettisempien neuvojen perässä. Jos psykologilla ei todella ole muuta annettavaa asiakkaalleen kuin epävarmuutta, pitäisikö hänen katsoa itseään peilistä? Tällainen toiminta vaikuttaa kehnolta jopa tuoreen, tulevan kallonkutistajan mielestä. Psykologi ei toki voi tuoda asiakkaalleen valmiita ratkaisumalleja kultatarjottimella ilman asiakkaan niitä itse prosessoimatta, sillä muuten hyvää, kestävää lopputulostakaan ei synny. Hieman siimaa pystyy kuitenkin aina antamaan.

Täysin tietämätön ja uusille aspekteille sokea yksilö ei ymmärrä tai pahimmassa tapauksessa edes halua kehittyä. Asioista tietäminen on ollut ja tulee aina olemaan välttämätöntä ihmislajillemme; ehkäpä jonain kauniina päivänä joku nimeltä mainitsematon opiskelija pystyy uuden omaksumansa opiskelutekniikan avulla yhdistämään sekä Love Islandin että kognitiivisen neurotieteen opiskelun samalle illalle tai Käpy-Tiuhtin äiti omaksuu tutkimustuloksia lukiessaan rokotteiden syy-seuraussuhteita.

Kuvalähteet:

www.pixabay.com  

1.       https://pixabay.com/fi/kirjat-kirja-pino-yksitt%C3%A4inen-1931195/

2.       https://pixabay.com/fi/hehkulamppu-valot-bokeh-energia-3535435/

Hiilarit hiiteen ja vihannekset vaa'alle (Zaida, Elina J, Riina)

"Puhdas syöminen” on ollut pinnalla jo jonkin aikaa ja saanut ihmiset kiinnittämään huomiota ruokavalioonsa, sekä innostumaan superfoodeista. Ei ole enää erikoista valita ostoskoriin gluteenitonta kvinoaa tavallisen ruispalan sijaan, tai kerätä sinne ainoastaan tuotteita, joissa lukee “paljon proteiinia”, tai “sokeriton”. Tämä onkin yksi syy sille, miksi oudot vatsavaivat, tai joidenkin ruokien kieltäminen kokonaan itseltään on yleistynyt. Tämä taas on johtanut liian vähäiseen energian saantiin ja psyykkisiin ongelmiin. Oravanpyörä on siis valmis.

Tätä samaista aihetta meille valaisee liikuntatieteiden tohtori Juha Hulmi blogissaan Lihastohtori. Blogin kaksiosaisen postaussarjan, “Urheilijoiden ja liikunnan harrastajien vatsavaivat” toinen osa avaa tutkimusnäyttöön perustuen sitä, miten paljon ja millaisia ravintoaineita urheilija ja paljon liikkuva henkilö oikeasti tarvitsee. Vierailevana kirjoittajana on urheiluravitsemukseen erikoistunut ravitsemusterapeutti Tomi Valtanen.

Mennäänpä siis asian ytimeen.

Olet mitä syöt

Onko osuvampaa kysymystä? Psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa vatsan ja suoliston toimintaan jo ihmisen fysiologisesta rakenteesta johtuen, ja sama toimii myös toisin päin.

Valtanenkin puhuu, kuinka aivo-suoli-yhteyden välityksellä mm. yksilön tunteet vaikuttavat ruuansulatuskanavan toimintaan. Kun rajoittaa liikaa sitä, mitä saa syödä ja mitä ei, aiheuttaa se helposti syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita.

Psyykeen merkitys elimistölle

Nykyisin ihmisille mainostetaan myös tarkkaa ruokavalion seuraamista, esimerkiksi kaloreiden laskemista. Lisäksi jokainen kaurahiutale ja riisin jyvänen tulisi mitata puntarilla ennen kuin saa aloittaa ruokailemisen. Psyykkisellä puolella on erilaisia vaikutuksia niin ruokailemiseen kuin vatsan toimintaankin. Auttaako todella tarkasti määritellyt ruokavaliot oikeasti voimaan fyysisesti ja psyykkisesti paremmin?



Kaikki ovat joskus todennäköisesti olleet stressaavassa tilanteessa, esimerkiksi pääsykokeissa tai tärkeässä tapaamisessa. Ennen stressaavaa tilannetta ihmisillä voi olla erilaisia tuntemuksia vatsassaan. Ihmiset saattavatkin diagnosoida jonkin ruoka-aineen itselleen epäsopiviksi, vaikka todellisuudessa stressi aiheuttaa muutoksia ruoansulatustoiminnoissa. Valtosen blogitekstissä mainitaan, että stressi saattaa aiheuttaa joissain tapauksissa ylimääräisten vessakäyntien tarvetta eli vauhdittaa yleisesti paksusuolen toimintaa. Joillain ihmisillä puolestaan vatsa ei toimi lähes lainkaan stressaavissa tilanteissa eli ruoansulatuskanavan toiminta hidastuu.

Stressaavissa tilanteissa Valtosen mukaan myös kipuherkkyys laskee eli pienikin paine vatsassa saattaa tuntua hyvinkin kivuliaalta. Tässäkin tilanteessa moni mahdollisesti alkaa ajatella omia syömisiään päivän aikana, ja todeta että ”no, olen syönyt tänään paljon maitotuotteita, olen siis herkkä niille”. Todellisuudessa taustalla onkin vain laskenut kipuherkkyys, jonka muuttunut psyykkinen tila eli stressi aiheuttaa.



Myös unen tarve on merkittävä vatsan toimimisen kannalta. Nykyisin esimerkiksi työstressin ja erilaisten kiireiden takia karsitaan tunteja helpoiten unesta. Valtosen mukaan liian lyhyitä unia nukkuvien ideaali sisäinen rytmi menee sekaisin, mikä aiheuttaa ongelmia suoliston toimivuuteen ja on yhteydessä kipuherkkyyteen. Lisäksi huonot yöunet yhdistettynä stressiin aiheuttavat sen, että myös ruokavaliosta ei välttämättä pidetä huolta, vaan syödään mitä sattuu, mikä puolestaan myös vaikuttaa vatsan toimintaan.

Kohtuus kaikessa - niin myös vedessä

Kun ihminen liikkuu, hän tarvitsee tavallista enemmän vettä. Tämä on asia, jonka kaikki oppivat jo varhain. Silti jotkut juovat nesteitä treenin aikana liian vähän. Etenkin pidemmissä treeneissä, joissa teho on suhteellisen kova, nestetasapainon säilyttäminen on tärkeää. Valtasen mukaan vain n. Kolmen prosentin nestevaje voi aiheuttaa oireilua, esimerkiksi pahoinvointia.



Nesteiden juomista treenin aikana ei tulisi viedä myöskään äärimmäisyyksiin. Valtanen kertoo, että liiallisesta vedenjuonnista voi syntyä pahimmassa tapauksessa hyponatremia eli alhainen veren natriumpitoisuus. Kun elimistössä on liikaa vettä, elimistön nesteet laimenevat ja natriumpitoisuus laskee alle normaalin tason. Hyponatremiallakin voi olla yhteyksiä esimerkiksi ruoansulatuskanavan vaivoihin.

Hyi hiilareille, Go gluteenittomuudelle?

Vehnätuotteet kuten pastat ja leipä ovat saaneet nykyään huonon maineen. Niitä kehotetaan toisissa yhteyksissä syömään mahdollisimman vähän ja joskus jopa jättämään ne ruokavaliosta pois kokonaan. Tästä syystä gluteenittoman ruokavalion suosiminen on kasvanut huomattavasti.

Valtanen mainitsee blogissa tutkimuksen, jonka mukaan gluteenittomuuden taustalla on usein ajatus vatsaoireiden helpottumisesta ja suorituskyvyn paranemisesta. Tutkimukset eivät kuitenkaan tue näitä ajatuksia. Kyseessä voi olla jonkinlainen illuusio vatsavaivojen paranemisesta ruokavalion muutoksen yhteydessä, vaikka oikeasti niiden paranemisen syy piilisikin muualla.



Hiilarit eli hiilihydraatit ovat puhuttaneet ruokavaliossa jo pitkään. Toiset sanovat niiden olevan huonoksi, turvottavia ja lihottavia. Toisten mielestä ne tekevät hyvää vatsan toiminnalle ja ovat siksi tärkeä osa ruokaympyräämme. Huonosti imeytyviä, vatsaoireita aiheuttavia hiilihydraatteja kutsutaan FODMAP-hiilihydraateiksi.
Valtanen luettelee FODMAP-hiilihydraateista johtuviksi oireiksi erilaisia vatsaoireita, joita voivat olla:
- Turvotus
- Ilmavaivat
- Vatsakivut
- Löysä vatsa
Näiden FODMAP-hiilihydraattien (kuten Suomessa ohra, vehnä ja ruis) vähentäminen ruokavaliossa saattaa johtaa vatsaoireiden vähenemiseen. Täysin gluteeniton ruokavalio ei silti ole aina välttämätön.

Summa summarum..

Miksi siis loisit itsellesi kiellettyjen ruokien listoja ja turhaa stressiä puhtaasti syömisestä? Joskus on täysin sallittua ottaa se suussa sulava kakkupala ilman, että alkaisi heti syyllistämään siitä itseään ja miettimään sen ravintosisältöä. Lihastohtorilta löytyy useita blogipostauksia liittyen ravintoon ja treenaamiseen, esimerkiksi ravintoaiheisista myyteistä löytyy kokonaan oma blogipostaus. Valtosen sanoin myös vatsaoireiden kuntoon laittamisessa täytyy ottaa huomioon niin fyysiset kuin psyykkisetkin tekijät.

Antti Tuiskukin laulaa:

“Mä tahdon valkoisii jauhoja nyt

ja jonkun sokerikuorrutteen”