Rokotevastaisuus – yhteisen hyvän puolesta vai sitä vastaan? (Marjut M. ja Veera K.)

Jukka Ruukki kertoo Totta toistaiseksi -bloginsa (Ruukki 2019) uusimmassa kirjoituksessa reilu kuukausi sitten ilmenneestä tapauksesta, jossa esikouluikäinen lapsi sairastui tuhkarokkoon Luodon kunnassa Pohjanmaalla. Hän ottaa myös yleisellä tasolla kantaa Suomessa ja maailmalla yleistyneeseen rokotevastaisuuteen. Ruukki toimii Tiede-lehden päätoimittajana, ja Totta toistaiseksi – blogi koostuu hänen lehteen tekemistään pääkirjoituksista. Blogin tarkoituksena on lehtikirjoitusten tapaan kertoa joka kerta jostain ajankohtaisesta ja tieteellisestä aiheesta helposti ymmärrettävällä tavalla. Blogissa käytetyn yksinkertaisen ja yleiskielellisen tekstityylin ansiosta se sopii jokaiselle tieteestä kiinnostuneelle lukijalle. Vaikka keskustelu blogissa ei käykään kovin vilkkaana (keskimäärin 1-2 kommenttia per julkaisu), tavoittavat Ruukin tekstit varmasti suuremman yleisön Tiede-lehden paperiversion kautta.

Mitä on taustalla?

Rokotevastaisuuden taustalla vaikuttavat erityisesti sosiaaliset syyt: varsinkin Pohjanmaan pienemmissä kunnissa – joihin myös Ruukin esille nostama Luoto sisältyy – perheyhteisöissä on syntynyt paikoin vahvakin ryhmäpaine rokottamatta jättämiseen (”Yle selvitti, mistä Pohjanmaan rokotevastaisuus kumpuaa” 2018). Ruukin mukaan ilmiön taustalla on myös tietämättömyyttä ja uskoa valheelliseen uutisointiin aiheesta. Pienemmissä yhteisöissä jo yhdellä vahvalla mielipiteellä voi olla suuri vaikutus asenteisiin. Eriävää mielipidettä ei välttämättä uskalleta tuoda esille enää siinä vaiheessa, kun suurin osa omasta lähipiiristä on kääntänyt kelkkansa.

Kuva: https://www.shutterstock.com/fi/image-photo/injecting-injection-vaccine-vaccination-medicine-flu-526821535?irgwc=1&utm_medium=Affiliate&utm_campaign=Hans%20Braxmeier%20und%20Simon%20Steinberger%20GbR&utm_source=44814&utm_term=

”Mikä tuhkarokko? Onko se muka nyt niin vaarallinen?”

Ruukki kuvailee tekstissään tuhkarokon vaarallisuutta muun muassa toteamalla, ettei se ole mikä tahansa virustauti: “Se tekee todella sairaaksi, pahimmillaan vammauttaa tai tappaa.” Esimerkiksi ennen MPR-rokotteiden (kolmoisrokotteiden, jotka suojaavat tuhkarokolta, sikotaudilta ja vihurirokolta) aloittamista vuonna 1982, Suomessa todettiin joka vuosi keskimäärin 53 000 tuhkarokkotapausta (”Perustuslaki­asiantuntija selvittäisi rokotepakkoa” 2018). Ennen kaikkea tärkeintä rokottamisessa on laumasuojan ylläpito – Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n mukaan tähän tarvitaan 95 prosentin kattavuus. Huomionarvoista on, että Luodossa vain 75,5 prosenttia pienistä lapsista on rokotettu. (”Onko sinun kotikunnassasi rokotekattavuus alle suositusten?” 2018) Kun ymmärtää tuhkarokon vaarallisuuden, on Ruukin tavoin vaikeaa päästä rokotevastaisten henkilöiden pään sisälle ymmärtääkseen heidän ajatusmaailmaansa. Mediakriittisyys ja tutkimus- tai “tutkimus”tulosten epäily rokotteisiin liittyen vaikuttavat yleisen keskustelun perusteella olevan jopa katoava luonnonvara. Ruukki korostaa huoltaan aiheesta vertaamalla tuhkarokon tapausta punkkirokotteisiin, jotka ovat olleet alati kasvavassa suosiossa. Tämän suosion takana vaikuttavat Ruukin mukaan kyseisten rokotteiden ympärillä pyörivät mainoskampanjat ja mediamylly. Tuntuukin, että nykyään ihmisten mielipiteisiin pääsee vaikuttamaan kaikkein tehokkaimmin mainonnan ja median kautta - väittämien todenperäisyydellä tai luotettavuudella ei ole niin väliä, kunhan niillä pääsee suuren yleisön eteen.

Mitä vastatoimia on ehdotettu?

Lapsien rokottamatta jättämistä vastaan on ehditty miettiä konkreettisiakin toimia. Esimerkiksi Kokoomuksen lääkärikansanedustaja Mia Laiho on ehdottanut, että yleisvaarallisia tartuntatauteja vastaan suunnatut lasten rokotteet tehtäisiin pakollisiksi (”Perustuslaki­asiantuntija selvittäisi rokotepakkoa” 2018). Tällainen ratkaisumalli olisi ihanteellinen ja tehokas keino varmistaa rokottaminen, mutta valitettavan usein sana “pakko” saa ihmiset kavahtamaan – lisäisikö tällainen ratkaisu vastakkainasettelua entisestään? Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen lähestyy asiaa hieman eri näkökulmasta: hän sitoisi lapsen rokottamisen ehdoksi lapsilisän tai muun perhe-etuuden maksamiselle (”Perustuslaki­asiantuntija selvittäisi rokotepakkoa” 2018). Idea kuulostaa toimivammalta ratkaisulta kuin rokotuspakko, sillä rahan uskoisi olevan erityisen hyvä motivaattori. Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko vie ajatuksen vielä vähän pidemmälle: hän tarjoaisi esimerkiksi kuukauden ekstralapsilisää perheille, joissa perusrokotukset ovat kunnossa (”Perustuslaki­asiantuntija selvittäisi rokotepakkoa” 2018).

Kuva: https://pixabay.com/fi/ruiskut-injektiot-neula-l%C3%A4%C3%A4ke-3539565/

Huuhaata vai ei?

Kaiken tämän edessä on vaikeaa ymmärtää, minkä vuoksi ihmiset jättävät lapsensa rokottamatta. Pitäisikö vanhemmilla sittenkään olla täysi oikeus päättää lapsensa elämää koskevista, näinkin tärkeistä terveydellisistä asioista? Kuten Ruukki tekstissään mainitsee, tulee asialle tehdä jotain. Hänen mielestään neuvoloiden tilalle tarvittaisiin matalan kynnyksen asiakaspalvelua, josta ihmiset saisivat helposti oikeaa tietoa. Tästä voisi olla hyötyä, sillä ehkä se tavoittaisi myös ne ihmiset, jotka ovat asiasta tietämättömiä tai epävarmoja. Se, että mediakriittisyys on yleisen keskustelun perusteella katoavaista, on hyvin huolestuttavaa. Onko tiedonlähteillä enää merkitystä? Onko se ja sama, saako tietonsa Duodecim:stä vai Vauva.fi:stä? Kuten Ruukki kirjoittaa: ”Nyt elämme niin pumpulissa, ettemme enää ymmärrä, mikä vaara on todellinen.”

Miten tästä eteenpäin?

Kaiken kaikkiaan yleistyneen rokotevastaisuuden kaltaiset ilmiöt saavat pohtimaan, millainen uutisoinnin ja ihmisten välinen suhde nykyään on. Nopeasti tulee mieleen, että valheellisillakin tutkimustuloksilla pääsee pitkälle, kunhan osaa esittää asiansa mahdollisimman asiantuntevan oloisesti. Toisaalta mielikuvaa voi vahvistaa jo se, että sosiaalinen media mahdollistaa tällaiset huijaukset ja valheellisten väitteiden leviämisen nopeammin kuin fyysisten uutislehtien valtakaudella. Jos rokotevastaisuutta halutaan vähentää, ehkä vaikuttamisen keinoja pitäisi miettiä uudestaan ja tarkastella ilmiötä eri näkökulmasta. Ehkä kampanjointi sosiaalisessa mediassa esimerkiksi kuvien ja parin ytimekkään tietoiskun avulla tavoittaisi suuremman yleisön kiinnostuksen kuin “kuivien” tutkimusartikkeleiden linkittäminen jo valmiiksi kuumana käyvään nettikeskusteluun? Nykyajan sosiaalisessa mediassa lyhyt, nopea ja ytimekäs on parempi tapa tiedottaa aiheesta kuin aiheesta. Varmaa on se, että jonkinlaisia keinoja rokotusvastaisuuden kitkemiseksi tarvitaan – ja pian.

Lähdeluettelo

Ruukki, Jukka. 2019. ”Tarvitaan tuhkarokkobussi”. Totta toistaiseksi (blogi), julkaistu 2.1. https://www.tiede.fi/blogit/totta-toistaiseksi/tarvitaan-tuhkarokkobussi (Luettu 25.1.2019)

”Perustuslaki­asiantuntija selvittäisi rokotepakkoa – Professori: Lapsen hengen ja terveyden kannalta ratkaisevat toimen­piteet menevät vanhempien vakaumuksen edelle.” 2018. HS.fi, julkaistu 4.12. Luettu 25.1.2019. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005920425.html

”Onko sinun kotikunnassasi rokotekattavuus alle suositusten? Tarkista koneesta, kuinka hyvin kuntasi on rokottautunut tautia vastaan.” 2018. Yle.fi, julkaistu 8.12. Luettu 25.1.2019. https://yle.fi/uutiset/3-10538485

” Yle selvitti, mistä Pohjanmaan rokotevastaisuus kumpuaa – "Vahva henkilö on rokottamista vastaan ja se on levinnyt." 2018. Yle.fi, julkaistu 8.12. Luettu 25.1.2019. https://yle.fi/uutiset/3-10544080