Henni Elomaa ja Leo Litja
Aina ei tarvitse tietää – vai pitääkö sittenkin?
Kasvisruoka, Lähi-Itä,
kompensaatiomaksut, Love Island, kehopositiivisuus ja rokotteet
päiväkoti-ikäiselle Käpy-Tiuhtille Kokkolasta. Jos sinulla ei ole edellä
mainituista ilmiöistä jonkinlaista tietopohjaa - mieluiten mahdollisimman
binääristä mielipidettä - omaksu se äkkiä. Muuten jäät mauttomaksi
keskitien kulkijaksi, jota kumpikaan polarisoituneista leireistä ei hyväksy joukkoonsa.
Edellä esitellyn ilmiön on
huomannut myös Psykologiliiton Psyko-asiantuntijablogin kirjoittaja,
psykologian lisensiaatti Vesa Nevalainen, joka erittelee kirjoituksissaan kärkkäästi
ja häpeilemättä nykypäivän polttavia puheenaiheita.
”Meitä ajaa
joku ihme vimma siitä, että kaikki on tiedettävä, jokaiseen asiaan täytyy
löytää ratkaisu. Emme osaa sietää epävarmuutta. Harmaat ja monimutkaiset asiat
pitää vääntää väkisellä piikkilangalla mustaksi ja valkoiseksi”, hän kirjoittaa.
Nevalaisen mukaan ihmiskuntamme kasvava
tiedonnälkä – osin myös ulkopuolisilta tahoilta tulevat vaatimukset tietoisuuden
lisäämisestä – on kohtuutonta. Eihän suurin osa ihmisistä kuitenkaan tule
oppimaan tai edes halua mitään suurta, eihän?
Provosoiduimme Nevalaisen
mustavalkoisesta kirjoituksesta tietämättömyyden autuaisuudesta; hän näyttää
tuomitsevan näkökulmien ja mielipiteiden olemassaolon ihmisten vähäpätöiseksi
pelastusrenkaaksi tietämättömyyden merihädässä. Niputamme blogikirjoituksessamme
yhteen Nevalaisen ajatuksen tietämättömyyden hyväksymisestä, sekä eri
näkemysten ja mielipiteiden olemassaolon. Esitämme myös, kuinka näistä ensimmäinen
on uhka toiselle.
On tärkeää tietää, että kaikkiin
kysymyksiin ei ole pakko tietää vastausta, mutta sitä ei saa käyttää
tietämättömyyteen turvautumisen tekosyynä. Nevalainen kertoo kuinka ihmisten
epätietoisuus ajaa uskomuksissa ja mielipiteissä - tai esimerkiksi politiikassa
- turvautumaan ääripäihin. Se voi kuitenkin johtaa myös kaikkiin muihin
vaihtoehtoihin ääripäiden välillä, jos tietoa hankkiva henkilö on tietoinen
esimerkiksi mediakriittisyydestä. Tiedon ja
näkökulmien monipuolisuus ylläpitää ja ruokkii keskustelua sekä kehitystä.
Millainen olisi maailma, jossa ei olisi tietämättömyyden aiheuttamaa paloa
ymmärtää asioiden laitaa, saatikka taitoa ja tietoa olla eri mieltä sekä
kyseenalaistaa? Maapallo olisi luultavasti vieläkin litteä.
Yksimielisyys kaikesta johtaa mukavuudenhaluiseen turvaan tuudittautumiseen.
Kuten vanha sanonta sen pukee sanoiksi: ”Tyytyväisyys
tappaa kehityksen”.
Tekstin loppupuolella olevasta
kappaleesta löytyy myös mielipide psykologien ja epävarmuuden – toisin sanoen tiedottomuuden – yhteydestä.
”Psykologeilla
onkin sitten kova haaste valmentaa ihmisiä epävarmuuteen. Psykologisiin
tutkimuksiin ja terapiaankin hakeudutaan useimmiten siksi, että halutaan tietoa
siitä, mikä itseä vaivaa. Halutaan psykologilta vastauksia. Epävarmuutta
tarjoava ja siihen kannustava psykologi koetaan helposti huonoksi psykologiksi.”
Tästä saimme kuvan, että terapiassa
käyvät asiakkaat vaativat liikaa psykologeilta, jotka tarjoavat ratkaisuksi
epävarmuutta ja vaihtavat verrattain kevein perustein esimerkiksi
energiahoitoon konkreettisempien neuvojen perässä. Jos psykologilla ei todella
ole muuta annettavaa asiakkaalleen kuin epävarmuutta, pitäisikö hänen katsoa
itseään peilistä? Tällainen toiminta vaikuttaa kehnolta jopa tuoreen, tulevan
kallonkutistajan mielestä. Psykologi ei toki voi tuoda asiakkaalleen valmiita
ratkaisumalleja kultatarjottimella ilman asiakkaan niitä itse prosessoimatta,
sillä muuten hyvää, kestävää lopputulostakaan ei synny. Hieman siimaa pystyy
kuitenkin aina antamaan.
Täysin tietämätön ja uusille
aspekteille sokea yksilö ei ymmärrä tai pahimmassa tapauksessa edes halua
kehittyä. Asioista tietäminen on ollut ja tulee aina olemaan välttämätöntä
ihmislajillemme; ehkäpä jonain kauniina päivänä joku nimeltä mainitsematon
opiskelija pystyy uuden omaksumansa opiskelutekniikan avulla yhdistämään sekä
Love Islandin että kognitiivisen neurotieteen opiskelun samalle illalle tai
Käpy-Tiuhtin äiti omaksuu tutkimustuloksia lukiessaan rokotteiden
syy-seuraussuhteita.
Kuvalähteet:


Ajatuksia herättävä teksti ajankohtaisesta aiheesta! Nykypäivän tietotulva on järjetön, eikä ole helppoa pitää päätään kylmänä jatkuvan uutisoinnin ympärillä. Otitte mielestäni hyvin huomioon alkuperäisen lähteen ja teksti säilytti mielenkiintonsa loppuun asti!
VastaaPoistaEhkä hieman epäselväksi jäi teidän oma kantanne psykologien tarjoamaan epävarmuuteen. Onko se hyvä, vai huono asia? Tai onko sen tarjoaminen nykypäivänä selkeästi vallalla oleva ratkaisu, antavatko psykologit asiakkailleen mitään konkreettisia ratkaisuja mielen vaivoihin/itsensä löytämiseen?
Kokonaisuudessaan teksti laittaa lukijan todella pohtimaan, mitä meidän oikeastaan tarvitsee tietää ja kuinka paljon.
Kiitos kauniista sanoista!
PoistaMitä halusimme sanoa joidenkin psykologien tarjoamasta epävarmuudesta asiakkailleen, oli se että meidän mielestämme se viestii epäonnistuneesta tai keskenjääneestä työstä. Nevalainen kirjoitti omassa blogissaan asiakkaita syyllistäen, kuinka heidän jäädessään epävarmoiksi psykologin tapaamisen jälkeen he hakevat apua muista, kyseenalaisista sekä epätieteellisistä hoidoista. Me taas olimme sitä mieltä, että jos psykologilla ei ole tarjota muuta kuin epävarmuutta asiakkaalleen, niin se on psykologin vastuulla. Jos esimerkiksi oma ammattitaito ei riitä, voihan asiakkaan ohjaa eteenpäin.
L&H
Oikein hyvä otsikko ja vahva aloituskappale, herättää lukijan huomion. Mukava lisä tekstiin lainaukset lähdeblogista. Lähdeblogia on hyödynnetty sujuvasti pitkin tekstiä, ilman "pakottamista". Toisiksi viimeinen kappale on hieman irrallinen ja epäselvä. Pitkiä kappaleita voisi muutenkin välttää blogissa. Viimeinen kappale palaa mukavasti alkuun ja ympyrä sulkeutuu. Taitavaa kielenkäyttöä, blogitekstimäisyys läsnä. -Hely, Suvi T, Vilja
VastaaPoistaKiitos hyvistä huomautuksista ja kehuista. Toiseksi viimeinen kappale päätyi tekstiin, koska allekirjoittaneita ärsytti alkuperäisen blogin kirjoittajan asiakkaiden käytöstä alentava teksti. Meidän mielestämme kuitenkin asiakkaalle psykologin kohtaamisesta jääneet tunteet ja mietteet ovat pitkälti psykologista kiinni. Siksi halusimme lisätä kappaleen tekstiin. Kappale itsessään pääsi venähtämään pitkähköksi lainauksen takia, joka vei paljon tilaa omalta pohdinnalta.
PoistaL&H
Tekstinne on kiinnostava ja ajatuksia herättävä kannanotto aiheeseen. Teillä on selkeä mielipide ja se saa tekstissä näkyä, mutta se ei kuitenkaan ole tässä mitenkään liiallisen voimakas vaan juuri ajatuksia herättävällä tasolla. Olette tehneet aidosti oman tekstin, jossa kuitenkin samalla referoitte hyvin alkuperäistä blogia. Omat ajatuksenne ja alkuperäisen blogitekstin ajatukset erottuvat toisistaan hyvin ja toimivat keskenään sulavasti. Välillä virkkeenne olivat sen verran pitkiä ja ajatuskuviot niin lennokkaita, että en enää tajunnut, mikä virkkeen pointti oli. Tällaisessakin tekstissä kannattaa siis välillä muistaa yksinkertaistaa ja selkiyttää ilmaisua. :) Minustakin tuo toiseksi viimeinen kappale tuntuu hieman irralliselta - asia on hyvää ja se on varmasti ihan hyvä ottaa mukaan, mutta olisiko sitä saanut sidottua paremmin muun tekstin teemaan? Muuten siis varsin hyvä, kiinnostava ja ajattelemaan ohjaava blogiteksti! :)
VastaaPoistaT. Reetta