maanantai 21. tammikuuta 2019

Aina ei tarvitse tietää - mutta pitääkö sittenkin? (Henni ja Leo)


Henni Elomaa ja Leo Litja

Aina ei tarvitse tietää – vai pitääkö sittenkin?

Kasvisruoka, Lähi-Itä, kompensaatiomaksut, Love Island, kehopositiivisuus ja rokotteet päiväkoti-ikäiselle Käpy-Tiuhtille Kokkolasta. Jos sinulla ei ole edellä mainituista ilmiöistä jonkinlaista tietopohjaa - mieluiten mahdollisimman binääristä mielipidettä - omaksu se äkkiä. Muuten jäät mauttomaksi keskitien kulkijaksi, jota kumpikaan polarisoituneista leireistä ei hyväksy joukkoonsa.

Edellä esitellyn ilmiön on huomannut myös Psykologiliiton Psyko-asiantuntijablogin kirjoittaja, psykologian lisensiaatti Vesa Nevalainen, joka erittelee kirjoituksissaan kärkkäästi ja häpeilemättä nykypäivän polttavia puheenaiheita.
”Meitä ajaa joku ihme vimma siitä, että kaikki on tiedettävä, jokaiseen asiaan täytyy löytää ratkaisu. Emme osaa sietää epävarmuutta. Harmaat ja monimutkaiset asiat pitää vääntää väkisellä piikkilangalla mustaksi ja valkoiseksi”, hän kirjoittaa.
Nevalaisen mukaan ihmiskuntamme kasvava tiedonnälkä – osin myös ulkopuolisilta tahoilta tulevat vaatimukset tietoisuuden lisäämisestä – on kohtuutonta. Eihän suurin osa ihmisistä kuitenkaan tule oppimaan tai edes halua mitään suurta, eihän?

Provosoiduimme Nevalaisen mustavalkoisesta kirjoituksesta tietämättömyyden autuaisuudesta; hän näyttää tuomitsevan näkökulmien ja mielipiteiden olemassaolon ihmisten vähäpätöiseksi pelastusrenkaaksi tietämättömyyden merihädässä. Niputamme blogikirjoituksessamme yhteen Nevalaisen ajatuksen tietämättömyyden hyväksymisestä, sekä eri näkemysten ja mielipiteiden olemassaolon. Esitämme myös, kuinka näistä ensimmäinen on uhka toiselle.



On tärkeää tietää, että kaikkiin kysymyksiin ei ole pakko tietää vastausta, mutta sitä ei saa käyttää tietämättömyyteen turvautumisen tekosyynä. Nevalainen kertoo kuinka ihmisten epätietoisuus ajaa uskomuksissa ja mielipiteissä - tai esimerkiksi politiikassa - turvautumaan ääripäihin. Se voi kuitenkin johtaa myös kaikkiin muihin vaihtoehtoihin ääripäiden välillä, jos tietoa hankkiva henkilö on tietoinen esimerkiksi mediakriittisyydestä. Tiedon ja näkökulmien monipuolisuus ylläpitää ja ruokkii keskustelua sekä kehitystä. Millainen olisi maailma, jossa ei olisi tietämättömyyden aiheuttamaa paloa ymmärtää asioiden laitaa, saatikka taitoa ja tietoa olla eri mieltä sekä kyseenalaistaa? Maapallo olisi luultavasti vieläkin litteä. Yksimielisyys kaikesta johtaa mukavuudenhaluiseen turvaan tuudittautumiseen. Kuten vanha sanonta sen pukee sanoiksi: ”Tyytyväisyys tappaa kehityksen”.

Tekstin loppupuolella olevasta kappaleesta löytyy myös mielipide psykologien ja epävarmuuden toisin sanoen tiedottomuuden – yhteydestä.
”Psykologeilla onkin sitten kova haaste valmentaa ihmisiä epävarmuuteen. Psykologisiin tutkimuksiin ja terapiaankin hakeudutaan useimmiten siksi, että halutaan tietoa siitä, mikä itseä vaivaa. Halutaan psykologilta vastauksia. Epävarmuutta tarjoava ja siihen kannustava psykologi koetaan helposti huonoksi psykologiksi.”
Tästä saimme kuvan, että terapiassa käyvät asiakkaat vaativat liikaa psykologeilta, jotka tarjoavat ratkaisuksi epävarmuutta ja vaihtavat verrattain kevein perustein esimerkiksi energiahoitoon konkreettisempien neuvojen perässä. Jos psykologilla ei todella ole muuta annettavaa asiakkaalleen kuin epävarmuutta, pitäisikö hänen katsoa itseään peilistä? Tällainen toiminta vaikuttaa kehnolta jopa tuoreen, tulevan kallonkutistajan mielestä. Psykologi ei toki voi tuoda asiakkaalleen valmiita ratkaisumalleja kultatarjottimella ilman asiakkaan niitä itse prosessoimatta, sillä muuten hyvää, kestävää lopputulostakaan ei synny. Hieman siimaa pystyy kuitenkin aina antamaan.

Täysin tietämätön ja uusille aspekteille sokea yksilö ei ymmärrä tai pahimmassa tapauksessa edes halua kehittyä. Asioista tietäminen on ollut ja tulee aina olemaan välttämätöntä ihmislajillemme; ehkäpä jonain kauniina päivänä joku nimeltä mainitsematon opiskelija pystyy uuden omaksumansa opiskelutekniikan avulla yhdistämään sekä Love Islandin että kognitiivisen neurotieteen opiskelun samalle illalle tai Käpy-Tiuhtin äiti omaksuu tutkimustuloksia lukiessaan rokotteiden syy-seuraussuhteita.





Kuvalähteet:

5 kommenttia:

  1. Ajatuksia herättävä teksti ajankohtaisesta aiheesta! Nykypäivän tietotulva on järjetön, eikä ole helppoa pitää päätään kylmänä jatkuvan uutisoinnin ympärillä. Otitte mielestäni hyvin huomioon alkuperäisen lähteen ja teksti säilytti mielenkiintonsa loppuun asti!
    Ehkä hieman epäselväksi jäi teidän oma kantanne psykologien tarjoamaan epävarmuuteen. Onko se hyvä, vai huono asia? Tai onko sen tarjoaminen nykypäivänä selkeästi vallalla oleva ratkaisu, antavatko psykologit asiakkailleen mitään konkreettisia ratkaisuja mielen vaivoihin/itsensä löytämiseen?
    Kokonaisuudessaan teksti laittaa lukijan todella pohtimaan, mitä meidän oikeastaan tarvitsee tietää ja kuinka paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista!
      Mitä halusimme sanoa joidenkin psykologien tarjoamasta epävarmuudesta asiakkailleen, oli se että meidän mielestämme se viestii epäonnistuneesta tai keskenjääneestä työstä. Nevalainen kirjoitti omassa blogissaan asiakkaita syyllistäen, kuinka heidän jäädessään epävarmoiksi psykologin tapaamisen jälkeen he hakevat apua muista, kyseenalaisista sekä epätieteellisistä hoidoista. Me taas olimme sitä mieltä, että jos psykologilla ei ole tarjota muuta kuin epävarmuutta asiakkaalleen, niin se on psykologin vastuulla. Jos esimerkiksi oma ammattitaito ei riitä, voihan asiakkaan ohjaa eteenpäin.

      L&H

      Poista
  2. Oikein hyvä otsikko ja vahva aloituskappale, herättää lukijan huomion. Mukava lisä tekstiin lainaukset lähdeblogista. Lähdeblogia on hyödynnetty sujuvasti pitkin tekstiä, ilman "pakottamista". Toisiksi viimeinen kappale on hieman irrallinen ja epäselvä. Pitkiä kappaleita voisi muutenkin välttää blogissa. Viimeinen kappale palaa mukavasti alkuun ja ympyrä sulkeutuu. Taitavaa kielenkäyttöä, blogitekstimäisyys läsnä. -Hely, Suvi T, Vilja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä huomautuksista ja kehuista. Toiseksi viimeinen kappale päätyi tekstiin, koska allekirjoittaneita ärsytti alkuperäisen blogin kirjoittajan asiakkaiden käytöstä alentava teksti. Meidän mielestämme kuitenkin asiakkaalle psykologin kohtaamisesta jääneet tunteet ja mietteet ovat pitkälti psykologista kiinni. Siksi halusimme lisätä kappaleen tekstiin. Kappale itsessään pääsi venähtämään pitkähköksi lainauksen takia, joka vei paljon tilaa omalta pohdinnalta.
      L&H

      Poista
  3. Tekstinne on kiinnostava ja ajatuksia herättävä kannanotto aiheeseen. Teillä on selkeä mielipide ja se saa tekstissä näkyä, mutta se ei kuitenkaan ole tässä mitenkään liiallisen voimakas vaan juuri ajatuksia herättävällä tasolla. Olette tehneet aidosti oman tekstin, jossa kuitenkin samalla referoitte hyvin alkuperäistä blogia. Omat ajatuksenne ja alkuperäisen blogitekstin ajatukset erottuvat toisistaan hyvin ja toimivat keskenään sulavasti. Välillä virkkeenne olivat sen verran pitkiä ja ajatuskuviot niin lennokkaita, että en enää tajunnut, mikä virkkeen pointti oli. Tällaisessakin tekstissä kannattaa siis välillä muistaa yksinkertaistaa ja selkiyttää ilmaisua. :) Minustakin tuo toiseksi viimeinen kappale tuntuu hieman irralliselta - asia on hyvää ja se on varmasti ihan hyvä ottaa mukaan, mutta olisiko sitä saanut sidottua paremmin muun tekstin teemaan? Muuten siis varsin hyvä, kiinnostava ja ajattelemaan ohjaava blogiteksti! :)

    T. Reetta

    VastaaPoista