Kestävä kehitys varhaiskasvatuksessa (Nelli R. ja Sanna S.)

Keskustelu ja huoli ympäristöstä kasvaa kiihtyvää tahtia. Etenkin IPCC:n lokakuussa julkaiseman ilmastoraportin jälkeen keskustelu on käynyt kuumana. IPCC:n raportti kattaa yhteensä yli 6000 tutkimusta, ja on tämän hetken kattavin tieteellinen katsaus ilmastonmuutoksesta. Kuinka saamme turvattua maapallon jälkikasvullemme? Kuinka opetamme nykyisiä, sekä tulevia sukupolvia kasvamaan ja elämään kestävästi ja huolehtimaan niin ympäristöstä kuin toisista ihmisistä?

Kuva: https://libreshot.com/kids-on-a-bike-ride/

Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyisten sukupolvien tarpeet ja turvaa myös tulevien sukupolvien mahdollisuuden elää. Kestävää kehitys voidaan jakaa eri osa-alueisiin riippuen lähteestä ja tavasta. Yleensä se jaetaan neljään osa-alueeseen: sosiaaliseen, taloudelliseen, kulttuurilliseen ja ekologiseen kestävyyteen. Tässä blogitekstissä keskitymme erityisesti ekologiseen kestävyyteen ja sen merkitykseen varhaiskasvatuksessa.

Ylen uutisessa (10.2.2011) esitellään Oululaisen päiväkodin kestävän kehityksen periaatteita. Juttu on kahdeksan vuotta vanha, mutta aihe on edelleen ajankohtainen. Uutisessa ilmenee kuinka Oulun päiväkoti on ottanut kestävän kehityksen yhdeksi painopisteekseen, esimerkiksi kulttuurin lisäksi. Kestävä kehitys ei näy ainoastaan ekologisena kestävyytenä, vaan myös sosiaalisesta kestävyydestä huolehditaan luomalla ja ylläpitämällä sosiaalisia suhteita. Tärkeää on, että kestävä kehitys tuodaan esille lapsilähtöisesti ja saadaan osaksi päivittäistä elämää. Varhaiskasvatuksessa lapsi saa myönteisiä elämyksiä luonnossa, esimerkiksi satujen ja leikkien kautta, jonka pohjalta luontoa kunnioittava ajatusmaailma muodostuu lapselle - eli tulevalle aikuiselle.

Uutinen pohjautuu pitkälti Oulun päiväkodin esimerkkiin, eikä kerro enempää muiden päiväkotien tilanteesta. Selvää kuitenkin on, että kestävä kehitys on entistä ajankohtaisempi, jonka toivoisi olevan painopisteenä niin varhaiskasvatuksessa, kuin myös myöhemmissä kasvatuksen ja opetuksen vaiheissa.

Kuva: https://www.goodfreephotos.com/other-photos/hands-holding-small-globe-of-earth.jpg.php

Pitäisikö kestävää kehitystä lisätä varhaiskasvatukseen? Kestävän kehityksen tuominen varhaiskasvatuksen piiriin; jatkumo lapsuudesta aikuisuuteen. Leikkien ja pelien kautta, sekä konkreettisten esimerkkien kautta auttaisi ihmisiä lähestymään aihetta ja tuomaan kestävän kehityksen malleja lapsen maailmaan helpommin, vedoten myös varhaiskasvatuksen tarkoitukseen, jossa painotetaan leikin kautta oppimista (vasu, esiops). Onhan meillä lähiviikostakin esimerkki, kuinka ympäristöajattelu on tavoittanut päiväkodit. (Yle)

Kestävää kehitystä voi harjoittaa lasten kanssa esimerkiksi harjoittelemalla kierrätystä, veden kulutuksen vähentämistä, opettelemalla syömään lähellä tuotettua ruokaa ja keskustelemalla konkreettisesti, kuinka maapallon kuormitusta voisi vähentää. Myös materian kulutusta koskevat keskustelut ovat tätä päivää. Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö merkitsee varhaiskasvatuksen kentällä myös paljon. Vanhempien ja päiväkodissa työskentelevien kasvattajien yhteinen linja kulutuksen suhteen antaa lapselle vahvemman ajatuksen siitä, kuinka toimia. Mallit iskostuvat luonnollisestikin parhaiten lapseen varhaisen kasvun iässä. Jatkumo lapsuudesta aikuisuuteen. Opetus ja kasvatus kuuluisi suhteuttaa lapsen ikään ja ymmärryksen tasoon.

Kestävä kehitys on ollut jo vuosia yksi painopistealue Oulun päiväkotien varhaiskasvatuksessa. Entä muut päiväkodit? Voisivatko päiväkodit ympäri suomen ottaa mallia Oulun kestävän kehityksen mallista.

 

Voisimmekin pohtia, millaisen mallin haluamme antaa lapsille. Haluammeko jättää vähintään samanlaiset elinolosuhteet tulevalle sukupolvelle? 

 

Lähteet:

https://yle.fi/uutiset/3-5319993
https://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/varhaiskasvatus
https://www.ipcc.ch/sr15/

Lisää aiheesta: 

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/75258
https://yle.fi/uutiset/3-10688030
https://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf
https://www.oph.fi/download/163781_esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Loisten tutkijasta mielipide tohtoriksi (Cedrik S. ja Janissa K.)

Mielipiteitä on monia, mutta onko kaikki tutkimukset totta?

Tuomas Aivelo (s. 29. Heinäkuuta 1984 Pori) on ekologian ja evoluutiobiologian 

tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hänen blogitekstien aiheet liittyvät usein hänen 

itse tutkimiinsa eläinaiheisiin. Aivelo itse sanoo jopa, että tutkii kaikkea Helsingin

viemärirottien ja Alpien metsämyyrien välillä. Loiset ovat hänelle myös ikäänkuin

ihailun kohde ja hän onkin erikoistunut niiden tutkimiseen. Aivelo kirjoittaa

Tiede-lehden blogia Kaiken takana on loinen, johon myös meidän blogitekstimme 

perehtyy. 

Aivelon blogissa otetaan kantaa biologian alan eri osa-alueisiin. Blogissa 
käsitellään niin ihmisten ja eläinten havaittuja erityispiirteitä ja ominaisuuksia kuin 
päivän polttavia aiheita (esimerkiksi sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen ja 
 rasismi). Pääasiallisesti blogin kirjoitukset kuitenkin painottuvat loisiin ja tauteihin. 
Näkökulmana useimmissa teksteissä on käsitellä toisten tutkijoiden väittämiä tai 
kommentoida uusia lehtien artikkeleita.

Blogissa mielenkiinnon herättää usea asia. Aivelo muun muassa ottaa 
vahvasti kantaa eri tutkijoiden ja kirjojen faktoihin. Hän myös osaa kirjoittaa hyvin 
uskottavaa tekstiä omilla mielipiteillään. Samalla blogitekstit herättävät runsaasti 
keskustelua, sillä Aivelon kritiikit muita tutkijoita kohtaan saavat muut tutkijat 
kirjoittamaan vastineita Aivelon blogiteksteistä.

Monessa blogin tekstissä on ajankohtainen ja ihan uusi aihe ja ne aiheuttavat 
keskustelua tavallisten kansalaisten keskuudessa. Tavallisten kansalaisten 
keskuudessa erityisen paljon keskustelua herättävät blogiteksteistä Homojen 
likainen veri, Miten tapaa ihminen? ja Lesbojen jaottelu - mikä tässä nyt meni 
pieleen?. Näihin aiheisiin ihmiset tuovat helposti esiin omia mielipiteitään, sillä ne 
ovat vahvasti esillä mediassa. Lasten päät eivät sekoa sukupuolista - blogiteksti  
puolestaan on jaettu yli 2000 kertaa Facebookiin, joten se on myös moneen 
vaikuttava aihe.

Tyypillisesti Aivelo aloittaa blogitekstinsä jollain huomiota herättävällä 
iskulauseella, jonka on tarkoitus herättää lukijan mielenkiinto. Tämä ja raflaavat 
otsikot saavat lukijoita blogille. Kielellisesti  ja rakenteellisesti tekstit ovat selkeitä. 
Kirjoitusvirheitä ei juurikaan ole (tai sitten niitä ei vain ole huomannut) ja teksti 
etenee suoraviivaisesti. Blogissa käydään keskustelua niin lukijoiden kesken kuin 
blogien välityksellä. Usein Aivelo ottaakin kantaa muiden tutkijoiden blogiteksteihin 
tai vastaa heidän kannanottoihinsa.

Aivelo viittaa teksteissään usein tutkimustietoon, mutta ei välttämättä anna 
 linkkejä itse tutkimuksiin tai kerro tutkimuksen nimeä. Todella usein tutkimukset on 
linkattu lauseissa oleviin sanoihin, joita tutkimuksissa avataan. Teksteissä on myös 
paljon viittauksia muiden tiedebloggaajien teksteihin, joita Aivelo käyttää luotettavina 
lähteinä.

Erityisesti huomiota herätti blogiteksti Onko rakkaus sopeuma?, jossa Aivelo 
ottaa esiin, kuinka ihmisen ominaisuuksia pidetään tottumuksena ja sopeutumisena 
ilman kunnollista todistusaineistoa. Turun yliopiston evoluutiobiologian dosentti 
Markus J. Rantala suhtautuu Aivelon kirjoituksiin ja väitteisiin kielteisesti. Dosentti 
kertoo myös kuinka Aivelon väitteet voidaan kumota kirjoitettujen kirjojen avulla. 
Aivelo tuo usein esiin, myös tässä blogitekstissä, omat väitteensä epäluotettaviin 
faktoihin viitaten ja pääsääntöisesti omiin mielipiteisiinsä pohjautuen. Lähteet jäävät 
usein melko pieneen rooliin.

Hyvää kyseisessä blogitekstissä kuitenkin ovat Aivelon mielipiteet. Aivelo tuo 
todella uskottavasti omia mielipiteitään esiin ja pohjaa niitä vahvasti tieteen 
näkökulmasta. Tämä on kuitenkin samalla hieman huono asia, sillä rakkaus “tunteena” 
jää vähälle käsittelylle ja rakkautta kuvataan paljon vain ikään kuin tietoisena tekona. 
Osa kommenteista liittyykin juuri tähän aiheeseen ja yksi kommentoija kommentoi 
negatiivisesti vain “Rakkaus on tietoisuuden tuote, next.”, joka myös herättää tunteita 
muissa kommentoijissa. Tekstiä ollaan myös kommentoitu rohkeana kirjoituksena, sillä 
siinä hieman kumotaan perinteisen evoluutioteoria piirteitä.

Aivelon blogitekstit ovat siis huomiota herättäviä ja painottuvat vahvasti siihen, 
että monet tulevat lukemaan ne. Raflaavien otsikkojen alla kommentointi kukoistaa. 
Samaan aikaan lähteiden luotettavuus ja omien mielipiteiden perustelu tieteeseen 
viitaten jää taka-alalle. Tärkeimpänä pointtina vaikuttaakin olevan se, että Aivelo saa 
mielenkiintoisilla kirjoituksillaan lukijat palaamaan blogilleen, eikä niinkään faktojen esittely.

Lähteet:

Kaiken takana on loinen - Tiede-lehti, blogi, Tuomas Aivelo

https://www.tiede.fi/blogit/kaiken-takana-loinen

https://www.tiede.fi/blogit/kaiken_takana_on_loinen/onko_rakkaus_sopeuma (2015)

https://www.tiede.fi/blogit/kaiken_takana_on_loinen/homojen_likainen_veri (2014)

https://www.tiede.fi/blogit/kaiken-takana-loinen/lasten-paat-eivat-sekoa-sukupuolista (2019)

https://www.tiede.fi/blogit/kaiken-takana-loinen/lesbojen-jaottelu-mika-tassa-nyt-meni-pieleen (2018)

Kuvat:

https://pixabay.com/fi/illustrations/opiskelija-professori-uni-kirjat-2052868/

https://pixabay.com/fi/illustrations/sosiaalisen-media-em%C3%A4nt%C3%A4-verkossa-1958774/

Vaikuttajamarkkinointi (Anna K.)

Luin Markkinointi & Mainonta lehden blogista Anna Kurkela-Vilénin kirjoittaman tekstin vaikuttajamarkkinoinnista. Tekstissä esiteltiin vinkkejä onnistuneeseen vaikuttajamarkkinointiin. Aihe on ollut pinnalla markkinoijien keskuudessa jo muutaman vuoden ajan ja monet sosiaalista mediaa käyttävät kuluttajat ovat myös varmasti huomanneet vaikuttajamarkkinoinnin yleistyneen viime vuosien aikana. Haluan tässä kirjoituksessa nostaa esille miksi ja kenelle näen vaikuttajamarkkinoinnin hyvänä keinona markkinoida.

Vaikuttajamarkkinoinnilla tarkoitetaan yrityksen ja joko julkkisten tai tunnettujen sosiaalisen median henkilöiden kanssa tehtyä yhteistyötä, jonka tarkoituksena on lisätä yrityksen tuotteen tai palvelun myyntiä tai brändin tunnettavuutta. Käytännössä se toimii yleensä niin, että vaikuttaja saa yritykseltä tuotteita käyttöön ilmaiseksi ja joko vain käyttää niitä tai kertoo niistä sosiaalisessa mediassa ja pyrkii näin vaikuttamaan tavallisten kuluttajien mielikuviin ja ostoaikomuksiin. Kurkela-Vilén sanoo blogitekstissään, että yhteistyöt yritysten ja vaikuttajien välillä ovat pikkuhiljaa muuttuneet yksittäisistä pienistä sopimuksista pidempiaikaisiin brand ambassador –sopimussuhteisiin.

Vaikuttajien avulla voidaan nykyään markkinoida lähes minkälaisia tuotteita vain. Yleisimpänä pitäisin ehkä yhteistyösopimuksia vaate- tai kosmetiikkabrändien kanssa, mutta myös esimerkiksi sisustustuotteet ja erilaiset kauneudenhoitoon liittyvät palvelut ovat yleisiä vaikuttajamarkkinoinnin kohteita. Vaikuttajamarkkinointi toimii täysin sosiaalisessa mediassa. Siksi se toimiikin parhaiten tuotteilla ja palveluilla, joiden kohderyhmä käyttää aktiivisesti sosiaalista mediaa. Ei siis välttämättä kannata lähteä markkinoimaan seniorikansalaisille tarkoitettuja tuotteita vaikuttajamarkkinointi pääkanavana.

Kuluttajat näkevät vaikuttajamarkkinoinnin uskottavampana kuin perinteisen mainonnan. Syynä tähän näkisin sen, ettei yritykset itse voi määritellä vaikuttajan sosiaaliseen mediaan tuomaa sisältöä, mutta mainosten sisällön he määrittävät kokonaan. Vaikuttajamarkkinointi nähdään aidompana ja näin ollen koen sen olevan myös tehokkaampaa.

Vaikuttajien välilläkin on eroa kuluttajien mielessä. Tavallisia julkkiksia, esimerkiksi näyttelijöitä tai artisteja, ei pidetä yhtä uskottavina kuin online-julkkiksia eli esimerkiksi bloggareita tai tubettajia. Perinteisiin julkkiksiin ei ole yhtä helppo samaistua, kuin internetin kautta tunnetuiksi tulleisiin tavallisiin ihmisiin. Seuraajien määrällä on myös vaikutusta uskottavuuteen. Mitä enemmän niitä on, sitä suurempi sosiaalinen vaikutus. Tästä hyvänä esimerkkinä, kun eräs todella tunnettu vaikuttaja kirjoitti Twitteriin, ettei aio enää avata sovellusta nimeltä Snapchat. Seuraavana päivänä Snapchatin markkina-arvo tippui 1,3 miljardia dollaria ja kurssi 6,1 prosenttia, joten vaikutus voi oikeasti olla todella suuri.

Kurkela-Vilén huomauttaa blogikirjoituksessaan kuitenkin myös, että niin sanotut micro-vaikuttajat eli vaikuttajat, joilla on Suomessa n. 2000-5000 seuraajaa, ovat myös tärkeässä roolissa. Micro-vaikuttajia pidetään autenttisina, aitoina ihmisinä ja heidän tuotearvostelunsa otetaan tosissaan. Joskus micro-vaikuttajien kanssa tehty yhteistyö saattaa olla jopa hedelmällisempää, kuin oikeiden julkkisten, koska heidän seuraajansa ovat usein sitoutuneempia ja heillä on vahvempi suostutteluvoima.

Lukemassani blogitekstissä nostettiin esille, että vaikuttajamarkkinointi on yrityksille myös hyvä keino kehittää tuotteitaan, sillä heiltä saa rehellistä palautetta heidän kokeilemistaan tuotteista. Vaikuttajilla on yleensä vankka ajatus siitä, mitä kuluttajat haluavat, joten heidän antamansa palaute voi olla yrityksille erittäin hyödyllistä.

Yleensä kuluttajat seuraavat vaikuttajia, joihin voivat samaistua, jollaisiksi he itse pyrkivät tai jotka edustavat kuluttajan arvostamia asioita. Itse ainakin löydän seuraamieni vaikuttajien kautta uusia ideoita esimerkiksi omaan pukeutumiseeni tai vaikka ravintolasuosituksia. Vaikuttajat nähdään trendien luojina ja roolimalleina. Varsinkin nuoruudessa idolien matkiminen on yleistä ja sosiaalisen median myötä sitä jatketaan nykyään vanhempaan ikään saakka eikä sitä nähdä ainoastaan teinien juttuna. Eikä se välttämättä ole silkkaa matkimista, ennemminkin sellaista inspiraation hakemista ja ideoiden sopeuttamista omaan elämään.

Alkuperäinen blogiteksti:

https://www.marmai.fi/kumppaniblogit/aikakausmedia/viisi-vinkkia-vaikuttajamarkkinointiin-vuodelle-2018-6696756

Säästä puhetta (Ville, Ville & Juho, Ellinooran rymä)

Sääpalveluyritys Forecan Sään takaa -blogia on kirjoitettu aktiivisesti kuukausittain jo vuodesta 2011. Blogin sisältö käsittelee säätä, ilmastoa ja niihin liittyviä ilmiöitä yleisesti ja selkokielellä, joten se tarjoaa monipuolista ja hyödyllistä tietoa kelle tahansa aihepiiristä kiinnostuneelle lukijalle. Blogin taustalla on ryhmä ammattitaitoisia aihealueen asiantuntijoita. Kirjoittajina toimivat meteorologit ja muut aihepiirin asiantuntijat. Taustatiedot blogille oli helppo löytää, vaikka blogin arkistosta ei varsinaista esittelysivua tai -tekstiä löytynytkään.

Blogia päivitetään ahkerasti ja säännöllisesti, julkaisuja korjataan ja niihin myös lisätään usein uutta sisältöä jälkeenpäin. Blogitekstien kirjoittajat vastailevat säännöllisesti blogiteksteihin liittyviin kysymyksiin ja kommentteihin. Tekstin selkeää ja helposti luettavaa sisältöä korostavat näyttävät valokuvat, graafit ja informatiiviset artikkelien loppuun lisätyt videot, eli laadukasta multimediasisältöä hyödynnetään monipuolisesti. Täten blogiteksteistä on tehty helppo sisäistää erilaisille median kuluttajille. Forecan blogiteksteissä on käytössä kommenttien esimoderointi, joten blogin kommenttiosiot pysyvät sisällöiltään asiallisina. Kokeilimme blogia tietokoneella, sekä mobiililla. Blogi skaalautui hyvin molemmilla laitteilla ja sitä oli miellyttävä käyttää. Vanhemmatkin tekstit on helppo löytää blogisivustolta kategorioiden ja asiasanojen perusteella luokiteltuina.

Kävimme läpi erityisesti Kevät: Tilanne juuri nyt -postausta, jonka meteorologi Joanna Rinne on kirjoittanut. Rinne on toiminut Forecalla päivystävänä meteorologina vuodesta 2008 lähtien. Postauksessa käsiteltiin kevään tuloa ja sitä mitä terminen kevät tarkoittaa. Postauksessa oli lopussa myös video, jossa puitiin samoja asioita. Postauksessa oli hyödynnetty kuvia ja sulavaa kieltä, mikä teki siitä helpon ja mielenkiintoisen luettavan. Myös havainnollistavia kaavioita oli käytetty helpottamaan lukijan ymmärrystä aiheesta.

Sään takaa -blogi tarjoaa säästä ja ilmastosta vähänkään kiinnostuneelle erinomaista sisältöä ja mielenkiintoista luettavaa. Nykypäivänä ilmasto ja sen muutokset ovat monien huulilla, ja Foreca tarjoaa aiheesta laadukasta ja luotettavaa, faktapohjaista tietoa.

Lähteet:

https://blogi.foreca.fi/2019/03/kevat-tilanne-juuri-nyt/

Onnistunut johtajuus (Anna K. & Patrik E. Marjaanan ryhmä)

“Oletko herkkähipiäinen työntekijöiden ehdotuksille tai palautteelle?” -blogipostauksen on kirjoittanut kauppatieteen maisteri Eero Kukkola. Postaus on julkaistu 11.3. Blogissa “Peruspeliä johtaja 2.0”. Blogissaan Kukkolaa kirjoittaa johtamisen eri osa-alueista pohjaten aiheensa omaan laajaan kokemukseensa johtajana sekä vahvaan pedagogiseen koulutukseensa. Blogipostauksissa käsitellään johtamisen eri elementtejä, muun muassa johtajana toimimiseen tarvittavasta asenteesta, johtamistaitojen kehittämisestä ja johtajan roolista yrityksessä.

Kukkola on koulutukseltaan Kauppatieteenmaisteri ja hän on suorittanut kadettikoulun kapteenin virkatutkinnon, hän on myös hyväksytty hallituksen jäsen. Hänen laajaan työkokemukseen kuuluu muun muassa toimiminen Fennia-ryhmän suurasiakas yksikön  johtajana, Turvatiimi Oyj:n toimitusjohtajana ja henkilöstöpalveluja tarjoavan Eilakaisla Oyj:n varatoimitusjohtajana. Kukkola on kirjoittanut kolme kirjaa johtamisesta: “En minä, vaan me”, “Peruspeliä johtajana! Peruspeliä!” ja “Joukkoja johdetaan edestä”. Kirjoihinsa hän viittaa epäsuorasti blogiteksteissään.

Kuvan on piirtänyt Marko Veijanen,
 taiteilijanimeltään Johannes. Hän toimii
 Peruspeliä johtaja 2.0 -bloginkuvittajana.

Työntekijöiden arvostuksen merkitys

Kukkola huomauttaa, että jos esimies tyrmää tai väheksyy työntekijöidensä ehdotuksia tai palautteita, alaiset eivät enää uskalla sanoa mielipiteitään ääneen ja silloin kehitys pysähtyy. Jos näin käy, se on merkittävä ongelma. Jokaisella työntekijällä tulisi olla oikeus tulla kuulluksi ja arvostetuksi työyhteisössä. Arvostus voi näkyä pieninä asioina, kuten toisten kuuntelemisena. Se on tärkeää, koska muuten työntekijöistä tuntuu, että heidän mielipiteillään ei ole merkitystä, aivan kuin he olisivat näkymättömiä. Kukkolan mukaan esimiehen tehtävä on varmistaa, ettei hänen tiimissään ole näkymättömiä työntekijöitä, ja että kaikki uskaltavat sanoa omat mielipiteensä ilma pelkoa. Uskon, että tästä asiasta me kaikki voimme olla samaa mieltä.

Mielipiteiden hylkääminen voi johtaa siihen, että työntekijät eivät enää halua tehdä kehitysehdotuksia työnsä parantamiseksi. Kun tilanne on tämä, yrityksen kehitys pysähtyy. Työntekijät eivät ole enää kiinnostuneita yrityksen toiminnan kehittämisestä. He tyytyvät tekemään työnsä samalla kaavalla, vaikka parannettavaa olisikin. Tämä ei ole tehokasta yrityksen näkökulmasta, eikä hyvä myöskään työntekijän näkökulmasta. Johtajan täytyy hyväksyä omat kehityksen kohteensa, kukaan ei ole täydellinen ja kuunnella työntekijöitä. Johtaja ei saa ottaa mielipiteitä ja kehitysehdotuksia suorana kritiikkinä hänen johtamistaan vastaan. Sen sijaan johtajan kannattaa yrittää kehittää toimintaansa niiden perusteella.

Johtajan hyviä ominaisuuksia

Blogitekstissään Kukkola kertoo työntekijöiden arvostavan yleensä johtajaa, joka seisoo sanojensa takana, uskaltaa pitää omiensa puolta ja on helposti lähestyttävä. Kukkolan ajatus, omien sanojensa takana seisomisen tärkeydestä pohjautuu luultavasti hänen armeija taustaansa, sillä intissä usein toistettu lause oli: “päätös se on paskakin päätös”. Tällä tarkoitetaan sitä, että on kyettävä tekemään päätöksiä vaikeissakin tilanteissa, eikä vain jäädä epäröimään asian kanssa. Näissä päätöksissä on pystyttävä pysymään. Eli omien sanojensa takana on seisottava, jotta saa pidettyä arvovaltansa ja jatkossakin alaiset kuuntelevat johtajaansa ja toimivat hänen sanojensa mukaan. Ajatus sopii niin yritysmaailmaan, kuin sotilas elämään.

Alaisten on helpompi arvostaa johtajaansa ja toimia tämän ohjeiden mukaan, mikäli johtaja on valmis pitämään alaistensa puolta. Alaisten puolustaminen tuo kunnioitusta johtajaa kohtaan, joka synnyttää molemminpuolista kunnioitusta, mikä on vahva perusta työyhteisön hyvälle hengelle ja tehokkaalle toiminnalle. Tähän liittyy myös johtajan helposti lähestyttävyys, joka tuo työntekijöille tunteen, että heitä arvostetaan ja kunnioitetaan, mikä lisää työmoraalia. Kun työntekijällä on hyvä olla yrityksessä, se näkyy myös taloudellisesti, johtajan roolia työntekijöiden hyvinvoinnista ei voi vähätellä, sillä johtajan toiminta luo edellytykset työpaikan positiiviselle työkulttuurille.

Kukkolan mukaan johtajan toiminnan on hyvä olla ennalta arvattavaa ja johdonmukaista Tämä tuo eräänlaista turvallisuuden tunnetta, kun työntekijöiden ei tarvitse jännittää, mitä epämieluisia yllätyksiä työpäivä tuo tullessaan, vaan he voivat keskittyä olennaiseen eli työntekoon. Kaiken kaikkiaan johtajan vakaasta toiminnasta hyötyy koko työyhteisö sekä itse yritys.

Edellytykset menestykseen

Kukkolan mukaan johdon viisaus tulee siitä, kuuntelevatko he herkällä korvalla asiakasrajapinnasta tulevia viestejä. Kuuntelemalla työntekijöitä, yritys voi parantaa omaa toimintaansa monessa eri kohdassa. Työntekijöiden kuunteleminen lisää arvostuksen tunnetta. Johdon selkeä ohjeistus tuo vakautta ja positiivista ilmapiiriä työpaikalle. Kun työntekijät voivat hyvin ja tuntevat itsensä arvostetuiksi, syntyy tulosta ja johto on onnistunutta.

via GIPHY

Lähteet:  

https://peruspeliajohtaja.com/

https://peruspeliajohtaja.com/2019/03/10/oletko-herkkahipiainen-tyontekijoiden-ehdotuksille-tai-palautteelle/

https://peruspeliajohtaja.com/2018/09/02/mika-on-esimiestyosi-palvelulupaus-ja-johtamispalvelusi-laatu/

http://mikkosaari.blogspot.com/2015/04/johtajuus-suuntaa-joukkojen-edella.html

Koulutus tulevaisuuden rakentajana (Julia P.)

Kevään 2019 eduskuntavaalit ovat jo aivan nurkan takana. Yhteiskunnan epäkohtia ja kehityslinjoja puidaan ahkerasti yhteiskunnallisessa keskustelussa. Mihin päättäjien tulisi kääntää katseensa? Mikä nähdään merkittävänä yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta? Opettaja-lehden blogiartikkelissa OAJ: koulutuspäällikkö Nina Lahtinen on nostanut esiin nuorten syrjäytymisen vakavuuden ja laajuuden. Hän tuo esiin tekstissään kehitysehdotuksia ja koulutuksen suuntaviivoja, joihin tulevaisuudessa olisi tärkeää tarttua.

Kuva: https://images.cdn.yle.fi/image/upload/f_auto,fl_progressive/q_88/w_1920,h_1080,c_crop,x_0,y_0/w_1200/v1551696089/39-5468775c7d00a0ef86b.jpg

Julkisuudessa syrjäytymistä on käsitelty ja keskustelun sävy on ollut huolestunutta. Erityisesti huolta on aiheuttanut syrjäytymisen pitkäaikaiset vaikutukset nuoren elämälle ja riski negatiiviseen oravanpyörään juuttumiselle. Tämä pyörä ei kuitenkaan pyöritä ainoastaan yksilön elämää, vaan pitkäaikainen työttömyys rasittaa lisäksi yhteiskunnan resursseja. Lahtinen esittää tekstissään uusimpia tilastoja, joiden mukaan  Suomessa oli vuonna 2018 noin 68 000 syrjäytynyttä nuorta. Syrjäytyminen on saatu hienoiseen laskuun, mutta tutkijat eivät näytä tietävän, mitkä tekijät laskuun ovat vaikuttaneet. Syrjäytymisen tutkimukselle aivan erityisen haasteen asettaakin ilmiön monimuotoisuus ja seurannan haasteet - usein nuoret eivät pudottaudu vain koulutuksesta, vaan myös tukimuksista.

Mikä avuksi?

”Paljon on tehty kaikenlaista”, ilmenee Lahtisen kirjoituksesta. Vai onko sittenkään? Lahtinen tarttuu haasteeseen ja esittää kolme konkreettista muutosta, joista voitaisiin päästä liikkelle. Syrjäytymisen syyt eivät ole yksiselitteisiä, ja usein ongelmien alku ja juuri löytyykin jo varhaislapsuuden aikana ilmenneistä haasteista - näitä ovat esimerkiksi perhetausta ja vanhempien kasvatuskäytännöt,  oppimisvaikeudet sekä haasteet sosiaalisessa kanssakäymisessä (Nurmi, 2011). Lahtisen mukaan varhaiskasvatuksen roolia tulisi korostaa ja esiopetus olisi muutettava pakolliseksi. Itse näen varhaiskasvatuksen roolin erityisen tärkeänä erityisesti ongelmien ennaltaehkäisyn kannalta. Mitä nopeammin lapsi saadaan koulutuksen piiriin, sitä herkemmin ja varhaisemmin kehitykseen vaikuttavat haasteet tulevat näkyviksi. Varhaiskasvatuksessa rakennetaan pohja lapsen sosiaalisille taidoille sekä lisäksi vaikutetaan siihen, millaisena oppijana lapsi tulevaisuudessa itsensä näkee.

Kuva: http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/default/files/imagecache/content-img-thumb/domain-13396/kuvat/11_4_2011_syrjaytynyt.jpg

Opettajalla voi olla hyvinkin suuri vaikutus sille, kokeeko oppilas itsensä huomioiduksi ja tärkeäksi. Opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus luo pohjaa oppilaan koulumotivaatiolle ja tämän vuoksi ryhmäkokoihin ja opettajan työn määrään tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Nurmen (2011) mukaan vanhempien matala koulutustausta on yhteydessä suurempaan syrjäytymisriskiin. Varsinkin tilanteissa, joissa lapsi ei ehkä saa tarvitsemaansa tukea kotoa, opettajan rooli positiivisen tuen antajan korostuu entisestään. Koulutuksen laatuun investoiminen on Lahtisen mielestä tehokkain keino, ja laadun parantamiseen voidaan tehokkaasti vaikuttaa oikeanlaisella opettajamitoituksella.

Oppivelvollisuusiän pidentämisestä on käyty keskustelua jo pidemmän aikaa, ja paine muutoksen toteuttamiselle kasvaa edelleen. Laineen kirjoituksesta ilmenee, että 65 prosenttia 18-29 vuotiaista kannattaa oppivelvollisuuden pidentämistä. Vaikuttaa siis siltä, että pakollinen oppivelvollisuus olisi myös nuorten omasta mielestä haluttu muutos. Mielestäni on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että yksinään oppivelvollisuuden pidentäminen ei ole riittävä ratkaisu, vaan töitä on tehtävä erityisesti oppilaiden tukemisen ja haasteiden ennaltaehkäisyn takaamiseksi.

Kuva: https://www.kunkoululoppuu.fi/assets/uploads/2018/01/osaamiskasitys-1024x683.jpg

Koulutuksesta löytyy ratkaisu niin yksilön tulevaisuuden turvaamiselle kuin yhteiskunnan kompetenssin parantamiselle. Koulutuksen kehittäminen on perustana hyvinvoinnille ja yhteiskunnan kehityksen turvaamiselle. Laineen mukaan yhdeksi tavoitteeksi tulisi asettaa pitkän aikavälin osaamistrategian kehittäminen. Tämän strategian aikaansaamiseksi tarvitaan päättäjiä, jotka ovat sitoutuneet työskentelmään koulutuksen -ja sitä kautta koko yhteiskunnan paremman tulevaisuuden puolesta.

Lähteet:

Lahtinen N. Syrjäytymiseni, toteutumista vaille valmis. OAJ:n blogiartikkelit 19.03.2019. Viitattu 3.4.2019. https://www.oaj.fi/ajankohtaista/blogiartikkelit/koulutus-ratkaisee/2019/syrjaytymiseni-toteutumista-vailla-valmis/

Nurmi J.E. 2011.  Miksi nuori syrjäytyy? NMI Bulletin 2/2011. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti.
https://koppa.jyu.fi/kurssit/228230/materiaalikansio/materiaali-luennolle-i/Luento%20I_Miksi%20nuori%20syrjaytyy.pdf 

Osaamisen asialla (Jesse L. ja Terhi M.)

Opetushallituksen ylläpitämä blogi Osaamisen asialla käsittelee opetuksen ja koulutuksen ajankohtaisia aiheita ja teemoja. Aiheet käsittelevät opetusta ja koulutusta aina esiopetuksesta yliopistoon saakka. Blogissa ei ole toistuvaa aihetta vaan postaukset käsittelevät laajasti ajankohtaisia ilmiöitä koulumaailmasta. Blogissa käsiteltäviä aiheita ovat esimerkiksi kieltenopetus, ilmiölähtöinen opetus, digitalisaatio ja työrauha. Blogia kirjoittavat useat eri henkilöt, jotka kaikki kuitenkin työskentelevät Opetushallituksessa. Kirjoittajina toimivat esimerkiksi Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen, opetusneuvos Annamari Kajasto sekä viestintäpäällikkö Marjo Somari. Blogissa on kirjoittajana myös ulkopuolisia henkilöitä, kuten esimerkiksi Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen lehtori Matti Rautiainen ja historian ja etnologian laitoksen johtaja Heli Valtonen jotka kirjoittivat blogiin tekstin Uno Cygnaeuksesta.



Koska blogilla ei ole yhtä kirjoittajaa ja se on julkishallinnon virallinen viestintäkanava, eivät postaukset edusta yhden tietyn henkilön mielipiteitä tai näkökulmia. Sen sijaan tekstien taustalla on koko Opetushallituksen virallinen näkökanta asioihin. Postaukset eivät varsinaisesti ota mihinkään kantaa vaan noudattavat Opetushallituksen yleistä linjaa ja avaavat keskustelua eri aiheista Opetushallituksen näkökulmasta. Tekstien tyyli on melko neutraali.


Pääjohtaja vai yksityinen henkilö?


Yksi toistuva kirjoittaja blogissa on jo edellä mainittu Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen. Viimeaikaisissa postauksissa Heinonen on käsitellyt ajankohtaisia teemoja, kuten koulun merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa. Kun muiden kirjoittajien tekstit käsittelevät yksityiskohtaisemmin jotakin tiettyä teemaa, kuten työrauha, kirjoittaa Heinonen koulutuksesta kokonaisuudessa yleisemmin menemättä niinkään yksityiskohtiin. Blogin yleistä linjaa noudattaen myös Heinosen kirjoitustyyli on melko neutraali. Neutraalista kirjoitustyylistä ja asemastaan huolimatta Heinonen uskaltaa kirjoittaa myös henkilökohtaisemmin, esimerkiksi postauksessa Yhteen kudottu maailma hän kertoo isästään joka myös oli opettaja. Kuten tapana on, on blogissa kommentointimahdollisuus. Positiivisella tavalla yllättävää oli huomata, että eräässä postauksessa Heinonen oli vastannut saamaansa kommenttiin. Vaikka postauksissa ei ole lähdeviitteitä löytyy usean postauksen lopusta kuitenkin linkki, josta aiheesta voi lukea lisää. Tämä lisää tekstin uskottavuutta ja luotettavuutta.

Ajatuksia koulusta ja opetuksesta


Vaikka Opetushallituksen Osaamisen asialla blogi ei varsinaisesti ei referoi tutkimuksia tai esittele tutkimustuloksia voi sen kuitenkin ajatella olevan jossain määrin tieteellinen blogi. Voinee olettaa että kirjoittajat ovat korkeasti koulutettuja ja ovat niin sanotusti ajan hermolla ja perillä siitä mitä tutkimuksessa tapahtuu. Blogin kohderyhmä ovat opettajat ja muut koulutuksen kentällä toimivat henkilöt, jotka ovat kiinnostuneet ajankohtaisista keskustelunaiheista opetukseen ja koulutukseen liittyen. Blogi on osa Opetushallituksen viestintää ulospäin, mikä näkyy sekä aihevalinnoissa että kirjoitustyylissä. Yksittäisten kirjoittajien ääni ei välttämättä kuulu yhtä vahvasti kuin koko organisaation näkemys.

Lähdeluettelo:

Osaamisen asialla - Opetushallituksen blogi https://www.oph.fi/ajankohtaista/blogi/101/0?all101/0

Kuvat: Opetushallitus ja Google Creative Commons