Kyberturvallisuus tulee! Onko Suomi valmis? (Atte S., Max L., Petri L.)

Catharina Candolinin “All Things Cyber” blogi käsittelee kyberturvallisuutta yhtenä suurena kokonaisuutena. Candolinin meriitteihin kuuluvat muun muassa työkokemus puolustusvoimissa, filosofian tohtorin arvonimi, sekä kyberturvallisuusalan opiskelu Aalto-yliopistossa. Candolinilla on myös laaja työkokemus niin yksityiseltä, kuin julkiselta sektorilta kyberturvallisuuden parissa.

Blogi on suunnattu yleisesti tietoturvasta kiinnostuneille ihmisille, ja sillä yritetään luoda keskustelua kyberturvallisuuden ajankohtaisista ilmiöistä. Blogissaan Candolin keskittyy enimmäkseen luomaan keskustelua Suomen kyberturvallisuusstrategiasta. Kyberturvallisuutta tarkastellaan ilmiönä niin henkilötasolla, kuin myös valtiollisella tasolla.

Catharina Candolin pohtii 8.12.2015 julkaisemassaan kirjoituksessa sitä, miksi Suomi ei ole innovatiivisesta luonteestaan huolimatta kyberturvallisuuden kärkimaiden joukossa. Kirjoituksen edetessä kokonaisuus hahmottuu lukijalle Candolinin esittämien keskustelua herättävien kysymysten kautta. Kyberturvallisuus on alati kehittyvä ala ja Suomen kyberturvallisuuskyvykkyyttä on tätä myötä tarve viedä eteenpäin. Aiheesta tuleekin täten luoda keskustelua, joka kyseenalaistaa nykyisiä edistystä jarruttavia tekijöitä. Mahdollisuuksia Suomessa onkin moneen, mutta tilanteen korjaamiseksi vaaditaan suoria konkreettisia toimia ja vakiintuneiden ajatusmallien hajottamista. Ratkaisuja ja kehitystä on turhaa toivoa ilman jonkinlaista muutosliikehdintää. Tekstin yksi tärkeimmistä pointeista onkin luultavasti tulevien osaajien motivoiminen kyberturvallisuuden palveluiden parantamiseksi.

Tekstissä on arvioitu Suomen valmiuksia kyberturvallisuuden suhteen eri tekijöiden pohjalta. Candolinin mukaan Suomen vahvuuksiin kuuluu muun muassa erinomainen koulutustaso kyberturvallisuuden suhteen, sekä innokkaiden harrastajien määrä. Tästä huolimatta Suomen huomattava kyberpotentiaali jää valitettavasti hyödyntämättä. Suurimmilta osin tämä jumiutuminen nykyiseen tilanteeseen johtuu siitä, että Suomi on teknologian kehittymisen kannalta välttämättömien uusien yritysten suhteen melko kuivilla. Vaikka suomi on Bloombergin listauksessa ilmoitettu olevan maailman neljänneksi innovatiivisin maa, Suomi on teknologisten innovaatioiden määrässä vasta sijalla 25. Näin tärkeän asian puute toimii valitettavasti pullonkaulana estäen kyberturvallisuuden kiihtyvän kehityksen. Asioihin voidaan kuitenkin tehdä muutoksia.

Blogissaan Catharina Candolin ei tarjoa suoranaisia ratkaisuja tilanteen korjaamiseen. Sen sijaan hän antaa listauksen asioista jotka vaativat hänen mielestään lisäpohdintaa. Teksti ei siis tarjoa juurikaan sisältöä ihmiselle joka on etsimässä vastauksia kysymyksiin joita blogissa esitetään. Se on suunnattu ihmisille jotka ovat jo valmiiksi kiinnostuneita aiheesta ja täten herättelee kohderyhmäänsä ajattelemaan asiaa itsenäisesti antaen alustan ajatustyölle. Candolin toimiikin näin eräänlaisena motivoijana, ja antaa lukijalle vapaat kädet ongelman pohtimiseen ja ratkaisun etsimiseen.

Blogia lukiessa on huomioitava, että kirjoittaja ei tekstissään viittaa uusimpiin tutkimuksiin aiheesta, vaan perustaa näkemyksensä henkilökohtaisiin kokemuksiinsa alalta. Näin ollen blogi ei loppujen lopuksi ole kovinkaan kelvollinen käytettäväksi lähdemateriaalina.

On valitettavaa huomata, että itse blogi ei herätä minkäänlaista keskustelua ja siksi onkin vaikea mitata blogin herättämää vastakaikua sen lukijoissa. Voidaan vain arvailla johtuuko tämä siitä, että blogin aihe ei kiinnosta ihmisiä vai siitä, ettei blogilla yksinkertaisesti ole tarpeeksi suurta lukijakuntaa herättämään keskustelua. Blogi ei ole saanut suurta näkyvyyttä, ja sen löytää vain sitä tarkoituksenmukaisesti etsimällä, jolloin blogin potentiaali jää valitettavasti käyttämättä. Vaikka sisältö ja sanoma ovat tärkeitä, on surullista, että Candolin yksinpuhelut menevät kuuroille korville.

Turvallisuusblogi - turvallisesti (Salla Böök & Toni Hakala

http://blogit.iltalehti.fi/jarno-limnell/2016/04/27/isis-ja-yhdysvallat-vastakkain-digitaalisesti/

Iltalehdellä on blogeja aiheesta kuin aiheesta. Tutustuimme Yhteiskunta-blogiin, jota kirjoittaa Jarno Limnéll, kyberturvallisuuden professori Aalto-yliopistossa ja sotatieteiden tohtori. Blogi ei niinkään käsittele yhteiskuntaa yleisesti, vaan yhteiskunnallista turvallisuutta, erityisesti kyberturvallisuutta.

Postauksissa ei ole kuvia eikä videoita - ei minkäänlaista väriä. Teksti on mustaa valkoisella. Limnéllin ote on hyvin asiantunteva, ja keskittyy välittämään tietoa ja valistamaan ihmisiä turvallisuuden tilasta. Aiheet ovat ajankohtaisia, ja niitä tarkentavat Limnéllin omat kokemukset ongelmien parissa työskentelystä. Siihen nähden Limnéll tuo hyvin vähän omaa näkökulmaansa tai omia mielipiteitään esille. Ote on hyvin turvallinen: pohdinnat liikkuvat hyvin yleisellä tasolla, ehkä jotta lukijat pysyisivät perässä, mutta samaan aikaan tekstit ovat värittömiä ja harvoin herättävät keskustelua.

Valitsimme tarkempaan käsittelyyn Limnéllin blogikirjoituksen ”ISIS ja Yhdysvallat vastakkain - digitaalisesti”. Kirjoituksessaan Limnéll kertoo Yhdysvaltain kyberyksikölle annetusta käskystä toteuttaa ISISin vastainen hyökkäys digitaalisessa ympäristössä ja pohtii sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuudessa.

Limnellin kirjoitus maalaa verkon taistelukentäksi, jossa paha, ISIS, viljelee pahan siemeniä joita hyvä, Amerikan Yhdysvallat, on johtavana sotilasmahtina käynyt torjumaan. USA on tällä sodankäynnin saralla suunnannäyttäjä, jonka toimien seurauksia Limnéll puntaroi: pojat seuraavat isäänsä ja jatkossa verkkoympäristössä tapahtuvien toimenpiteiden suorittamisen kynnys madaltuu. Valitettavasti jo vuosikymmeniä vallinnut sotilasmahtien tasapaino voi tämän kehityksen myötä järkkyä, mikä on epätoivottavaa eritoten pienten valtioiden näkökulmasta.

Terrorismin vastainen kyberhyökkäys on toisaalta Limnéllin mukaan harjoitusta isompien tekijöiden varalta. Itäisten valtioiden, kuten Venäjän tai Kiinan, uhka on ilmeinen ja nykytoimet tuottavat arvokasta kokemusta tulevaa ajatellen. Välittömien vaikutusten lisäksi hyökkäyksen tuottamaan psykologiseen etuun uskotaan: vahvan aatteen yhdistämä terroristijärjestö on horjutettavissa ja saattaa jopa kääntyä itseään vastaan kyberhyökkäyksen aiheuttaman pelon ja epävarmuuden voimasta.

Limnéll pohtii myös kyberhyökkäysten mahdollisia haittoja oman puolen joukoille ja painottaa kyberturvallisuuden tärkeyttä nykymaailmassa. Suoraan asiaa ei sanota, mutta Suomen kyky puolustautua pahan suorittamaa hyökkäystä vastaan nousee tapetille. Mahdollista hyökkääjää tai sen motiivia ei käsitellä, mutta ajatuksena tuntuu olevan, että hyökkäykselle helposti altistuva päätyy helposti kohteeksi. Tämä ajatus paistaa taustalla kirjoituksen alusta loppuun. Oletettavasti Suomen hallituskin tuntee yhä enemmän painetta alentaa yksityisyydensuojaa terroristien ja mahdollisten vihollismaiden löytämiseksi Suomen verkkoympäristöstä.

Koska Suomi on tiiviisti kansainvälisen länsimaisen yhteisön puolella, on myös mahdollista että Suomi tulee avustamaan Natoa sen tulevaisuuden kybersodissa ISIS:iä vastaan, mikäli vain osaamista riittää. Sinänsä on hyvin mielenkiintoista kuvitella ISIS ja Suomi vastakkain, käytännössähän kybermaailma tekee hyökkäyksistä huomattavasti realistisempia uhkia kuin vanhassa kunnon terrorismissa. Nykyäänhän päähuolenaiheena Suomen terrorisminvastaisessa taistelussa näyttää olevan terroristien soluttautuminen Suomeen turvapaikanhakijoiden mukana.

Kuvan lähde: cyber risk & insurance forum

Tähän asti Suomi on mielellään keskittynyt YK:n alaiseen rauhanturvaamiseen, mutta kysymys kuuluu: nähdäänkö kybersota yhtä lailla sodankäyntinä kuin kineettisten aseiden käyttö? Limnéll kuvaa USA:n tähänastiset kybertoimet varsin pehmeinä: viestiyhteyksien katkaisua, epäluottamuksen levittämistä, “psykologista sodankäyntiä”. Näyttää kuitenkin siltä, että yhtä lailla kuin pommit ovat aiemmin osuneet terroristien lisäksi siinä sivussa myös siviileihin, on kyberhyökkäyksilläkin vaarannettu siviilien selviytyminen konfliktien runtelemissa kaupungeissa.

Kirjoituksessaan Limnéll luottaa sekä omaan asiantuntijuuteensa aiheesta että lukijan tietoon kybersodankäynnistä ja maailmanpoliittisista tekijöistä ja niiden motiiveista. Toimenpiteiden mahdollisia vaikutuksia käydään läpi, mutta itse toimenpiteet eivät kirjoituksesta aukea. Vastaavasti näiden hyökkäysten motiivien uskotaan olevan lukijalle itsestään selviä, ja olettamuksena on, että lukijan maailmankuva vastaa kirjoittajan maailmankuvaa. Limnéllin motiivi kirjoitukselle ei yllättäen heijasta varsinaista intohimoa aihetta kohtaan, vaan blogiteksti on kuin liukuhihnaprojekti aiheesta jo ennestään samaa mieltä olevalle yleisölle.

Kuka pelkää narsistia? (Roosa F. & Roosa R.)

Narsisti. Pelkkä sanan kuuleminen synnyttää monenlaisia mielikuvia, päällimmäiseksi negatiivisia sellaisia. Sen karkeita synonyymejä voisi olla  sanat kuten itserakas, omahyväinen tai ylimielinen. Kaikki viittaavat jollain tavalla oman napansa tuijotteluun ja itsensä nostamiseen jalustalle. Ihmisiä kehotetaan aina rakastamaan itseään, mutta äärimmäisyyksissään se voi olla vaarallista, kun ylitetään narsismin punainen raja.

PublicDomainPictures – htpps://pixabay.com/en/users/PublicDomainPictures-14/

Narsismia yritetään karttaa kaukaa sekä lähipiirissä että omassa itsessään. Tällöin on helpotus, että internetin syövereissä on erilaisia ”ammattilaisten luomia” testejä, joiden avulla voit selvittää oletko itse narsisti tai voitko luokitella esimerkiksi naapurisi itsekeskeiseksi psykopaatiksi. Varsinkin asiaan perehdyttämättömät ihmiset saattavat helposti niiden avulla lokeroida muita mustavalkoisesti hyvä-paha – laatikoihin. Usein tämä leimaus onkin hyvin järkkymätön: kerran narsisti, aina narsisti.

Psyjuridica-nettisivun blogissa kirjoittava oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm tuo tekstissään asiantuntevasti esiin narsismin hyviä vaikutuksia työelämässä, etenkin tarkasteltaessa johtajan asemaa. Hän kuvailee myös sitä, kuinka narsismi näyttäytyy suomalaisten silmissä erittäin negatiivisena piirteenä.

Suomalaisessa kulttuurissa on suorastaan synti tuoda liikaa omia vahvuuksia tai onnistumisiaan esiin, ja jos näin kuitenkin joku tekee, seuraa tästä pitkä kiusallinen hiljaisuus tai paheksuvia katseita. Suomessa et vain voi olla ääneen ylpeä itsestäsi ja varsinkaan tuoda sitä esille ilman ”ei tehdä tästä nyt niin suurta numeroa” – kiemurtelua. Tämä on ehkä osasyy siihen, että varsinkin suomalainen kulttuuri pitää narsismia erittäin negatiivisena piirteenä ja puhekielessä tämä ominaisuus luokitellaan jopa persoonallisuuden häiriöksi.

Otetaan esimerkiksi amerikkalaiset: he ihailevat ihmisiä, joilla on vankka itsevarmuus, päättäväisyyttä ja rima korkealla. Vaatimattomuus ei tee kehenkään vaikutusta vaan se mielletään ennemminkin heikkoudeksi. Tarvitseeko edes mainita, mitä mieltä me suomalaiset olisimme tällaisista piirteistä…

Kulttuurilliset erot ovat suuria ja se näkyy hyvin myös vaikkapa Suomen ja Amerikan presidenttien ominaisuuksia tarkasteltaessa. Suomen presidentti mielletään usein edustushenkilöksi ja valtion kasvoiksi. Harvemmin tämä nostaa itseään korokkeelle, huutelee sieltä käskyjä tai mielipiteitään kansalaisille, vaan useimmin pysyy näkymättömänä hahmona päätöksenteossa. Vastuu ja päätökset ollaan jaettu todella paljon pienempiin osiin ja jokaisen kansalaisen ääni halutaan kuulla. Amerikan presidenttiä taas voidaan pitää lähes koko maailman vaikutusvaltaisimpana yksilönä. Vielä hetki sitten kaikki seurasivat jännityksellä USA:n presidentinvaaleja. Ehdokkaat olivat lähes vastakohta sille, mitä meidän kotimaassamme ihaillaan: suunnatonta itsensä esiin tuomista ja itsevarmuutta, vastustajan mollaamista, lähes hävyttömiä keinoja oman etunsa tavoittelun eteen. Eihän tällainen itsekkyys tulisi kuuloonkaan Suomessa! Jos suomalaiset olisivat joutuneet päättämään näistä ehdokkaista mieleisensä, omien arvojensa puolesta toimijan, voisi tehtävä olla lähes mahdoton.

Geralt - https://pixabay.com/en/users/geralt-9301/

Voisi kuvitella, että narsistisen henkilön luonteenpiirteistä ei ole kuin puhtaasti haittaa. Miten tällainen henkilö tulisi ikinä pärjäämään esimerkiksi suomalaisessa työkulttuurissa? Häkkänen-Nyholm haluaa blogitekstissään kuvailla tilanteita työelämässä, joissa narsistiset piirteet pääsevät oikeuksiinsa. Esimerkkinä tästä on ryhmätyöskentely: on erittäin yleistä, että ryhmän sisällä muodostuu heti alkutekijöistä jonkinlainen hierarkia. Ja kukapa muukaan kuin narsisti on avosylin vastaanottamassa johtajan roolin. Muilla ei tosin usein ole sitä mitään vastaan, että joku jakelee tehtävät ja kertoo, kuinka homma toimii. Jos kyseessä on esiteltävä työ, toiset voivat huokaista helpotuksesta, koska he tietävät, että narsisti hoitaa homman kotiin kirkkain pistein vakaalla itsevarmuudella, eikä heidän tarvitse itse nousta esille.

Narsisti keventää siis muiden työntaakkaa. Tutkimuksissa on myös osoitettu, että narsismi on yhteydessä ryhmän tuottavuuteen ja innovatiivisuuteen. Käy kyllä järkeen, sillä narsistithan haluavat olla kaikkein parhaimpia, ihailtavimpia ja ylivoimaisia kaikilla osa-alueilla. Työt tehdään siis kunnolla, jotta voidaan loistaa muiden silmissä.

Tutkimuksien mukaan narsismin myönteiset vaikutukset ryhmätyöskentelyssä laskevat mitä kauemmin työskentely kestää. Narsistin kuva täydellisenä johtajana alkaa rakoilemaan, kun itsekeskeisyys alkaa ottamaan suuremman roolin ja esimerkiksi muita alkaa häiritä narsistin joustamattomuus. Asiat tehdään hänen tavallaan tai sitten ei tehdä ollenkaan. Tällaisen henkilön kanssa on vaikeaa työskennellä pidemmän päälle.

Onko narsismi siis hyvä vai huono asia? Siitä voidaan tietenkin olla montaa mieltä, mutta kuten muutkin persoonallisuuden piirteet, on se vain yksi osa ihmistä, ei koko kokonaisuus. Tietyissä tilanteissa kaivataan sitä henkilöä, joka rakastaa toimia tilanteen herrana ja ottaa homman haltuun, ja joskus taas on parempi toimia nöyrästi yhteisen hyvän eteen, vaikkei se vastaisi omaa tahtoa.

Peggy_Marco - https://pixabay.com/en/users/Peggy_Marco-1553824/

Yhdestä asiasta voidaan kuitenkin olla varmoja: narsismia ei saisi kohdella mielipuolisena persoonallisuuden häiriönä, vaan neutraalimpi suhtautuminen tulisi tarpeeseen. Median tulisi kuitenkin myös lopettaa narsistien turha leimaaminen, sillä mikään ei ole mustavalkoista. Ja kaikille niille, jotka internetin ihmeellisessä maailmassa tekevät narsismi-testejä itselleen tai toisille; olkaa hyvät ja lopettakaa se.

Jos kuitenkin haluat kehotuksista huolimatta testata, oletko narsisti: 

http://time.com/3136687/narcissist-quiz/

Lähteet:

http://psyjuridica.com/blogi/

Kuvat: 

https://pixabay.com/

Anteeksipyytämisen mahdottomuus (Salla ja Vera)

Tarkastelen tässä kirjoituksessa Psyjuridica OY:n sivujen ylläpitämää blogia. Psyjuridica on yritys, joka on tuonut psykologiset ja juridiset palvelut asiantuntevasti yhteen ja yrityksen blogin kirjoittajat ovat Psyjuridican henkilökuntaa. Blogi käsittelee mm. oikeuspsykologiaan, rikollisuuteen ja lainvalvontaan liittyviä asioita erinäisiä tutkimuksia ja konkreettisia esimerkkejä hyväkseen käyttäen.

Monet teksteistä keskittyvät ajankohtaisiin tai keskustelua herättäviin aiheisiin tarkastellen niitä psykologisesta ja oikeudellisesta näkökulmasta. Ensimmäinen kirjoitus on julkaistu lokakuussa 2012 ja kirjoitusten julkaisutahti vaihtelee kahdesta kolmeen viikkoon. Kirjoittajia on useita, mutta suurimman osan julkaisuista on kirjoittanut oikeuspsykologian dosentti ja erityistason psykoterapeutti Helinä Häkkänen-Nyholm.

Päätin tarkastella lähemmin Häkkänen-Nyholmin 23.08.2016 julkaisemaa tekstiä Mies, joka ei osannut sanoa ”anteeksi”, sillä vaikka aihe onkin vähän puhuttu, on ilmiö itsessään hyvin arkipäiväinen.  Kirjoittaja tuo esille kohtaamansa tilanteen vastaanotolleen saapuneesta peliriippuvaisesta miehestä, joka ei kykene pyytämään vaimoltaan anteeksi. Päällimmäisenä tekstistä välittyy ilmiön herättämä hämmästys ja sen käsitteleminen poikkeavana ominaisuutena.

Kirjoittaja mainitsee anteeksipyynnölle kolme tärkeintä merkitystä. Ensiksi anteeksipyytäjä näyttää, että pystyy tunnistamaan tilanteet, joissa on väärässä ja loukannut toista. Kyse on siis oman tunneälynsä todistamisesta. Toinen tärkeä merkitys liittyy anteeksipyytäjän haluun huolehtia loukatun hyvinvoinnista. Anteeksipyytämällä pyritään vastapuolen psyykkisen toiminnan edistämiseen ja osoitetaan oma kykeneväisyys kantaa vastuuta teoistaan. Kolmantena Häkkänen-Nyholm mainitsee anteeksipyynnön ennaltaehkäisevän vaikutuksen. Oikealla toiminnalla estetään tilanteen riistäytyminen suuremmaksi konfliktiksi.

Anteeksipyytämisen vaikeutta Häkkänen-Nyholm käsittelee tekstissään hyvin pintapuolisesti, ehkä pitääkseen blogitekstin miellyttävän pituisena lukea, jättäen radikaalimmat näkökulmat tarkastelun ulkopuolelle. Kirjoittajan tarjoamat syyt tämän lyhyen sanan sanomisen mahdottomuudelle koskevat pääosin anteeksipyytäjän välinpitämättömyyttä, ymmärtämättömyyttä, huonoa itsetuntoa ja alemmuuden tunnetta tai ylpeyttä. Teksti siirtyykin nopeasti kuvailemaan anteeksipyytämisen tärkeyttä ja mm. sitä, kuinka se vapauttaa anteeksiantajan tilanteeseen liittyneistä negatiivisista tuntemuksista ja muistoista.

Blogitekstiin tuo uuden näkökulman nimimerkillä Unicorn kommentoinut lukija. Hän ottaa esille kirjoittajan pohtimien syiden vajavaisuuden. Unicorn kehottaa tarkastelemaan henkilön omaa historiaa käyttäen esimerkkinä miestä, jolle anteeksipyytäminen oli vaikeaa koettuaan lapsena perheväkivaltaa: isä aneli anteeksiantoa, mutta kuitenkin löi aina uudelleen. Kommentti on osuva, Häkkänen-Nyholm kun tyytyy ympäripyöreisiin ja helposti yleistettäviin syihin.

            

Kuvat: http://psyjuridica.com/, http://www.heidistrengell.com/brand/.

Kuten Häkkänen-Nyholm kertookin tekstissä, anteeksipyytämisellä on suuri rooli sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Kykyä pyytää anteeksi pidetään ihmisen synnynnäisenä ominaisuutena tai yhtenä hyvän kasvatuksen indikaattoreista. Sen ajatellaan kertovan hyvästä itsetunnosta ja inhimillisyydestä. Häkkänen-Nyholm liittää anteeksipyytämisen vastuunkantoon ja tunneälyyn, pyytämällä anteeksi henkilö osoittaa ymmärtävänsä tilanteen ja ottaa vastuun käyttäytymisestään. Anteeksipyytämisen tärkeyttä opetetaan lapsille pienestä pitäen. Kuitenkaan ei saisi unohtaa sanan perimmäistä tarkoitusta. Unicornin kommenttiin viitaten, se menettää nopeasti merkityksensä väärin käytettynä. Anteeksipyydettäessä on tärkeää, että anteeksiantaja kokee pyytäjän olevan tosissaan ja tarkoittavan sanomaansa. Tavan ja muiden painostuksen vuoksi tehty merkityksetön anteeksipyyntö voi jopa pahentaa tilannetta aiheuttaen esimerkiksi luottamusongelmia ihmissuhteissa. 

Anteeksipyytäminen ei mielestäni ole todellakaan merkki luovuttamisesta, heikkoudesta tai alistumisesta. Rehellisesti tehtynä se on näiden kaikkien vastakohta toimien osoituksena hyvästä itsetunnosta ja osapuolten välisestä luottamuksesta. Tapahtumassa myös anteeksiantajalla on tärkeä rooli. Anteeksiantaja ei saa sortua painostamiseen, ehtojen sanelemiseen tai muuhun anteeksipyytäjää alistavaan käytökseen. Rehellisyys on välttämätöntä tässäkin päässä, jos loukattu ei ole oikeasti valmis antamaan tapahtunutta anteeksi, asia nousee helposti pian uudestaan esille. Mielestäni anteeksipyyntö ja -anto ovat merkki asian loppuun käsittelystä.

”Mies, joka ei osannut sanoa ”anteeksi”” tuo hienosti esille arkipäiväisen, mutta hyvin tärkeän ja kauaskantoisen teeman. Päällisin puolin pieneltä tuntuvat ongelmat anteeksipyytämiseen liittyen voivat johtaa ajan myötä johonkin paljon suurempaan. Tekstissä käytetyssä esimerkissä ongelma johti avioparin eroon. Teksti on lyhyt ja ytimekäs. Joiltain osin se on sisällöltään hyvin suppea, mutta onnistuu silti, tai ehkä juuri siksi, herättämään lukijassa paljon ajatuksia. 

Terveys muotivillityksenä (Siiri L. ja Toni T.)

Valitsimme tarkastelumme kohteeksi Turun Sanomien ylläpitämän Terveys & Tiede –blogin. Blogia kirjoittaa lääketieteen tohtori ja Turun yliopiston professori Juhani Knuuti. Blogia päivitetään säännöllisesti, noin 2-3 kertaa kuukaudessa. Knuuti rikkoo teksteissään harhakuvitelmia, arvostelee eri osapuolia ihmisten harhaanjohtamisesta terveysasioissa sekä tarjoaa oikeaa, tutkittua tietoa sairauksista ja niiden ennaltaehkäisystä. Blogin kieli on asiallista ja asiantuntevaa. Tekstit ovat aina perusteltuja ja niiden esittämiä argumentteja tuetaan tutkimustiedolla. Tavoitteena on valaista ihmisiä terveysasioista ja kannustaa heitä kriittiseen ajatteluun.  

Blogin tekemä työ on tärkeää varsinkin tällä sosiaalisen median aikakaudella, jossa uudet terveystrendit ja väärä tietoa leviävät kulovalkean tavoin. Esimerkkinä voisi mainita tiedon siitä, että suklaa auttaa laihduttamisessa. Tämä myytti levisi netissä maailmanlaajuisesti muutama vuosi sitten ja päätyi jopa tv-uutisiin. Itse asiassa tutkimuksen, johon tieto perustui, loi ryhmä journalisteja, jotka halusivat todistaa, miten helposti väärä tieto leviää mediassa. 

Koska terveysasiat ovat nyt muotia ja monet netin käyttäjät ovat aina innokkaita puolustamaan omaa kantaansa, aiheet herättävät paljon keskustelua kommenteissa. Jotkut ylistävät Knuutin tekemää työtä ja jotkut yrittävät kaupata omia, vastakkaisia mielipiteitään. Kerrotaan omista kokemuksista sekä väitellään keskenään. Niin kuin on tavallista verkossa, kommenttiosio ei olekaan mikään intellektuaalisuuden riemuvoitto. Knuuti itse kuitenkin vastaa hänellä osoitettuihin kommentteihin asiallisesti.

 

http://www.123rf.com/photo_7374092_food-supplements-vs-healthy-diet.html

Knuuti avaa blogikirjoituksessaan ”FitLine = FitLin€” nykyajan ilmiötä lisäravinteiden lisääntyneestä käytöstä ja niiden harhaanjohtavasta markkinoinnista.

Miksi ihmiset ostavat lisäravinteita? Miksi normaali ravinto ei riitä? Nämä ovat kysymyksiä, joita usea on miettinyt. Kirjoituksessa tuodaan esiin lisäravinteiden mainontaa suorin lainauksin FitLine –tuotteiden mainoksista. Lainauksiin ei ole annettu viitteitä, joten jokainen joutuu arvioimaan niiden todenperäisyyttä itse. Mainoksissa käytetään lainauksien perusteella paljon tieteellistä sanastoa ja esitetään, että tuotteista olisi tehty erilaisia laadun varmistavia testejä.

Knuuti avaa omalla pohdinnallaan sitä, että puolueelliset laboratoriotestaukset eivät kerro toimiiko tuote, vaan se, että tuote on laadultaan ja sisällöltään sellaista, kuin on luvattu. Tällaista mainontaa miettiessä alkaa itsellekin muodostua käsitys siitä, kuinka helposti ihmistä voidaan viedä harhaan. Tietämättömälle ihmiselle tällaiset hienot tutkimukset voivat luoda tunteen, että nyt ollaan hyvän tuotteen äärellä. 

Mielestämme Knuuti argumentoi näkemyksiään hyvin. Hän avaa mainostekstejä niin, että ns. tavallinen ihminen ymmärtää, mitä hän on ajanut takaa ajatuksellaan. Saimme paljon irti Knuutin pohdinnoista. Etenkin vertailu lisäravinteiden ja multivitamiinien vuosittaisista hinnoista avasi silmämme. Varsinkin, kun lisäravinteiden laadullinen sisältö ei niin merkittävästi eroa multivitamiinien sisällöstä.

On hienoa, että ihmiset haluavat pitää itsestään huolta. On silti väärin, että ihmisiä johdetaan harhaan tällaisella markkinoinnilla, vaikka lopulta se on kuluttajan oma asia mihin uskoo ja luottaa.

Lähteet:

http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/

http://io9.gizmodo.com/i-fooled-millions-into-thinking-chocolate-helps-weight-1707251800

http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/fitline/

Kuva:

http://www.123rf.com/photo_7374092_food-supplements-vs-healthy-diet.html

Blogitehtävä 'Tervettä skeptisyyttä' (Ryhmä Niko & Arto)

Tervettä skeptisyyttä terveysalan väitteisiin

(Ryhmä Niko & Arto)

Tausta ja tekijä

Blogia Tervettä skeptisyyttä pitää Pauli Ohukainen. Hänellä on filosofian maisterin tutkinto biokemiasta ja väitellyt tohtoriksi sydänsairauksien perustutkimuksesta keväällä 2016. Häntä motivoi bloggaamiseen, omien sanojensa mukaan, uuden oppimisen halu, kirjoitustaidon kehittäminen ja ajanhallinta siitä näkökulmasta, että tietoa saisi kerättyä yhteen paikkaan kattavasti, eikä tarvitsisi lukea samoja juttuja vuodesta toiseen eri paikoista. Kohderyhmänä yleisesti terveysaiheista kiinnostuneet ja ehkä myös skeptisesti suhtautuvat ihmiset, jotka haluavat perusteluja väitteille. Kirjoittajan vahvinta osaamisaluetta on sydäntutkimus.

Yleisiä havaintoja

Blogin kirjoittajalla on tavoitteena käsitellä asioita ’terveen skeptisesti’ eli pohtia tarkkaan, kuinka hyvin jutuissa on otettu tiedossa olevat asiat huomioon. Onko riittävä painoarvo annettu hyvin varmennetuille asioille suhteessa vähäisemmän näytön omaaviin asioihin. Muistetaan pitää mielessä, että mikään ei välttämättä ole täysin varmaa, ja ollaan valmiita huomaamaan, jos tulee omaa kantaa vastakkaisille väitteille jostain lisänäyttöä. Useinhan on vaikea luopua totuuksista, jotka ovat aiemman tiedon valossa näyttäneet täysin varmoilta.
Aiheet liittyvät yleensä tavalla tai toisella terveyteen. 

Tarinankerronta

Kirjoittaja käsittelee blogissaan ajankohtaisten terveystietoon liittyvien asioiden lisäksi yleisesti paljon skeptisyyteen liittyviä aiheita, kuten argumentointia ja mielipiteen muodostamista. Tähän liittyen otimme tarkasteluun narratiivisen argumentoinnin huomaamiseen ja käyttöön liittyvän tekstin ”Tarinanvoima”. Blogikirjoituksessa pureudutaan tieteellisten ja viihteellisten narratiivien eroon, sekä etenkin jälkimmäisen rakennuspalikkoihin.

Narratiivi on tarinamuotoista kerrontaa. Se on ihmisille luontaista ja usein erittäin tehokasta, jättäen lukijalleen tai kuulijalleen voimakkaan mielikuvan. Tieteessä narratiivinen kerronta jaetaan kerronnallisiin katsausartikkeleihin ja järjestelmälliseen kirjallisuuskatsaukseen, näistä jälkimmäisen ollen arvostetumpaa. Viihteellisessä kirjoittamisessa tarinan yksittäisten pointtien oikeellisuus on toisarvoista sen yhdenmukaisuuteen ja jatkuvuuteen verrattuna. ”Tässä piilee vaaran paikka: viihteellisten ja tieteellisten yksittäispisteiden yhdistely voi pahimmassa tapauksessa luoda hyvinkin mukaansatempaavan narratiivin mutta se ei pidä paikkaansa.”, Pauli kirjoittaa.

Aihe on mielestäni ajankohtainen, näiden eri kerrontamuotojen mennessä verkkokeskustelussa jatkuvasti sekaisin. Kirjoittaja käyttää esimerkkeinä itsellensä osoitettuja kommentteja, sekä viittaa muihin yleisesti voimakasta narratiivia käyttäviin argumentteihin, esimerkiksi ravitsemusasioihin liittyen. Kirjoittaja osoittaa lukijaa myös aikaisempaan tekstiinsä, jossa hän keskittyy aihetta hipovaan aiheeseen, varsinaisen tutkimusnäytön lukemiseen, syvemmin.

Teksti täyttää erinomaisesti laadukkaan verkkotekstin piirteet. Se pitää lukijansa kiinnostuneena, sekä on rakenteellisesti helppo seurata. Teksti pysyy myös erittäin tiukasti itse aiheessa, eikä rönsyile. Kirjoittaja on myös heti tekstinsä alkuun liittänyt linkin tekstin loppuosaan, jossa kärsimättömimmille lukijoille on summattu 1700-sanaisen tekstin pääkohdat. Kirjoittaja sanoo tekstinsä olevan melko kuivaa, mikä ehkä ajoittain pitääkin paikkaansa, mutta samalla tiedostaa tämän seikan välttämättömyyden tekstin oikeellisena pitämisen takia.

Kyberturvallisuuden murros tulevaisuuden maanpuolustuksessa (Jonna & Tiina)

Kurssityötä varten luimme lokakuussa julkaistun Jarno Limnéllin blogitekstin otsikolla Ajatuksia turvallisuudesta-syksyllä 2016. Julkaisussaan Limnéll pohti Suomen turvallisuutta, sen merkitystä ja tulevaisuuden mukanaan tuomia muutoksia maamme turvallisuuden eri osa-alueilla. Hänen mielestään mielikuvien luominen maamme tulevaisuudesta on erityisen tärkeä osa maamme puolustusta ja puolustukseen liittyvää motivointia kaikenikäisten kansalaisten keskuudessa. Meistä jokainen altistuu mielikuvien avulla toteutettavalle vaikuttamiselle päivittäin. Erilaisilla mielikuvilla pyritään vaikuttamaan kansalaisten jokapäiväiseen toimintaan ja motivoidaan heitä toimimaan tietyllä tavalla. Hyvässä tapauksessa kyseessä on markkinointikikka, jolla pyritään saamaan kansalainen ostamaan jokin tuote.Hajuvesi.Pihvi.Uudet kengät. Huonossa tapauksessa vaikutusta kohdistetaan kansalaisen toimintatapoihin, niiden muokkaamiseen sekä siihen kuinka kansalainen kokee jonkin yhteiskunnallisesti tärkeän asian.

Blogin kirjoittaja

Limnéll työskentelee kyberturvallisuus- ja kehitysjohtaja Instassa sekä Aalto-yliopiston professorina, kyberturvallisuuden parissa. Koulutukseltaan Limnéll on sotatieteiden tohtori, valtiotieteiden maisteri, kapteeni (evp.) ja myös kyberturvaguruna tunnettu henkilö. Blogia nimeltään YHTEISKUNTA, Limnéll on kirjoittanut Iltalehdelle jo marraskuusta 2010 lähtien. Blogin ensisijaisena tavoitteena on informaatiovaikuttaminen sosiaalisessa mediassa, joka tarjoaa kansalaisille tietoa turvallisuudesta ja kyberturvallisuuden tilasta Suomessa.

Informaatioyhteiskuntamme nopea kehittyminen ja sen tuomat muutokset sekä informaatiovaikuttaminen tulevat näyttelemään tärkeää osaa maamme turvallisuudessa. Tietotekniikka ja sen nopea kehittyminen tuovat erilaiset laitteet,tietotaidon,mutta myös haavoittuvuudet lähemmäs kansalaisia. Lähes jokaisella on käytössään nopea internet, älypuhelin, tietokone ja niiden käyttöön vaadittavaa osaamista ja tietotaitoa. Ne,joilla ei ole osaamista tai pääsyä IoT laitteiden pariin jäävät paitsi informaatioyhteiskuntamme kehityksestä. Uudet tilanteet tuovat mukanaan epävakautta, johon meidän tulisi yhteiskuntana kyetä varautumaan, jotta eri tilanteista voidaan selviytyä mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Mielikuvat ja luottamus luovat pohjaa kansakuntamme henkiselle kriisinkestävyydelle ja sietokyvylle vaativissa tilanteissa. Tämä on täysin järkeenkäypää, sillä ilman ennalta valmisteltua toimintasuunnitelmaa erilaisista tilanteista selviytyminen kestää kauemmin. Kun tilanteisiin on varauduttu ja mahdollisesti jopa harjoiteltu luotto tilanteesta selviytymiseen on korkeampi.

Valtion sekä kansalaisten kyvykkyydelliset valmiudet toimia digitaalisessa toimintaympäristössä ilmenevää rikollisuutta, lisääntyviä turvallisuusuhkia ja kybersodankäynnin eri muotoja vastaan ovat avainasemassa kansallisesta turvallisuudestamme keskusteltaessa. Yhteiskuntana olemme riippuvaisia informaatioteknologisten ratkaisujen toimivuudesta sekä niiden tahattomista tai tahallisista toimintahäiriöistä riippumatta siitä olemmeko siviilejä vai jotain muuta.

Blogissaan Limnéll korostaa yksilöiden ja vapaaehtoisten merkitystä maanpuolustusvalmiuden ylläpidossa. Hänen tekstistään käy selkeästi ilmi kritiikki maamme puolustukseen liittyvään vapaaehtoistoimintaan kohdistuvia leikkauksia kohtaan. Limnéllin mielestä yhteishenkemme ja yhteisvastuullisuutemme vahvistamiseksi meidän jokaisen tulee ymmärtää henkilön vastuullisuus tärkeänä turvallisuuden tuottajana. Hän vahvasti peräänkuuluttaa “Me henkeä”, joka on lähtökohtana Suomen turvallisuudelle.

https://pixabay.com/en/defense-protection-threat-1403067/

Blogitekstin kirjoittajat Jonna ja Tiina

Lähde:

Lindéll, Jarno 4.10.2016: Ajatuksia turvallisuudesta – syksyllä 2016. Iltalehti. Blogi. Viitattu 26.10.2016. http://blogit.iltalehti.fi/jarno-limnell/2016/10/04/ajatuksia-turvallisuudesta-syksylla-2016/