Kuka pelkää narsistia? (Roosa F. & Roosa R.)

Narsisti. Pelkkä sanan kuuleminen synnyttää monenlaisia mielikuvia, päällimmäiseksi negatiivisia sellaisia. Sen karkeita synonyymejä voisi olla  sanat kuten itserakas, omahyväinen tai ylimielinen. Kaikki viittaavat jollain tavalla oman napansa tuijotteluun ja itsensä nostamiseen jalustalle. Ihmisiä kehotetaan aina rakastamaan itseään, mutta äärimmäisyyksissään se voi olla vaarallista, kun ylitetään narsismin punainen raja.

PublicDomainPictures – htpps://pixabay.com/en/users/PublicDomainPictures-14/

Narsismia yritetään karttaa kaukaa sekä lähipiirissä että omassa itsessään. Tällöin on helpotus, että internetin syövereissä on erilaisia ”ammattilaisten luomia” testejä, joiden avulla voit selvittää oletko itse narsisti tai voitko luokitella esimerkiksi naapurisi itsekeskeiseksi psykopaatiksi. Varsinkin asiaan perehdyttämättömät ihmiset saattavat helposti niiden avulla lokeroida muita mustavalkoisesti hyvä-paha – laatikoihin. Usein tämä leimaus onkin hyvin järkkymätön: kerran narsisti, aina narsisti.

Psyjuridica-nettisivun blogissa kirjoittava oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm tuo tekstissään asiantuntevasti esiin narsismin hyviä vaikutuksia työelämässä, etenkin tarkasteltaessa johtajan asemaa. Hän kuvailee myös sitä, kuinka narsismi näyttäytyy suomalaisten silmissä erittäin negatiivisena piirteenä.

Suomalaisessa kulttuurissa on suorastaan synti tuoda liikaa omia vahvuuksia tai onnistumisiaan esiin, ja jos näin kuitenkin joku tekee, seuraa tästä pitkä kiusallinen hiljaisuus tai paheksuvia katseita. Suomessa et vain voi olla ääneen ylpeä itsestäsi ja varsinkaan tuoda sitä esille ilman ”ei tehdä tästä nyt niin suurta numeroa” – kiemurtelua. Tämä on ehkä osasyy siihen, että varsinkin suomalainen kulttuuri pitää narsismia erittäin negatiivisena piirteenä ja puhekielessä tämä ominaisuus luokitellaan jopa persoonallisuuden häiriöksi.

Otetaan esimerkiksi amerikkalaiset: he ihailevat ihmisiä, joilla on vankka itsevarmuus, päättäväisyyttä ja rima korkealla. Vaatimattomuus ei tee kehenkään vaikutusta vaan se mielletään ennemminkin heikkoudeksi. Tarvitseeko edes mainita, mitä mieltä me suomalaiset olisimme tällaisista piirteistä…

Kulttuurilliset erot ovat suuria ja se näkyy hyvin myös vaikkapa Suomen ja Amerikan presidenttien ominaisuuksia tarkasteltaessa. Suomen presidentti mielletään usein edustushenkilöksi ja valtion kasvoiksi. Harvemmin tämä nostaa itseään korokkeelle, huutelee sieltä käskyjä tai mielipiteitään kansalaisille, vaan useimmin pysyy näkymättömänä hahmona päätöksenteossa. Vastuu ja päätökset ollaan jaettu todella paljon pienempiin osiin ja jokaisen kansalaisen ääni halutaan kuulla. Amerikan presidenttiä taas voidaan pitää lähes koko maailman vaikutusvaltaisimpana yksilönä. Vielä hetki sitten kaikki seurasivat jännityksellä USA:n presidentinvaaleja. Ehdokkaat olivat lähes vastakohta sille, mitä meidän kotimaassamme ihaillaan: suunnatonta itsensä esiin tuomista ja itsevarmuutta, vastustajan mollaamista, lähes hävyttömiä keinoja oman etunsa tavoittelun eteen. Eihän tällainen itsekkyys tulisi kuuloonkaan Suomessa! Jos suomalaiset olisivat joutuneet päättämään näistä ehdokkaista mieleisensä, omien arvojensa puolesta toimijan, voisi tehtävä olla lähes mahdoton.

Geralt - https://pixabay.com/en/users/geralt-9301/

Voisi kuvitella, että narsistisen henkilön luonteenpiirteistä ei ole kuin puhtaasti haittaa. Miten tällainen henkilö tulisi ikinä pärjäämään esimerkiksi suomalaisessa työkulttuurissa? Häkkänen-Nyholm haluaa blogitekstissään kuvailla tilanteita työelämässä, joissa narsistiset piirteet pääsevät oikeuksiinsa. Esimerkkinä tästä on ryhmätyöskentely: on erittäin yleistä, että ryhmän sisällä muodostuu heti alkutekijöistä jonkinlainen hierarkia. Ja kukapa muukaan kuin narsisti on avosylin vastaanottamassa johtajan roolin. Muilla ei tosin usein ole sitä mitään vastaan, että joku jakelee tehtävät ja kertoo, kuinka homma toimii. Jos kyseessä on esiteltävä työ, toiset voivat huokaista helpotuksesta, koska he tietävät, että narsisti hoitaa homman kotiin kirkkain pistein vakaalla itsevarmuudella, eikä heidän tarvitse itse nousta esille.

Narsisti keventää siis muiden työntaakkaa. Tutkimuksissa on myös osoitettu, että narsismi on yhteydessä ryhmän tuottavuuteen ja innovatiivisuuteen. Käy kyllä järkeen, sillä narsistithan haluavat olla kaikkein parhaimpia, ihailtavimpia ja ylivoimaisia kaikilla osa-alueilla. Työt tehdään siis kunnolla, jotta voidaan loistaa muiden silmissä.

Tutkimuksien mukaan narsismin myönteiset vaikutukset ryhmätyöskentelyssä laskevat mitä kauemmin työskentely kestää. Narsistin kuva täydellisenä johtajana alkaa rakoilemaan, kun itsekeskeisyys alkaa ottamaan suuremman roolin ja esimerkiksi muita alkaa häiritä narsistin joustamattomuus. Asiat tehdään hänen tavallaan tai sitten ei tehdä ollenkaan. Tällaisen henkilön kanssa on vaikeaa työskennellä pidemmän päälle.

Onko narsismi siis hyvä vai huono asia? Siitä voidaan tietenkin olla montaa mieltä, mutta kuten muutkin persoonallisuuden piirteet, on se vain yksi osa ihmistä, ei koko kokonaisuus. Tietyissä tilanteissa kaivataan sitä henkilöä, joka rakastaa toimia tilanteen herrana ja ottaa homman haltuun, ja joskus taas on parempi toimia nöyrästi yhteisen hyvän eteen, vaikkei se vastaisi omaa tahtoa.

Peggy_Marco - https://pixabay.com/en/users/Peggy_Marco-1553824/

Yhdestä asiasta voidaan kuitenkin olla varmoja: narsismia ei saisi kohdella mielipuolisena persoonallisuuden häiriönä, vaan neutraalimpi suhtautuminen tulisi tarpeeseen. Median tulisi kuitenkin myös lopettaa narsistien turha leimaaminen, sillä mikään ei ole mustavalkoista. Ja kaikille niille, jotka internetin ihmeellisessä maailmassa tekevät narsismi-testejä itselleen tai toisille; olkaa hyvät ja lopettakaa se.

Jos kuitenkin haluat kehotuksista huolimatta testata, oletko narsisti: 

http://time.com/3136687/narcissist-quiz/

Lähteet:

http://psyjuridica.com/blogi/

Kuvat: 

https://pixabay.com/