"Hei lapsi, mitä sulle kuuluu?" - Johanna ja Iina

Kuuleeko varhaiskasvatuksen opettaja lapsen ääntä? Tätä pohtii tutkija Kati Honkanen blogitekstissään "Opettaja ei ole kiinnostunut siitä, mitä minulle kuuluu".

Blogisivu Lapsinäkökulma esittelee nimensä mukaisesti lapsinäkökulmaista tutkimusta. Sitä ylläpitää joukko vakiobloggaajia ja tutkijoita, jotka ovat ammattilaisia muun muassa varhaiskasvatuksessa ja hoitoalalla. Sivuston on tarkoitus toimia keskustelufoorumina lapsinäkökulmaisesta tutkimuksesta kiinnostuneille.

Tutkija Kati Honkanen perustaa blogipostauksensa Kouluterveyskyselyn 2017 tuloksiin. Ilmi käy esimerkiksi se, että 5,9% 4. ja 5. luokan oppilaista kokevat, ettei opettaja ole lainkaan kiinnostunut siitä, mitä heille kuuluu. Tämä tulos pöyristytti niin tutkijaa kuin meitäkin. Varhaiskasvatukseen suuntautuneina ajattelimme heti: muistavatko päiväkodin aikuiset kuulla lapsen ääntä? Tietääkö ja tunteeko lapsi tämän?

Kokemukset kertovat

Honkanen pohtii postauksessaan aihetta myös oman kokemuksensa kautta. Hän kertoo kysyneensä lähipiirinsä lapselta, välittääkö opettaja tämän kuulumisista ja saaneensa lapselta jyrkän kieltävän vastuksen. Tämä kummastutti tutkijaa, sillä hän ei ollut huomannut tällaista lainkaan - päin vastoin pitänyt kyseisen lapsen opettajaa hyvinkin mukavana. Tämän seurauksena tutkija sai aihetta pohtia niitä seikkoja, jotka vaikuttavat nimenomaan lapsen kokemukseen opettajan välittämisestä. Esimerkin opettajahan saattoi olla kiinnostunut lapsen asioista, jostain syystä tämä ei vain välittynyt lapselle.

Lukemamme laittoi meidät pohtimaan omaa työtämme päiväkodissa. Mistä tiedämme lapsen kokevan itsensä tärkeäksi ja kuulluksi? Entä mistä tiedämme, jos ei? Monesti päiväkodin kiireisessä arjessa vastaan tulee tilanteita, joissa aikuinen oikeasti kuulee lasta, mutta lapsi ei sitä välttämättä tunne. Kumpa ehtisimme kohdata jokaisen lapsen ja hänen ajatuksensa sekä antaa lapselle kuulluksi tulemisen tunteen. Mieleen tuli esimerkki oikeasta arjen tilanteesta.

Eräs poika härnäsi toistuvasti toisia lapsia ja tämän seurauksena jäi usein ulkopuoliseksi muiden leikeistä päiväkodissa. Poika saattoi viettää jopa koko päivän ilman kaveria. Erään kerran poika oli jälleen ajautunut kahnaukseen toisen lapsen kanssa, jolloin aikuinen otti hänet sivuun. Hän asettui alas lapsen tasolle ja sen sijaan, että olisi suoraan lähtenyt selvittämään juuri tapahtunutta riitaa, kysyikin lapselta: "Mitä sulle kuuluu? Ärsyttääkö sua jokin? Ootko sä jostakin asiasta surullinen?" Tästä kehkeytyi lapsen ja aikuisen välille syvällisempi keskustelu tapahtumien syistä ja seurauksista. Aikuinen sai kuulla lapsen arjesta tämän omin sanoin, ja lapsi taas pääsi kertomaan omia kokemuksiaan aikuiselle rauhassa ja tätä kautta purkamaan pahaa mieltä pois.

Summa summarum


Meidän kasvattajien tulee päivittäin työssämme olla tuntosarvet koholla ja mieli avoinna. Tottakai meitä kiinnostaa, mitä lapselle kuuluu! Vaan muistammeko me lapsen kokemuksen tärkeyden kaiken kiireen keskellä? Jo lapsen turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa kokemus kuulluksi tulemisesta. Mielestämme varhaiskasvattajat ovat avainasemassa luomassa ilmapiiriä, jossa lapsi uskaltaa kertoa mielipiteensä ja saa kokea tulevansa ymmärretyksi.

FinnBrain-tutkimuksen uudet tuulet!! (Anu ja Riikka)

FinnBrain on Turun yliopiston tutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen. Blogin tarkoitus on antaa ajankohtaista tietoa FinnBrain-tutkimuksen tuloksista, esimerkiksi lapsen aivojen kehityksestä ja kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Saatu tieto sovelletaan lasten ja nuorten  terveyden hyväksi ja tehokkaiden tukitoimien kehittämiseksi. Blogin kirjoittajat ovat Turun yliopiston tutkijoita ja FinnBrain-tutkimukseen osallistuvia asiantuntijoita.

FinnBrain-tutkimus. Turun yliopisto.

Blogi herätti paljon ajatuksia ja tunteita, sekä äidin, että varhaiskasvattajan näkökulmasta tarkasteltuna. Blogissa oli luotettavaa tietoa, joka perustui ajankohtaiseen tutkimukseen.  Varhaiskasvattajan näkökulmasta meitä puhutteli eniten  artikkelit "Kotona vai päivähoidossa-mikä hoitovaihtoehto on paras lapsen kannalta" ja "Kielen ja puheen tutkimusta FinnBrainissa". Nämä aiheet linkittyvät vahvasti opintoihimme ja tukevat meidän oppimistamme. Äidin näkökulmasta ajateltuna meitä kiinnosti erityisesti "Lisää stressiä stressitutkimuksesta". Aiheeseen oli helppo samaistua, koska molemmat olemme tunteneet stressiä lastemme odotusaikana. Olimme todella helpottuneita, kun huomasimme, että blogin lopussa mainittiin, "jos mietit omakohtaisesti näitä asioita, kertoo jo paljon siitä, kuinka hyvä vanhempi olet."

Analyysia blogista

Blogi-teksti oli hyvin kattava ja uskomme, että jokainen löytää varmasti jonkun mielenkiintoisen tutkimuksen, joka koskettaa häntä tai hänen läheistään. Oli yllättävää huomata, kuinka aktiivisesti perheet osallistuvat tutkimuksiin ja kuinka sitovaa tutkimuksiin osallistuminen lopulta olikaan. Perheiden merkitys on todella suuri ja ilman heitä ja heidän panostaan tutkimus ei edisty. FinnBrain-tutkimus arvostaa perheiden osallistumista todella paljon, ja pyrkii tukemaan ja helpottamaan tutkimukseen osallistumista. Tästä esimerkkinä  Finnbrain on noutanut näytteitä tutkimukseen osallistujien kotoa tai he ovat tehneet kotikäyntejä. Mielestämme on hienoa, että perheiden arjen hektisyys on tiedostettu ja haettu ratkaisua, miten tutkimukseen osallistuminen olisi kaikin puolin helppoa ja mutkatonta.

FiinBrain-tutkimus. Turun yliopisto

Mielestämme on todella mahtavaa, että Suomessa tehdään näin mielenkiintoista, korkealaatuista ja monitieteellistä tutkimusta. Arvostamme suuresti perheitä, jotka osallistuvat tutkimukseen. Blogin merkitystä ei voi liiaksi korostaa, sillä se jakaa ajankohtaista tietoa ja tutkimusta. Blogeista henkii suuri kiitollisuus ja arvostus perheitä kohtaan.

Emme olleet osanneet ajatellakaan, kuinka suuri merkitys tutkimuksella on. Tämä kyseinen blogi ja tutkimuksiin tutustuminen avasi silmämme toden teolla!!

Lapset tarvitsevat sananvaltaa (Johanna K. ja Auni)

Juuli Hurskaisen blogiteksti "Lapsella on sanavaltaa" käsittelee lasten oikeuksia ja heidän sananvapauttaan. Lastensuojelun Keskusliiton tekemän kyselyn mukaan lapset ja nuoret (10-17 vuotiaat) eivät tiedä oikeuksiaan eivätkä tunne YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Tulevina varhaiskasvatuksen opettajina näemme lasten sananvapauden erittäin tärkeänä osana lapsen kasvua ja kehitystä. 

Lastensuojelun Keskusliitto teetti lapsille ja nuorille kyselyn keväällä 2017. Kyselyyn vastasi 4588 suomalaista lasta ja nuorta. Kyselystä selvisi, että lapset eivätkä heidän vanhemmatkaan tunne YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, vaikka se on ollut Suomessa voimassa jo vuodesta 1991 alkaen. Lapsen oikeusien sopimuksen 12:sta artiklassa kerrotaan, että lapsella on oikeus saada näkemyksensä kuulluksi. Tämä tarkoittaa sitä, että "Sopimusvaltiot takavaat lapsille oikeuden ilmaista vapaasti näkemyksensä kaikista lasta koskevissa asioissa".

Olemme työskennelleet päiväkodissa, jossa huomiomme on kiinnittynyt aikuisten vahvaan auktoriteettiin, jolloin lapset jäävät mielipiteidensä kanssa aikuisten "oikeiden mielipiteiden" varjoon. Olemme törmänneet tilaanteeseen, jossa esimerkiksi lapsi haluaa tuoda autoleikistä auton barbileikkiin, jolloin valitettavasti aikuinen on kieltänyt leikkien sekoittamisen. Tällöin lapsen hieno ajatus esimerkiksi barbien menemisestä kauppaan autolla, jää toteutumatta, jolloin lapsi ei saa näkemystään esille.

Kuvituskuva

Harvat aikuisetkaan tietävät, mitä lapsen oikeuksien sopimukseen kuuluu. Lapset eivät välttämättä tiedä omia oikeuksiaan, joten on vanhempien velvollisuus huolehtia, että lapsen omat näkemykset ja mielipiteet tulevat huomatuiksi. Mitä pienemmissäkin asioissa on tärkeää huomioida lapsen oma mielipide. Esimerkiksi omien vaatteiden valitseminen aamulla lähdettäessä päiväkotiin. Lapsen valitessaan kesämekko viileään säähän, on aikuisen hyvä huomioida lapsen oma toive, mutta samalla myös huolehtia, että lapsen muu vaatetus pitää lapsen lämpimänä. Esimerkiksi laittamalla kesämekon alle pitkähihaisen ja pitkät housut, sekä pukemalla lämpimät ulkoiluvaatteet. Vaatteet ovat osa lapsen omaa identiteettiä, jonka takia on tärkeää, että lapsi saa itse vaikuttaa omaan pukeutumiseensa.

Keskusliiton kyselyn vastauksista kävi ilmi, että lapset ja nuoret kaipaisivat enemmän tapoja vaikuttaa omassa arjessaan; kotona, koulussa ja harrastuksissa. Päiväkodeissa pätee valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma (2017), jossa korostetaan lapsen osallisuutta päätöksenteossa. Tämä tulisi näkyä päiväkodin arjessa siten, että aikuisten tulisi kysyä lapsilta mielipidettä muun muassa leikin valinnassa tai ulkoilusta. Kun Hurskainen on kirjoittanut blogitekstinsä, uusi varhaiskasvatussuunnitelma on juuri astunut voimaan ja sen vaikutuksia ei luonnollisestikkaan ole vielä havaittavissa.

Tietoisuutta lapsen oikeuksien sopimuksesta lisätään Iloisen Hyväntekijän Päivässä. Tänä vuonna päivää on vietetty Linnanmäellä 12.06.2018. Päivän tarkoituksena on kertoa lapsille ja heidän vanhemmilleen lapsien oikeuksista hauskanpidon yhteydessä. Meidän mielestämme on tärkeää saada lasten oikeudet tietoisuuteen. Se, että lapsilla on oikeus vaikuttaa omiin asioihin näkyy lapsen itseluottamuksen kehityksessä sekä hänen identiteetissään. Jos aikuiset jatkuvasti sivuuttavat tai lyttäävät lasten omat mielipiteet, se luo lapsille negatiivisuuden tunteita sekä epävarmuutta. Miltä sinusta aikuisena tuntuisi, jos muut eivät välittäisi sinun mielipiteistäsi?

Lähteet:

https://www.lskl.fi/blogi/lapsella-on-sananvaltaa/
https://www.helsinginseurakunnat.fi/myllypuronkirkko/uutiset/DQNMr6NVL kuvituskuva
https://www.lapsenoikeudet.fi/lapsen-oikeuksien-sopimus/
https://www.lapsenoikeudet.fi/lapsen-oikeuksien-sopimus/sopimus-kokonaisuudessaan/#12-artikla

Jatkuva muutos (Jukka S.)

Kuva haettu osoitteesta: https://urly.fi/13ik

Blogitekstissä VTT:n sivuilla "Teknologia muuttaa maailmaa, mutta miten paljon?" Arho Suominen kertoo teknologian kehityksen vaikutuksista yhteiskuntaan, mikä on aina ajankohtainen aihe. Lukiessaan tekstiä yritysten sivuilla, kannattaa samalla aina pitää mielessä, että tekstillä on yleensä päämääränä edistää yrityksen omaa agendaa. VTT on valtion omistama, voittoa tavoittelematon yritys, mutta tekstissä, etenkin viimeisessä kappaleessa, voi silti huomata tavoitteena olevan vakuuttaa heidän tuottamansa tutkimuksen merkityksellisyydestä.

Yksi hänen suurista huolistaan on se, että ihmiset ja yhteiskunta eivät pysy kehityksen mukana. Hän myös kirjoittaa siitä, miten ihmiset usein eivät arvosta teknologiaa sen tuoman hyödyn takia, vaan sen tuoman arvon takia. Klassinen esimerkki tästä olisi vaikkapa Applen puhelimet, joita useat ostavat lähinnä niiden tuoman statuksen vuoksi. Samalla hinnalla voisi kuitenkin saada puhelimen, jonka tuoma tekninen hyöty olisi mahdollisesti suurempi kuin Applen. Tämä on mielestäni yleinen ilmiö eri aloilla, mutta itse en näkisi sitä erityisen vakavana. Ihmiset ovat aina etsineet tällaisia esineitä ja ei se maailmaa kaada, vaikka teknologia niiden taustalla ei kiinnostaisikaan.

Mielipiteeni digitalisaatiosta ja uusien teknologioiden hyödyntämisestä on kenties hieman harvinainen sellaiselle, joka opiskelee IT-tiedekunnassa, mutta mielestäni sillä ei ole kiire. Tietenkin asioissa, joissa niillä on esimerkiksi merkittävä positiivinen vaikutus ihmisten terveyteen, kuten sairaaloissa, on tärkeää saada uudet teknologiat käyttöön mahdollisimman nopeasti. Tällöinkin täytyy kuitenkin olla täysin varma, että uusi teknologia ei voi aiheuttaa vakavia ongelmia.

Ihmisillä on aina välillä paha tapa ottaa käyttöön uusia teknologioita vain sen takia, että ne ovat uusia ja pitää pysyä mukana teknologian kehityksessä. Usein asiat, kuten mahdolliset haitat ja tarvitaanko teknologiaa oikeasti ollenkaan, jäävät taka-alalle. Tästä esimerkkinä toimii sähköinen ylioppilaskoe. Ajatus on hyvä, mutta olisi kuitenkin ollut järkevää antaa oppilaalle halutessaan mahdollisuus tehdä koe käyttäen paperia ja kynää. Etenkin, koska ei pitäisi olla suuri yllätys, että tämän kokoinen järjestelmä ei vielä käyttöönottovaiheessa ole täysin luotettava.

Uudet teknologiset keksinnöt ovat usein hyödyllisiä, mutta kuten myös Suominen tekstissään sanoo, kannattaa aina myös pohtia mahdollisia huonoja puolia ja puntaroida ovatko hyödyt suuremmat, kuin haitat. Lisäksi aina välillä ainakin itseltäni ja varmasti myös muilta pääsee unohtumaan, että on ihan ok, vaikka ei ymmärrä tai ei käytä uusimpia teknologisia innovaatioita.

Mikä estää sukupolvia keskustelemasta keskenään? (Tomi G.)

Mikä estää sukupolvia keskustelemasta keskenään?

Nykypäivän yhteiskunnallista keskustelua seuratessa voi monelle tulla mieleen arvot ja aatteet sekä kansalaisten suhtautuminen niihin.  Erilaisten arvojen ja aatteiden vaikutus ihmisiin Suomessa nykyään ilmenee varsin selkeästi. Yhä suurempi osa ihmisistä kokee yhteenkuuluvuutta toisiin ihmisiin arvojen ja aatteiden pohjalta. Pyrin tässä blogissa tarkastelemaan objektiivisesti erilaisten arvojen ja aatteiden vaikutusta nuorten sekä vanhempien ikäluokkien ajatusmaailmaan.

Skeptikon päiväkirja niminen blogi käsittelee eri sukupolvien aikana syntyneiden ihmisten asenteita ja mielipiteitä suhteessa politiikkaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä päätöksentekoon. Blogi on julkaistu Tiede- lehdessä marraskuussa 2013. Tekstin on kirjoittanut suomalainen toimittaja ja tietokirjailija Marko Hamilo. Tekstissä pyritään tuomaan esille erilaisia näkökulmia sekä ajatusmalleja, jotka käsittelevät eri sukupolvien ajatusmaailmaa ja maailmankatsomusta.

Teksti käsittelee eri ikäisten ihmisryhmien suhtautumista yhteiskunnan toimintaan sekä arvomaailman kehittymiseen. Teksti puhuttelee erityisesti nuoria ja keski-ikäisiä.

Ihmisten käyttäytymistä ohjaa erilaisissa yhteisöissä heidän omaksumat arvot, normit ja asenteet. Ihminen oppii elämänsä aikana omaksumaan tietyn yhteisön ja yhteiskunnan sisältämät ennalta määritellyt tavat toimia ja ajatella. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yksilön ajatusmaailma muokkautuu palvelemaan sen yhteiskunnan ja yhteisön etuja, jossa yksilö kulloinkin elää. Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski erottelee Helsingin Sanomissa kirjoittamassaan kolumnissa arvoliberalismin sekä arvokonservatismin toisistaan niin poliittisella kuin moraalisella tasolla. Kommunikaation puutteellisuus sukupolvien välillä johtunee siis poliittisten ideologioiden sekä moraaliajattelun erilaisuudesta.

Jokainen sukupolvi on syntynyt eri aikaan ja erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, jonka vaikutuksesta heille muodostuu ajalle ominaiset arvot, normit ja asenteet. Ajattelutapa muokkaantuu tämän seurauksena myös siten, että ihmisten on vaikea yrittää ajatella ja toimia jollain muulla tavoin kuin he ovat elämänsä mittaan tottuneet. Voidaan siis todeta, että jokainen sukupolvi on siis oman “aikansa lapsi”.

Sosiaalipsykologi Jonathan Haidt mainitsee moraalipsykologiaa käsittelevässä teoksessaan The Righteous Mind, kuusi erilaista perustaa, joihin arvokonservatiivin moraali perustuu. Haidtin mukaan arvoliberaali ymmärtää kuuden moraalin perustasta vain kolmea. Haidt toteaa, että arvokonservatiivin moraalikäsitykseen kuuluu ensisijaisesti lojaalisuus ja auktoriteetin kunnioittaminen, jotka ovat Haidtin mukaan arvoliberaalille vieraita asioita.

Ihminen pyrkii toimimaan luottamuksen ohjaamana, jolla tarkoitetaan sitä, että yhteisön antama hyväksyntä ja luottamus suhteessa yksilöön toimii sitouttavana energiana. Poliittisten ideologioiden ja moraalikäsitysten erilaisuus voi pahimmillaan johtaa mahdollisten totalitaaristen yhteiskuntamallien syntymiseen. Sukupolvien näkökantojen erilaisuus ei johdu ainoastaan “ajan hengestä” vaan myös poliittisten vaikuttimien vaikutuksesta ihmisten ajatusmaailmoihin ja moraalikäsityksiin.

Tekstissä esitettiin paljon väittämiä ja mielipiteitä suhteessa yhteiskunnalliseen tilaan ja arvojen sekä aatesuuntien kansalaisiin kohdistuvasta vaikutuksesta. Teksti oli rakennettu erilaisten näkökulmien varaan ja ne keskustelivat toistensa kanssa selkeästi. Toisistaan risteävät näkökulmat toimivat ajatuksia ja keskustelua herättävänä voimana.

Mitkä ovat ne toimenpiteet ja mahdolliset ratkaisumallit, joilla estetään kansakuntien kahtiajakautuminen? Entä kuka kantaa vastuun kokonaisuudessaan? Yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi ja yleisen turvallisuuden takaamiseksi tehtävien asioiden takana ei ole ainoastaan poliittiset päättäjät, vaan kaikki ketkä uskovat tarpeeksi johonkin ideologiaan, aatteeseen tai arvoihin. Onko uskomme täysin oikeutettua vai kenties dogmaattista?

Lähteet:

Hamilo, M 4.11.2013. Miksi 60-lukulainen ei ymmärrä nykynuoria? Tiede. Sanoma media Finland Oy

Saatavilla: https://www.tiede.fi/blogit/skeptikon_paivakirja/miksi_60_lukulainen_ei_ymmarra_nykynuoria Viitattu 29.8.2018

Haidt, J 20.3.2011. Suomen Kuvalehti. Otavamedia Oy

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/konservatiivilla-on-erilainen-moraali-kuin-liberaalilla/ Viitattu 29.8.2018

Saarikoski, S 13.10.2013. Helsingin Sanomat. Sanoma media Finland Oy

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002680619.html Viitattu 29.8.2018

Älä ole mulkku! 3 vinkkiä parempaan vuorovaikutukseen esimiehesi kanssa (Teemu ja Jussi)

 

“[Hankala] työntekijä voi pilata työyhteisön.”

Näin arvioi psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen Aamulehden haastattelussa 23.1.2018. Suomessa työelämään liittyvässä keskustelussa hankala työntekijä on usein tabu. Ongelmat esimiehen ja alaisen suhteen asetetaan usein esimiehen syyksi. Keltikangas-Järvisen mukaan tämä johtuu siitä, että länsimaisessa yhteiskunnassa nähdään kaiken olevan johtajan käsissä.

Aina vika ei ole kuitenkaan esimiehessä. Esimerkiksi jo pian 50 vuotta tutkitun LMX-teorian mukaan johtamista voidaan tarkastella kahden osapuolen (esimies ja alainen) välisenä vuorovaikutussuhteena. Tässä suhdepohjaisessa ajattelumallissa korostetaan molemminpuolista luottamusta, kunnioitusta sekä sitoumusta.

Onnistuneen suhteen perusta on siis yhtä paljon alaisen, kuin esimiehenkin vastuulla. Työntekijän käyttäytymisen ja sisäisen motivaation tulee lähteä hänestä itsestään. Kyse on siis alaistaidoista – ja niitä voi oppia.

Näillä vinkeillä helpotat esimiehesi toimintaa

Kuvittele itsesi esimiehen asemaan. Miten toivoisit alaisesi toimivan? Moni varmasti toivoo alaisensa tekevän parhaansa, tulevan toimeen muiden kanssa, ja lisäävän jopa muiden halua yrittää parhaansa. Ei tarvitse pyrkiä hakemaan kuuta taivaalta, mutta ajattelemalla itsensä toisen asemaan, voi omaa toimintaa pyrkiä kehittämään parempaan suunta. Tämä toimii myös toiseen suunta eli myös esimiehenä on hyvä välillä miettiä, miten toivoisi itseä johdettavan. Pyri siis hoitamaan oma tonttisi mahdollisimman hyvin ja kohtelemaan muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan!

Pyydä palautetta ja kehitä omaa toimintaasi. Monesti palaute keskittyy ainoastaan palautteeseen tai itsearviointiin työsuorituksesta. Palaute pitääkin pyrkiä pitämään asiatasolla, mutta mahdolliset suhdetason kahnaukset voivat vaikuttaa myös työssä suoriutumiseen. Joskus voikin kokeilla kysyä, miten voisin olla parempi työntekijä tai miten meidän välinen vuorovaikutussuhde voisi toimia paremmin? Ideaalia on pyrkiä palautteenantamisessa kahdensuuntaiseen vuorovaikutukseen, jossa molemmilla osapuolilla on aito mahdollisuus antaa palautetta toisen toiminnasta.

Ruoki positiivisuutta. Negatiivisuus tarttuu usein huomattavasti nopeammin kuin positiivisuus. Kuule ja pyri ymmärtämään työkavereidesi ja esimiehesi ajatuksia. Ihmiset tekevät tai sanovat asioita monesti ajattelemattomuuttaan. Muista siis säännöllisesti kysyä itseltäsi, miten voisin tehdä työpaikastani mukavamman paikan itseni lisäksi myös muille? Teko voi olla pienikin ja voit aina aloittaa jo tänään. Muista myös, että aina ei tarvitse olla samaa mieltä, vaan eri näkökulmat ovat rikkaus. Säilytä myönteinen ote kaikessa toiminnassasi!

 

Molemmat osapuolet voivat katsoa peiliin

Usein meitä suomalaisia vaivaa syyllisen etsinnän tarve. Monesti karikot esimiesten ja alaisten välillä ajavat keskusteluun, jossa syytetään joko esimiestä tai alaista. Etsitään henkilöä, joka voidaan heittää rekan alle. Usein molempien osapuolien toiminnassa voi olla hiottavaa, jonka takia kannustamme avoimeen vuorovaikutukseen, jossa asioista puhutaan avoimesti ja ymmärtäen.

Ennen esimiehen syyllistämistä, oletko itse pohtinut miten olisit voinut vaikuttaa, että työ sujuisi paremmin? Muista siis esimiestäsi (tai alaistasi) jo tänään, tee työpäivästäsi hyppysellisen parempi, äläkä ole mulkku!

Lähteet

http://www.ts.fi/mielipiteet/aliot/1074109316/Alaistaidot+ovat+olennainen+osa+tyohyvinvointia

https://www.aamulehti.fi/uutiset/vaikeista-alaisista-ei-puhuta-psykologian-professorin-mukaan-yksi-hankala-tyontekija-voi-pilata-tyopaikan-ilmapiirin-ja-johtajan-elaman-200632393/

https://digitalcommons.unl.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1059&context=managementfacpub

Kuinka kovakuorinen sinä olet? Lauha P. & Pinja V.

”Kaikki tietävät, ettei Suomessa esiinny luonnossa kookospalmuja. Silti meillä kuulemma kasvaa kookospähkinöitä, vieläpä äärimmäisen kovakuorista lajiketta”

Kulttuuria on monenlaista. Ylipäätään kulttuuria voidaan tarkastella monista eri näkökulmista. Kulttuurin kovikset ja pehmikset -blogitekstissä on tuotu esille hyvin erikoinen, mutta sitäkin osuvampi viittaus, joka esittää meidät suomalaiset kulttuurinormien kookospähkinöinä, ja vieläpä varsin kovakuorisina sellaisina. Alkujaan Guardian-lehden kolumnistin kynästä lainattu vertauskuva esittää suomalaiset noina kovakuorisina hedelminä, joiden vastakohdiksi voitaisiin mieltää esimerkiksi pehmeäposkiset persikat - joina kulttuurinormien maailmassa voitaisiin näin ollen pitää “avoimia amerikkalaisia”. Blogiteksti herättää erinomaisesti lukijan mielenkiinnon sekä huomion jo heti alkuun erikoisella vertauksellaan näihin kahteen hedelmään.

Humoristisesti kirjoitettu teksti houkuttelee lukijaa, mutta käsittelee myös ajankohtaista ja tärkeää aihetta. Globalisoituvassa nykymaailmassa kohtaamme kulttuurieroja päivittäin, olimme niistä sitten mitä mieltä tahansa. Ja mitä enemmän maailmamme globalisoituu, sitä monikulttuurisemmaksi käy omakin elinympäristömme, asuimme sitten missäpäin maailmaa tahansa. Onkin huomattava, että kielitaitoja ja kulttuurinormien tuntemusta pidetään yhä yleisimmin välttämättömyyksinä enemmän kuin vain hyödyllisinä taitoina. Eivätkä kulttuurien väliset erot sitä paitsi rajoitu vain eri maista kotoisin olevien ihmisten välille, vaan niitä löytyy omasta lähipiiristämmekin. Jokaisella yhteisöllä johon kuulumme on omat tapansa ja norminsa, joita meidän täytyy tilanteen mukaan joko mukauttaa tai joihin toisten täytyy sulautua. Asia on siis kuten blogitekstin kirjoittaja sitä kuvaa: “Taitojaan pääsee itse kukin siis harjaannuttamaan oman kookospähkinä- tai persikkakulttuurinsa sisälläkin.”

Tekstissä tuodaan hyvin esille myös se, ettei ennakkoluulojen pidä antaa liikaa ohjailla ajatteluamme arkipäivän tilanteissa ja vuorovaikutuksessa. “Tarina kuitenkin jatkuu: kookospähkinän sisus on virkistävää makeaa mehua, kun taas persikoiden sisältä löytyy vain iso, kova siemen. Viimeistään tähän olisi stereotyyppinen ajattelu ehkä hyvä pysäyttää.” Pystyäksemme sulavaan sekä kunkin kulttuurin normien mukaiseen kohteliaaseen tapaan kommunikoida, meidän tuleekin jossain määrin ymmärtää ja ennakoida toista ihmistä vuorovaikutustilanteissa. Stereotypiat ja varsinkin negatiivissävytteiset ennakkoasenteet eivät tule edistämään hedelmällistä kanssakäymistä.

Kirjoittaja käyttää blogitekstissään kerronnan keinoina huumoria ja vertauskuvia sekä pyrkii tuomaan aiheeseen syvyyttä myös tieteellisempien käsitteiden ja mallien avulla. Muutama mallikas viittaus tekstistä löytyykin, mutta enimmäkseen kirjoittaja käyttää lähteitä irrallisten asioiden määrittelemiseen sen sijaan että varsinaisesti tukisi niillä omaa väitettään. Koska lähdeviitteitä ei ole mainittu suorien linkkien lisäksi mitenkään, on muutama nettilähde kadonnutkin jo internetin usvaan, ja täten lukijan mahdotonta enää jäljittää. Myös seikka, että kirjoittaja on tuntematon tuo omanlaisensa vaikutelman tekstin luotettavuudesta ja pätevyydestä. Jäämme kaipaamaan vakuuttavampaa tutkimusta tai kirjallisuutta aiheesta, kuten yleisempää taustoitusta individualististen ja kollektiivisten maiden kulttuurisista eroavaisuuksita. Teksti kuitenkin onnistuneesti herättää lukijan  mielenkiinnon ja tuo aiheen näin käsinkosketeltavaksi.

Kokonaiskuva blogitekstistä on positiivinen. Vaikkei se tieteellisyydellään vakuutakaan, on se silti onnistunut välittämään sanomansa erinomaisesti. Aihe on popularisoitu lukijaa lähemmäksi, mikä puolestaan helpottaa aiheen käsittelemistä. Alun vertauskuva kookospähkinöihin ja persikoihin säilyy läpi tekstin havainnollistamassa ilmiötä, mikä luo tekstistä yhtenäisen kokonaisuuden. Vertaukseen ollaan otettu lisäksi muita maita mukaan vertailun tueksi. “Ranskalaiset itse, samoin kuin saksalaiset ja venäläisetkin, edustavat kookoksia. Persikoiden näkökulmasta kookospähkinät puolestaan ovat kylmäkiskoisia ja epäkohteliaita. Kaikki on kuitenkin suhteellista. Britit ovat kookospähkinöitä Kaliforniassa mutta persikoita Ranskassa.”  Tämä havainnollistaa myös sitä, miten eri kulttuurien ennakkoajatukset ja oletukset muokkaavat näkökulmaamme vierasta kulttuuria kohtaan ja kuinka suhteutamme ja vertaamme meille vierasta kulttuuria omaamme.

“Oma kulttuuri on jokaiselle se oikea.”

Pandaa voidaan pitää monikulttuurisuuden ilmentymänä värityksensä ansiosta

Lähteet:

https://variblog.wordpress.com/tag/kulttuurien-valinen-vuorovaikutus/