Pohdintaa englannin kielen väitetystä maskuliinisuudesta ja onnellisuudesta (Oona M., Miian ryhmä)

Tarkastelen tässä postauksessa Kielen kannoilla -blogia. Sitä ylläpitää englannin kielen vaihtelun, kontaktien ja muutoksen tutkimusyksikkö VARIENG, joka on perustettu Helsingin yliopistossa vuonna 1995. Aiheita blogista löytyy laidasta laitaan, kirjallisuuden tutkimuksesta kielitieteeseen. Kaikki tekstit edustavat kirjoittajiensa omia mielipiteitä, kuten käy ilmi Tietoa blogista -osiosta, ja monissa postauksissa onkin hieman huumoria mukana. Blogilla on kuitenkin vahva tieteellinen pohja kirjoittajien asiantuntemuksen ja tieteellisen tutkimustiedon ansiosta.

Blogin tavoitteena on herättää keskustelua mielenkiintoisista aiheista englannin kieltä koskien ja lukijoilla on mahdollisuus lähettää kysymyksiä blogin kirjoittajille. Näin he pääsevät vaikuttamaan blogin sisältöön ja myös kirjoittajien voi olla helpompi tuottaa sisältöä, joka pitää yllä lukijoiden mielenkiintoa. Blogin kieli on varsin helposti ymmärrettävää, minkä vuoksi tieteellisen tiedon popularisointi onnistuukin mielestäni hyvin. Ei siis tarvitse olla taitava akateemisten tekstien lukija ymmärtääkseen blogin sisältöä. Blogia voivat siis seurata kaikki aiheesta kiinnostuneet, vaikka arvelen lukijakunnan koostuvan pääasiassa englannin kielen opiskelijoista. 

Olen itsekin englannin pääaineopiskelija, mikä ehdottomasti vaikutti päätökseeni tarkastella juuri tätä blogia ja halusin oppia, miten nimenomaan oman alan aiheita käsitellään tässä kontekstissa. Yhtenä miinuksena sanoisin kuitenkin, että muutaman viime vuoden aikana blogi ei ole ollut erityisen aktiivinen ja uusin postauskin on vuodelta 2018. Voi olla, että lukijoita ei ole ollut riittävästi tai postausten väheneminen on seurausta siitä, että kirjottajat voivat julkaista uuden tekstin valitsemastaan aiheesta silloin kuin haluavat, eikä blogilla välttämättä koskaan ollut säännöllistä, määrättyä aikataulua. 

Ihmisillä on tarve luokitella ja määritellä asioita ja tämä pätee myös kieliin. Kieliä luokitellaan tyypillisesti esimerkiksi kielikuntiin niiden sukulaisuussuhteiden perusteella, mutta usein jotakin kieltä kuvaillaan erilaisilla adjektiiveilla, joilla pyritään selittämään, minkälainen kieli on kyseessä. Valitsinkin blogista tarkempaan tarkasteluun Terttu Nevalaisen kirjoittaman tekstin Englanti – miehekäs ja positiivinen kieli? (2013), jossa hän tarkastelee tapoja, joilla englannin kieltä usein kuvaillaan ja luokitellaan. Alussa Nevalainen toteaa, että arkikielessä yleistä on kuvailla englannin kieltä adjektiiveilla, kuten helppo ja vaikea tai looginen ja epälooginen. Olen myös itse silloin tällöin törmännyt kysymykseen siitä, mikä mahtaa olla helpoin tai vaikein kieli oppia.

Nevalainen keskittyy tarkastelemaan tekstissään väitteitä englannin kielen maskuliinisuudesta ja onnellisuudesta. Hän kertoo, että esimerkiksi tanskalainen kielentutkija Otto Jespersen on kuvaillut englannin kieltä melko maskuliiniseksi, perustuen sen äänteisiin, intonaatioihin sekä pääte- ja tavurakenteisiin. Kyseinen väite on aiheuttanut ihmisissä negatiivisia reaktioita, ja Nevalainen onkin sisällyttänyt tekstiinsä kuvan Jespersenin kirjan sivusta, jossa tekstin viereen on kirjoitettu sana ”sovinistisika”. Kyseisen tutkijan teokset eivät ole minulle tuttuja, joten en osaa ottaa kantaa tähän syytökseen, mutta minusta ainakin tuntuu hieman omituiselta sanoa kielen olevan maskuliininen sen perusteella, minkälaisia äänteitä tai lauserakenteita kielessä on.

Nevalainen esittelee myös tutkimuksen, joka väittää englannin olevan hyvin positiivinen kieli. Kyseinen empiirinen tutkimus on vuodelta 2012. Aineisto oli kerätty neljästä suuresta tietokannasta ja tutkimuksen tulokset osoittivat, että positiivisia sanoja oli aineistoissa huomattavasti enemmän kuin negatiivisiksi koettuja. Nevalainen kuitenkin kielitieteilijänä kyseenalaistaa tuloksia ja pohtii, todistavatko kontekstista irrotetut, yksittäiset sanat todisteena kokonaisen kielen positiivisuudesta.

Blogitekstin löytää täältä:

https://variblog.wordpress.com/2013/12/31/englanti-miehekas-ja-myonteinen-kieli/

Onko ilmastonmuutos ihmisten syytä? (Eetu, Joonas ja Artte, Miian ryhmä)

Rajankäyntiä-blogi: Onko ilmastonmuutos ihmisten syytä? - Teppo Mattsson

Teppo Mattssonin kirjoittama blogi tasapainottelee useiden eri tieteenalojen välillä tuoden mielenkiintoisia ja vahvoja mielipiteitään esiin kirjoittaessaan maailman ilmiöistä. Mattsson on teoreettisen fysiikan tutkija ja tämän huomaa Rajankäynti-blogissa käytetyssä kielessä. Blogin kirjoitustyyli on tieteellistä, mutta samalla hyvin “lyhyt lauseista”, jonka avulla lukija saadaan kiinnostumaan ja jopa provosoitumaan. Blogin tekstit keräävät usein keskustelua ja se näyttäytyy hyvin samanlaisena kuin blogin yleinen olemus: monikansallisena ja hyvin tieteellisenä

Onko ilmastonmuutos ihmisten syytä? -tekstin keskeistä väitettä Mattsson kuvailee seuraavasti: Vaikka syy-seuraus-suhdetta ei ole käytännössä mahdollista todentaa, on kausaliteettia mahdollista luonnehtia varmaksi tieteellisten havaintojen perusteella. Tällä Mattson pyrkii selkiyttämään lukijalle, kuinka ihmisen tuottamille päästöille ja ilmaston lämpenemiselle ei ole löydetty todistettavaa yhteyttä, mutta Mattssonin mukaan siitä on lukematon määrä todisteita. Blogi on mielestämme melkoisen kiinnostava ja luo hyviä sekä tärkeitä ajatuksia koskien ilmastonmuutosta ja sen ympärillä pyöriviä kysymyksiä, mutta kirjoittajan melko suurpiirteinen tyyli tuoda esille pohjatietojaan asiasta, hieman lannistaa tekstin syvempää vaikutusta omaan ajatusmaailmaan, vaikka teesin olennaisuutta onkin turha kiistää. Olisiko teesiä mahdollista alleviivata hieman enemmän kirjallisilla lähteillä? Tällöin myös väitöksen tieteellinen legitimiteetti olisi hieman turvatumpi. 

 

Kirjoittaja käyttää argumenttinsa tukena useita tieteellisiä lähteitä, kuitenkaan nimeämättä niitä, tällöin jää epäselväksi lähteiden alkuperä ja lähdekritiikkiä on lähes mahdotonta käyttää. Näiden tutkimusten kautta selvinneiden ilmiöiden kautta hän väittääkin, että on käytännössä mahdotonta olla ummistamatta silmiään ihmisen käytöksen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen, ja sen aggressiiviseen nopeutumiseen lähi vuosisatoina.

Rajankäynti-blogista löytyy huonon verkkotekstin piirteitä nimenomaan siinä, että kirjoittaja luonnehtii lähteitään lähinnä tieteellisinä tutkimuksina kuitenkaan nimeättä niitä, riistäen lukijalta mahdollisuuden käyttää tervettä lähdekritiikkiä tutustuessaan kirjoittajan väitteisiin. Hyvän verkkotekstin piirteitä blogissa ilmenee siinä, että kirjoittaja käyttää valaisevia esimerkkejä, sekä melkoisen aggressiivisia vertauskuvia herättääkseen lukijan kiinnostuksen ja alleviivatakseen keskeistä teesiään kausaliteetin ja korrelaation tietynlaisista paradoksaalisesta luonteesta. 

Teksti oli erittäin hyvä ja mielenkiintoinen, mutta sen anti jäi loppujen lopuksi hieman tylpähköksi. Teksti oli helppolukuista ja nopeaa, mutta loppujen lopuksi hieman ympäripyöreää ilman pohjustavien lähteiden käyttöä. 

Tiede-lehti, Blogi Rajankäyntiä, Teppo Mattson

https://www.tiede.fi/blogit/rajankayntia/onko-ilmastonmuutos-ihmisen-syyta

(luettu 19.4.2020)

Kuva: https://pixabay.com/illustrations/sunrise-space-outer-space-globe-1756274/ (haettu 3.5.2020)

VTT:n blogi tukee teknologian tulevaisuutta (Tiia ja Suvi, Ellinooran ryhmä)

Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy (valtion teknillinen tutkimuslaitos) on tutkimus-, kehitys- ja innovaatiokumppani. Yhdessä yritysten, tutkimuslaitosten, yliopistojen ja teknologiapolitiikan kanssa VTT pyrkii tarjoamaan asiakkailleen osaamista ja mahdollisuuksia kestävään kasvuun.


VTT ylläpitää nettisivuillaan blogia, jonne on koottu ajatuksia ja keskustelua lukuisista eri ilmiöistä ja tapahtumista. VTT:n blogi painottuu luontaisesti sen omiin tutkimuksiin ja hankkeisiin. Nykyään teknologia on kaikkialla ja näin ollen vaikuttaa kaikkiin aloihin. Tutkimalla teknologiaa ja sen roolia yrityselämässä saavutetaan innovaatioita ja uusia tapoja yhdistää palveluja, teknologiaa ja osaamista. VTT:n blogi tarjoaa tutkijoille alustan matalamman kynnyksen kirjoittamiselle omasta tutkimuksesta ja alaa muokkaavista ilmiöistä. Blogiteksteissä on rennompi kirjoittamisen tyyli ja vaikka kirjoittajina ovatkin joukko tutkijoita puhumassa tieteestä, kieli on tavalliselle tallaajalle ymmärrettävää.
Yleisesti tutun terminologian käyttö tuo luottamuksen tunnetta VTT:n asiantuntemukseen. Tutkijat tuovat ajankohtaiset tutkimukset ja niiden mahdolliset käyttötarkoitukset heille, joilla ei ole vahvaa tuntemusta asiasta.
Englanninkielisissä julkaisuissa on havaittavissa samanlaisia piirteitä kuin suomenkielisissä versiossa.


Blogi on suunnattu asiakkaille ja ulkopuolisille rahoittajille, jolloin blogin toissijaisena tehtävänä on herättää mielenkiintoa ja luottamusta VTT:n asiantuntemukseen.
Blogissa ei ole nähtävillä yleistä keskustelua esimerkiksi kommenttipalstan avulla, mitä voisi pitää yleisesti blogeille tyypillisenä. Vastineita blogissa ei ole, mikä tekee yleisestä keskustelusta olematonta. Toisaalta se tekee blogista yksinkertaisen ja asiantuntevan. Samalla se ehkäisee sen, että kirjoitettu artikkeli ei lähde rönsyilemään ulos raameistaan.
Koska blogin avulla VTT tuo mielenkiintoiset ja ajankohtaiset tutkimuksensa mahdollisille rahoittajille, on blogin ulkonäkö ja asiantuntevuus erityisen tärkeää. Etusivulla on heti nähtävissä uusimmat tutkimukset ja ajankohtaiset blogipostaukset.


Mielenkiintomme herätti Arho Suomisen blogiteksti “Teknologia muuttaa maailmaa, mutta miten paljon?” Arho Suominen on teknologian alan tutkija, joka on erikoistunut teknologian ja sen vaikutusten analysointiin ja sitä kautta teknologisten innovaatioiden tunnistamiseen. Tutkijana Suominen on toiminut jo yli 10 vuotta, jonka aikana Suomisesta on tullut alansa asiantuntija ja arvostettu tiedeyhteisön jäsen. Blogi käsittelee digitalisaation ja nimenomaan teknologisen kehityksen merkitystä yhteiskunnassa. Tarkastelemalla teknologian luomaa riippuvuussuhdetta, Suominen pyrkii määrittelemään teknologian tutkimuksen merkityksen tulevalle kehitykselle.

 

Nykypäivänä teknologian merkitys elämässämme on valtava. Kun teknologia on kaikkialla sen merkitys meille unohtuu. Tosin jos teknologia pettää ja jumittaa tunnistamme hyvin herkästi sen puutteet. Unohdamme teknologian mukanaan tuoman arvon. Sen arvon, joka tulee siitä, että pystymme teknologian avulla tekemään jotain mitä ennen emme voineet. Teknologia on antanut meille jo paljon ja tule antamaan vielä enemmän. Matkalla kehitykseen on kuitenkin otettava huomioon mitä jatkuva uuden teknologian keksiminen tarkoittaa yhteiskunnan, politiikan ja luonnon kannalta. Myös teknologian eettiset kysymykset ovat entistä enemmän esillä. Kenelle lankeaa vastuu, jos itseajava auto aiheuttaa onnettomuuden? Kuinka, joka kerta kun Apple julkistaa uuden puhelimen yksi malli menettää merkityksensä ja päätyy kaatopaikalle. Tai kuinka uusi teknologia väärissä käsissä voi tuoda enemmän haittaa kuin hyötyä. Oikein käytettynä uusi teknologia tuo kuitenkin paljon uusia mahdollisuuksia ja voi helpottaa elämää. Voi olla, että esimerkiksi maksukortit jäävät jossain vaiheessa älylaitteissa toimivien maksusovellusten jälkeen ja katoavat kokonaan. Teknologian kestävä kehitys vaatii, että tunnistamme teknologian tarjoamat mahdollisuudet ja potentiaaliset vaikutukset. Suomisen tekemä tutkimus tukee tätä ja mahdollistaa teknologian potentiaalin valjastamisen ilman, että vaarannamme tulevaisuuden kehityksen.

Lähteet:

LinkedIn: Suominen Arho (15.4.2020). Haettu osoitteesta: https://fi.linkedin.com/in/arhosuominen

Pexels: "Technology" (28.4.2020). Haettu osoitteesta: https://www.pexels.com/search/technology/

Suominen Arho. 2017. ”Teknologia muuttaa maailmaa, mutta miten paljon?” VTT, julkaistu 21.11. https://vttblog.com/2017/11/21/teknologia-muuttaa-maailmaa-mutta-miten-paljon/

VTT: Tietoa VTT:stä (16.4.2020). Haettu osoitteesta: https://www.vttresearch.com/fi/tietoameista/tietoa-vttsta

Puhetta älystä ja älyttömyydestä (Topi & Veera, Miian ryhmä)

Tekoäly - uhka vai mahdollisuus? Tämä kysymys on askarruttanut monen alan asiantuntijaa ja jakaa mielipiteitä puoleen jos toiseen. Tiede-lehden ylläpitämässä Tiedekokki-blogissa Neurologi Kiti Müller pohtii älyn eri ilmenemismuotoja, sekä jakaa oman mielipiteensä tekoälystä tekstillään “Keskustelu älystä kuumottaa tunteita”. 

Kognitio- ja neurotieteen tutkimusta kansainvälisessä Nokia Bell Labs tutkimuskeskuksessa tekevä 66-vuotias Müller on pitkän uran työterveyslaitoksen johtotehtävissä tehnyt alan ammattilainen, joka vastikään vuonna 2014 siirtyi Nokialle lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Koulutukseltaan neurologian dosentti (Helsingin yliopisto, 2005) ja neurokognitiivisen ergonomian dosentti (Aalto yliopisto, 2011) Müller pystyy tarjoamaan aiheeseen hyvin omalaatuisen näkökulman peilaten tekstissään olemassa olevaan tutkimustietoon, sekä omaan taustaansa neurologina.  

Tekstin alusta asti on selvää, että kirjoittajan yhtenä päämääränä on herättää kysymyksiä lukijassa. Müllerin aloituskappaleessa esittämä kysymys “Mitä on älykkyys?” saattaa äkkiseltään kuulostaa hyvin yksinkertaiselta, mutta kun sitä todella syventyy pohtimaan, huomaa että yksiselitteisen vastauksen antaminen on hyvin vaikeaa. Jopa Suomen Mensa ry:n vastaus kysymykseen on hyvin ympäripyöreä, ja menee lopulta kutakuinkin niin, että älykkyyttä ovat ne asiat, jotka yhdessä sovimme olevan älykkyyttä. Tällä pohjustuksella on ymmärrettävää, että sanan tekoäly käyttäminen voi aiheuttaa kuumotusta ihmisissä, kuten Müller asian muotoilee. Fiktiivisistä elokuvista jo tuttuakin tutumpi juoni, jossa tekoälyllä varustetut robotit jyräävät ihmisen alleen, aiheuttaa monissa jo todellista huolta, mutta Mülleria sana tekoäly vain naurattaa. 

Müller perustaa väitteensä tekoälyn heikkouksista hyvin pitkälti teknologian nykytilaan. Hän kertoo, kuinka nykytekniikka on hyvin riippuvaista ulkopuolisista tekijöistä, kuten internetistä ja sähköstä, ja on näin liian epäluotettavaa korvatakseen monia ihmiselle tärkeitä perustaitoja. Toisaalta mikään tulkki-äppi ei myöskään kykene vastaamaan ihmisten välistä elekieltä, joka toimii vaikka välissä olisi miten suuri kielimuuri. Huomioissaan Müller on kyllä osittain oikeassa, mutta epäonnistuu ehkä näkemään kokonaiskuvan siitä, mitä tekoäly voi tarkoittaa lähitulevaisuudessa.

Forbes kirjoitti kesällä 2019 siitä, kuinka tekoälyä käytetään jo nyt lukemaan ihmisen kehonkieltä. Vaikka teknologiassa on yhä omat sudenkuoppansa, on mielestäni selvää, että kehitys on pian siinä pisteessä, että tekoälyllä varustettu tietokoneohjelma pystyy lukemaan ihmisen elekieltä paremmin kuin me itse. Tuntuu, että Müller aliarvioi tekoälyn mahdollisuuksia osittain sen takia, että hän vertaa tekoälyä suoraan ihmismäiseen älykkyyteen. Kuvaako tekoäly terminä tätä teknologian ilmiötä tarpeeksi hyvin on täysin eri keskustelu, mutta se ei missään nimessä vähennä sen merkittävyyttä. 

Mitä äly sitten todella on ja miten se ilmenee? Müller esittää hyvänä vertauksena kuinka tutkimuksissa on todettu kyyhkysten kykenevän löytämään kudosleikkeistä syöpäsoluja. Jos ihminen ei kykene vastaavaan, tarkoittaako se että kyyhkynen olisi älykkäämpi olento? Ei varmaankaan, mutta vertailu todistaa sen, ettei keskustelu älystä ole niin yksiselitteistä. Yksi tunnetuimmista älyä mittaavista kokeista on IQ-testi, jonka juuret juontaa vuoteen 1905. Alfred Binet ja Theodore Simon kehittivät testin, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten älykäs lapsi on verrattaessa muihin ikätovereihin. Müller kritisoi tekstissään IQ-testiä ja sen perusteella tehtyjä johtopäätöksiä, ja kertoo älykkyyden olevan niin monimutkainen käsite, että sen luotettava mittaaminen on mahdotonta. Hän viittaa myös Phillip L. Ackermanin vuonna 2017 julkaisemaan katsausartikkeliin, jonka mukaan laboratorioissa tehdyt testit eivät anna luotettavaa tietoa siitä kuinka ihmisen äly toimii käytännön tilanteissa erilaisissa ympäristöissä, joissa älyyn kohdistuvat vaatimukset vaihtelevat. 

Tuntuu jopa hieman hassulta, kuinka jyrkästi Müller tyrmää vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen, joka vertaa reaktionopeuden ja älykkyyden välistä suhdetta. Vaikka olisikin niin, että pohdiskeleva ihminen saa hätähousua heikomman tuloksen, ei mielestämmei sen takia koko tutkimusta tarvitse lytätä. Se että ihmisten reaktioaika on laskenut 1800-luvun loppupuolelta keskimäärin noin 70 millisekuntia, on itsessään ihan merkityksellinen tieto, mutta ongelma on siinä, että IQ-testin mukaan hitaus vähentää ihmisen älykkyyttä. Väite jonka mukaan tutkimuksen tulos viittaa älykkyyden laskuun on sinänsä hyvin ympäripyöreä, tai kuten Müller sen ilmaisee: “älytöntä julkaisuklikkien metsästystä”. 

Kokonaisuudessaan Müller onnistuu sopivan tiiviissä tekstissään käsittelemään älyä lukijalle hyvin mielenkiintoisella otteella. Keskeisen väitteen mukaan älykkyydellä on niin monta ilmenemismuotoa, että on objektiivisesti mahdotonta selittää, kuka tai mikä on älykkäin. Tekstin luettua väitteeseen on helppoa yhtyä. Neurologina Müllerin näkökulmat älykkyyteen ovat virkistäviä ja teksti onnistuu hyvin laajentamaan lukijan ajattelua aiheesta.  

-Topi & Veera

Lähteet:

Gujral, R. (2019)” The Future Of AI: How Emotion AI Is Making Robots Smarter”

https://www.forbes.com/sites/theyec/2019/07/17/the-future-of-ai-how-emotion-ai-is-making-robots-smarter/#381f06bb46c9 (luettu 17.4.2020)

Müller, K. (2020) ”Keskustelu älystä kuumottaa tunteita”, Tiede-lehti, Tiedekokki -blogi. https://www.tiede.fi/blogit/tiedekokki/keskustelu-alysta-kuumottaa-tunteita (luettu 17.4.2020)

Oppimaan opettelua uudenlaisesta näkökulmasta (Minttu ja Jenni, Ellinooran ryhmä)

Margit Mannilan pitämä blogi nimeltä  Perheyrittäjyys käsittelee aiheita laajalti yrittäjyydestä, oppimisesta, oikeustieteestä sekä tieteellisestä tutkimuksesta. Blogin kirjoittamisen Mannila on aloittanut jo 14 vuotta sitten ja julkaisutahti on edelleen kiivas. Mannila on aiemmin ollut tutkijatohtorina Jyväskylän yliopiston Taloustieteiden tiedekunnassa, mutta nykyään hän toimii Vaasan ammattikorkeakoulussa yrittäjyyden opettajana. Mannila on erityisen kiinnostunut yrittäjyydestä ja opiskelusta, joka hänen blogistaankin on havaittavissa. Blogin tavoitteena on kerätä kiinnostavia aiheita yhteen, jotka ovat Mannilan omaa tutkimusalaa. Hän pitää blogin pitämistä hyvänä tapana säilyttää etsimänsä lähteet, sekä jakaa löytämäänsä tietoa eteenpäin. Blogi sisältääkin monenlaista tutkimuskirjallisuutta ja toisistaan hieman poikkeavia aiheita näistä kiinnostuneille. Tekstit ovat helppolukuisia ja ne ovat suunnattu kaiken ikäisille. Monet blogikirjoitukset ovat hyvin inspiroivia esimerkiksi opiskelumotivaation etsimiseen. 

Kiinnostavaksi Perheyrittäjyys -blogissa havaitsimme kirjoitusten aiheen, sillä meitä molempia kiinnosti erityisesti kauppatiede -aiheiset blogit, joita löytyikin hyvin runsaasti. Opiskelemme kumpikin tietojärjestelmätiedettä pääaineena, joten blogin valinta oli meille looginen. Päädyimme valitsemaan juuri kyseisen blogin, koska tekstit näistä aiheista vaikuttivat kiinnostavilta, ja olivat samalla meille hyvin opettavaisia. Mannila on selkeästi perehtynyt aiheeseen koulutuksensakin puolesta, joten tekstejä voi lukea luottavaisesti. Aiheet kirjoituksissa ovat yleishyödyllisiä, joista voi olla apua juuri oppimiseen tai motivaation löytämiseen.

Erityisen mielenkiintoiseksi aihekokonaisuudeksi koimme juuri oppimisen ja opiskelun, josta Mannila onkin kirjoittanut vuosien varrella useamman kymmentä julkaisua. Tarkempaan käsittelyyn poimimme blogitekstin, joka on julkaistu otsikolla “Yrittäjämäinen oppiminen” (16.3.2012). Tekstin keskeisenä teemana on yrittäjämäisyys ja itsensä kehittäminen oppimalla. Hänen monet argumenttinsa pohjautuvat kirjaan nimeltä Tiimiorganisoitu koulu (WSOY, Opetus 2000. PS -viestintä Oy), jossa  Seppo Helakorpi, Pauli Juuti ja Hannele Niemi tuovat yritteliäisyyden aiheeseen uudenlaisen näkökulman. Mannila on käyttänyt lähteinään oman tieteellisen kokemuksensa lisäksi hyvin paljon kyseiseen kirjaan pohjautuvaa tutkimustietoa.  Mannila ilmaisee selkeästi oman kiinnostuksensa aihetta kohtaan perehtymällä siihen. Häntä kuitenkin harmittaa ihmisten kapeakatseinen suhtautuminen aiheeseen. Lisäksi hän nostaa esiin koulutuksen käsitteen olevan aikaamme jäljessä ja toivoisi muutosta tapahtuvan enemmän innovatiivisempaan, aktiivisen oppimisen toimintamalliin.

Voimme molemmat opiskelijoina samaistua Mannilan ajatuksiin yrittäjyys-aatteen tuputtamisesta, sillä yliopistomaailmassa tältä keskustelulta ei ole voinut välttyä. On huojentavaa lukea asiantuntevan henkilön pohdintaa aiheesta ja ymmärtää, ettei kenenkään tulisi ryhtyä yrittäjäksi pelkästä painostuksesta. Samaa mieltä olemme myös ristiriidasta, joka on syntynyt koulutusjärjestelmämme ja yhteiskunnan odotusten välille. Miten meiltä voidaan odottaa yrittäjämäistä asennetta ja toimintaa, jos koulutusjärjestelmämme tavoittelee pysyvyyttä ja karsii mukanaan yrittäjyyteen tarvittavan luovuuden? 

Teksti on kieliopiltaan hyvää ja etenee kronologisesti. Aiheesta kiinnostuneen lukijan ei tarvitse olla alan asiantuntija ymmärtääkseen tekstin.Tekstin helppolukuisuus johtunee siitä, ettei Mannilan blogi ole tarkoitettu pelkästään tieteellisten faktojen esittämiseen. Mannilan kirjoitukset ovat sopivan mittaisia, jotta lukijan keskittyminen säilyy. 

Ilahduttavaa Mannilan julkaisussa, oikeastaan koko blogissa, ovat hänen itse ottamat valokuvat. Vaikkakin kuvien asiayhteyttä kirjoitettuun tekstiin ei aina pysty luomaan, tuovat ne blogille eloa. Mielestämme blogissa on runsaasti keskustelua herättäviä julkaisuja, joten on suorastaan sääli, ettei suuressa osassa niistä ole ainuttakaan kommenttia. Mannilan tyyli kirjoittaa on neutraali ja hän tarkastelee aiheita monesta näkökulmasta. Koska Mannila ei pyri tekstillään provosoimaan tai loukkaamaan bloginsa lukijoita, meille välittyi rento ilmapiiri osallistua keskusteluun julkaisujen kommenttikentissä. Eniten kommentteja oli kerännyt yrityskauppaa käsittelevä julkaisu. Lukijoiden jättämät kommentit ovat Mannilan kirjoitusta ylistäviä ja niistä voi huomata aiheen olleen mieluisa blogin lukijakunnalle.

Lähteet: 

Perheyrittäjyys -blogi http://tutkimu.blogspot.com/

Kuva: https://www.pickpik.com/study-lawyer-right-legal-learn-to-study-66949 haettu 30.4.2020

Uusia näkökulmia ilmastonmuutokseen (Annastina ja Amalia, Miian ryhmä)

Uusia näkökulmia ilmastonmuutokseen

Pixabay / Mediadeka

Ilmastonmuutos on aihe, joka puhuttaa ja jakaa mielipiteitä. Runsaan keskustelun haittapuolena on se, että mututietoa esitetään faktana. Näin ollen ilmastonmuutokseen liittyvissä keskusteluissa pyörii virheellistä tietoa, eikä aina voi olla varma, mikä on totta ja mikä ei. Onneksi virhetietojen karsimiseen ja faktojen selvittämiseen on kuitenkin apuna blogi, johon on koottu kattavasta lähteistöstä ilmastonmuutokseen liittyviä tieteellisiä faktoja.

Ilmasto muuttaa kaiken -blogi on Helsingin yliopiston tiedelehti Yliopiston toimittajan, Mikko Pelttarin, työblogi, jossa hän käsittelee mielenkiintoisiksi kokemiaan ilmastonmuutokseen liittyviä asioita. Tiedetoimittajana Pelttarin tavoitteena on koota tietoa ilmastonmuutoksesta eri tieteenalojen tutkimuksia hyödyntäen. Kuten tiedelehti Yliopisto, on myös Pelttarin blogi suunnattu kaikille aiheesta kiinnostuneille. Oletuksena lienee kuitenkin, että suurella osalla lukijoista on jonkinlainen kytkös yliopistomaailmaan.

Mielestämme blogi on kiinnostava aiheen ja sen käsittelytavan takia, sillä väitteitä löytyy monenlaisten erilaisten mielipiteiden tueksi. Vaikka ilmastonmuutos on puhuttu aihe, kyseistä blogia jaksaa lukea juuri sen uusien ja erilaisten näkökulmien takia. Mielenkiintoisuutta lisää myös Pelttarin huomaamat yhteydet eri tieteellisten julkaisujen välillä.

Professori Antero Järvisen palautteeseen vastaamista lukuun ottamatta suoraa keskustelua blogissa ei ole, sillä kommentointi on suljettu. Vuoropuhelua esiintyy siis oikeastaan vain kirjoittajan ja lähteiden välillä. Pelttari viittaa muihin teksteihin pääsääntöisesti tiivistämällä ja selittämällä niitä kommentoimisen ja mielipiteiden ilmaisun sijaan.

Tämä neutraali kirjoitustapa sopii asiatyyliseen ja tieteelliseen tyyliin. Myös lähteiden käyttö, valitut kuvat, pelkistetty ulkoasu ja sanavalinnat tuovat asiallisuuden ja tieteellisyyden tunnetta. Pelttarin käyttämä kieli on kuitenkin arkisen selkeää, eivätkä tieteelliset sanat hankaloita tekstin lukemista, koska niitä on selitetty hyvin auki tekstissä.

Blogissa hyödynnetään tutkimustietoa laajasti, koska yksi blogin päätarkoituksista on ilmastonmuutokseen liittyvän tieteellisen tiedon esille tuominen. Uusista tutkimuksista kerrotaan tiivistämällä tutkimuksen sisältöä ja kertomalla sen julkaisusta ja vaikutuksesta. Myös yhteyksiä ja vertailua muiden ajankohtien tutkimuksiin ilmenee blogissa.

Blogin viimeisin kirjoitus ”Ilmasto ei ehkä olekaan niin herkkä kuin luultiin. Onko ilmastokatastrofi peruttu?” herättää lukijan mielenkiinnon otsikollaan ja kysymykseen vastataankin jo ensimmäisessä kappaleessa. Rakenteeltaan teksti on hyvin rakennettu mutta verkkotekstiksi turhan pitkä. Teksti on ymmärrettävää ja Pelttari avaa selkeästi esimerkiksi ilmastoherkkyys -käsitettä.

Pelttari käyttää tässäkin kirjoituksessa paljon lähteitä, jotka ovat tieteellisiä sekä alan asiantuntijoiden kirjoittamia. Kirjoituksen päälähteenä toimii ilmastotutkija Peter Coxin tutkimus. Erilaisia aineistoja käytetään aktiivisesti ja niistä on poimittu kirjoituksen kannalta oleellisia pointteja. Lähteiden kanssa käydään keskustelua ja kirjoituksessa ikään kuin puhutaan lukijalle. Pelttari tuo esille lähteiden väitteet ja niissä esitetyt tutkimustulokset. Näitä tutkimustuloksia ja väitteitä Pelttari sitten selittää lukijalle sekä kommentoi ja pohtii niitä.

Kirjoituksen keskeisimpänä väitteenä voitaisiin pitää, että ilmastonmuutosta ei ole peruttu, mutta pahimmat skenaariot eivät välttämättä ole niin todennäköisiä kuin on aiemmin luultu. Kirjoitus siis luo hieman toivoa ilmastoahdistuksen keskellä. 

Kirjoituksessa on tarjolla mielenkiintoista ja uutta tietoa. Tiedon olisi kuitenkin voinut esittää mielenkiintoisemmin ja verkkotekstin mahdollisuuksia olisi voinut hyödyntää enemmän esimerkiksi käyttämällä kuvia ja videoita. Toimivia olisivat voineet olla kuvituskuvat ja tutkimuksiin liittyvät taulukot tai jokin aiheeseen liittyvä youtube -video. Kommenttikenttä voisi olla auki, vaikka Pelttari ei omien sanojensa mukaan kerkeä vastaamaan kommentteihin. Kommenttikentän keskustelua olisi ollut varmasti mielenkiintoista seurata.  

Kirjoituksen näkökulma on mielenkiintoinen ja valtavirrasta poikkeava. Niin kuin Pelttari itsekin toteaa: ”Ilmastokeskustelu on mustavalkoiseksi politisoitunutta ja minkäänlaisten helpotukselta kuulostavienkaan lausumien taakse asettuminen on jotenkin ‘vaarallista’.”

Lähteet: Mikko Pelttari. Ilmasto muuttaa kaiken. https://blogs.helsinki.fi/ilmastomuuttaakaiken/ (Luettu 18.4.2020) Pixabay. Mediadeka. https://pixabay.com/fi/photos/maapallolla-earth-planeetta-global-4427436/ (Noudettu 1.5.2020)