Lihastohtori jakaa lihasten ilosanomaa (Marko ja Jori, Ellinooran ryhmä)

Lihastohtori jakaa lihasten ilosanomaa

Mies Lihastohtori-blogin takana on Juha Hulmi. Hän on vuonna 2009 Jyväskylän yliopistosta väitellyt liikuntatieteiden tohtori ja liikuntafysiologian dosentti. Tällä hetkellä hän toimii akatemiatutkijana pääosin Jyväskylän yliopistossa, mutta vieraillen myös Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hänen lisäkseen blogissa vierailee toisinaan muitakin asiantuntijoita kirjoittamassa omista erikoisalueistaan.

Päätimme tutkia blogia aloittelevan saliharrastajan näkökulmasta, koska mielestämme Hulmin blogi on oiva väline kartuttaa tärkeää tietoa salilla käynnistä. Blogin tavoitteena on jakaa tietoa treenistä, ravinnosta, lihaksista, terveydestä ja fysiologiasta kuten Hulmi asian ilmaisee: ”Intohimonani on jakaa ja jopa saarnata lihasten ilosanomaa. Tämä ei ole perinteistä tiedejulkaisua, vaan pyrkii tieteen popularisointiin”. Kohderyhmänä voisi pitää pääasiallisesti blogissa käsitellyistä aiheista eli liikunnasta ja terveydestä kiinnostuneita, mutta kuten edellä todettiin, haluaa Hulmi popularisoida tieteenalaansa eli käytännössä blogi on suunnattu paljon laajemmalle joukolle.

Blogissa on kiintoisaa humoristisen kirjoitustavan yhdistäminen tieteellisiin tutkimuksiin. Kirjoittaja myös yhdistää teoriaa käytännön suosituksiin ja neuvoihin hyvin. Etenkin saliharrastusta aloittelevalle henkilölle blogi on erittäin hyvä, mutta se palvelee myös jo kauan salilla käyntiä harrastaneita, sillä osa teksteistä pureutuu myös syvemmälle aiheisiin. Blogin kieli on hyvää yleiskieltä. Välillä tekstissä on tieteellisiä määritelmiä, mutta Hulmi avaa aina määritelmät ns. "kansan kielelle", niin että jokainen voi ne ymmärtää, joka onkin tärkeää saliharrastusta aloittelevalle henkilölle. Blogikirjoituksilla on läheinen suhde tutkimustietoon. Vakuuttavuutta tuo se, että Hulmi on liikuntatieteiden tohtori. Teoriatiedon lisäksi hän harrastaa itsekin aktiivisesti salilla käyntiä, joten Hulmi pystyy yhdistämään hyvin teorian omiin käytännön kokemuksiinsa.

Lähempään tarkasteluun päätimme ottaa Hulmin tekstin "Kuinka usein kannattaa harjoitella?", jossa hän pohtii treenifrekvenssiä, toisin sanoen siis sitä, kuinka usein kannattaa treenata, jotta kehitys olisi maksimaalista. Usein etenkin aloittelijat pohtivat tällaisia kysymyksiä, joten siksikin siihen on tässä hyvä keskittyä. Keskeinen väite tekstissä on se, että yhtä oikeaa tapaa treenata ei ole. Vaikka yleiset periaatteet pätevätkin yleensä hyvin, ei valmiita vastauksia voi antaa, vaan jokaisen täytyy kokeilla itselle parhaiten sopiva tapa kehittyä. Toki vaikutusta on myös sillä, onko tavoitteena esimerkiksi lihaskasvu tai nopeusvoiman hakeminen salilta.

Hulmi argumentoi hyvin väitteidensä puolesta. Hän käyttää tukenaan asiantuntijoita ja tutkimustuloksia. Esimerkkinä hän mm. linkkaa tohtoreiden Norton ja Wilson keskustelun, jossa miehet pohtivat esimerkiksi tiheään treenaamisen hyödyistä mutta myös haasteista. Lähteitä Hulmi käyttää hyvin ja monipuolisesti, joka tuo tekstiin vahvaa faktapitoista asiaa. Kirjoituksessa on kaikkinensa hyvät verkkotekstin piirteet: se on selkeästi kirjoitettu, sisältää runsaasti luotettavia lähteitä, on analysoiva ja ennen kaikkea helposti luettava. Näin teksti sopii myöskin ennen kaikkea aloitteleville saliharrastajille.

Teksti sai ajattelemaan treenifrekvenssiä entistä syvemmin. Ajatus siitä vahvistui, että omaa kehoa täytyy oppia kuuntelemaan: se treenimetodi, joka sopii jollekin toiselle, ei sovi välttämättä itselle. Lisäksi teksti sai miettimään, että joskus olisi myöskin hyvä päästää irti vanhoista totutuista tavoista ja uskaltaa harjoitella uudella tavalla. Kaiken kaikkiaan kirjoitus laittoi pohtimaan omia treenimetodejaan ja se toi uusia tuulahduksia treeniin liittyen.