Sivelyiden merkitys sosiaalisessa mediassa (Maria M. ja Reetta P., Marjaanan ryhmä)

Kokonaisvaltainen kirjoittaminen -blogi käsittelee nimensä mukaisesti kirjoittamista kokonaisvaltaisesti tarjoten sekä vinkkejä kirjoittamiseen että työkaluja kirjoittamisen eri vaiheisiin. Blogin ylläpitäjänä toimii Kimmo Svinhufvud, joka on itse opiskellut kirjoittamista muun muassa Jyväskylän yliopiston kirjoittajakoulussa sekä Helsingin yliopiston suomen kielen oppiaineessa. Lisäksi hän on kirjoittanut kaksi aiheeseen liittyvää kirjaa. Svinhufvud on opettanut kirjoittamista useassa eri oppilaitoksessa, ja tällä hetkellä hän työskentelee äidinkielenopettajana Helsingin yliopiston Kielikeskuksessa.

Svinhufvudin blogitekstit käsittelevät kaikenlaisia tekstimuotoja, kuten esimerkiksi sanomalehtien kolumneja, mielipidekirjoituksia, tieteellisiä julkaisuja ja somepäivityksiä sekä blogipostauksia. Kaikkien näiden eri tekstimuotojen kohdalla Svinhufvud pyrkii neuvomaan, opastamaan ja ohjaamaan lukijoita tekstien kirjoittamisessa. Näkökulmaltaan blogi on kielitieteellinen, tiedottava, kouluttava ja ohjaava. Toisinaan se myös ottaa kantaa ajankohtaisiin ilmiöihin.

Blogi on aiheidensa puolesta jaettu kolmeen eri kategoriaan: Kirjoittamisen opiskelu ja opetus -kategoriassa käsitellään kirjoittamisen opiskelua ja opetusta eri koulutusasteilla. Tämän kategorian artikkeleissa käytetään materiaaleina muun muassa äidinkielen ylioppilaskokeita. Kirjoittamisen lajit -kategoriassa käsitellään pääasiassa Svinhufvudille itselleen ajankohtaisia lajeja, kuten väitöskirjan kirjoittamista ja bloggaamista. Kolmannessa eli Kirjoittajan elämä -kategoriassa käsitellään puolestaan kirjoittajan työkaluja, työskentelytapoja ja vaikeuksia.

Blogissa tarjottu tieto on ajankohtaista, mikä tekee siitä kiinnostavaa. Myös blogissa käytetty kieli tekee blogista helposti lähestyttävän. Svinhufvudin kirjoitustyyli on subjektiivista ja teksteissä on opettava ote. Ensisijaisesti Svinhufvud näyttäisi kuitenkin pyrkivän herättämään lukijoidensa ajatuksia sen sijaan, että hän esittäisi mielipiteensä yleisenä totuutena. Blogi ja sen artikkelit – riippumatta kategoriasta – on suunnattu kaikille kirjoittamisesta kiinnostuneille ilman sitoutuneisuutta tiettyyn tekstilajin. Tämä tekee blogista monitieteisen.

Svinhufvudin blogikirjoituksista lähemmän tarkastelun kohteeksi valitsimme Sosiaalinen media ja sivelyt -postauksen, joka on syystä yksi Svinhufvudin luetuimmista postauksista: kirjoituksen aihe on ajankohtainen ja kiinnostava, ja sen Svinhufvudin esittämistä ajatuksista on helppo saada kiinni. Tekstiä pohjaavana ideana on se, että ihminen tarvitsee henkistä ja fyysistä sivelyä. Svinhufvudin viittaamat fyysiset sivelyt tarkoittavat konkreettista koskettamista, kun taas henkiset sivelyt ovat sellaisia, jotka koskettavat ihmisen sielua. Nämä jälkimmäiset sivelyt voivat olla positiivisia, kuten kehuja, kiitoksia, ihailuja, mutta myös negatiivisia, kuten haukkuja ja solvauksia. Svinhufvudin mukaan jopa negatiiviset sivelyt ovat parempia kuin sivelyiden puute.

Kuva: Ji Ruan (Flickr)

Kuten Svinhufvud toteaa, sivelyt ovat tärkeitä: ne ovat oikean elämän asioita. Positiiviset kommentit, tykkäykset ja huomiot ovat osa ihmisen sosiaalista hyvinvointia ja ne auttavat jaksamaan elämän eri vaiheissa. Sivelyjä voidaan saada mistä vain, kuten esimerkiksi kotoa vaimolta, työpaikalla pomolta tai vastaantulijalta kadulla. Myös sosiaalisessa mediassa voidaan antaa sivelyjä. Svinhufvudin keskeinen väittämä onkin, että juuri sivelyt ovat keskeisimpiä syitä sosiaalisen median palveluiden, kuten Facebookin ja Twitterin, suureen suosioon.

Sosiaalisen median kiemuroissa ihmisten kohtaaminen on helpompaa ja kynnys huomioida toinen on alempi kuin tosielämässä. Tykkää-napin painaminen on pienempi vaiva osoittaa ajattelevansa toista kuin esimerkiksi toiselle soittaminen tai tekstiviestin laittaminen. Huomionosoitukset ilahduttavat niin antajaa kuin vastaanottajaa, ja kuten Svinhufvud postauksessaan toteaakin, ”Kaikilla on hyvä mieli.”

Mielestämme sivelyiden kalastaminen sosiaalisen median kautta voi kuitenkin olla myös haitallista. Liiaksi vietetty aika sosiaalisessa mediassa voi aiheuttaa someriippuvuutta, mikä pahimmillaan johtaa siihen, että yksilö pyrkii tyydyttämään sivelyn tarpeensa kokonaan Internetissä. Näin ollen voi pidemmällä tähtäimellä myös yksilön terveys kärsiä, kun kasvokkain tapahtuva viestintä muiden ihmisten kanssa jää vähäiseksi johtaen näin syrjäytymiseen oikeasta maailmasta.

Toisinaan sosiaalisessa mediassa törmää myös sellaisiin tilanteisiin, joissa käyttäjä loukkaantuu siitä, kun esimerkiksi uusi profiilikuva tai uusi päivitys ei ole saanut riittävästi tykkäyksiä tietyssä ajassa.

Kuva: Sean MacEntee (Flickr)

Tällaisissa tapauksissa some-sivelyihin koukkuuntumisen voisi ajatella aiheuttavan lieveilmiöitä, kuten todellisuuden ja minäkuvan vääristymistä. Tästä – kuten yllä mainitusta someriippuvuus-esimerkistä – johtuen sanoin tuotetut sivelyt eivät saisi siis jäädä koneella tuotettujen sivelyjen alle. Kuten edellä mainitsimme, sosiaalinen media ei saisi korvata aitoja ihmiskontakteja täysin, mutta osan tarpeista se korvaa ja voikin korvata.

Blogitekstinsä lopuksi Svinhufvud esittelee oman kahden kohdan manifestinsa liittyen sivelyiden tärkeyteen sosiaalisessa mediassa. Manifestin toisen kohdan viimeinen lause ”Tykkääminen on ehkäpä maailman helpoin ja halvin tapa saada toinen ihminen hyvälle mielelle” on hyvä ohjenuora, joka on verrattavissa Internetin ulkopuolella tapahtuvaan hymyilyyn. Pienillä eleillä on vaivatonta tehdä toinen iloiseksi, ja tapahtuipa tuo ele sitten oikeassa elämässä tai Internetissä, tuo se todennäköisesti yhtä paljon iloa saajalleen.