tiistai 16. helmikuuta 2016

Kaupassa raivoava kakara (Karoliina & Jenni, Ellinooran ryhmä)


Positiivinen psykologia - tiede hyvinvoinnin taustalla on blogi, jota kirjoittaa kaksi positiivisen psykologian asiantuntijaa. Makke Leppänen ja Emilia Lahti tuovat esille tämän psykologian alan keskeisimpiä aihealueita. Leppänen on ensimmäinen suomalainen, joka on valmistunut Sydneyn yliopistosta valmentavan psykologian maisteriksi. Lahti taas on ensimmäisiä soveltavan positiivisen psykologian maistereita Euroopassa.

Positiivinen psykologia keskittyy ongelmakeskeisyyden sijaan ihmisen voimavarojen ja vahvuuksien tukemiseen. Vaikka tieteenala on uusi, tätä blogia on pidetty vuodesta 2009 lähtien. Blogin lukeminen ei edellytä suurempaa tietämystä alasta, vaan käsiteltävät aiheet ovat arkipäiväisten asioiden syvällisempää pohdintaa.

Mielestämme blogista tekee erityisen helppolukuisuus, aiheeseen sopivat kuvat ja aiheiden käytännönläheisyys. Käytännönläheisyys näkyy arkielämää koskettavina postauksien aiheina, jotka sisältävät taustatietoa ja ohjeita eri ilmiöistä. Kirjoitustyyli on rentoa ja kuvailevaa. Kirjoituksista huokuu ihmisläheisyys informatiivisesta ja asiantuntevasta tyylistä huolimatta. Tyyliin kuuluvat esille nostetut voimaannuttavat lauseet saavat lukijan pohtimaan aihetta oman elämänsä kannalta.

Luotettavuutta lisää se, että blogin kirjoittajat esiintyvät omilla nimillään. Asiantuntevien ylläpitäjien lisäksi blogiin kirjoittaa satunnaisesti vierailevia alan asiantuntijoita, mikä myös monipuolistaa blogia. Lähteet on mainittu asiaan kuuluvasti postausten lopuissa. Lähteinä on käytetty tieteellistä kirjallisuutta, kuten kliinisen psykiatrian professori Dan Siegelin kirjaa. Blogiteksteissä viitataan myös artikkeleihin sekä kirjoittajien aikaisempiin blogiteksteihin. 

Blogissa on käsitelty muun muassa lähisuhdeväkivaltaa, kiitollisuutta, päätöksentekoon vaikuttavia henkilökohtaisia tekijöitä sekä sisua. Blogikirjoituksia on jaettu laajalti Facebookissa, mutta kommentointi blogin puolella on ollut vähäistä. Tämä saattaa johtua siitä, että blogiin kommentoiminen vaatii nimen ja sähköpostiosoitteen. Oletamme, että keskustelua on syntynyt enemmän Facebookin puolella. Kenties Facebookin kautta jakamista pidetään näkyvämpänä kommentointi keinona. Eniten jaettuja postauksia ovat viime aikoina olleet inhimilliseen lämpöön ja lasten raivokohtauksiin liittyvät kirjoitukset.

Valitsimme lähempään tarkasteluun vierailevan kirjoittajan, Leppäsen vaimon, Melissa Georgioun kirjoittaman tekstin "Mitä tehdä kun lapsi huutaa ja raivoaa". Georgiou on koulutukseltaan opettaja sekä lasten kasvatuksen ja vanhemmuuden asiantuntija. Hänellä on myös itsellään 2,5-vuotias poika, joten luultavasti hänellä on myös omia kokemuksia aiheesta.  Georgiou selventää lasten raivokohtausten taustalla vaikuttavia aivotoiminnallisia tekijöitä ja sitä, miten näiden kohtausten kanssa selvitään. Kirjoituksen keskeinen sanoma havainnollistaa raivokohtauksien johtuvan turvallisuuden tunteen muutoksista. Georgioun mukaan lapsi uskaltaa näyttää negatiiviset tunteensa luotettavalle aikuiselle ja näin ollen lapset usein kiukuttelevatkin vanhempiensa seurassa.


 










Mielestämme tämä blogiteksti on asiasisällöltään järkeenkäypä. Georgiou pohjaa näkemyksensä etuotsalohkon kehittymättömyyteen. Tämä tunteiden säätelystä vastaavan alueen kehitys kestää noin 25. ikävuoteen asti. On siis ymmärrettävää, että lasten tunteiden hallinta on vaikeaa. Kiukun ja raivon tunteiden käsittely kehittyy iän myötä. Iän lisäksi näiden vaikeiden tunteiden hallinnan oppimiseen vaikuttaa mielestämme myös kokemukset. Nämä kiukkukohtaukset karkkihyllyllä ovat välttämättömiä, jotta lapsi ylipäätään oppii kohtaamaan ja käsittelemään näitä ristiriitaisia tuntemuksia. Impulssien hallinta, joka on tärkeää esimerkiksi koulumaailman kannalta, kehittyy vaiheittain kohtaamalla näitä tilanteita. Temperamentin tiedetään vaikuttavan esimerkiksi tunneherkkyyteen sekä siihen, miten lapsi kokee kiukun voimakkuuden ja miten nopeasti hän siitä tunteesta leppyy. Näin ollen vaikeamman temperamenttityypin omaavan lapsen kanssa vaaditaan pidempää pinnaa.

Valitsemamme blogitekstin aihe ei välttämättä ole kaikille ajankohtainen, mutta se sisältää hyödyllistä informaatiota tulevaisuuden varalle. Tieto auttaa ymmärtämään lapsia vastaavissa tilanteissa, vaikka omia ei olisikaan. Ehkä seuraavan kerran, kun näet raivoavan lapsen kaupassa, osaat ajatella asiaa eri näkökulmasta. Vain tätä kautta lapsi voi oppia hallitsemaan erilaisia tunnetiloja.






5 kommenttia:

  1. Kiinnostava blogi, aiheet koskettavat kaikkia! Mielenkiintoinen teksti valittu, täytyy muistaa seuraavan kerran kun näkee esimerkiksi kaupassa raivoavia lapsia ja sitten kun on joskus omia lapsia (:

    -Linnea

    VastaaPoista
  2. Kuvat sopivat kivasti tekstiin. :) Teillä on hyvä ajatus siitä, miten lasten kokemukset myös opettavat tunteiden hallintaa. Pitää ajatella tätä tilanteissa, joissa meinaa ärsyyntyä kitisevistä lapsista!

    T. Elli

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Todella mielenkiintoinen, innostava ja opettavainen blogi! Minusta(kin) tässä blogissa on elämäämme koskevia tärkeitä aiheita, ja jokainen meistä voisi hyödyntää tästä opittuja uusia ja mukavia ajattelutapoja heti arjessa. Sekä koko blogia että valitsemaanne tekstiä on kuvailtu selkeästi ja kiinnostusta herättävällä tavalla. :)
    t.Haruka

    VastaaPoista
  5. Kuvat elävöittävät hienosti aihetta! Teksti koskettaa myös itseä kahden pienen lapsen vanhempana. Kiinnostava valinta ja mielenkiintoinen tapa käsitellä asiaa. Terveisin Olli-Pekka

    VastaaPoista