Positiivinen psykologia - tiede hyvinvoinnin taustalla on blogi, jota kirjoittaa kaksi
positiivisen psykologian asiantuntijaa. Makke Leppänen ja Emilia Lahti tuovat
esille tämän psykologian alan keskeisimpiä aihealueita. Leppänen on ensimmäinen
suomalainen, joka on valmistunut Sydneyn yliopistosta valmentavan psykologian
maisteriksi. Lahti taas on ensimmäisiä soveltavan positiivisen psykologian
maistereita Euroopassa.
Positiivinen psykologia keskittyy
ongelmakeskeisyyden sijaan ihmisen voimavarojen ja vahvuuksien tukemiseen.
Vaikka tieteenala on uusi, tätä blogia on pidetty vuodesta 2009 lähtien. Blogin lukeminen ei edellytä suurempaa
tietämystä alasta, vaan käsiteltävät aiheet ovat arkipäiväisten asioiden
syvällisempää pohdintaa.
Mielestämme
blogista tekee erityisen helppolukuisuus, aiheeseen sopivat kuvat ja aiheiden
käytännönläheisyys. Käytännönläheisyys näkyy arkielämää koskettavina
postauksien aiheina, jotka sisältävät taustatietoa ja ohjeita eri ilmiöistä.
Kirjoitustyyli on rentoa ja kuvailevaa. Kirjoituksista huokuu ihmisläheisyys
informatiivisesta ja asiantuntevasta tyylistä huolimatta. Tyyliin kuuluvat
esille nostetut voimaannuttavat lauseet saavat lukijan pohtimaan aihetta oman
elämänsä kannalta.
Luotettavuutta
lisää se, että blogin
kirjoittajat esiintyvät omilla nimillään. Asiantuntevien ylläpitäjien lisäksi
blogiin kirjoittaa satunnaisesti vierailevia alan asiantuntijoita, mikä myös
monipuolistaa blogia. Lähteet on mainittu asiaan kuuluvasti postausten
lopuissa. Lähteinä on käytetty tieteellistä kirjallisuutta, kuten kliinisen psykiatrian professori
Dan Siegelin kirjaa.
Blogiteksteissä viitataan myös artikkeleihin sekä kirjoittajien aikaisempiin
blogiteksteihin.
Blogissa on
käsitelty muun muassa lähisuhdeväkivaltaa, kiitollisuutta, päätöksentekoon
vaikuttavia henkilökohtaisia tekijöitä sekä sisua. Blogikirjoituksia on jaettu
laajalti Facebookissa, mutta kommentointi blogin puolella on ollut vähäistä.
Tämä saattaa johtua siitä, että blogiin kommentoiminen vaatii nimen ja
sähköpostiosoitteen. Oletamme, että keskustelua on syntynyt enemmän Facebookin
puolella. Kenties Facebookin kautta jakamista pidetään näkyvämpänä kommentointi
keinona. Eniten jaettuja postauksia ovat viime aikoina olleet inhimilliseen
lämpöön ja lasten raivokohtauksiin liittyvät kirjoitukset.
Valitsimme
lähempään tarkasteluun vierailevan kirjoittajan, Leppäsen vaimon, Melissa Georgioun kirjoittaman tekstin "Mitä tehdä kun lapsi huutaa ja raivoaa". Georgiou on koulutukseltaan opettaja
sekä lasten kasvatuksen ja vanhemmuuden asiantuntija. Hänellä on myös itsellään
2,5-vuotias poika, joten luultavasti hänellä on myös omia kokemuksia
aiheesta. Georgiou selventää lasten
raivokohtausten taustalla vaikuttavia aivotoiminnallisia tekijöitä ja sitä,
miten näiden kohtausten kanssa selvitään. Kirjoituksen keskeinen sanoma
havainnollistaa raivokohtauksien johtuvan turvallisuuden tunteen muutoksista.
Georgioun mukaan lapsi uskaltaa näyttää negatiiviset tunteensa luotettavalle
aikuiselle ja näin ollen lapset usein kiukuttelevatkin vanhempiensa seurassa.
Mielestämme tämä
blogiteksti on asiasisällöltään järkeenkäypä. Georgiou pohjaa näkemyksensä
etuotsalohkon kehittymättömyyteen. Tämä tunteiden säätelystä vastaavan alueen
kehitys kestää noin 25. ikävuoteen asti. On siis ymmärrettävää, että lasten
tunteiden hallinta on vaikeaa. Kiukun ja raivon tunteiden käsittely kehittyy
iän myötä. Iän lisäksi näiden vaikeiden tunteiden hallinnan oppimiseen
vaikuttaa mielestämme myös kokemukset. Nämä kiukkukohtaukset karkkihyllyllä
ovat välttämättömiä, jotta lapsi ylipäätään oppii kohtaamaan ja käsittelemään
näitä ristiriitaisia tuntemuksia. Impulssien hallinta, joka on tärkeää
esimerkiksi koulumaailman kannalta, kehittyy vaiheittain kohtaamalla näitä
tilanteita. Temperamentin tiedetään vaikuttavan esimerkiksi tunneherkkyyteen
sekä siihen, miten lapsi kokee kiukun voimakkuuden ja miten nopeasti hän siitä
tunteesta leppyy. Näin ollen vaikeamman temperamenttityypin omaavan lapsen
kanssa vaaditaan pidempää pinnaa.
Valitsemamme
blogitekstin aihe ei välttämättä ole kaikille ajankohtainen, mutta se sisältää
hyödyllistä informaatiota tulevaisuuden varalle. Tieto auttaa ymmärtämään
lapsia vastaavissa tilanteissa, vaikka omia ei olisikaan. Ehkä seuraavan
kerran, kun näet raivoavan lapsen kaupassa, osaat ajatella asiaa eri
näkökulmasta. Vain tätä kautta lapsi voi oppia hallitsemaan erilaisia tunnetiloja.


Kiinnostava blogi, aiheet koskettavat kaikkia! Mielenkiintoinen teksti valittu, täytyy muistaa seuraavan kerran kun näkee esimerkiksi kaupassa raivoavia lapsia ja sitten kun on joskus omia lapsia (:
VastaaPoista-Linnea
Kuvat sopivat kivasti tekstiin. :) Teillä on hyvä ajatus siitä, miten lasten kokemukset myös opettavat tunteiden hallintaa. Pitää ajatella tätä tilanteissa, joissa meinaa ärsyyntyä kitisevistä lapsista!
VastaaPoistaT. Elli
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTodella mielenkiintoinen, innostava ja opettavainen blogi! Minusta(kin) tässä blogissa on elämäämme koskevia tärkeitä aiheita, ja jokainen meistä voisi hyödyntää tästä opittuja uusia ja mukavia ajattelutapoja heti arjessa. Sekä koko blogia että valitsemaanne tekstiä on kuvailtu selkeästi ja kiinnostusta herättävällä tavalla. :)
VastaaPoistat.Haruka
Kuvat elävöittävät hienosti aihetta! Teksti koskettaa myös itseä kahden pienen lapsen vanhempana. Kiinnostava valinta ja mielenkiintoinen tapa käsitellä asiaa. Terveisin Olli-Pekka
VastaaPoista