Näemmekö totta vai huijaavatko aivomme?

(Tuuli L. & Haruka K., Ellinooran ryhmä)

Signaali & Kohina (jukkahakkinen.com) on havaitsemiseen ja kognitioihin liittyviä ilmiöitä esittelevä blogi. Blogia kirjoittaa Jukka Häkkinen, joka on yliopistotutkija Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitoksella, ja vetää Visual Cognition- tutkimusryhmää. Hänen erityisalansa on tutkia kuvien havaitsemista sekä ihmisen ja teknologian vuorovaikutusta. Häkkinen on julkaissut runsaasti tieteellisiä artikkeleita yhdessä muiden tutkijoiden kanssa.

Blogissa esitellään havaitsemiseen liittyviä ilmiöitä kansantajuisesti ja selkein havaintoesimerkein, tiedettä popularisoiden. Aiheina on käytetty sekä yleisempiä illuusioita, että jollain tavalla pinnalla olevia ilmiöitä. Yhdessä tekstissä on esimerkiksi käsitelty vuosi sitten paljon huomiota saanutta "mekkogatea", jossa eri ihmiset näkivät saman mekon joko valko-kultaisena tai sini-mustana. Illuusiot koskettavat kaikkia ihmisiä, ja herättävät käsittääksemme melko yleistä kiinnostusta. Myös me valitsimme tämän blogin siitä huolimatta, että se ei varsinaisesti liity omiin opiskelualoihimme. Kiinnostavasta aiheesta huolimatta blogi ei jostain syystä ole saanut suurta suosiota ainakaan kommenteista päätellen. Useimmista teksteistä kommentit ja vuorovaikutus puuttuvat kokonaan. Kuitenkin esimerkiksi meidän myöhemmin tarkastelemaamme tekstiin on kommentoitu ja ehdotettu toista tapaa katsoa esimerkkinä olevaa kuvaa.

Blogi on aiheestaankin johtuen hyvin visuaalinen ja havainnollistava. Käytännössä kaikki käsiteltävät aiheet muodostuvat sekä kirjoitetusta tekstistä, että havainnollistavista kuva- ja videoesimerkeistä. Kirjoitetussa tekstissä avataan ilmiön taustoja ja teoriaa: miksi ihminen näkee niin kuin näkee, siis yleensä todellisuudesta poikkeavalla tavalla. Havaintoesimerkit mahdollistavat lukijalle teorian testaamisen saman tien käytännössä, ja se tekee lukemisesta kiinnostavaa.

 

Esimerkki 1: Tuijota kuvan keskellä olevaa +-merkkiä. Ensin alat nähdä vihreän pallon, hetken päästä violetit pallot katoavat kokonaan.

“Olenko hullu vai miksi näen kasvoissa hirviön”- tekstissään Jukka Häkkinen käsittelee aivojen adaptaatioon liittyviä illuusioita. Ilmiötä on havainnollistettu kolmella eri esimerkillä, joissa kuvien liike aiheuttaa kuvan vääristymisen. Inspiraationsa aiheen käsittelyyn Häkkinen on saanut keskustelustaan Prisma-studiossa hieman aiemmin. Tekstin lähteinä on käytetty kahta vuosina 2011 ja 2015 julkaistua tieteellistä artikkelia. Vaikuttaa siis siltä, että tekstissä olevat tiedot ovat tutkimuksiin perustuvia ja siten hyvin luotettavia.

Aivojen adaptaatio aiheuttaa illuusiota niin, että aivot tottuvat tiettyyn kuvaan ja tietynsuuntaiseen liikkeeseen ja karsii siitä “turhat” ainekset pois. Tavoitteena tässä on mahdollisimman tarkka havaitseminen. Mukautuminen on voimakkainta näkökentän reuna-alueilla, sillä siellä tarkkuus on heikompaa. Esimerkiksi vauhtisokeus on aivojen adaptaatioon liittyvä illuusio. Adaptaatiotilasta normaaliin palautuminen ottaa aivoilta aikansa, ja sen pienen hetken ajan voi syntyä näkövääristymiä, kun aivot tulkitsevat asioita yhä adaptaation mukaan muuttuneessa tilanteessa. Pääesimerkkinä tässä blogitekstissä on käytetty illuusiota, jossa aivot alkavat tulkita välähdyskuvia ihmiskasvoista kummallisella tavalla aivojen adaptaation seurauksena.

 

Esimerkki 2: “Välkkyvien kasvojen vääristymisilmiö”-video. (Vastaava kuin blogissa tekstin pääesimerkkinä ollut)

Tästä blogitekstistä meille on tullut sellainen ajatus, että emme voi olla koskaan täysin varmoja siitä, mitä näemme, tai mitä ajattelemme näkevämme tällä hetkellä. Kaikki havaintomme ovat aivojemme luomia tulkintoja, joihin vaikuttaa moni asia, niistä yhtenä adaptaatio. Kaikki tulkinnat tehdään myös omassa kontekstissaan, ja havaintojamme ohjaa oma historia, mielenkiinnon kohteet ja esimerkiksi mielentila. Illuusiot ovat siitä mielenkiintoisia, että ne yleensä toimivat kaikilla samalla tavalla, sillä ne perustuvat näköjärjestelmäämme, joka on pitkälti samanlainen ihmisestä riippumatta.