Sosiaalipalvelut siirtymässä verkkoon - Miten se vaikuttaa asiakkaiden avunsaantiin?

Valitsimme tarkasteluun Sosiaalinen tekijä-blogin kirjoituksen ”Sulaako sosiaalityö sote-uudistukseen?”. Tekstin ovat kirjoittaneet Lapin yliopiston sosiaalityön opiskelijat Anna Sarviaho ja Lauri Sarviaho. Kirjoitus on julkaistu 28.10.2015. Seuraavaksi esittelemme oman näkemyksemme aiheesta.

Sote-uudistus on suunniteltu astuvan voimaan vuoden 2019 alussa ja se tuo mukanaan suuria muutoksia sosiaali- ja terveysalalle. Yksi sote-uudistuksen mielenkiintoisimpia aiheita sosiaalipuolen työntekijöiden näkökulmasta on, että suuri osa sosiaalityöstä siirtyy etäpalveluiksi. Yhä useammin asiakkaat, jotka ovat elämäntilanteensa takia kyvyttömiä hoitamaan asioitansa, ohjataan tekemään esimerkiksi Kelan hakemuksia yksin verkossa. Aiemmin asiakas pääsi suhteellisen helposti tapaamaan sosiaalityöntekijää, joka kykeni avustamaan huonokuntoisia asiakkaita hallinnollisissa asioissa.

Sosiaalityön opiskelijan näkökulmasta, tämä on huolestuttava asia. Huonokuntoisille asiakkaille (esimerkiksi psykiatrisen potilas) voi olla haastavaa ellei jopa mahdotonta tehdä hakemukset itse. Voiko pahimmillaan nämä asiakkaat tippua avunsaannin piiristä pois, etenkin avohuollon potilaista puhuttaessa? On epäinhimillistä vaatia jo vaikeasti sairaalta ihmiseltä toimintakykyä hoitaa taloudellisia asioita.

Tänä päivänä sosiaalityöntekijät ovat ylityöstettyjä töissään. Asiakkaita on paljon ja aikaa vähän yhdellä työntekijällä. Monet sosiaalityöntekijät kokevat itsensä uupuneiksi työuransa aikana. Palveluiden siirtyminen verkkoon voi vähentää sosiaalityöntekijöiden työtaakkaa ja näin helpottaa työoloja. Työntekijän näkökulmasta tämä voi olla positiivinen muutos.

Sosiaalityön opinnoissa kehitetään opiskelijan eettistä ajattelukykyä. Olisiko oikein, että helpottaa omaa työtaakkaansa asiakkaan kustannuksella? EI! Sosiaalityöntekijä ei saisi työssään sortua epäammatilliseen ajatteluun, vaan aina pitäisi yrittää ajaa asiakkaan etua. Sosiaalityön oppiaine kuuluu monissa Suomen yliopistoissa yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan, jossa opetellaan erilaisia vaikutusmahdollisuuksia ja – kykyjä. Sosiaalityöntekijä voisi tässä tilanteessa käyttää näitä taitoja hyväksi ja estää asiakkaiden etujen alasajoa.

Allekirjoittaneiden näkökulma asiaan on, että osa sote-uudistuksesta vaatii vielä kehittelyä. Olisi tärkeä turvata kaikkien tasa-arvoinen mahdollisuus saada apua sitä tarvittaessa ja ottaa asiakkaiden toimintakyvylliset erot paremmin huomioon. Positiivista muutoksessa on sosiaalityöntekijöiden työpaineen vähentämispyrkimys, jonka avulla voidaan tehdä ammatista houkuttelevampi. Jäämme jännittyneinä odottamaan minkälaista sosiaalityö on meidän astuessa työelämään ja miten nämä muutokset tulevat vaikuttamaan työhömme.

Mari Lauttia

Linda Mäkitalo