Vauhtia älykkyyden perimmäisten juurien pohdintaan on hyvä ottaa Naiivia psykologiaa -blogin Älykkyydestä-kirjoituksesta (elokuu 2016). Blogissa Naiivia sosiaalipsykologiaa helsinkiläinen opiskelija pohtii Älykkyydestä-kirjoituksessaan niin älykkyyden määrittelyä kuin myös sen syvintä olemusta arkisten havaintojen herättelemänä. Jo vuosia sitten hiljentyneen blogin kirjoitus ei tarjoa yksiselitteistä määritelmää arvostetulle piirteelle, vaan kirjoittaja haastaa aihetta tajunnanvirtamaisessa tekstissään. Tyhjänpäiväistä small talkia sekä uusia ajatuksia tuottamatonta arkikeskustelua vähätellään ja kuvaillaan vähäisempää älykkyyttä vaativaksi toiminnaksi. Kirjoittaja itse korostaa kuuluvansa siihen hieman älykkäämpään ihmisjoukkioon, vaikka tuon ryhmän tunnuspiirteen määritelmä ei olekaan selkeä.
Älykkyyttä pohtiessa ensimmäisenä mieleen tulevat usein blogin kirjoittajan mainitsemat yksinkertaiset arkiset havainnot, joilla usein määritellään älykkyyttä. Kukapa ei mieltäisi älykkyyden ilmentymiksi kirjoittajan mainitsemia johdonmukaista mielipiteiden esittämistä ja perustelua, toisen analysoimista ja keskusteluun mukautumista. Puhumattakaan uuden tiedon nopeasta sisäistämisestä, matemaattisten ongelmien päihittämisestä tai nippeliteidon osaamisesta. Joku taas voi mieltää älykkyyden taidoksi piilottaa tyhmyys ja muut puutteet. Arkikielessä älykkyydestä puhuessa varmasti tarkoitetaankin kyseisiä tietynlaista kypsyyttä ilmentäviä ominaisuuksia ja taitoja, ja monet voivatkin äkkiseltään mieltää älykkyyden näiden piirteiden rajoissa.
Naiivi sosiaalipsykologikin silti huomauttaa, että arjessa älykkyydeksi mielletyt piirteet voivat olla vain seurausta halo-efektistä eli sädekehävaikutuksesta, jossa kognitiivisen virheen seurauksena henkilöön liitetään yhden positiivisen piirteen seurauksena myös muita positiivisiksi koettuja piirteitä (esseepankki.proakatemia.fi). Älykkyyden halo-efektin tapauksessa muuten mukavaan tai vaikka omalla alallaan taidokkaaseen henkilöön voidaan liittää myös älykkyyttä. Esimerkiksi hyviä johtajuustaitoja näyttävään henkilöön voidaan yhdistää yleistä älykkyyttä. Blogin kirjoittaja kertookin, että älykkääksi mieltämämme henkilö voikin todellisuudessa olla vain hyvä tuttu ja vaikuttaa jonkun muun piirteen vuoksi ihailtavalta ihmiseltä.
Eräs hieman tieteellisempi mutta kaikille tuttu tapa määritellä älykkyyttä ovat älykkyystestit, jotka ovat jääneet nuoren psykologian opiskelijalta huomioimatta. Älykkyysosamäärä on numeroarvo, jolla mallinnetaan yksilön älykkyyden tasoa verrattuna muihin. Hyvä esimerkki näistä ovat kansainvälisen älykkyysjärjestön Mensan älykkyytestit, joiden avulla järjestö valitsee jäsenikseen vain väestön 2 % parhaimmistoon kuuluvia henkilöitä.
Älykkyyden kuvaaminen yhdellä numerolla voi olla kuitenkin kyseenalaista ja haastavaa, ja se vaatii yleensä suhteuttamista muiden ihmisten tuloksiin. Jotta koko älykkyyttä voisi mitata, täytyisi se ensin olla myös tarkkaan määriteltyä. Yleisesti ottaen sen ajatellaan kertovan ihmisen kognitiivisten kykyjen tasosta, jota näillä ehkä kuitenkin liian yksinkertaisilla testeillä pyritään selvittämään.
Howard Gardnerin teorian mukaan älykkyys olisi laaja-alaisempi ja erilaisempiin osiin hajaantunut kyky kuin tutkimuksissa aiemmin ajateltiin. Hän jakaa älykkyyden seitsemään eri osa-alueeseen, eikä tämän teorian mukaan minkään alueen korkea taso takaa menestymistä muissa osa-alueissa. Nämä seitsemän älykkyyden aluetta ovat kielellinen älykkyys, loogis-matemaattinen älykkyys, visuaalis-spatiaalinen älykkyys, musiikillinen älykkyys, keholliskinesteettinen älykkyys, interpersoonallinen eli sosiaalinen älykkyys ja intrapersoonallinen eli intuitiivinen älykkyys.
Ovatko nämä kaikki osa-alueet silti älykkyyttä, vaiko vain muita ihmiseen liittyviä persoonallisuuden piirteitä ja ominaisuuksia? Myös mensa kertoo sivuillaan älykkyyden olevan persoonallisuuden piirre eli näin ollen älykkyys saattaisi kattaa useita persoonallisuuden piirteitä, ja älykkyysosamäärä olisi kiinni lukuisista ominaisuuksista. Naiivi sosiaalipsykologi ei tähän vastaa, vaan kertoo ainoastaan aikoinaan älykkyyteen kytketystä moraalista, jonka voisi toki myös ajatella henkilön muista piirteistä kumpuavana ominaisuutena.
Robert Sternbergin mukaan taas älykkyys voidaan jakaa kolmeen ulottuvuuteen; analyyttiseen, luovaan ja käytännölliseen. Hänen mukaansa älykkyys on kykyä toimia ympäristössä niin, että saavuttaa omat tai ympäristön tavoitteet menestyksellisesti. Käytännössä nämä tavoitteet voisivat olla konkreettisia tai jopa sosiaalisia. Voisiko kuitenkin ihminen olla älykäs ja silti epäonnistua tavoitteissaan? Vai voisiko tavoitteiden epäonnistuminen merkitä kuitenkin vähäistä älykkyyttä?
Mensa kuvailee sivuillaan älykkyyttä monimutkaisuudessaan näin: “Älykkyyttä on kyky oppia, soveltaa opittua ja ratkoa ongelmia. Älykkyys ilmenee taitona ymmärtää ja käsitellä abstrakteja asioita. Älykkyys nähdään myös kykynä hahmottaa erilaisia asioiden välisiä suhteita sekä yksilön taitona käyttää ja kehittää omia kykyjään”. Kuitenkin jos ajatellaan esimerkiksi tunneälykkyyttä olevan olemassa, ei se mahtuisi näin tiukan määrittelyn sisälle. Mensa kertoo myös sivuillaan, että on olemassa muita tarpeellisia persoonallisuuden piirteitä, joita älykkyys ei mittaa, kuten empatiakyky, ahkeruus ja tunnollisuus. Voidaanko tunneälyä pitää osana empatiaa vai osana älykkyyttä yleisesti? Toisaalta tiedetään olevan älykkäinä pidettyjä tunnekylmiä psykopaatteja. Tässä tilanteessa tunneälyä voisi pitää päättelykykynä ja havainnointina muiden ihmisten toiminnasta.
Charles Spearman on älykkyyttä tutkiessaan koittanut selvittää, onko älykkyys yläkäsite jollekin, vai onko kyse joukosta erillisiä asioita. Hänen tutkimustensa mukaan osa-alueet vaikuttivat korreloivan. Näin ollen hän päätteli, että on olemassa yleinen älykkyystekijä g (general) ja joukko s-älykkyystekijöitä (specific). Älykkyystekijä g vaikuttaisi kaikissa tehtävissä suoriutumisessa. Myös Mensa kertoo älykkyystestien ilmoittavan tämän yleisen g-tekijän arvon, jolla voitaisiin mitata älykkyyttä samalla myös muilta alueilta. Tutkijat ovat tehneet teoriasta kuitenkin myöhemmin erilaisia hypoteeseja, mutta asiasta ole yhtenäistä mielipidettä.
Älykkyyden määrittelyn monitahoisen pulman ydin kiteytyy Mensan sivuilla olevan lausahduksen kautta: “Älykkyyden määritteleminen onkin osittain myös filosofinen pulma; älykkyyttä ovat ne asiat, joiden yhdessä sovimme olevan älykkyyttä.” Arvostetun piirteen ongelmat eivät siis rajoitu ainoastaan älykkyyden osa-alueiden päättämiseen, vaan lisäksi kyse on myös jokaisen osa-alueen sisällä tehtävistä arvopäätöksistä. Käsite olisikin siis puhtaasti suhteellinen ja sosiaalisesta ympäristöstä riippuvainen, kuten naiivi sosiaalipsykologikin vihjailee.
Lopulta kaikilla ihmisillä on myös erilainen tarve ja tapa tuoda itseänsä ja omia piirteitään esiin älykkyyteen katsomatta. Jos tunneälykkyyttä ja sosiaalista älykkyyttä voitaisiin pitää osana älykkyyden määrittelyä, niin luultavasti älykäs ihminen puhuisi arkikeskusteluissa juuri näistä “tyhjänpäiväisistä” asioista, joita naiivi sosiaalipsykologi mainitsi. Olisihan “hölmöä” olla ottamatta huomioon tilannetta ja muita ihmisiä keskusteluaiheisiin liittyen. Onhan sekin aiemmin mainittua älykästä ympäristön odotuksiin sopeutumista. Ei vaikuttaisi myöskään älykkäältä jättäytyä sosiaalisesta kanssakäymisestä pois ja asettaa itseään huonoon valoon, jos oletetaan näiden seikkojen olevan useimmille tärkeitä. Moni myöskin nauttii “turhanpäiväisistä” arkikeskusteluista ja mieli kaipaa lepoa haasteilta. Ehkä keskustelunaihe lopulta paljastakaan juuri mitään henkilön älykkyydestä.
Ehkä ne piirteet, joita pidämme viitteinä älykkyydestä, ovatkin vain mielikuvia. Toisaalta asioilla on havaittu olevan paljon keskinäisiä yhteyksiä, joten myös menestyminen yhdessä asiassa voisi oikeasti korreloida myös muiden osa-alueiden kanssa.
Lähteet:
http://esseepankki.proakatemia.fi/tuotteistajan-psykologiset-vivut/ luettu 16.10.2018
Psykologian verkot käsikirja, Peltonen ym. 2008
Kuvalähteet:
https://wellcomecollection.org/articles/W1nwiCYAACYAuF3c
Teksti on helppolukuista ja kirjoittajat ovat perehtyneet aiheeseen hyvin. Kirjoitus on melko pitkä, jonka voisi korjata tarkemmalla aiheenrajauksella. Otsikko kuvaa hyvin blogikirjoitusta, koska teksti sisältää paljon eri näkökulmia aiheeseen. Tyyli oli blogiin sopivaa ja kuvat elävöittävät kirjoitusta. Kirjoituksessa on tuotu hyvin esiin alkuperäistä blogia sekä omia ajatuksia.
VastaaPoistaOona, Alina, Janika, Jenna
Aihe oli mielenkiintoinen ja kirjoittajat käyttivät järkevästi lähteitä. Jotkin kappaleet olivat hieman pitkiä, niin aihetta olisi voinut rajata tarkemmin, niin kuin edelliset kommentoivat
VastaaPoistaLauri
Tekstissä on hyviä ajatuksia ja alkuperäistä blogia on kommentoitu hyvin ja täydennetty omilla ajatuksilla ja muilla lähteillä. Teksti on tosiaan melko pitkä ja monipuolinen, eli sitä olisi voinut rajata ja karsia vielä. Kieleltään teksti on hyvää ja muutenkin kiinnostavia ajatuksia!
VastaaPoista