Miten arvioimme? (Onni H. & Oskari H.)

Blogin aiheena on oppilaan kehityksen arviointikyky opettajan näkökulmasta.

Teksti on kirjoitettu kuten Sokraattinen dialogi, jossa Sokrates ja Megillos Spartalainen keskustelevat ihmisen/opettajan arviointikyvystä. 

Kirjoittaja Antti Värtö on toiminut opona Alppilan yläasteella, ja hänellä on muitakin dialogimuotoisia blogitekstejä. Tämän lisäksi hänellä on lukuisia kasvatusalaan liittyviä blogikirjoituksia, jotka käsittelvät mm. koulutusta ja oppimista. Dialogiin kirjoitettu teksti tuo vuorovaikutuksellisen näkökulman blogitekstiin ja tekee siitä kiinnostavan lukijalle, sillä se houkuttelee lukemaan kirjoituksen loppuun ja siihen on helppo samaistua.

Filosofiaa dialogin avulla

Dialogi on matkittu Platonin dialogeista, joissa usein Sokrates ja jokin muu henkilö keskustelevat filosofisista kysymyksistä. Kuten yleensä, tässäkin dialogissa toisena henkilöhahmona on Sokrates. Sokrates toimii dialogissa ehkä hieman viisaampana "vastausten antajana", vaikkakaan ei aina suoranaisesti, vaan siten, että Megillos Spartalainen päätyy vastauksiin itse. Sokrates onkin tunnetusti yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä filosofeista, joten tämä rooli sopii hänelle oikein hyvin. Megillos Spartalainen on myös yksi Platonin käyttämistä henkilähahmoista ja hän toimiikin tässä dialogissa kysyjän roolissa. Megillos ei ole suinkaan tyhmä tai yksinkertainen, hän oikeastaan päätyy vastaamaan itse omiin kysymyksiinsä, Sokrateen johdattelemana.

Antiikin kreikkalaisessa kulttuurin dialogeissa muiden näkemykset sekä omat ajatukset yhdistyvät toisiinsa. Platon käytti dialogeissaan monesti Sokrateen, eli opettajansa ajatuksia. Silloinen humanistinen tiede kehittyi juuri vuoropuheluissa ja vuorovaikutus onkin yksi tieteellisen kehityksen kulmakivistä. Kirjoittaja käyttää tätä oivallisesti hyväkseen luoden samalla mielenkiintoisen ja helposti luettavan kirjoituksen. Tässä blogitekstissä kirjoittaja ei välttämättä käytä Platonin ajatuksia sen kummemmin, mutta on kuitenkin kopioinut saman tyylin kirjoittaa.

Erilaiset oppijat

Sokrates antaa esimerkin: Kolme eri tahtiin kehittyvää oppilasta asetetaan kuvaajalle. Heidän kehityksensä mitataan eri pisteissä

Eritasoiset oppijat

Oheisessa kaaviossa on kuvattuna Agnes(vihreä), joka on lahjakas, mutta jonka kehitys taantuu ajan myötä. Brigitte(sininen) kärsii lukihäiriöstä, joten hän etenee tasaisesti alkuvaikeuksien jälkeen. Cecilialla(oranssi) kestää päästä mukaan uuteen aiheeseen, mutta oppiminen on kuitenkin jatkuvaa, vaikkakin vaiheittaista. C on "lahjakas" sanan siinä merkityksessä, että hänelle kaikki tuntuu olevan mahdollista. Kuitenkin tämä kaavio nojaa siihen olettamukseen, että oppilaiden oppimiskaaret pysyvät tämänkaltaisina. Pisteet ovat myös määrittelemättömiä, eli lukija ei voi tietää kuinka kauan kyseinen prosessi vie.

Lahjakkuuden arvioiminen

Kukaan ei varmastikaan kuvailisi omaa arviointikykyään suosivaksi tai heikoksi. Arvioinnin katsominen omasta näkökulmastaan vaikuttaa aina tasapuoliselta, mutta vasta kun ulkopuolinen tarkastelee sitä, viat voivat näkyä. Tekstissä mainitaan että suurin osa ihmisistä kuvittelee olevansa keskimääräistä parempi autokuski. On siis todennäköistä, että näin on arviointikyvynkin laita. Jos kerran olemme huonompia arvioinnissa, kuin luulemme, meidän tulisi katsoa arviointikykyämme enemmän objektiivisesta näkökulmasta. Lähes koko ikämme tehtävät itsearviointiosuudet harjaannuttavat meitä arvioijina. Itsearviointi saa meidät ajattelemaan itseämme muidenkin näkökulmasta.

Millainen olisi paras tapa oppia ja kehittyä? Optimaalista oppimiselle on, että suunta olisi kokoajan ylöspäin ja se etenisi tasaisesti, jolloin oppiminen on opettajan näkökulmasta selkeää ja ennakoitavaa. Tekstistä herää kysymys: Miten opettaja voi arvioida kehitystä? Opettajan on vaikea arvioida oppilaan kehitystä, sillä arvionnissa pitää ottaa huomioon esimerkiksi eritasoiset oppijat. Kuten kuvassa näkyi, voi olla olemassa monenlaisia oppijoita ja kehittyjiä. Opettaja ei oikein pysty arvioimaan oppilaan kehitystä pelkän lähtötaitojen ja lahjakkuuksien perusteella, kun tulokset voivat kuitenkin muuttua. Ihmisten ennakkokäsitykset ihmisistä vaikuttavat arviointiin, joten on tärkeää, ettei anna omien ennakkoluulojen hämärtää arviointikykyään. Juuri silloin voi pyrkiä tasapainoiseen arviointiin.

"Kannattaako opettajan siis ajatella lahjakkuutta lainkaan", kysyy Sokrates. Megilloksen vastauksesta ilmenee, että lahjakkuutta ei pidä unohtaa kokonaan, mutta se kannattaa kuitenkin pitää taustalla ikäänkuin pohjana, jonka avulla arviointia voi suorittaa.