Taidekasvatusta yhteisopettajuuden keinoin
Erika Perttuli-Borobion teksti "Yhteisopettajuudessa kaksi nyt vaan on paljon enemmän kuin kaksi" osana Ope osaa-blogia herätti kiinnostuksemme yhteisopettajuuden mahdollisuuksista alle kouluikäisten lasten opetuksessa esimerkiksi taidekasvatuksessa. Ope osaa-blogi kuuluu Helsingin yliopiston toteuttamaan OKM:n kärkihankkeeseen, jossa kehitetään Opettajan pedagogista osaamista.
Varhaiskasvatuksessa olevien lasten musiikillisen, kuvallisen sekä sanallisen ja kehollisen ilmaisun kehittymistä tulee tukea tavoitteellisesti.(Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, s. 41.) Tämä onnistuisi nykyistä laajemmin varhaiskasvatuksen ja taiteen perusopetuksen opettajien yhteisopettajuudella. Viime aikoina yhteisopettajuudesta, erityisesti perusopetuksessa, on puhuttu lisääntyvässä määrin yhtenä työvalineenä muiden joukossa. Yhteisopettajuudesta on olemassa tutkittua tietoa, ja yhä useammat opettajat ovat halukkaita sitä kokeilemaan. Aiheesta järjestetty "Opet osaa yhdessä"-seminaari viime keväänä sai suuren suosion, ja seminaarin osallistujamäärä yllätti järjestäjätkin.
Yhteisopettajuudesta
Blogissa esitellään yhteisopettajuudesta tehtyjä tutkimuksia. Yhteisopettajuutta ovat tutkineet ainakin professori Marjatta Takala (OY) sekä tutkijatohtori Anna Rytivaara (JYU). Marjatta Takalan mukaan yhteisopettajuus on yksi työväline lisää opettajien työkalupakkiin.
Takalan mukaan onnistuneen yhteisopetuksen edellytyksiä ovat:
Kehittämiskohteiksi riittävän pieniä asioita, jotta ne voidaan toteuttaa
Aktiivinen henkilö, joka pystyy viemään asian loppuun
Koulun ja johdon tuki, eli resursseja suunnitteluun
Rehtorin tuki
Myönteinen suhtautuminen
Anna Rytivaara kiinnostui yhteisopetuksen tutkimisesta mietittyään opettajien onnistumisia/epäonnistumisia sekä opettajuuden rakentumista. Hänen mukaansa yhteisopettajuudessa olennaista on se, että opettajat tekevät yhteistyötä yhteisymmärryksessä . Rytivaara tiivistää viestinsä:
"Jos mä typistäisin tän luennon 15 sekuntiin, niin mä sanoisin, että puhukaa keskenänne."
Takalan mukaan onnistuneen yhteisopetuksen edellytyksiä ovat:
Kehittämiskohteiksi riittävän pieniä asioita, jotta ne voidaan toteuttaa
Aktiivinen henkilö, joka pystyy viemään asian loppuun
Koulun ja johdon tuki, eli resursseja suunnitteluun
Rehtorin tuki
Myönteinen suhtautuminen
Anna Rytivaara kiinnostui yhteisopetuksen tutkimisesta mietittyään opettajien onnistumisia/epäonnistumisia sekä opettajuuden rakentumista. Hänen mukaansa yhteisopettajuudessa olennaista on se, että opettajat tekevät yhteistyötä yhteisymmärryksessä . Rytivaara tiivistää viestinsä:
"Jos mä typistäisin tän luennon 15 sekuntiin, niin mä sanoisin, että puhukaa keskenänne."
 |
| https://www.opeosaa.fi/blogi/ |
Kokeiltu on...
Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin on jo pitkään kuulunut kahden kasvattajan suunnittelema ja toteuttama yhteistyö. Yhteisopettajuuden käyttö varhaiskasvatuksessa ei olisi siis suuri muutos nykyisiin toimintatapoihin verrattuna. Tämän suuntaista toimintatapaa on jo kokeiltu mm. Kirkkonummella ja Vantaalla. Kirkkonummella kokeilu oli kaksivuotinen. Neljään päiväkotiin palkattiin taidepedagogi työskentelemään ryhmissä varhaiskasvatuksen henkilöstön rinnalle. Vantaalla kymmeneen päiväkotiin palkattiin ryhmäavustajan tilalle taidekasvattaja. Vantaalla toimintamalli on tarkoitus vakiinnuttaa pysyväksi toimintatavaksi.
Molemmissa kokeiluissa toimintamallin taustanäkemyksenä on ollut inklusiivinen ajattelu lasten kasvun ja oppimisen tukemisesta. Ryhmissä työskentelevät taidepedagogit tarjoavat lapsille taiteen keinoin voimavaroja arjen tilanteisiin sekä tukevat lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Keskeistä on lasten oma osallisuus ja lapsilähtöisyys. Taide tuo lasten arkeen iloa, yhdessä tekemistä, leikkiä ja mielikuvitusta.
Miksipä ei, tuumasta toimeen???
Tällainen varhaiskasvatuksen ja taidekasvatuksen yhteisopettajuus-malli vapauttaisi monet perheet iltojen harrastusruuhkasta ja kuljetusrumbasta, jolloin perheille jäisi aikaa muuhun yhdessäoloon. Lisäksi se lisäisi tasa-arvoa - kaikki lapset saisivat laadukkaita taidekokemuksia. Nykyään lasten mahdollisuudet taiteen kokemiseen ja tuottamiseen pohjautuvat paljon vanhempien taloudelliseen tilanteeseen ja viitseliäisyyteen.RAY:n taloudellisella tuella mahdollistetaan monenlaista kulttuuri- ja harrastustoimintaa. Nämä on useimmiten suunnattu nuorille ja aikuisille, myös kilpaurheiluun. Olisiko välillä pienten lasten vuoro? Onko meidän yhteiskunnassamme halua oikeasti panostaa pienten lasten hyvinvointiin ja tulevaisuuteen?
Lähteet:
https://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf
https://www.opeosaa.fi/blogi/yhteisopetuksessa-kaksi-on-enemm%C3%A4n-kuin-kaksi
http://taidepedagogit.blogspot.com/
http://www.e-julkaisu.fi/Vantaa/kulttuuri/taikava/mobile.html#pid=1
Mielenkiintoinen aihe! Oli kiva lukea suomalaisia kokeiluja aiheeseen liittyen :)
VastaaPoistaMielenkiintoinen aihe ja mielestäni tämän voisi hyvinkin ottaa käyttöön varhaiskasvatuksen kentälle!
VastaaPoistaAihe vaikuttaa mielenkiintoiselta! Hienoa, että olette ideoineet uudenlaista toimintatapaa :) T. Karoliina
VastaaPoistaHyvin valikoitu aihe ja näkökulma! Mukavaa, että olette ajatelleet toteutusta noin pitkälle ja huomioineet myös rahoitusmahdollisuudet.
VastaaPoistaHyvä ja konkreettinen idea varhaiskasvatuksen kehittämiseksi! Hyvin huomioitu perheiden ja lasten jaksaminen. -Riikka
VastaaPoistaTämä oli mielenkiintoinen aihe. Itse kun opiskelen erityisopettajaksi, niin on tullut mietittyä tuota yhteisopettajuutta paljonkin. Erityispedagogiikan saralla nykyisin suositellaan paljon käytäntöä, jossa erityisopettaja toimii yleisopetuksen luokassa luokanopettajan kanssa yhdessä opettaen. Tässä toteutuisi inklusiivinen kasvatus hyvin. Yhteisopetus vaatii opettajilta yhteistä suunnittelua, mutta tähänhän on tosiaan jo varhaiskasvatuksessa totuttu, miksei siis toimisi alakoulussakin. T.Pauliina L.
VastaaPoista